Valkoinen kurittaja

Torstai-yönä Suomessa riehui Valkoinen kurittaja. Ei, kyseessä ei ole valkoisen rodun ylivaltaa levittävä ristinpolttajaporukka tai mikään muukaan mikä liittyisi rotuihin tai edes maahanmuuttajiin. Kyseessä on vain taas yksi typerä ja överiksi menevä nimi normaalille sääilmiölle eli runsaalle lumisateelle. Meteorologit varoittivat kansalaisia pitkin viikkoa aivan infernaalisesta lumipyrystä ja poliisikin toivoi, että ihmiset pysyisivät sisällä. No, mitä tapahtui? Lunta tuli yön aikana noin 10 senttiä. Ei välttämättä ihan sitä mitä etukäteen mediassa manattiin ja luvattiin vai mitä?

Jokainen on varmasti huomannut, että tänä päivänä ihan tavallisista sääilmiöistä tehdään mediassa jotain elämää suurempaa otsikoimalla ja nimeämällä ne mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla.
Kesällä on käristyskupolia, seksihellettä tai paahtopaistetta ja talvella meitä kiusaavat superpakkaset tai ultrakylmyys. Normaali ukkoskuurojen rintama sai otsikoissa upean nimen salamakäärme. Onhan näitä. Loppujen lopuksi kyse on aina normaalista säävaihtelusta.

Ilmatieteen laitoksen mukaan sää on nimittäin harvoin poikkeuksellinen. Meteorologit käyttävät sanaa poikkeuksellinen ainoastaan, kun sääilmiö esiintyy tilastollisesti keskimäärin 2-3 kertaa sadan vuoden aikana tai harvemmin. Harvinaiseksi ilmiötä kutsutaan, kun sitä esiintyy harvemmin kuin keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa. Mediaa seuraamalla vastaavasti saa sellaisen kuvan, että me Suomessa elämme jtodeksi oka viikko jotain todella harvinaista sääilmiötä.

On selvää, että yllättävä sananvalinta lööpissä herättää mielenkiinnon. Se onkin monesti toimittajan tarkoitus, sillä jollainhan niitä lehtiä pitää myydä ja mikäs sen makeampaa toimittajan omalle statukselle, että keksii sääilmiölle ihan uuden raflaavan nimen, joka jää kansan suuhun elämään.
Mitä sitten keksitään, kun sääilmiöt oikeasti alkavat olla vaarallisia, kun kaikki ylisanat on jo käytetty näihin normaaleihin sääilmiöihin. Maailmanlopunmyrsky? Ultramyrkyllinen kaatosade? Vedenpaisumus?

No nyt, kun sitä lunta kumminkin jonkin verran tuli, niin voimme odottaa seuraavan lööpin huutavan lumiraivoa tai aurausraivoa. Raivoahan meillä tuntuu Suomessa riittävän muutenkin vähän joka suuntaan. On laturaivo, nettiraivo, ruokaraivo, someraivo jne. Ja kun mediassa kerrotaan esimerkiksi someraivon heränneen, tarkoittaa se yleensä sitä, että korkeintaan parikymmentä ihmistä on jättänyt facebookissa kommentin, jossa ollaan hieman ehkä vihaisia. Laturaivoon riittää jo yksi ladulla kiroileva ja huutava ihminen.

Olemmeko me ihmiset oikeasti niin tyhmiä, ettemme kiinnostu uutisesta, ellei siinä ole mukana vahvaa liioittelua tai ylisanoja? No toisaalta tiedän monia, jotka kommentoivat ahkerasti somessa uutisia, joista ovat lukeneet vain otsikon….

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Vaalivuosi

Tänä vuonna me suomalaiset pääsemme nauttimaan todellisesta demokratian voittokulusta tai vaihtoehtoisesti sitten äänestysähkystä, sillä tälle vuodelle on kalenteriin tupattu peräti kolmet tärkeät vaalit. Huhtikuussa valitaan eduskuntavaaleissa kansanedustajat ja heti toukokuussa pääsemme vaikuttamaan siihen, ketkä edustavat meitä EU-parlamentissa. Todennäköisesti vielä syksyllä pidetään maakuntavaalit, joten voisi kuvitella, että tänä vuonna revitään framille kaikki ne asiat joista Suomessa olisi syytä keskustella.

Eduskuntavaaleja on jo ehditty tituleeraamaan mediassa ilmastovaaleina ja ilmastokysymykset epäilemättä ovatkin yksi kevään kiistakapuloista. Mikä puolue keksii parhaimmat tavat pienentää päästöjä? Vai pitääkö niitä päästöjä vähentää ollenkaan, kun me suomalaisethan emme ole niitä pahimpia saastuttajia? Vai olemmeko sittenkin? Riippuu nimittäin mittaustavasta eli siitä käytetäänkö mittarina päästöjä per asukas vai päästöjä per valtio.

Perussuomalaiset varmasti tulevat pitämään esillä rakasta teemaansa maahanmuutosta ja kieltämättä maahanmuuttokysymykset, niin hyvine kuin huonoine puolineen, olisi nyt syytä vaalikeskusteluissa perata tiheällä kammalla läpi. Ja mielellään ilman kiihkoa ja ylilyöntejä. Ilman niitä iänikuisia suvakki- ja natsinimittelyjä. Faktat kylmästi pöytään ja ratkaisuehdotuksia siihen, miten jatkossa aiotaan maahanmuutto maassamme hoitaa. Mitä tehdään maahanmuuttajille, jotka syyllistyvät rikoksiin? Minkälaista maahanmuuttoa maahamme halutaan? Kaikki viime aikaiset ulkomaalaistaustaisten henkilöiden lapsiinsekaantumiset ym. satavat vahvasti perussuomalaisten laariin ja onkin ollut huomattavissa se, että nyt myös muista puolueista on noussut esiin enemmän maahanmuuttovastaisiksi katsottavia puheenvuoroja.

Viimeisin gallup lupaa eduskuntavaaleissa isointa äänisaalista, yli 20 prosenttia, demareille. Tämä ei tietenkään ole mikään ihme, sillä melko yleisesti pääoppositiopuolue on se, joka pääosin kerää hallituksen politiikkaan kyllästyneiden ihmisten äänet. Päähallituspuolueet Kokoomus ja Keskusta löytyvät sijoilta kaksi ja kolme. Tosin kannatus on pudonnut jonkun verran edellisistä vaaleista, jolloin nämä kaksi puoluetta nappasivat yhteensä 39% äänistä. Nyt gallupit lupaavat niille yhteensä noin 36%, joten vaikka välillä tuntuu, että koko Suomi vihaa Sipilän hallitusta, niin näin ei suinkaan ole. Tai sitten se ei vain näy vielä gallupeissa.

Nousussa on selkeästi Vihreät, jolle povataan noin 13% osuutta äänistä. Viime vaaleissa tulos oli vain 8,5%. Pekka Haaviston vaihtuminen puheenjohtajaksi Touko Aallon tynkäkauden jälkeen on selkeästi kannattanut. Perussuomalaiset ovat nousussa gallupeissa, mutta kun verrataan edellisiin vaaleihin vuonna 2015, jolloin tuli se Soinin mainostama iso Jytky, on heidän kannatuksensa tosiasiassa putoamassa noin 7%. Välissä on tosin ollut puolueen hajoaminen, kun Siniset perustivat oman puolueensa.

No, gallupit ovat vain gallupeja ja veri punnitaan lopullisesti vasta vaaliuurnilla. Voimme kuitenkaan odottaa kiihkeää alkutalvea ja kevättä varsinkin somessa, jossa kaikenlainen disinformaatio tulee lisääntymään dramaattisesti ja politiikasta tullaan vääntämään hampaat irvessä toisia mustamaalaten. Koitetaan kuitenkin pitää tolkku mukana tässä vaalikiimassa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Vuonna 2018

Pitelet käsissäsi vuoden viimeistä Omalähiötä. Vuoden viimeiseen lehteen sopinee pieni katsaus siitä, mitä kaikkea vuonna 2018 oikein tapahtui, ainakin allekirjoittaneen silmin katsottuna.

Tammikuussa käytiin presidentinvaaleja ilman suurta kiimaa, kun voittaja oli jo etukäteen selvillä. Lahdessa Malskin taidekeskus puhutti ja Suomen hallituksen yllätti talouskasvu eli yllättyivät siitä, että toimensa talouskasvun vauhdittamiseksi oikeasti toimivatkin. Helmikuussa penkkiurheiltiin urakalla, kun Etelä-Koreassa pidettiin talviolympialaiset ja Lahdessa tutkittiin pormestarimallin hyviä ja huonoja puolia sekä halvaannutettiin kaupungin tietoverkko virusohjelmalla.
Maaliskuussa #Metoo-kampanja rantautui Suomeen vauhdilla, kun ohjaaja Aku Louhimiehen kieltämättä outoja metodeja ruodittiin rankalla kädellä. Samaan aikaan kauhisteltiin mediassa kansanedustajien sopeutumiseläkkeitä ja Skinnari suunnitteli futisstadionia Hjalliksen kanssa Launeen pellolle. Huhtikuussa vietettiin Suomen ylikulutuspäivää, joka ei muuten ole edelleenkään mikään juhlan tai ylpeilemisen aihe. Huhtikuussa mietin myös Lahden vetovoimatekijötä, onko niitä? Toukokuussa Lahden kuumia puheenaiheita olivat rakenteellinen korruptio sekä keskustelu lahtelaisesta huumeidenkäytöstä, joka on eri mittareiden mukaan maamme ykkösluokkaa. Tässä tilastossa ei kannattaisi kylläkään olla ykkönen…

Kesäkuussa mikromuovi valtasi ihmisten mielen ja palstatilan, kehätie eteni vastustamattomasti ja jalkapallon MM-kisat pitivät allekirjoittaneen tiukasti sohvalla. Kuuma heinäkuu meni lomaillessa ja helteitä ihmetellessä. Elokuussa vihreät kunnostautuivat estämällä turvapaikanhakijoiden palautuslentoja ja puheenjohtajaakin läimittiin takapuolelle Ruotsin puolella. Sekös suomalaisia kiinnosti. Lahdessa elokuun ykkösjuttu oli tietenkin Cheek, jonka kaksi viimeistä konserttia vetivät mäkimonttuun enemmän jengiä kuin MM-hiihdot. Kuun lopussa perussuomalaiset liki halvaantuivat, kun kuulivat, että armeijassa aletaan syömään kasvisruokaa. Tervetuloa nykyaikaan!

Syyskuussa alkoi juupas-eipäs -väittely siitä kumpaan, kesä- vai talviaikaan, lopullisesti siirrytään. Ratkaisu on edelleen auki. Venäjän maakaupat Suomessa kuohuttivat, kun Airiston Helmen tapaus pamahti esille. Onko venäläisinvaasio jo lähelläkin? Lokakuussa vietettiin Omalähiön 40-vuotisjuhlia teemalla Torilla tavataan! Omalähiön juhlia enemmän kuitenkin puhutti ilmastonmuutosraportti, joka latoi eteemme synkkiä lukuja. Silti joku vielä ihan Amerikassa asti jaksaa kiistää koko ilmaston lämpenemisen, koska joku päivä sattuu olemaan kylmä ilma.
Lahdessa Vesijärvenkadun kaventamisaikeet kuitenkin kiinnostivat ihmisiä enemmän kuin kaiken maailman ilmastonmuutoshöpinät, joten keskustelu oli kiihkeää puolesta ja vastaan.

Marraskuussa otin esiin netin valeuutiset, joita trollitehtaat tehtailevat liukuhihnalta. Näillä pyritään vaikuttamaan eri maiden keskusteluilmapiiriin ja vaalituloksiin. USA:ssahan tämän kaltaisen toiminnan vaikutus hyvin nähtiin jo presidentinvaaleissa. Marraskuisen pimeyden ja sohjon keskelle sopi hyvin uutinen siitä, että nykyisellä syntyvyystahdilla suomalaiset kuolevat sukupuuttoon. Hommiin siitä nuoret! Hommissa, tosin vastenmielisissä sellaisissa, olivat ainakin muutamat ulkomaalaistaustaiset miehet Oulussa, kun suomalaisia joulukuussa järkytettiin laajalla raiskausringillä, jossa useat miehet käyttivät hyväkseen alaikäisiä lapsia. Lahdessakin päästiin loppuvuodesta metoo-kampaanjan makuun, kun kaupungintalon itsenäisyyspäiväjuhlissa kourittiin. Lopputulos selviää viimeistään raastuvassa.

Aika mielenkiintoinen vuosi, eikö vain? Nyt on kuitenkin aika vetää hieman henkeä ja nauttia joulunajasta. Tavataan seuraavan kerran 11. tammikuuta.
Hyvää joulua itse kullekin säädylle ja onnellista uutta vuotta 2019 kaikille sukupuolineutraalisti. Kyllä se siitä!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Juhlakourimista

Saatiinhan Lahteenkin sitten kunnon #metoo-kohu, kun oikein jaksettiin puurtaa ja yrittää. Tosin tutusti lahtelaisittain ollaan tietenkin sitä suurinta kohua vuosi myöhässä. Vähän niin kuin kaikki muutkin lahtelaiset innovaatiot tapahtuvat aina hieman jälkijunassa muita matkien. No, tässä tapauksessa ei olisi kannattanut tulla perässä ollenkaan.

Kaikkihan varmasti jo tässä vaiheessa tietävät mistä on kyse. Kaupungintalon itsenäisyyspäiväjuhlissa on tapahtunut kourimista takapuolesta ja rinnasta. Kohteena vasemmistoliiton Lientola, väitettynä kourijana kokoomuksen McCarron. Koska osapuolilla on totaalisen erilainen näkemys asiasta, on juttu viety poliisin tutkittavaksi. Hyvin perinteinen sana vastaan sana-tyylinen tapaus siis, kuten yleensä nämä häirintätapaukset tuppaavat olemaan. Vahvoilla on varmasti se, kumpi vastapuolista saa jalkeille silminnäkijöitä tapahtumalle.

Koska juttu on poliisin käsissä, enkä itse ole paikalla ollut tapahtumia todistamassa, niin en ota kantaa siihen, kuka teki ja mitä teki. Lyhyesti voisi todeta, että noin siinä valitettavan usein käy, kun ihmisille annetaan ilmaista viinaa. Ja kuten olemme monesti huomanneet, eivät päättäjämme tunnu olevan yhtään sen viisaampia tuon ilmaisen iloliemen kanssa kuin me, tyhmä kansa. Seuraavana päivänä on pää kipeä ja pitää miettiä mitä sitä oikein tulikaan tehtyä? No, nyt sitä miettii sitten poliisi ja tuloksia saadaan joskus tulevaisuudessa. Siihen asti kannattaisi monen rauhoittua myös sosiaalisessa mediassa.

Minua nimittäin suuresti hämmästyttää monien ihmisten käyttäytyminen sosiaalisessa mediassa tämän asian tiimoilta. Mopo on lähtenyt facebook-keskusteluissa totaalisesti käsistä, kun tapaus politisoidaan ja kourinnan kohteena olleen henkilön ulkonäköä ja poliittista vakaumusta ilkutaan törkeästi. Todetaan, ettei mitään ole tapahtunut tai kyseessä olisi vain poliittinen peli, jolla McCarron halutaan pudottaa eduskuntavaalipelistä pois. Törkeimmät kommentit väittävät, että Lientola käytännössä ansaitsee kourimisen, ”koska on kommunisti, feministi ja ruma nainen”. Hänen tapauksessaan pitäisi siis olla iloinen, että edes kouritaan? Jotkut toteavat, että pitäähän sitä vähän nyt naisia pikkujouluissa kouria. Kuuluu ikään kuin juhlan kuvaan. Eihän tuosta nyt puutu kuin se, että kolautetaan nuijalla päähän ja raahataan tukasta luolaan. Kuuluu juhlan kuvaan?

Toisen ihmisen oman tilan ja yksityisyyden kunnioittaminen on yksi kanssakäymisen tärkeimmistä normeista, joita tulee osata noudattaa joka tilanteessa, oli sitten kännissä tai selvinpäin. Normaaliin kanssakäymiseen ei kouriminen takapuolesta kuulu. Se ei kuulu myöskään naisille, sillä kyllä, ihan oikeasti on olemassa myös naisia, joiden mielestä miesten takapuolen puristelu on kännissä kivaa. Eri asia sitten on tietenkin se, jos molemmat ovat leikissä mukana ja molemmat sen hyväksyvät. Ja jos mokaa, niin pitää olla sen verran ”munaa”, että osaa pyytää anteeksi.

Jäämme odottamaan poliisin selvitystä asiasta, mutta tapahtuma ja sen puinti sosiaalisessa mediassa on todellakin näyttänyt monen henkilön oikean karvan, kun puhutaan seksuaalisesta häirinnästä ja siihen suhtautumisesta. Kaikin puolin ikävää seurattavaa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Raiskausrinki

Suomea on viime päivät kuohuttanut tapaus, jossa aikuisten, ulkomaalaistaustaisten miesten ringin epäillään Oulussa hyväksikäyttäneen ja raiskanneen alle 15-vuotiasta suomalaistyttöä. Tytön epäillään joutuneen törkeiden raiskausten ja törkeiden seksuaalisten hyväksikäyttöjen uhriksi kuukausien ajan eri asunnoissa. Seitsemän miestä on vangittu epäiltynä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja törkeästä raiskauksesta. Kyseiset rikosnimikkeet voivat pitää sisällään hyvin monenlaisia tekoja, joten tarkempaa tietoa tehtyjen rikosten laadusta ja tapahtumista ei vielä toistaiseksi tiedetä.

Itseäni ihmetyttää se, miten hyväksikäyttö on pysynyt salassa useamman kuukauden, hyväksikäytön jatkuessa koko ajan, vieläpä useammassa yksityisasunnossa. Sen enempää koulu kuin vanhemmatkaan eivät ilmeisesti ole huomanneet mitään tai ainakaan reagoineet tilanteeseen. Tuskinpa tyttö on vangittunakaan ollut? Mitä konkreettisesti on tapahtunut, minkä takia ja missä olosuhteissa, paljastuu vasta myöhemmin. Toistaiseksi joudumme pärjäämään melko vähin tiedoin.

Muutenkin Oulun seudulla on tullut viime aikoina ilmi tapauksia, joissa ulkomaalaistaustaiset, usein suomen kieltä taitamattomat miehet ovat houkutelleet selvästi itseään nuorempia alaikäisiä tyttöjä kanssaan kontaktiin sosiaalisessa mediassa. Tyttöjä on houkuteltu erilaisilla lahjoilla, alkoholilla tai tupakalla. Kun tyttöihin on saatu luotua yhteys ja päästy tapaamiseen, seuraukset ovat olleet pahimmillaan poikkeuksellisen törkeitä. Kaiken kaikkiaan Oulun poliisi tutkii tällä hetkellä kolmea erillistä tapausta, jossa ulkomaalaistaustaisia miehiä epäillään lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista. Syystäkin Oulun poliisi on kehottanut erityisesti nuoria tyttöjä ja nuorten vanhempia tarkkaavaisuuteen sosiaalisessa mediassa. Varoitus on syytä levittää koskemaan koko Suomea, sillä tuskinpa moinen tyttöjen houkuttelu netissä on vain Oulun juomavedestä johtuvaa.

Tässä yhteydessä on keskustelun ytimeen noussut ymmärrettävästi ulkomaalaisten henkilöiden hyvin korkea suhteellinen osuus raiskaustilastoissa. Vuonna 2017 raiskausrikoksista epäiltiin 693 Suomen kansalaista ja 286 ulkomaan kansalaista. Ulkomaalaisten suhteellinen osuus on hyvin korkea myös seksuaalisesta ahdistelusta epäiltyjen joukossa. Miksi näin? Suurin syy lienee se, että seksuaalirikoksiin syyllistyneet tulevat usein kulttuurista, missä naisen asema on heikko ja totaalisen erilainen kuin Suomessa. Se ei kuitenkaan voi, eikä saa olla selitys Oulun tapahtumille. Sisäministeri Mykkänen linjasi mielestäni asian hienosti sanoessaan, että Suomeen ei saa pesiytyä sellaista ilmiötä, että jossain toisessa kulttuurissa vallitsevat käsitykset muuttaisivat sitä, miten täällä Suomessa toimitaan.

Synkät tilastot ovatkin ajaneet maan hallituksen nopeuttamaan lakiuudistuksella karkotuksia silloin, kun ulkomaalainen on syyllistynyt rikoksiin. Lisäksi oikeusministeriön puolelta on tullut lakiesitys, joka tuo rikoslakiin lapsen törkeän raiskauksen ja koventaa lapsen törkeän seksuaalisen hyväksikäytön tuomioita. Hyvä jos näin tapahtuu, sillä raiskaus, on se sitten kenen tahansa tekemä, on mielestäni rikoksista yksi vastenmielisimmistä.

Kaiken kaikkiaan aihe on erittäin tulenarka ja tulee varmuudella leimaamaan tulevia eduskuntavaaleja. Miten keskustella järkevästi maahanmuutosta niin, ettei heti leimaudu rasistiksi tai vastaavasti suvakiksi? Ennen kaikkea tärkeintä on pystyä keskustelemaan ongelmasta ilman ylilyöntejä ja yleistyksiä. Faktat nöyrästi pöytään ja sen jälkeen on yhteismielin mietittävä miten ongelmat voitaisiin ratkaista. Ratkaisu ei ole se, että rajat laitetaan kiinni kaikilta ja ulkomaalaiset ulos maasta, toisaalta se ei voi myöskään olla mallia ”tervetuloa kaikki”. Jo väkiluvun surkean kehityksen vuoksi tarvitsemme tulevaisuudessa mm. maahanmuuttoa hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseksi, mutta meidän on päätettävä, minkälaatuista maahanmuuttoa maahamme halutaan. Raiskaajia emme tarvitse, niitä meillä on valitettavasti liikaa jo omastakin takaa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Suomi 101

Viime vuonna vietettiin Suomen valtion 100-vuotisjuhlia oikein isolla kädellä. Oli juhlaa jos jonkin näköistä ja erilaisia Suomi100-tuotteita löytyi enemmän kuin tarpeeksi. Mielenkiintoisin Suomi100-tuote oli eittämättä juhlaruumisarkku. Onneksi en sellaista tarvinnut. Siitä juolahtikin mieleeni, että tänä vuonna tuli kuluneeksi tasan 100 vuotta sisällissodasta, mutta se nyt ei varsinaisesti taida olla mikään juhlimisen paikka, kun veli veljeään julmasti tappaa? Toisaalta voisihan sitä juhlia, ettei sataan vuoteen ole sisällissotaa ollut?

No, kyllä 101-vuotias Suomikin ansaitsee mielestäni onnittelut. Taas yhden vuoden vanhempi ja viisaampi. Tai ehkei nyt sentään viisaampi, sillä joskus mediaa seuratessani tuntuu, että olemme menossa aina vain hullumpaan suuntaan tässä maassa. Fakta kuitenkin on, että Suomi on yksi maailman parhaista maista millä mittarilla tahansa mitattuna. Tosin me suomalaiset koitamme sitä faktaa kovasti päivittäin kiistää. Siinä missä muualla kärsitään sodista, nälänhädästä, köyhyydestä, luonnonkatastrofeista sekä muista elämänlaatuun negatiivisesti vaikuttavista asioista, meillä taistellaan enimmäkseen sotesta ja maahanmuuttajista. Ongelmia toki nekin, mutta ihan eri mittakaavassa kuin henkeä uhkaavat katastrofit. Koulutus ja terveydenhoito on Suomessa maailman huippuluokkaa koulutusleikkauksista ja sote-taistelusta huolimatta.

Minkälainen on sitten se kuuluisa keskivertosuomalainen vuonna 2018, 101-vuotiaassa Suomessa?
Suomalaisen keski-ikä on 42,3 vuotta. Vähän yli puolet suomalaisista asuu pientalossa ja 35 prosenttia kerrostalossa. Asunnon keskikoko on noin 80 neliötä. Suomalaisen olohuoneen tärkein huonekalu on tietenkin televisio, jota keskimääräinen suomalainen katselee 3 tuntia päivässä.
Tavallinen suomalainen syö lihaa 76,4 kiloa vuodessa. Kasviksia vain noin 58 kiloa vuodessa. Kahvinjuojina suomalaiset ovat aina kunnostautuneet, niinpä suomipoika ja -tyttö juo kahvia 2,8 kupillista päivässä. On meillä suomalaisilla toinenkin lempijuoma, nimittäin alkoholi eri muodoissaan. Suomalainen juo vuoden aikana keskimäärin noin 94 litraa olutta, 15 litraa viiniä, kymmenen litraa long drink -juomia, yhdeksän litraa siideriä ja kuusi litraa väkeviä. On siinä litkimistä. Kalsarikännit ovat varsin suomalainen ilmiö, sillä peräti 90% alkoholista juodaan kotioloissa.

Töihin Maija ja Matti Meikäläinen huristelee, polkaisee tai kävelee keskimäärin 14 km matkan. Palkkaa aherruksestaan keskivertokuukausipalkkalainen saa 3500 euroa kuussa. Tuntuu aika isolta summalta vai mitä? Liikuntaa keskivertofinski harrastaa vähintään kolme kertaa viikossa.
Suurin osa suomalaisista käyttää nettiä päivittäin. Näin tekee peräti 88% 16–89-vuotiaista suomalaisista eli meillä on tietotekniikka aika hyvin hanskassa. Netinkäytön kasvusta huolimatta keskimäärin suomalainen lukee 43 minuuttia päivässä. Näin pienen ilmaisjakelulehden päätoimittajana miellyttää erityisesti se tieto, että sanomalehtiä suomalainen lukee keskimäärin 14 minuuttia päivässä.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille meille suomalaisille!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Synnytystalkoot?

Meneillään oleva vuosi tulee olemaan kolmas perättäinen vuosi, jonka aikana Suomessa kuolee ihmisiä enemmän kuin syntyy. Tilastokeskuksen tuoreen väestöennusteen mukaan Suomen väkiluku kääntyy laskuun vuonna 2035 ja 2050-luvulla maamme väkiluku olisi ennusteen mukaan jo nykyistä pienempi.
Kokonaishedelmällisyysluku kuvaa lapsimäärää, jonka naiset keskimäärin saavat elinaikanaan. Luvun pitäisi olla vähintään 2,1:ssä, jotta väestön määrä pysyy ennallaan ja sen ikärakenne tasapainossa. Arvion mukaan kokonaishedelmällisyysluku olisi tänä vuonna vain 1,43

Syitä syntyvyyden rajuun vähenemiseen on monia. Tänä päivänä ensimmäisen lapsen hankintaa yksinkertaisesti lykätään ja niinpä Suomessa ensisynnyttäjä alkaa lähenemään iältään jo 30 ikävuotta. Tämän seurauksena monesti perheiden lapsimäärä jää yhteen, korkeintaan kahteen.
Myöskin kokonaan lapsettomat liitot lisääntyvät. Väestöliiton tutkimusten mukaan suomalaisissa on yhä enemmän niitä, jotka eivät halua lapsia lainkaan ja yhä vähemmän niitä, jotka haluavat useampia. Syykin on Väestöliiton perhebarometrin mukaan yksinkertainen: halu elää matkustelevaa elämää ja rakentaa uraa. Moni alle kolmekymppinen pelkää paikalleen jämähtämistä, jos he tekevät lapsen. Muut asiat, joita voi elämässään tehdä, kiinnostavat yksinkertaisesti enemmän kuin perhe-elämä. Samalla lapsen saaminen yhdistetään jopa köyhyyteen, mutta vähintäänkin alempaan elintasoon. Ajatusmalli siitä, että elämä ja työura ovat ohi, kun saa lapsen, on yleistynyt nuorten keskuudessa.

Varsinkin naisilla lapsen saaminen vaikuttaa työuraan. Naisten ja miesten asema työmarkkinoilla on edelleen erilainen sukupuolten keskimääräisen palkkaeron ollessa 15-20%. Monet naiset ja miehet aloittavat uransa samalta viivalta, mutta ero alkaa syntyä siinä vaiheessa, kun perheeseen syntyy lapsi. Naiset vastaavat sen jälkeen pääosin perheestä ja miehet saavat keskittyä työuraansa. Näin ei asian pitäisi olla ja tähän ongelmaan onkin suunnitteilla suuri perhevapaauudistus, jonka tuloksena lapsen saaminen ei vaikuttaisi negatiivisesti perheen tuloihin ja naisen työuraan. Ongelma on vain siinä, että jokaisella puolueella on oma mallinsa uudistuksesta ja yhteisymmärrykseen ei ainakaan vielä ole päästy. Ehkä sitten seuraavalla hallituskaudella?

Perhevapaauudistus on saatava aikaan ensi tilassa, jotta yhteiskuntamme pysyisi elinvoimaisena. Ilmapiiri maassamme on muutettava lapsiystävällisemmäksi. Lapsi ei saa olla rangaistukselta tuntuva asia, vaan lasten tekoon tulisi kannustaa monin eri tavoin. Antti Rinne puhui synnytystalkoista, jotkut työperäisen maahanmuuton lisäämisellä, toiset taas vauvarahasta, joka maksettaisiin jokaisesta lapsesta ikään kuin palkkiona. Keinot ovat syytä ollakin moninaiset, sillä ongelma on valtava ja se on ratkaistava tavalla tai toisella. Muuten lapsenlapsemme, jos niitä edes syntyy, voivat heittää hyvästit hyvinvointivaltiolle nimeltä Suomi.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Trollitehtaat levittävät valeuutisia

Katsoin jokin aika sitten mainion dokumentin televisiosta, joka kertoi Venajän trollitehtaista. Kyseessä on siis yksikkö, jossa tehtaillaan 200 ihmisen voimin nettiin valeuutisia. Trollien tehtävänä on taata, että vallanpitäjien näkemykset leviävät ja ne tulkitaan ”oikein” eli tässä tapauksessa Venäjälle edullisella tavalla. Näin valeuutisilla huijataan Venäjän omaa kansaa, mutta huijattavina ovat myös muut maat, sillä trollitehtaalta syntyy valeuutisia monilla eri kielillä. Uskokaa tai älkää, myös suomeksi.

Trollitehdas pitää mm. yllä valheellisia nettisivuja, osallistuu ärhäkkäästi keskusteluforumeihin sekä tietenkin jakaa omia valeuutisiaan kiihkeästi somessa. Koska ihmiset elävät somessa omassa kuplassaan, toisin sanoen näkevät vain samanhenkisten ihmisten päivityksiä, on trollien helppo saada aikaiseksi kuohuntaa eri ryhmien välille ja entisestään kasvattaa vastakkainasettelua. Tästä hyvänä esimerkkinä dokumentissä esitettiin venäläisten trollien masinoimat mielenosoitukset Amerikassa, jossa trollit olivat tehneet tapahtuman facebookiin yhtäaikaisesti samaan paikkaan sekä muslimeille että näiden vastustajille. Tarkoitus oli vain yksinkertaisesti saattaa nämä kaksi eripuraista ryhmää yhtä aikaa samaan paikkaan ja kas, mellakka oli valmis. Ja tämä kaikki tehtiin todellakin Pietarista käsin.

Venäjän sekaantuminen USA:n vaaleihin on oikeastaan trollien paras taidonnäyte. Ei, trollit eivät tietenkään pääse näpelöimäään itse äänestystä, mutta valeuutisten massiivisella vyöryllä pystyivät vaikuttamaan ihmisten mieliin ja äänestyskäyttäytymiseen. Helpommaksi vaikuttamisen tekee se, että äänestysprosentti oli USA:n presidentinvaaleissa vaivaiset 55%.
Kun jollain keskustelufoorumilla tai uutisen kommentointipalstalla toistuvasti ja monen eri kirjoittajan suulla kerrotaan jonkin suuntaista ”totuutta”, syntyy helposti vaikutelma siitä, että täytyyhän sen totta olla, kun noin moni on tuota mieltä. Harva tulee ajatelleeksi, että useimpien kommenttien takana onkin vain yksi trollitehdas.

Ei Venäjä toki yksin trolliarmeijansa kanssa ole. Jokaisella isolla maalla on varmasti omanlaisensa trollitehdas, sillä kybervaikuttaminen on tämän päivän sodankäyntiä. Esimerkiksi Donald Trump on hyvä esimerkki kybervaikuttamisesta. Toistuvasti hän mitätöi tiettyjen uutiskanavien uutiset valeuutisina ja toistelee omissa twiiteissään omaa erinomaisuuttaan ja omaa totuuttaan. Tarkoituksena on aiheuttaa hämmennystä ja eripuraa, sillä roomalaisten vanha ”hajoita ja hallitse”-taktiikka toimii yhä tänä päivänä. Hallittavat on jaettava eri ryhmiin, joita sitten kiihotetaan toisiaan vastaan. Näin ei pääse syntymään yhtenäistä vaikutusvaltaista ryhmittymää, joka voisi haastaa valtaapitävät.

Valitettavasti Suomessakin löytyy paljon niitä henkilöitä, jotka mielellään jakavat netissä kaikkea mahdollista disinformaatiota. Osa tahallaan, osa tietämättään. Siksi olisikin erittäin tärkeää, että ennen kuin jaat uutisen somessa, tarkistaisit faktat edes jollain tasolla. Muuten pelaat trollien pussiin, joiden perimmäistä tarkoitusperää et voi edes arvata. Aika nopeasti huomaa, että tietyt ns. uutissivustot ajavat vain jotain tiettyä asiaa, eikä niiden uutisiin ole luottamista. Samalla nämä valeuutissivut levittävät tietoa siitä, että valtamedia onkin se valeuutislähde. Kyseessä on siis aivan sama vaikuttamiskeino kuin valtameren tuolla puolen Trumpilla. Kun saa aikaiseksi epätietoisuutta siitä, mikä on uskottava uutinen, on helpompaa levittää omia valeuutisiaan.

Eikä tämä yhtään helpommaksi ole menossa, sillä trollien työnjälki on päivä päivältä parempaa, niin sisällölliseti kuin teknisestikin, ja valeuutisia on yhä vaikeampi erottaa oikeista uutisista. Siinä missä alunperin ajateltiin netin yhdistävän ihmisiä, näyttääkin pikkuhiljaa siltä, että se pikemminkin erottaa ihmisiä toisistaan ja lisää vastakkainasettelua.

Ei hyvä, ei ollenkaan.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Hyvä isät!

Sunnuntaina vietetään isänpäivää. Isänpäivä on ollut Suomessa vakiintunut liputuspäivä vuodesta 1987. Äidit saivat liputuspäivänsä jo 40 vuotta aikaisemmin, joten jonkin aikaa kesti, ennen kuin isät oman päivänsä saivat, mutta ei auta valittaa. Parempi myöhään kun ei ollenkaan. Alunperin isänpäivän idea kehittyi, missäpä muualla kuin Yhdysvalloissa. Ne, joiden mielestä isänpäivä on vain yksi kauppiaiden keino saada meidät kuluttajat ostoksille, ovat varmasti osin oikeassa, sillä ainakin kaikki tietävän Wikipedian mukaan 1940-luvun lopulla pohjoismaiset kauppiaat ehdottivat päivän viettämistä marraskuun toisena sunnuntaina. Tällöin kaupoissa on vielä hiljaista ennen joulusesonkia. Jollain keinolla sitä myyntiä piti saada, miksipä ei siis alettaisi viettää isänpäivää?

No, kyllähän isät ovat kaiketi päivänsä ansainneet? Ennen muinoin riitti, että isä toi leivän pöytään ja äiti hoiti kotiasiat. Hyvin simppeli työnjako siis. Tänä päivänä ei isänä tai miehenä oleminen olekaan enää niin yksinkertaista. Vaatimustaso on noussut toiseen potenssiin. Tämän päivän isän pitää osata hoitaa myös kaikki mahdolliset kotityöt. Siis mm. imurointi, tiskaus, siivous, silitys, leipominen, ruoanlaitto ja tietenkin se tärkein eli lastenhoito. Näiden lisäksi mukana kulkevat vielä ne ns. vanhat ”miesten työt” eli remontointi, lumenluonti, autoihin liittyvät toimet, ruohonleikkuu sekä muut sekalaiset fyysiset työt, joita jokaisessa huushollissa varmasti löytyy pilvin pimein.

Tämän lisäksi miehen tulee pitää tietenkin hyvää huolta ulkonäöstään ja parisuhteesta keskellä elämän ruuhkavuosia. Vähän pitäisi siis ehtiä urheilemaan ja käymään kuntosalilla. Ei auta miehen rupsahtaa, sillä vaimo saattaa vaihtaa nopeasti nuorempaan ja ei-niin-kaljamahaiseen ”naapurin mieheen”. Isän pitää muistaa myös järjestää äidille romanttisia illallisia ja osata puhua tuntitolkulla tunteista. Eli onhan isän osa tänä päivänä todella haastava. On siinä sovittelemista, varsinkin kun tiedämme, että naisten ihannemies on Kauniiden ja rohkeiden komealeukainen Ridge ja miesten miesihanne on mallia Uuno Turhapuro. Siitä vaan sitä isän mallia sorvaamaan näistä palikoista.

Jos mietit lahjaa omalle isällesi tai isoisällesi, niin ne suosituimmat lahjat isälle ovat vuodesta toiseen samat: kirjat, sukat, kalsarit, pipot, sormikkaat ja huivit. Eli takana lienee kaunis ajatus pitää isä lämpimänä talven tuiskuissa? Luulen, että moni isä arvostaisi myös hyvää ateriaa, jonka omat rakkaat pienokaiset ovat tehneet omin pikku kätösin, tosin mieluusti äidin avustamana. Jostain syystä monessa perheessä sohva television ääressä mielletään isän lempipaikaksi kotona. Niinpä jonkin muotoinen perinne näyttää muodostuneen myös siitä, että isänpäivä-ilta vietetään jääkiekon ja formuloiden parissa. Niin muuten tänäkin vuonna.

Oman kokemukseni mukaan paras lahja isälle on kuitenkin itse se isyys. Mikään maailman ihme ei voita sitä tunnetta kun tulee isäksi. Onneksi omalle kohdalleni tuo onni on osunut peräti neljä kertaa. Olen onnenpekka, olen isä.

Hyvää isänpäivää!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Veropornoa

Tällä viikolla pääsemme jälleen kieriskelemään veropornossa eli tirkistelemään oikein kunnolla ihmisten verotietoja. Paljonkohan se naapurin Erkki oikein tienaa, kun on niin helvatan leuhka? No eipäs tuokaan julkkis paljoa ansaitse tai millähän ihmeellä se tuokin ns. laulaja on tuollaiset tulot kerännyt? Ihmeteltävää riittää ja media paukuttaa vähintään viikon raflaavia otsikoita.

Itse en oikein ymmärrä mitä iloa moisesta mahdollisuudesta on. Jokainen on ansainnut omat tulonsa työnteollaan ja turha niistä toisen tuloista on kateellinen olla. Toisaalta mahdollisuus tirkistellä toisten elämää ja tulotasoa taitaa olla oiva katalysaattori meidän suomalaisten niin usein harrastamalle kateuskeskustelulle. Ja Suomessahan tunnetusti kateus voittaa jopa kiiman. Mediassa verotiedoista revitään kaikki mahdollinen irti. Otsikot kirkuvat joka vuosi sitä, kuka on minkäkin alan palkkakunkku ja kuka on viime vuonna tienannut yllättävän vähän.

Itse en kaipaa tietoa siitä mitä muut tienaavat. Minun puolestani verotiedot voitaisiin julistaa salaisiksi niinkuin esimerkiksi Saksassa on tehty. Mielestäni tietojen julkistaminen loukkaa ihmisten yksityisyyttä. Verotietojen julkaisua puolustetaan vetoamalla avoimen yhteiskunnan periaatteeseen. Verotietoja julkaisemalla saadaan kuulemma tärkeää tietoa muun muassa tuloeroista ja niiden muutoksesta. Voihan se niinkin olla, mutta mielestäni verotietojen julkisuus lisää aivan turhaan tirkistelyä yksityisasioihin ja samalla kasvattaa kateutta toisten menestyksestä. Suomessa ei mielestäni tarvita yhtään enempää lisää kateutta, sitä meiltä löytyy jo ihan tarpeeksi. Sen sijaan positiivisuutta yhteiskuntamme tarvitsisi edelleen roppakaupalla lisää.

No, jotain positiivistakin näistä verotiedoista sentään irtoaa. Pelifirmoilla menee edelleen komeasti, josta hyvänä esimerkkinä videopelejä kehittävä Supercell, jonka johtohenkilöt edelleen miehittävät Suomen suurituloisten top kymppiä. Jatkossa ei lapsia kannatakaan enää patistaa jalkapallon tai jääkiekon pariin isojen ammattilaissopimusten toivossa, vaan annetaan niiden lasten rauhassa touhuta tietokoneellaan. Fiksumpaa ja taloudellisesti ajatellen järkevämpää on siis tehdä NHL-videopeli kuin pelata siellä oikeasti. Eikä tule niin hikikään. Osta siis pikku piltillesi joululahjaksi sen jokavuotisen jääkiekkomailan sijaan kirja, joka opastaa lapsesi ohjelmoinnin ja koodauksen ihmeelliseen maailmaan. Lapsesi kiittää sinua sitten 20 vuoden päästä tienattuaan ensimmäisen miljoonansa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

PÄÄKIRJOITUKSET -arkisto

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011