Pääkirjoitus 19.10.2018

Ilmastonmuutos puhuttaa

Hallitustenvälinen ilmastopaneeli eli IPCC julkaisi jokin aika sitten uusimman ilmastoraporttinsa ja sen anti oli suhteellisen järkyttävää luettavaa. Raportin mukaan ihmisen aiheuttama lämpeneminen on vielä rajattavissa 1,5 asteeseen esiteollisesta ajasta, mutta se vaatii ennätyksellisen nopeita toimia. Puoli astetta enemmän tarkoittaisi, että maailma olisi dramaattisesti huonommassa jamassa. Nykyisillä päästövähennyksillä tavoitteeseen ei päästä, vaan lämpeneminen uhkaa nousta 3 asteeseen. Rajuja päästörajoitteita onkin tehtävä jo vuoteen 2030 mennessä. Lyhyesti ilmaistuna, aika alkaa käymään vähiin, jos haluamme planeettamme vielä pelastaa ja pitää sen sellaisena kuin meidän sukupolvemme on sen oppinut tuntemaan.

Raportti aiheuttaa ymmärrettävästi paljon erilaisia reaktioita. Jotkut eivät halua uskoa koko ilmastonmuutokseen, vaikka erittäin merkittävä enemmistö tiedemiehistä on sitä mieltä, että ilmastonmuutos on totta. Tällaiset ihmiset taitavat muutenkin elää totuuden jälkeisessä ajassa, jossa mediasta uskotaan vain ne uutiset, jotka pönkittävät omia uskomuksia. Ja nettihän on täynnä kaikenmaailman foliohattuisten ihmisten kasaamia salaliittoteorioita, joissa ideana on se, että tässä on käynnissä vain suuri kusetus. Rikkaat kusettavat taas köyhiä. Toisaalta, onhan maailmassa vieläkin ihmisiä, jotka uskovat maan edelleen olevan litteä…

Jotkut tuntuvat olevan sitä mieltä, ettei meidän suomalaisten tarvitse tehdä mitään, koska olemme niin pieni kansa, että vaikutus ilmastonmuutokseen olisi minimaalinen. Aina löytyy naapurista se pahempi ekoterroristi kuin minä olen. Miksi minä vähentäisin päästöjäni, kun Intia, Kiina, USA, Venäjä ja kaikki muut maat saastuttavat sen minkä kerkiävät? Jos jokaisessa maassa sanotaan näin, niin mitään ei tapahdu ja matka kohti tuhoa jatkuu.
Itse asiassa IPCC on määritellyt Suomelle varsin reilun tavoitteen, jossa on otettu huomioon se, että Suomi kuuluu pienempiin saastuttajiin. Oikeastaan kuulumme pieniin saastuttajiin vain ja ainoastaan sen vuoksi, että kansamme on pieni. Henkilökohtaisella tasolla suomalaisen päästöt ovat noin viisi kertaa suuremmat kuin esimerkiksi intialaisella.

Yksinkertaisia ja helppoja keinoja yksilötasolla löytyy päästöjen vähentämiseen. Esimerkiksi sähkösopimuksensa vaihtaminen uusiutuviin energialähteisiin, omasta autosta luopuminen, kävelyn ja pyöräilyn lisääminen sekä osin kasvisruokaan siirtyminen eivät pitäisi olla kynnyskysymyksiä kenellekään.

Nyt jos koskaan tarvitaan oikeasti järeitä toimia, jotta ilmastotavoitteet voitaisiin saavuttaa tarpeeksi nopeassa aikataulussa. Koska vaikuttaa siltä, etteivät ihmiset oikeasti ole valmiita luopumaan mistään, tullaan lähitulevaisuudessa tarvitsemaan mm. haittaveroja, jotka ohjaavat ihmiset kohti oikeita kulutuskäytäntöjä. Minä haluan sähköauton olevan se halvempi autovaihtoehto, haluan kasvisruoan olevan halvempaa kuin lihan ja haluan selkeitä tukia joukkoliikenteen kehittämiseen. Tämän vuoksi minä haluan, että ilmastonmuutokseen perehtyneet asiantuntijat ja vaaleilla valitut päättäjämme rajoittavat, verottavat ja säätelevät toimintaani, joka aiheuttaa liikaa päästöjä. Itsenäisesti siihen en välttämättä pysty enkä osaa. Eikä pysty muuten kovin moni muukaan.

Pelkästään yksilön valinnoilla ilmastonmuutosta ei kuitenkaan pysäytetä. Tarvitaan myös paljon kansainvälisiä sopimuksia, taloudellisia keinoja, lainsäädäntöä, verotusta ja rajat ylittävää yhteistyötä. Turha on nillittää, että naapurimaissa päästöt ovat suurempia. Ilmasto kun ei tunne rajoja, joten olemme kaikki tässä samassa veneessä äyskäröimässä vettä pois ettei laivamme uppoa.

Pelkään, että vaadittaviin toimiin ryhdytään vasta sitten, kun jotain todella vakavaa ja peruuttamatonta maapallolla tapahtuu. Silloinkin varmasti löytyy vielä niitä, jotka kieltävät ilmastonmuutoksen ja oman osuutensa tapahtumiin. Heille tärkeintä on matkustaa 1.luokassa, vaikka määränpäänä olisikin uhkaava tuho. Aika itsekeskeistä touhua.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Pääkirjoitukset

KOLUMNISTIT

Ilen Hajatelmat

Melastelua

Mika Kari

Papin Palsta

Sporttinurkka

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Kaupunginjohtaja Pekka Timonen: Lahdessa tilakeskus pohtii, miten palvelut ja tilat sopivat toiminnallisesti yhteen
Muusikko Vesa Haaja: Pääesiintyjät soittaa hyväntuulista rillumareikeskikaljakuppilajazzbillyä
Terve ikääntyminen ja elämäntavat Miestenpiirissä
Toimitusjohtaja Jukka Anttonen: Uudenpellonkadun kevyenliikenteenväylästä on tehty jo suunnitelma
Seppo Raiski: Laune oli koululaiselle paras kasvuympäristö Lahdessa 1970 -luvulla
Rauno Alenius: Olen seurannut kehätien rakentamista tarkasti
Asukasaktiivi Aila Harmaala: Haluamme vain esteettömän mahdollisuuden liikkua
Launeen lähiklinikka kriittisessä tarkastelussa
Nikkilän asukas- ja omakotiyhdistyksen Jani Oravala : Tasaiselle kumirouhealustalle olisi käyttöä
Isännöitsijä Eero Vesanen: Elementeistä osa vaihdetaan uusiin Luhtikadulla
Asukasyhdistyksen puheenjohtaja Silja Kostia: Kyläjuhla houkutteli kaupunkilaiset Anttilanmäelle
Isä Roi Huhtikangas: Perhepuistossa riittää lapselle tekemistä ja ihmeteltävää
Asukasaktiivi Tuula Koskela: Enemmän yhteisöllisyyttä kerrostaloasumiseen
Lähikuvassa Kortteliliigan primus motor Jake Ropponen
Marjatta Vauhkonen: Hyvät liikuntalaitteet houkuttelevat ja motivoivat ihmiset liikkeelle
Emäntä Vuokko Nieminen Vapaaehtoistyö houkuttelee yleensä juuri eläkkeelle jääneitä ihmisiä
Taiteilija Kari Ruotsalainen: Art Taarasti -näyttelyssä on esillä monipuolinen kattaus taidettani
Omakotiyhdistyksen uusi puheenjohtaja Liinu Sundelin: Laune on lämminhenkinen ja yhteisöllinen kaupunginosa
Projektipäällikkö Janne Tikkamäki: Patomäen betonitunnelista on jo puolet rakennettu
Miestenpiiri päätti kevätkautensa Siikaniemessä
ARKISTO