Sommaren är kort

Tomas Ledinin kesähitti vuodelta 1982 pitää edelleen kutinsa. Kesä on lyhyt ja pian sekin on poissa ja syksyn sateet ja talven tuuli liehuttelevat orastavan kaljun päällä killuvia harvoja haivenia.
Niinpä monen mielestä siitä kesästä pitää nauttia kaksin käsin ja siitä johtuen monelle kesäloma onkin vain ja ainoastaan stressin paikka. Loma pitää sisällään niin suuren määrän erinäisiä odotuksia, että moni pakahtuu jo alkuunsa niiden alle. Kesäloman pitäisi olla aina ikimuistoinen ja sellainen, että sitä olisi sitten talven pimeinä iltoina kiva muistella. Jotain jolla keulia sitten syksyllä työpaikalla. Melkoinen guru saa olla, että saa kaikki perheen lomatoiveet toteutettua neljässä viikossa ja luulenpa ettei sitä kannata edes yrittää.

Monella lomaan liittyvät suorituspaineet ovat maksimissaan ja stressi korkealla, vaikka loman vaikutus pitäisi olla juuri päinvastainen. Esimerkiksi avioerotilastoissa on elo-syyskuussa piikki, sillä eniten erotaan juuri kesälomien jälkeen. Suurin syy ei ehkä kuitenkaan ole epäonnistuneessa lomassa, vaan siinä, että lomalla pariskunnilla on kerrankin aikaa keskustella/riidellä ne kaikki riidat kunnolla läpi, jotka työ- ja arkikiireiden takia on sysätty syrjään läpi vuoden. Tai sitten, kun kerrankin on yhteistä aikaa, huomataankin, ettei meillä ole enää mitään yhteistä.

Suomen kesä on pullollaan kivoja kesätapahtumia, isoja ja pieniä, jotka keräävät paljon ihmisiä. Jonkun arvion mukaan kaikissa kesän tapahtumissa käy jopa noin kaksi miljoonaa ihmistä. Se mikä lämmittää allekirjoittaneen mieltä eniten, on se, että useimmat tapahtumat, varsinkin ne hieman pienemmät, kasataan pitkälti talkoovoimin, verta, hikeä ja kyyneliä vuodattaen. Useimmiten kyseessä onkin enemmän ”rakkaudesta lajiin” -tyylinen elämys kuin ”rahat pois”-riisto.

Pidät käsissäsi Omalähiön kesälehteä, johon olemme keränneet teille ison kasan kesälomavinkkejä. On kesäteatteria, musiikkifestivaaleja, pienempiä ja isompia yleisötilaisuuksia, mukavaa ajanviettoa niin paisteessa kuin sateessakin. Toivottavasti jokainen löytää niistä itselleen mieluisan kesätapahtuman, jonne suunnistaa. Myös me täällä toimituksessa pakkaamme laukkumme ja suuntaamme lataamaan akkuja Suomen suveen neljäksi viikoksi. Tapaamme jälleen elokuun ensimmäisenä perjantaina, kun Omalähiö seuraavan kerran tipahtaa postiluukustasi.

Hyvää kesää!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Juhannussimaa

Perjantaina se taas koittaa, nimittäin juhannus ja kaikki siihen liittyvät tuhannet erilaiset traditiot. Koska kaikkien niiden listaaminen olisi tyhmää ja aikaa vievää puuhaa, päätin omahyväisesti juhannuksen kunniaksi listata vain omat juhannustraditioni, ikään kuin itselleni to-do -listaksi, jotta muistaisin varmasti ottaa kaiken irti juhannuksesta perisuomalaiseen tapaan. Listaa saa käyttää, mutta ei ole pakko.

1. Mene mökille. Aito suomalainen viettää juhannuksen vain ja ainoastaan mökillä, satoi tai paistoi. Jotkut epäkelvot suomalaiset väittävät, että myös kaupungissa voi viettää juhannusta. Ei voi. Kyllä jonottaminen kilometrien mittaisessa juhannusruuhkassa on paras tapa startata juhannuksenvietto. Ehdottomasti. Ainahan voi yrittää lähteä aikaisemmin matkaan, mutta jostain syystä se ei vaan koskaan onnistu.
2. Tee vihta ja sauno. Saunominen on iso osa juhannusperinnettä. Sauna pitää olla kuumana koko juhannuksen. Uimassa kannattaa käydä porukalla, niin ne enemmän juhannussimaa nauttineet eivät pääse hukkumaan. Lisäksi muista väitellä siitä, onko kyseessä vihta vai vasta. Vihtahan se muuten on…
3. Grillaa & savusta. Mökillä ainoa oikea ruoanlaittotapa on joko grillaus tai savustaminen. Ainoastaan juntti tekee juhannusruokansa uunissa tai hellalla. Niin ja makkarat tietenkin valmistuvat saunan kiukaalla, missäpä muuallakaan? No, toinen varteenotettava vaihtoehto on paistaa ne juhannuskokossa.
4. Nauti alkoholia kohtuudella. Tämä on ehdottomasti se juhannuksen vaikein tehtävä, sillä juhannusperinteeseen kuuluu kohtuullisen alkoholin nauttimisen lisäksi myös runsas alkoholin nauttiminen. Kyseessähän on kuin veteen piirretty viiva. Missä menee kohtuullisen ja runsaan juomisen raja? Kuka sen rajan määrittelee? Hieman sama kuin yrittäisi piereskellä ripulin aikana tai kisata siitä kuka kuiskaa kovempaa. Erittäin vaikea laji ja jotkut onnistuvat siinä paremmin kuin toiset.
5. Pelaa mölkkyä tai korttia. Vanha kunnon seurapeli virkistää, kun ei jaksa enää syödä. Juominen kyllä onnistuu mainiosti seurapeliäkin pelatessa. Tosin pistelasku tai pelin seuraaminen vaikeutuu sitä mukaa, kun simajuomat hupenenevat. Sitä paitsi mölkky tai korttipeli on oikeasti miljoona kertaa sosiaalisempaa ja mukavampaa toimintaa kuin somessa kivojen juhannuskuvien jakaminen.
6. Tee juhannuskokko. Pääset kätevästi samalla eroon mökin tontilla lojuvista risuista, jotka vaimo pyysi keräämään jo viime syksynä. Älä käytä bensaa sytyttämiseen, siinä voi nimittäin kulmakarvat kärähtää ja tunnelma syttyä liekkeihin ihan eri tavalla kuin etukäteen ajattelit.
7. Juhannustaiat. Kun kuitenkin jossain vaiheessa iltaa ja humalaa olet alasti makailemassa viljapellossa tai saunan takana, niin samaan syssyyn voi tehdä jonkun kivan juhannustaian. Mitään iloa tai hyötyä siitä ei ole, mutta saathan hyvän tekosyyn siihen, miksi makaat ojassa alasti.
8. Muista levätä. Mikään ei ole sen makeampaa, kuin löhöillä riippumatossa tai puutarhakeinussa Suomen suvessa. Pitkän kaavan mukaan juhlittu juhannus vaatii veronsa ja on syytä myös levätä hyvin, ennen kuin hyppää sunnuntaina auton rattiin ja syöksyy paluuruuhkan sekaan. Oma promillemittari kuuluu tässä kohtaa jokaisen autoilijan perusvarusteisiin.

Näillä prinsiipeillä kohti juhannusta, niin kyllä lähtee!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Päijät-Hämeen pahoinvointiyhtymä

Viime päivät otsikoissa negatiivisessa sävyssä paistatellut Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä on lyhyesti ilmaistuna taloudellisessa kurimuksessa, mikä tarkoittaa sitä, että samassa kurimuksessa ovat myös siinä mukana olevat kunnat. Hyvinvointiyhtymän tulos uhkaa tänä vuonna painua pakkasen puolelle 34 miljoonaa euroa. Se on hurja summa, kun kaiken kaikkiaan ostoihin on budjetoitu vuoden 2017 budjetissa 345 miljoonaa euroa. Harvoin budjetit paukkuvat yli noin komeasti, joten jotain on tehty väärin yhtymässä tai sitten budjetin tekijät ovat olleet yltiöoptimistisia tai suorastaan ammattitaidottomia.

Lahti joutuu osallistumaan talkoisiin 25 miljoonalla lisäeurolla. Vuonna 2018 Lahti kustansi yhtymän kuluja 223 miljoonaa euroa eli 61,2% kaikista kuluista, ollen ylivoimaisesti yhtymän suurin maksumies. Tämä on tietysti ymmärrettävää, sillä onhan Lahti alueen asukasmäärältään ylivoimaisesti suurin kuntakin. Viime vuonna Lahden maksuosuus yhtymälle kasvoi yli viidellä prosentilla ja ylittyi noin 15 miljoonalla eurolla. Tahti on siis kiihtyvä. Lahden talous kestää tätä tahtia ehkä juuri ja juuri muutaman vuoden, mutta yhtymän pikkukunnat kuten Kärkölä, Hartola, Iitti jne. tuskin kestävät toista tällaista vuotta peräkkäin. Edessä on veronkorotuksia, jos ei suunta pikaisesti käänny.

Miksi ja miten tähän tilanteeseen on sitten ajauduttu? Rahat kun eivät vain tunnu riittävän sosiaali- ja terveyspuolella minään vuotena. Ensinnäkin isossa kuvassa väestö ikääntyy ja palveluntarve lisääntyy vuosi vuodelta koko Suomessa. Kun Oiva, Aava ja Lahden kaupungin sosiaali- ja terveyspalvelut yhdistettiin hyvinvointiyhtymäksi, piti koko henkilöstön palkkataso saada uudessa organisaatiossa keskenään vertailukelpoiseksi. Se tarkoittaa yleensä kulujen nousua. Yhtymän taloutta ei ole pystytty seuraamaan reaaliajassa, mikä on ensiarvoisen tärkeää, jotta ongelmiin voitaisiin reagoida nopeasti. Lahdella oli yhtymän alussa pitkät hoitojonot, joihin sen piti reagoida. Tämäkään tuskin tuli kovinkaan halvaksi.

Kaiken kaikkiaan hyvinvointiyhtymässä ei ole kunnolla ehditty perata yksikön toimintaa sen jälkeen, kun yhtymä koottiin useasta eri organisaatiosta. Päällekkäisyyksiä löytyy organisaatiosta varmuudella. Lisäksi palveluiden ostot ovat olleet euromäärällisesti kasvussa. Sairauslomien määrä on yhtymässä kuulemma korkea, mikä myös osaltaan nostaa kustannuksia. Yhtymällä on 190 toimipistettä, joten oletettavaa on, että toimipisteitä tullaan jatkossa karsimaan. Mistä, jää nähtäväksi.

Kuten useimmissa yrityksissä, yksi yhtymän suurimmista kulueristä on henkilöstön palkat, tosin ns. suorittavista käsistä ei ole varaa nipistää yhtään, ilman että palvelutaso kärsii, joten ison luudan täytyy löytää nipistettävää muusta henkilökunnasta ja organisaation hallintohimmeleistä. Löytyykö nipistettävää tarpeeksi, on sitten eri asia. Joka tapauksessa hyvinvointiyhtymä ilmoitti viime viikolla käynnistävänsä koko organisaatiota ja henkilöstöä koskevat yt-neuvottelut. Neuvottelut koskevat noin 7000 työntekijää.

Hyvinvointiyhtymä on pikaisesti saatava raiteilleen ja ruotuun, ennen kuin se suistaa siinä mukana olevat kunnat veronkorotuksien kierteeseen. Vai olemmeko tulleet yhteiskunnassamme siihen tilanteeseen, että yksinkertaisesti rahat eivät vain riitä tämän hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseen ja verovarojen virtauksen suuntaa on pakkoa alkaa priorisoida tiukemmalla seulalla? Mitkä palvelut katsotaan silloin tärkeämmäksii kuin toiset?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahtelainen ministeri

Maamme isoista kaupungeista taitaa Lahti olla se, josta harvemmin on ponnistettu ministeriauton takapenkille. Nyt tämän tempun teki, ehkä jopa odotetustikin, demareiden Ville Skinnari. Edellinen lahtelainen ministeri oli samasta perheestä, sillä Villen isä Jouko oli ministerinä vuosina 1997-1999.

Mitä iloa sitten ”omasta” ministeristä Lahdelle voi olla? Paljonkin, sillä vaikka ministeri edustaa kaikkialla ensisijaisesti maatansa, on hän samalla myös kotikaupunkinsa Lahden edustaja. Ulkomaankauppaministerin toimessa on varmasti mahdollista edistää myös lahtelaisten yritysten vientiponnistuksia, sillä Skinnari tuntee erittäin hyvin lahtelaisen yritysmaailman. Lisäksi eurooppalaiset tukieurot saattavat löytää vastedes paremmin Vesijärven rannoille.

Villelle ministerinpallin kyllä suo mielellään, sillä aika harvoin tapaa poliitikkoa, joka saa yhtä runsaasti kehuja yhteistyökyvyistään yli puoluerajojen. Siis yli puoluerajojen. Yleensähän poliitikkoja tupataan kehumaan vain ja ainoastaan oman puolueen sisällä. Villelle tärkeintä tuntuu olevan ongelmien ratkaisu, ei jankkaaminen siitä, kuka on oikeassa. Miehen rauhallinen olemus herättää luottamusta ja koulutukseltaan lakimiehenä, hän on varmasti oppinut tutkimaan asioita monelta eri kantilta. Mielestäni hyvät ainekset ministerille.

Villehän tunnetaan myös pienen lähiölehtemme vakiokolumnistina, jossa hommassa hän aloitti vuonna 2015, kun hänet oli valittu ensimmäistä kertaa eduskuntaan. Villeä ennen eduskunnan kuulumisia lehteemme välitti Villen isä Jouko, aina vuodesta 1980 lähtien. Skinnarit ovat siis kirjoitelleet Omalähiöön jo liki 40 vuotta. Varmasti jonkinasteinen ennätys, kun otetaan huomioon, että lehtemme on puolueista riippumaton julkaisu. Ville on luvannut jatkaa kirjoittamista Omalähiöön myös ministerinpestinsä ohella, aivan kuten aikanaan teki isänsäkin. Pakko nostaa hattua, sillä tuollaisten isojen valtakunnan ykköstason tehtävien osuessa kohdalle olisi kovin helppo heivata pieni lähiölehti syrjään kiireisiin vedoten.

Tätä ehkä selittää isä Joukon neuvo Villelle: Muista aina, mistä olet kotoisin. Ja Villehän varmasti muistaa lapsuutensa Korsitiellä. Silloin heidän naapurissaan Mäntsäläntiellä sijaitsi Omalähiön toimitus. Siitä se yhteistyö silloin sikisi naapurinmiesten Jouko Skinnarin ja Seppo Salomaan välille. Nyt olemme siirtyneet yhteistyössä jo toiseen polveen.
Itse törmäsin Villeen ensimmäisen kerran, kun tämä oli iältään noin 4-vuotias. Olimme pelaamassa kavereiden kanssa futista Korsipuistossa, kun isä Jouko toi pienen pellavapään kentän laidalle ja pyysi meitä ottamaan Villen mukaan peleihin. Totesimme silloin hieman vanhempina futareina, että ei käy, poika on aivan liian pieni isojen poikien peliin. No, ei ole enää.
Onnea ministeri Skinnarille sinne isojen poikien liigaan.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Mörkö yhdisti kansan

Löikö Mörkö sisään? No, kyllähän se Mörkö löi sisään ja kunnolla löikin. Kun katsoi ihmisten totaalista sekoamista jääkiekon MM-kullasta, niin aika kaukana oli se yleinen kuva viileistä ja totisista suomalaisista, jotka eivät juuri koskaan hymyile eivätkä pussaa. Riemu oli todellakin käsin kosketeltavissa. Lahdessakin LanuSpa oli ahkerassa käytössä ja tori täyttyi iloisista ihmisistä. Nyt, jos koskaan oli lupa irroitella ja niin taisivat kaikki tehdäkin.

Leijonien tarina on erityinen ja pysäyttävä tässä monimiljonääriurheilijoiden turruttamassa maailmassa. Leijonille ei ennustettu etukäteen minkäänlaista menestystä, koska muilla joukkueilla oli niin paljon NHL-pelaajia mukana joukkueessaan. Listattiin sitä montako NHL-ottelua joku on pelannut ja montako maalia on ison veden takana mätetty. Tärkeintä oli tietenkin se, paljonko he NHL:ssä tienaavat, koska urheilua mitataan nykyään aivan liikaa rahan kautta. Leijonat kuitenkin näyttivät täydellisesti sen, mitä on joukkuehenki. Pelattiin joukkueen eteen sataprosenttisesti. Kukaan ei ajatellut omia pisteitään tai sitä, että juuri minun tulisi erottua porukasta edukseen. Joukkue oli numero yksi ja kaikki pelaajat puhalsivat yhteen hiileen. Toki on muistettava se, että tänä päivänä suomalainen SM-liigapelaaja on ihan kaikilla mittareilla arvioituna hyvä laatupelaaja, joten ihan millään rupupelaajilla ei Suomikaan sentään operoinut, vaikka ne ”maailmantähdet” joukkueesta puuttuivatkin.

Joskus jääkiekko voi olla kokoaan suurempi ja voitolla voi olla isokin merkitys koko maalle. Tämä nähtiin varsinkin vuonna 1995, jolloin silloiset kiekkosankarit olivat nostamassa Suomea ylös lamasta. Tässä Leijonien MM-kullassa on mielestäni vähintäänkin mukiinmenevä opetus ihan meille kaikille. Vain ja ainoastaan yhteispelillä olemme kokoamme suurempia. Mitä enemmän riitelemme keskenämme, sitä hajanaisempi olemme kansana ja sitä vähemmän saamme aikaan. Leijonat opettivat meille sen, että on ihan OK toivoa, että myös kaveri siinä vieressä onnistuu parhaansa mukaan. Se ei ole keneltäkään pois. Yksilöä korostava minä-minä -kulttuuri ei aina tuo parasta tulosta, joten annetaan sen kaverinkin loistaa ja loistetaan yhdessä. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja tuloskin parempi.

Yksi juttu vielä, jota mietin suomalaisten juhlintaa katsoessa. Vielä pari viikkoa sitten Suomen lipun liehuttaminen tai leijonavaakunan käyttö olisi ollut joidenkin mielestä epäilyttävää yltiönationalismia, mutta Leijonien kultajuhla näytti sen, että Suomen lippu ja leijonavaakuna kuuluvat edelleen koko kansalle, niitä ei saa yksi poliittinen suuntaus itselleen omia. Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa isänmaallisuutta, vaan Suomi ja isänmaa merkitsevät eri asioita eri ihmisille. Kunnioitetaan sitä, että olemme erilaisia ja yritetään tulla toimeen toistemme kanssa myös silloin kun Leijona ei ärjy tai Mörkö lyö sisään. Kiitos Leijonat!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Osallistu oman omakotiyhdistyksesi toimintaan

Aina näin keväisin omakotiyhdistystoiminta nostaa päätään, kun pitkän talven jälkeen porukalla järjestetään siivoustalkoita, kirpputoreja, yhteisiä reissuja tai lainaillaan työvälineitä keskenään. Lehtemme ilmestymisalueella on yksitoista toimivaa omakoti- tai asukasyhdistystä, jotka kaikki jossain määrin kärsivät osanottajapulasta. Vetäjiä yhdistyksiin on kohtalaisen vaikea saada ja moni yhdistys varmasti miettiikin näin keväisin, onko toimintaa järkevää jatkaa, kun kokouksissa istuvat samat naamat vuodesta toiseen. Pakko nostaa hattua korkealle niille, jotka vuodesta toiseen jaksavat pitää yllä alueensa omakotiyhdistystoimintaa. Verenvaihto ainakin silloin tällöin olisi kuitenkin suotavaa, jotta pitkän pätkän vastuuta kantaneetkin saisivat välillä hieman hengähtää.

Itse olen aina arvostanut omakotiyhdistystoimintaa, jossa toimitaan yhdessä koko asuinalueen hyväksi. Pienelle Petri-pojalle Korsipuistossa järjestetyt Elojuhlat olivat aikanaan kovasti odotettuja tapahtumia ja oli mukavaa kun naapurustossa järjestettiin kaikenlaista toimintaa hiihtokilpailuista lähtien. Mahdollisissa kiistatilanteissa on helpompaa saada oma ääni kuuluville nimenomaan yhdistyksen kautta. Esimerkiksi Lahden kaupunki voi helposti niputtaa yksittäiset valitukset/ehdotukset yksittäistapauksiksi ja olla huomioimatta niitä, mutta joukossa on sentään vielä voimaa. Yhdessä voimme vaikuttaa moniin asioihin ja yhdessä voimme tehdä omasta asuinalueestamme paremman ja viihtyisämmän paikan elää.

Tänä päivänä tarvitsemme ns. kylähenkeä ja yhteen hiileen puhaltamista enemmän kuin koskaan, sillä yhteiskunnassamme tuijotetaan jo aivan liikaa omaan napaan ja meitä suomalaisia ollaan kovaa vauhtia jakamassa tiukasti eri leireihin, milloin minkäkin asian tiimoilta. Netissä on helppo olla sosiaalinen, mutta eihän se korvaa millään muotoa oikeaa kontaktia toisten ihmisten kanssa. Ainainen kiire on huono, mutta myös paljon käytetty tekosyy. Kyllä aikaa löytyy myös yhdistyksen asioihin, jos vain halua löytyy.

Älä siis anna alueesi omakotiyhdistystoiminnan kuihtua, vaan lähde mukaan kokouksiin ja tapahtumiin kuuntelemaan, keskustelemaan ja tutustumaan naapurustosi ihmisiin. Voit yllättyä, kuinka mukavaa on puuhailla yhdessä yhteisten tavoitteiden puolesta ja tutustua uusiin ihmisiin asuinalueellasi.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

P.S. Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin 5.5.2017, mutta koska asia on mielestäni tärkeä, niin uusinta sallittakoon?

KymiRing

Lahden kaupunki on päättänyt lähteä mukaan iittiläisen moottoriradan eli KymiRingin kehittämiseen osaomistajana. Kaupunginvaltuusto hyväksyi 2 miljoonan euron pääomalainan äänestyksen jälkeen, joten Lahti Events ryhtyy tuottamaan KymiRingille MotoGP-kisoja sekä muita tapahtumia. Kaupunki pyrkii tällä varmistamaan, että radan toiminta tukeutuu vahvasti Lahden seudun majoitus- ja ravintolapalveluihin. KymiRingin päätapahtumaksi on kaavailtu ratamoottoripyöräilyn Moto-GP-kilpailuja, joiden on arvioitu vetävän paikalle jopa 100 000 katsojaa. Verrattuna vaikkapa Salpausselän kisoihin, puhutaan siis moninkertaisesta yleisömäärästä. Samalla KymiRingistä pyritään rakentamaan iso tapahtumakeskus, jossa mm. isot konsertit olisi mahdollista järjestää. Yksien GP-kilpailujen varaan rakentaminen olisikin silkkaa tyhmyyttä. Kouvola on lähempänä rataa kuin Lahti, mutta Kouvolan paukut eivät tällaiseen satsaukseen yksinkertaisesti riitä, joten tässä kohtaa Lahti on haistanut selkeästi bisneksen teon mahdollisuuden.

Ei satsaaminen KymiRingiin suinkaan ongelmatonta ole. Lahti pyrkii nyt jo kolmatta kertaa peräkkäin Euroopan ympäristöpääkaupungiksi, mutta aikoo samalla osallistua moottoriurheiluradan rakentamiseen. Kieltämättä melkoinen ristiriita vai mitä? Radan kannattajat puhuvat kilpaa moottoriurheilun muuttumisesta vihreämmäksi ja yrittävät puhua mustaa valkoiseksi. Samaan aikaan hankkeen vastustajat kauhistelevat nopeaa suunnanmuutosta kaupungin arvoissa.  Vihreä ympäristöaate on sysätty syrjään raa’an bisneksen tieltä.

Tällä hetkellä Lahdella ei mene taloudellisesti niin vahvasti, että kannattaisi ainakaan yhden Euroopan vihreä Pääkaupunki -kilpailun vuoksi pyllistää mahdollisuudelle tehdä isoa bisnestä KymiRingillä. Esimerkiksi Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän tulos uhkaa tammi-maaliskuun perusteella painua peräti 33 miljoonaa euroa miinukselle. Jostain Lahteen pitää repiä lisää rahaa, jotta peruspalvelut voidaan kaupunkilaisille taata jatkossakin.

On myös ihmetelty sitä, että hyvinvointiyhtymän pitää säästää 6 miljoonaa euroa samaan aikaan, kun Kymiringille hankitaan 2 miljoonan euron laina. Asiat eivät kuitenkaan suoraan kilpaile keskenään, sillä Hyvinvointiyhtymän tapauksessa kyseessä ovat säästöt, joita on pakko tehdä, jotta toiminta saadaan edes jollain tapaa kannattavaksi. KymiRing on vastaavasti investointi tulevaisuuteen ja näitä on yksinkertaisesti tehtävä, jottei kaupunki näivettyisi.

Tuottojen odotetaan olevan tulevaisuudessa sen verran suuria, että tässä tapauksessa on ymmärrettävää, että valtuusto heitti hetkeksi vihreän ajattelun romukoppaan ja ja valitsi rahan. Arveluttavaa eettisesti, mutta ymmärrettävää talouden kannalta. Tulevaisuus näyttää kuinka Lahden käy. Menettääkö Lahti lopullisesti uskottavuutensa ja vihreän maineensa, johon se on näyttävästi satsannut viime vuodet vai hurrataanko Lahdessa jatkossa moottoriurheilun puolesta kassan kilistessä hurjaa tahtia? Suurimmalle osalle kaupunkilaisista tärkeintä lienee se, että rahat riittävät peruspalveluiden tuottamiseen. Keinoista ja eettisyydestä viis.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Punajuurihallitus?

Antti Rinne on käynnistänyt tällä viikolla hallitusneuvottelut, joihin ottavat osaa demarit, keskusta, vihreät, vasemmistoliitto ja Rkp. Tiedossa on siis selkeä poliittinen suunnanmuutos verrattuna useamman vuoden oikeistohallitusten jälkeen. Nyt lähdetään tekemään enemmän vihervasemmistolaista politiikkaa. Mitä se sitten pitää sisällään selvinnee lähivuosina. Rinteen ja demareiden tärkeitä teemoja ovat mm. eriarvoisuuden vähentäminen, työllisyysasteen nostaminen, koulutukseen satsaaminen ja ilmastoasiat. Ja eiköhän tällekin hallitukselle ole luvassa sitä iänikuista sote-vääntöä vähintään omiksi tarpeiksi, niin kuin parille aikaisemmallekin hallitukselle. Haluaako joku lyödä vetoa siitä, saadaanko sote-uudistus maaliin tällä hallituskaudella?

Oikeistosiipi jätettiin tällä kertaa tylysti hiekkalaatikon ulkopuolelle leikkimään omia leikkejään, mikä on ollut ilmeisen kova pala etenkin kokoomukselle ja perussuomalaisille, hävisiväthän ne vaalien paalupaikan äärimmäisen niukasti. Äänimäärissä mitaten persut olisivat tarvinneet valtakunnallisesti vain noin 8000 ääntä enemmän ollakseen suurin puolue ja kokoomuskin olisi saavuttanut paalupaikan keräämällä noin 23 000 ääntä enemmän. Mielenkiintoista on myös nähdä minkälaista politiikkaa ja yhteistyötä kokoomus ja perussuomalaiset tekevät oppositiossa. Vaarana on se, että vihervasemmiston nyt ollessa vallassa, oikeistosiipi suuntautuu entistäkin enemmän oikealle erottuakseen enemmän hallituksen harjoittamasta politiikasta.

Monia on kummastuttanut keskustan pääseminen mukaan hallitukseen, vaikka vaaleissa puolue sai suurimman epäluottamuslauseen kansalta menettäen peräti 18 kansanedustajaa. On puhuttu jopa demokratian irvikuvasta ja vaalituloksen mitätöivästä koplauksesta, mutta kaiken kaikkiaan kyse on täysin normaalista politiikasta. Suomessa ei ole kolmen suurimman puolueen pakko muodostaa hallitusta, vaan se lankeaa aina vaalien suurimmalle puolueelle, joka nyt, tosin pienellä marginaalilla, oli demarit.
Täytyy muistaa, että muut puolueet, jotka mukana nyt hallituksessa ovat, olivat niitä vaalien voittajia. Ottamalla keskustan hallitukseen, demarit saa hallitukseen kivan apupuolueen, jonka kanssa ei ole odotettavisssa hirveitä vääntöjä. Demarit on nyt hallituksen selkeä ykköspuolue ja keskusta nöyrä apupoika suurtappionsa jälkeen. Sen sijaan kokoomuksen tai perussuomalaiset valitsemalla Rinne olisi tehnyt hallitustyöskentelystä itselleen todella vaikeaa, kun selkeää mandaattia ei olisi ollut oikeistopuolueisiin nähden. Saadakseen omia tavoitteitaan ja ajatuksiaan paremmin eteenpäin, on fiksua valita itselleen samanmielisiä yhteistyökumppaneita. Selvää on kuitenkin se, että kompromisseja joudutaan tekemään myös tällä hallituskokoonpanolla, vaikka näennäisesti puolueet samaan suuntaan katselevatkin.

Uudelle hallitukselle on perinteisesti keksitty kivoja hellittelynimiä. Rinne itse on puhunut uudesta punamullasta, tulevaisuuden tekijöistä ja tulevaisuushallituksesta. Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson kutsui tulevaa hallitusta punavihreäksi kansanrintamaksi. Somessa hallitusta on jo ehditty kutsua mm. hillopurkki-, unelma- ja punajuurihallitukseksi. Nämä nimiehdotukset lienee tulleet sieltä eduskuntasalin oikeasta reunasta.

Ennakkokaavailuissa SDP on saamassa seitsemän, keskusta viisi, vihreät kolme, vasemmistoliitto kaksi ja RKP yhden ministerisalkun. Olisikohan yksi salkuista osumassa pitkästä aikaa Lahteen?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Minkä nettiin laitat, sen edestäsi löydät

Kyllä ennen muinoin poliitikoilla oli paljon helpompaa. Omat varsin raflaavat ja jyrkätkin mielipiteensä pystyi tuomaan julki vaikkapa eduskunnan kuppilan kahvipöydässä vallan hyvin, ilman että piti pelätä niiden julkituloa mediassa. Riitti että piti suunsa supussa median edessä. Ne omat hölmöimmätkin sutkautukset pysyivät pienen piirin vitsinä. Nykymaailma on sen sijaan aika raaka paikka poliitikoille. Vanhoista synneistä jää helposti kiinni, varsinkin jos ne synnit ovat vanhoja blogikirjoituksia tai some-päivityksiä. Kas kummaa, kun jotain laittaa nettiin, niin niitä on erittäin vaikea saada sieltä pois. Tätä totuuttahan on ihmisille yritetty tuputtaa jo niin kauan kuin internet saapui meitä ilahduttamaan, mutta ei se vain tunnu menevän kovin hyvin perille sinne korvien väliin.

Viimeisimmät mediakohut on saatu aikaiseksi Jussi Halla-ahon vanhoista blogiteksteistä ja demareiden Hussein Al-Taeen somepäivityksistä. Halla-ahon tekstit ovat olleet esillä käytännössä kaikkien vaalien jälkeen, mutta edelleen ne jaksavat kiinnostaa. Mies ei blogiteksteistään ole erityisesti irtisanoutunut, on vain todennut muuttuneensa enemmän salonkikelpoisemmaksi ulosanniltaan. Ne, jotka eivät blogitekstien sisältöä tiedä, niin kerrottakoon, että niissä mies mm. pohtii ampuvansa homoseksuaalia päähän ja toivoo, että raiskatuksi joutuisivat ennen kaikkea punavihreävasemmistolaiset, jotka maahanmuuttajia eniten sympatiseeraavat. Eikä Halla-aholla erityistä syytä ole ollutkaan teksteistään irtisanoutua, sillä ne tuntuvat vain lisänneen hänen suosiotaan perussuomalaisten maahanmuuttokriittisenä ”Mestarina”.

Toisin on Al-Taeen kohdalla. Siinä missä Halla-aho julkaisi ajatuksiaan 2000-luvun alussa ovat Al-Taeen uusimmat pölhöt pävitykset vain noin viiden vuoden takaa. Niissä hän puhuu halventavasti homoseksuaaleista, somaleista, juutalaisista, saudeista ja sunnimuslimeista. Hän mm. rinnastaa Israelin valtion ja äärijärjestö Isisin ja puhuu saudeista lasten hyväksikäyttäjinä.

Al-Taeen piti olla demareiden uusi kultapoika, jolla on loistava poliitinen tulevaisuus. Nyt näyttää siltä, että Al-Taeen poliittinen tulevaisuus on vedetty vessanpöntöstä alas ja vetäjänä on mies itse. Se, että hän on salannut radikaalin menneisyytensä kaikilta onnistuneesti, myös omalta puolueeltaan, saattaa demarit todella kiusalliseen tilanteeseen.

Juuri Halla-ahon rasistiset blogikirjoitukset ovat olleet Antti Rinteen suurin syy olla ottamatta perussuomalaisia mukaan hallitukseen. Nyt sitten omasta pesästä löytyikin ihan oma pikku kotirasisti. Al-Taee on kyllä näyttävästi pyytänyt kirjoituksiaan anteeksi ja vannonut olevansa muuttunut mies, mikä onkin ymmärrettävää, sillä toisin kuin perussuomalaisten joukossa, demareiden riveistä tuskin saa kovin paljon sympatiaa ja kannatusta rasistisilla kirjoituksilla.

Itseäni hieman epäilyttää tällä hetkellä koko mies ja varmasti montaa muutakin, eihän kirjoituksista ole aikaa kuin viisi vuotta. Nykyisessä hektisessä ja nopeatempoisessa yhteiskunnassamme viisi vuotta voi tuntua pitkältä ajalta, mutta sitä se ei ole. Al-Taee on ollut kirjoituksiensa aikaan noin 30 vuotias, ei siis mikään vihainen teinipoika, vaan ihan aikamies, jonka pitäisi kyllä ymmärtää ottaa vastuu kirjoituksistaan. Television A-studiossa mieheltä kysyttiin, löytyykö vielä jotain luurankoja kaapista. Sen verran kiertelevä ja kaarteleva oli Al-Taeen vastaus kysymykseen, että jään suurella mielenkiinnolla odottamaan seuraavia käänteitä herran poliittisella uralla, vaikkei se ura todellakaan kovin pitkältä tällä hetkellä vaikuta. Kyllä sieltä vielä jotain löytyy, uskokaa tai älkää…

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Etelä-Lahti kasvaa ja kehittyy

Lahden kaupunki järjesti keskiviikko-iltana Liipolan Onnissa keskustelutilaisuuden, jossa käytiin läpi eteläisen Lahden tulevaisuutta. Mitä tänne on jo rakenteilla ja mitä vasta suunnitellaan tehtäväksi? Ja niitä kohteitahan täällä riittää. Ajankohtaisia teemoja eteläisen Lahden alueella ovat rakenteilla olevat Launeen monitoimitalo sekä suurimpana ja näkyvimpänä uusi eteläinen kehätie, joka asukasillassa olikin suurena kiinnostuksen kohteena. Eikä ihme, sillä kehätien rakennustyömaata louhinta- ja räjähdystöineen ei voi Etelä-Lahdessa olla huomaamatta. Niin Liikennevirasto kuin Lahden kaupunkikin ovat tiedotteissaan kilpaa kehuneet sitä, kuinka ihanasti kehätien rakentaminen on sujunut ja ettei asukkaille ole aiheutunut oikeastaan mitään haittaa työmaasta. Jokainen meistä kuitenkin tietää, että haittaa on ollut ja haittaa tulee olemaan aina siihen asti kunnes tie on valmis. Sen jälkeen tiestä johtuvat haitat ovatkin ihan eri luokkaa, kun kaikki se liikenteen melu ja saaste valtaavat Etelä-Lahden.

Lisäksi kiinnostusta herätti Liipolan ostarille suunnittelun alla oleva uusi asuin- ja hoivarakentaminen palveluineen. Ajatuksena on, että nyt tyhjillään oleva länsiosan liikekiinteistö purettaisiin ja tilalle tulisi asuin- ja hoivarakentamista kahdella 12-kerroksisella tornitalolla ryyditettynä. Korkeat tornitalot saivat jo heti kättelyssä arvostelua osakseen, jopa niin paljon, että suunnitelmia tullaan ehkä muuttamaan, mikä ehdottomasti olisi hyvä esimerkki siitä, että asukkailla on oikeasti mahdollisuus vaikuttaa kantaa ottamalla.

Lahden ympäristökaupungin mainetta tulee varmasti nostamaan eteläisen Lahden älypyörätiehanke. CitiCAP-pyörätie toteutetaan nykyisiä väyliä leventämällä ja parantamalla. Pyörätie tullaan erottelemaan jalankulusta kiviraidalla. Mitä sitten hieno termi ”älypyörätie” oikein tarkoittaa käytännössä? Yhtenä esimerkkinä ovat katuvalot, joiden valoteho vaihtelee sen mukaan, onko väylällä liikennettä vai ei. Älyreitin rakentamisessa voidaan lisäksi käyttää mahdollisimman paljon kierrätettäviä materiaaleja. Automaattisella liikenteenohjauksella on mahdollisuus varoittaa autoilijoita lähestyvistä pyöräilijöistä. Samoin tietotekniikan avulla voidaan tehdä seurantaa pyörätien liikenteestä.

Hennalan tai Starkin alueen rakennussuunnitelmista ei tässä tilaisuudessa mainittu mitään, mutta niissäkin uutta asuintaloa ja liikekiinteistöä tulee lähivuosina nousemaan kuin sieniä sateella. Lisäksi on oletettavaa, että kehätien valmistuttua, sen varteen alkaa nousta useampia liike- ja teollisuuskiinteistöjä. Tämä kehitys on helposti todettavissa kaikissa kaupungeissa, joissa näitä kehäteitä on rakennettu. Etelä-Lahti siis kasvaa ja kehittyy kovaa vauhtia tulevina vuosina. Tiedä vaikka Harkimon ja Skinnarin idea Launeen jalkapallostadionistakin vielä heräisi henkiin, varsinkin nyt kun Lahdessa vaihteen vuoksi jälleen kerran mietitään josko sittenkin tehtäisiin halpaversio Kisapuiston stadionista. Eli tehtäisiin stadion, jolla ei voisi pelata kansainvälisiä pelejä, eikä siinä olisi vaadittavia nykyaikaisia edustus- ja VIP-tiloja lainkaan, mikä heikentäisi stadionin käyttöastetta merkittävästi. Tähän voi todeta, että nähtävästi Lahdessa pitää aina olla vähintään se yksi ikuisuusprojekti, jota aina vaan vatvotaan ja vatvotaan…

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

PÄÄKIRJOITUKSET -arkisto

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011