KymiRing

Lahden kaupunki on päättänyt lähteä mukaan iittiläisen moottoriradan eli KymiRingin kehittämiseen osaomistajana. Kaupunginvaltuusto hyväksyi 2 miljoonan euron pääomalainan äänestyksen jälkeen, joten Lahti Events ryhtyy tuottamaan KymiRingille MotoGP-kisoja sekä muita tapahtumia. Kaupunki pyrkii tällä varmistamaan, että radan toiminta tukeutuu vahvasti Lahden seudun majoitus- ja ravintolapalveluihin. KymiRingin päätapahtumaksi on kaavailtu ratamoottoripyöräilyn Moto-GP-kilpailuja, joiden on arvioitu vetävän paikalle jopa 100 000 katsojaa. Verrattuna vaikkapa Salpausselän kisoihin, puhutaan siis moninkertaisesta yleisömäärästä. Samalla KymiRingistä pyritään rakentamaan iso tapahtumakeskus, jossa mm. isot konsertit olisi mahdollista järjestää. Yksien GP-kilpailujen varaan rakentaminen olisikin silkkaa tyhmyyttä. Kouvola on lähempänä rataa kuin Lahti, mutta Kouvolan paukut eivät tällaiseen satsaukseen yksinkertaisesti riitä, joten tässä kohtaa Lahti on haistanut selkeästi bisneksen teon mahdollisuuden.

Ei satsaaminen KymiRingiin suinkaan ongelmatonta ole. Lahti pyrkii nyt jo kolmatta kertaa peräkkäin Euroopan ympäristöpääkaupungiksi, mutta aikoo samalla osallistua moottoriurheiluradan rakentamiseen. Kieltämättä melkoinen ristiriita vai mitä? Radan kannattajat puhuvat kilpaa moottoriurheilun muuttumisesta vihreämmäksi ja yrittävät puhua mustaa valkoiseksi. Samaan aikaan hankkeen vastustajat kauhistelevat nopeaa suunnanmuutosta kaupungin arvoissa.  Vihreä ympäristöaate on sysätty syrjään raa’an bisneksen tieltä.

Tällä hetkellä Lahdella ei mene taloudellisesti niin vahvasti, että kannattaisi ainakaan yhden Euroopan vihreä Pääkaupunki -kilpailun vuoksi pyllistää mahdollisuudelle tehdä isoa bisnestä KymiRingillä. Esimerkiksi Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän tulos uhkaa tammi-maaliskuun perusteella painua peräti 33 miljoonaa euroa miinukselle. Jostain Lahteen pitää repiä lisää rahaa, jotta peruspalvelut voidaan kaupunkilaisille taata jatkossakin.

On myös ihmetelty sitä, että hyvinvointiyhtymän pitää säästää 6 miljoonaa euroa samaan aikaan, kun Kymiringille hankitaan 2 miljoonan euron laina. Asiat eivät kuitenkaan suoraan kilpaile keskenään, sillä Hyvinvointiyhtymän tapauksessa kyseessä ovat säästöt, joita on pakko tehdä, jotta toiminta saadaan edes jollain tapaa kannattavaksi. KymiRing on vastaavasti investointi tulevaisuuteen ja näitä on yksinkertaisesti tehtävä, jottei kaupunki näivettyisi.

Tuottojen odotetaan olevan tulevaisuudessa sen verran suuria, että tässä tapauksessa on ymmärrettävää, että valtuusto heitti hetkeksi vihreän ajattelun romukoppaan ja ja valitsi rahan. Arveluttavaa eettisesti, mutta ymmärrettävää talouden kannalta. Tulevaisuus näyttää kuinka Lahden käy. Menettääkö Lahti lopullisesti uskottavuutensa ja vihreän maineensa, johon se on näyttävästi satsannut viime vuodet vai hurrataanko Lahdessa jatkossa moottoriurheilun puolesta kassan kilistessä hurjaa tahtia? Suurimmalle osalle kaupunkilaisista tärkeintä lienee se, että rahat riittävät peruspalveluiden tuottamiseen. Keinoista ja eettisyydestä viis.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Punajuurihallitus?

Antti Rinne on käynnistänyt tällä viikolla hallitusneuvottelut, joihin ottavat osaa demarit, keskusta, vihreät, vasemmistoliitto ja Rkp. Tiedossa on siis selkeä poliittinen suunnanmuutos verrattuna useamman vuoden oikeistohallitusten jälkeen. Nyt lähdetään tekemään enemmän vihervasemmistolaista politiikkaa. Mitä se sitten pitää sisällään selvinnee lähivuosina. Rinteen ja demareiden tärkeitä teemoja ovat mm. eriarvoisuuden vähentäminen, työllisyysasteen nostaminen, koulutukseen satsaaminen ja ilmastoasiat. Ja eiköhän tällekin hallitukselle ole luvassa sitä iänikuista sote-vääntöä vähintään omiksi tarpeiksi, niin kuin parille aikaisemmallekin hallitukselle. Haluaako joku lyödä vetoa siitä, saadaanko sote-uudistus maaliin tällä hallituskaudella?

Oikeistosiipi jätettiin tällä kertaa tylysti hiekkalaatikon ulkopuolelle leikkimään omia leikkejään, mikä on ollut ilmeisen kova pala etenkin kokoomukselle ja perussuomalaisille, hävisiväthän ne vaalien paalupaikan äärimmäisen niukasti. Äänimäärissä mitaten persut olisivat tarvinneet valtakunnallisesti vain noin 8000 ääntä enemmän ollakseen suurin puolue ja kokoomuskin olisi saavuttanut paalupaikan keräämällä noin 23 000 ääntä enemmän. Mielenkiintoista on myös nähdä minkälaista politiikkaa ja yhteistyötä kokoomus ja perussuomalaiset tekevät oppositiossa. Vaarana on se, että vihervasemmiston nyt ollessa vallassa, oikeistosiipi suuntautuu entistäkin enemmän oikealle erottuakseen enemmän hallituksen harjoittamasta politiikasta.

Monia on kummastuttanut keskustan pääseminen mukaan hallitukseen, vaikka vaaleissa puolue sai suurimman epäluottamuslauseen kansalta menettäen peräti 18 kansanedustajaa. On puhuttu jopa demokratian irvikuvasta ja vaalituloksen mitätöivästä koplauksesta, mutta kaiken kaikkiaan kyse on täysin normaalista politiikasta. Suomessa ei ole kolmen suurimman puolueen pakko muodostaa hallitusta, vaan se lankeaa aina vaalien suurimmalle puolueelle, joka nyt, tosin pienellä marginaalilla, oli demarit.
Täytyy muistaa, että muut puolueet, jotka mukana nyt hallituksessa ovat, olivat niitä vaalien voittajia. Ottamalla keskustan hallitukseen, demarit saa hallitukseen kivan apupuolueen, jonka kanssa ei ole odotettavisssa hirveitä vääntöjä. Demarit on nyt hallituksen selkeä ykköspuolue ja keskusta nöyrä apupoika suurtappionsa jälkeen. Sen sijaan kokoomuksen tai perussuomalaiset valitsemalla Rinne olisi tehnyt hallitustyöskentelystä itselleen todella vaikeaa, kun selkeää mandaattia ei olisi ollut oikeistopuolueisiin nähden. Saadakseen omia tavoitteitaan ja ajatuksiaan paremmin eteenpäin, on fiksua valita itselleen samanmielisiä yhteistyökumppaneita. Selvää on kuitenkin se, että kompromisseja joudutaan tekemään myös tällä hallituskokoonpanolla, vaikka näennäisesti puolueet samaan suuntaan katselevatkin.

Uudelle hallitukselle on perinteisesti keksitty kivoja hellittelynimiä. Rinne itse on puhunut uudesta punamullasta, tulevaisuuden tekijöistä ja tulevaisuushallituksesta. Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson kutsui tulevaa hallitusta punavihreäksi kansanrintamaksi. Somessa hallitusta on jo ehditty kutsua mm. hillopurkki-, unelma- ja punajuurihallitukseksi. Nämä nimiehdotukset lienee tulleet sieltä eduskuntasalin oikeasta reunasta.

Ennakkokaavailuissa SDP on saamassa seitsemän, keskusta viisi, vihreät kolme, vasemmistoliitto kaksi ja RKP yhden ministerisalkun. Olisikohan yksi salkuista osumassa pitkästä aikaa Lahteen?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Minkä nettiin laitat, sen edestäsi löydät

Kyllä ennen muinoin poliitikoilla oli paljon helpompaa. Omat varsin raflaavat ja jyrkätkin mielipiteensä pystyi tuomaan julki vaikkapa eduskunnan kuppilan kahvipöydässä vallan hyvin, ilman että piti pelätä niiden julkituloa mediassa. Riitti että piti suunsa supussa median edessä. Ne omat hölmöimmätkin sutkautukset pysyivät pienen piirin vitsinä. Nykymaailma on sen sijaan aika raaka paikka poliitikoille. Vanhoista synneistä jää helposti kiinni, varsinkin jos ne synnit ovat vanhoja blogikirjoituksia tai some-päivityksiä. Kas kummaa, kun jotain laittaa nettiin, niin niitä on erittäin vaikea saada sieltä pois. Tätä totuuttahan on ihmisille yritetty tuputtaa jo niin kauan kuin internet saapui meitä ilahduttamaan, mutta ei se vain tunnu menevän kovin hyvin perille sinne korvien väliin.

Viimeisimmät mediakohut on saatu aikaiseksi Jussi Halla-ahon vanhoista blogiteksteistä ja demareiden Hussein Al-Taeen somepäivityksistä. Halla-ahon tekstit ovat olleet esillä käytännössä kaikkien vaalien jälkeen, mutta edelleen ne jaksavat kiinnostaa. Mies ei blogiteksteistään ole erityisesti irtisanoutunut, on vain todennut muuttuneensa enemmän salonkikelpoisemmaksi ulosanniltaan. Ne, jotka eivät blogitekstien sisältöä tiedä, niin kerrottakoon, että niissä mies mm. pohtii ampuvansa homoseksuaalia päähän ja toivoo, että raiskatuksi joutuisivat ennen kaikkea punavihreävasemmistolaiset, jotka maahanmuuttajia eniten sympatiseeraavat. Eikä Halla-aholla erityistä syytä ole ollutkaan teksteistään irtisanoutua, sillä ne tuntuvat vain lisänneen hänen suosiotaan perussuomalaisten maahanmuuttokriittisenä ”Mestarina”.

Toisin on Al-Taeen kohdalla. Siinä missä Halla-aho julkaisi ajatuksiaan 2000-luvun alussa ovat Al-Taeen uusimmat pölhöt pävitykset vain noin viiden vuoden takaa. Niissä hän puhuu halventavasti homoseksuaaleista, somaleista, juutalaisista, saudeista ja sunnimuslimeista. Hän mm. rinnastaa Israelin valtion ja äärijärjestö Isisin ja puhuu saudeista lasten hyväksikäyttäjinä.

Al-Taeen piti olla demareiden uusi kultapoika, jolla on loistava poliitinen tulevaisuus. Nyt näyttää siltä, että Al-Taeen poliittinen tulevaisuus on vedetty vessanpöntöstä alas ja vetäjänä on mies itse. Se, että hän on salannut radikaalin menneisyytensä kaikilta onnistuneesti, myös omalta puolueeltaan, saattaa demarit todella kiusalliseen tilanteeseen.

Juuri Halla-ahon rasistiset blogikirjoitukset ovat olleet Antti Rinteen suurin syy olla ottamatta perussuomalaisia mukaan hallitukseen. Nyt sitten omasta pesästä löytyikin ihan oma pikku kotirasisti. Al-Taee on kyllä näyttävästi pyytänyt kirjoituksiaan anteeksi ja vannonut olevansa muuttunut mies, mikä onkin ymmärrettävää, sillä toisin kuin perussuomalaisten joukossa, demareiden riveistä tuskin saa kovin paljon sympatiaa ja kannatusta rasistisilla kirjoituksilla.

Itseäni hieman epäilyttää tällä hetkellä koko mies ja varmasti montaa muutakin, eihän kirjoituksista ole aikaa kuin viisi vuotta. Nykyisessä hektisessä ja nopeatempoisessa yhteiskunnassamme viisi vuotta voi tuntua pitkältä ajalta, mutta sitä se ei ole. Al-Taee on ollut kirjoituksiensa aikaan noin 30 vuotias, ei siis mikään vihainen teinipoika, vaan ihan aikamies, jonka pitäisi kyllä ymmärtää ottaa vastuu kirjoituksistaan. Television A-studiossa mieheltä kysyttiin, löytyykö vielä jotain luurankoja kaapista. Sen verran kiertelevä ja kaarteleva oli Al-Taeen vastaus kysymykseen, että jään suurella mielenkiinnolla odottamaan seuraavia käänteitä herran poliittisella uralla, vaikkei se ura todellakaan kovin pitkältä tällä hetkellä vaikuta. Kyllä sieltä vielä jotain löytyy, uskokaa tai älkää…

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Etelä-Lahti kasvaa ja kehittyy

Lahden kaupunki järjesti keskiviikko-iltana Liipolan Onnissa keskustelutilaisuuden, jossa käytiin läpi eteläisen Lahden tulevaisuutta. Mitä tänne on jo rakenteilla ja mitä vasta suunnitellaan tehtäväksi? Ja niitä kohteitahan täällä riittää. Ajankohtaisia teemoja eteläisen Lahden alueella ovat rakenteilla olevat Launeen monitoimitalo sekä suurimpana ja näkyvimpänä uusi eteläinen kehätie, joka asukasillassa olikin suurena kiinnostuksen kohteena. Eikä ihme, sillä kehätien rakennustyömaata louhinta- ja räjähdystöineen ei voi Etelä-Lahdessa olla huomaamatta. Niin Liikennevirasto kuin Lahden kaupunkikin ovat tiedotteissaan kilpaa kehuneet sitä, kuinka ihanasti kehätien rakentaminen on sujunut ja ettei asukkaille ole aiheutunut oikeastaan mitään haittaa työmaasta. Jokainen meistä kuitenkin tietää, että haittaa on ollut ja haittaa tulee olemaan aina siihen asti kunnes tie on valmis. Sen jälkeen tiestä johtuvat haitat ovatkin ihan eri luokkaa, kun kaikki se liikenteen melu ja saaste valtaavat Etelä-Lahden.

Lisäksi kiinnostusta herätti Liipolan ostarille suunnittelun alla oleva uusi asuin- ja hoivarakentaminen palveluineen. Ajatuksena on, että nyt tyhjillään oleva länsiosan liikekiinteistö purettaisiin ja tilalle tulisi asuin- ja hoivarakentamista kahdella 12-kerroksisella tornitalolla ryyditettynä. Korkeat tornitalot saivat jo heti kättelyssä arvostelua osakseen, jopa niin paljon, että suunnitelmia tullaan ehkä muuttamaan, mikä ehdottomasti olisi hyvä esimerkki siitä, että asukkailla on oikeasti mahdollisuus vaikuttaa kantaa ottamalla.

Lahden ympäristökaupungin mainetta tulee varmasti nostamaan eteläisen Lahden älypyörätiehanke. CitiCAP-pyörätie toteutetaan nykyisiä väyliä leventämällä ja parantamalla. Pyörätie tullaan erottelemaan jalankulusta kiviraidalla. Mitä sitten hieno termi ”älypyörätie” oikein tarkoittaa käytännössä? Yhtenä esimerkkinä ovat katuvalot, joiden valoteho vaihtelee sen mukaan, onko väylällä liikennettä vai ei. Älyreitin rakentamisessa voidaan lisäksi käyttää mahdollisimman paljon kierrätettäviä materiaaleja. Automaattisella liikenteenohjauksella on mahdollisuus varoittaa autoilijoita lähestyvistä pyöräilijöistä. Samoin tietotekniikan avulla voidaan tehdä seurantaa pyörätien liikenteestä.

Hennalan tai Starkin alueen rakennussuunnitelmista ei tässä tilaisuudessa mainittu mitään, mutta niissäkin uutta asuintaloa ja liikekiinteistöä tulee lähivuosina nousemaan kuin sieniä sateella. Lisäksi on oletettavaa, että kehätien valmistuttua, sen varteen alkaa nousta useampia liike- ja teollisuuskiinteistöjä. Tämä kehitys on helposti todettavissa kaikissa kaupungeissa, joissa näitä kehäteitä on rakennettu. Etelä-Lahti siis kasvaa ja kehittyy kovaa vauhtia tulevina vuosina. Tiedä vaikka Harkimon ja Skinnarin idea Launeen jalkapallostadionistakin vielä heräisi henkiin, varsinkin nyt kun Lahdessa vaihteen vuoksi jälleen kerran mietitään josko sittenkin tehtäisiin halpaversio Kisapuiston stadionista. Eli tehtäisiin stadion, jolla ei voisi pelata kansainvälisiä pelejä, eikä siinä olisi vaadittavia nykyaikaisia edustus- ja VIP-tiloja lainkaan, mikä heikentäisi stadionin käyttöastetta merkittävästi. Tähän voi todeta, että nähtävästi Lahdessa pitää aina olla vähintään se yksi ikuisuusprojekti, jota aina vaan vatvotaan ja vatvotaan…

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Saadaanko hallitus kasaan?

Sunnuntainen vaalitulos ennustaa vaikeita hallitusneuvotteluja, sillä yksikään puolue ei saanut selkeää mandaattia kansalta. Kolme suurinta puoluetta päätyivät loppujen lopuksi hyvin tasaiseen tilanteeseen, jossa demarit kuitenkin yhden paikan enemmän saaneena on kuskin paikalla, kun hallitusta aletaan kasaamaan. Itsestään selviä yhteistyökumppaneita tulevaan hallitukseen ovat niin ikään vaalivoiton napanneet vihreät ja vasemmistoliitto, jotka jakavat pitkälti samoja arvoja kuin demarit. Sitten tuleekin se hallitusneuvotteluiden suurin kysymys; kokoomus vai keskusta eli palataanko Suomessa sinipunaan vai punamultaan? Itse arvelen todennäköisemmän hallituskumppanin löytyvän kokoomuksesta, sillä uskon, että keskusta on saanut tarpeekseen hallitusvastuusta ja se haluaa pikaisesti päästä oppositioon nuolemaan haavojaan ja nostamaan kannatustaan. Varmaa on myös se, ettei kokoomus halua hallitukseen, jossa se on ainoa porvaripuolue. Siksi mukaan haalitaan vielä joko kristilliset ja/tai Rkp, jolloin hallituksen paikkaluku eduskunnassa olisi reippaasti yli 120 eli saataisiin aikaan riittävän vahva hallitus.

Kun ajatellaan vaalien voittajia, on vaikea sivuuttaa perussuomalaisia. Persut haluaisivat kyllä hallitukseen, mutta kovin epätodennäköiseltä se näyttää. Tuleva pääministeri(?) Antti Rinne on jo ehtinyt toistella useampaan otteeseen, etteivät hänen ja Jussi Halla-ahon arvot kohtaa, joten persut hyvin todennäköisesti ovat hallituksesta ulkona. Sehän tarkoittaa sitä, että perussuomalaiset pääsevät seuraavat neljä vuotta kasvattamaan suosiotaan oppositioon ja vuoden 2023 vaaleissa se tuleekin olemaan todennäköisesti suurin puolue. Eli jättämällä nyt persut pois hallituksesta, demarit kasaavat itselleen ongelmia neljän vuoden päähän. Suo siellä, vetelä täällä.

Mediassa on myös mietitty sitä, onko Rinteestä pääministeriksi. Mikä on miehen kunto alkuvuoden kovan sairastelun jäljiltä? Riittääkö Rinteen kieltämättä hieman puutteellinen ulosanti pääministerin vaativassa ja kovapaineisessa työssä? Monesta suusta, myös demareiden, on todettu, että palatessaan sairaslomalta, Rinne käytännössä romahdutti demareiden gallup-etumatkan muutamassa viikossa televisioesiintymisillään, jotka eivät antaneet kovin vahvaa kuvaa Rinteestä. Ulosanti tökki ja miehestä jäi jotenkin hapuileva ja jopa ärtynyt kuva. Tätä ei parantanut sairastelun vuoksi hieman riutunut olemus. Vinkkini demareille onkin, että Rinteestä tulee hankkiutua nopeasti eroon. Demarit tarvitsee vallassa pysyäkseen nykyaikaisen puolueenjohtajan, jonka prototyyppejä kyllä löytyy muutama jo varapuheenjohtajista. Vaaleissakin nähtiin, ettei puheenjohtaja kerännyt lähellekään sitä puolueen isointa äänipottia. Pääministerinä Rinne tulee olemaan ”sitting duck” eli kovin helppo maalitaulu arvostelijoille. Möläytyksiä ja epäselviä lausuntoja on luvassa ja niihin on kovin helppo tarttua.

Hallitus saadaan kyllä varmasti kasaan, siitä ei ole epäilystäkään. Ruotsin kaltaista hallitusfarssia ei meillä tulla näkemään. Mielenkiintoista on sen sijaan nähdä kuinka moni puolue on valmis kääntämään takkinsa hallitukseen päästäkseen. Nyt mitataan sitä, kuinka tärkeitä puolueen omat tavoitteet ja arvot loppujen lopuksi ovat. Mihin hintaan kompromisseja on rakennettava?
Se on kyllä nähty jo aikojen alusta lähtien, että ns. hillotolppa kiinnostaa kaikkia, jopa perussuomalaisia.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Mielenkiintoiset vaalit edessä

Viimeisin YLEn suorittama gallup kertoo meille, että edessämme on todella mielenkiintoiset ja tiukat vaalit. SDP pitää kyselyn mukaan edelleen kärkipaikkaa, mutta senkin kannatus on laskenut alle 20% maagisen rajan. Takana kyttää tiukka kolmikko eli Perussuomalaiset 16,3%, Kokoomus 15,9% ja Keskusta 14,5%, jotka näyttävät kisaavan tiukasti kakkossijasta, sillä erot ovat kyselyn virhemarginaalin 2,3% sisällä. Sen sijaan Vihreät näyttävät pikkuhiljaa putoavan kyydistä. Eikä demareidenkaan voitto kirkossa ole suinkaan kuulutettu, sillä Perussuomalaiset näyttävät olevan juuri nyt kovassa nousussa ja vaikuttaa siltä, että he tarjoavat kansalle selkeästi erilaisen vaihtoehdon muihin puolueisiin verrattuna. Maahanmuutto- ja ilmastokriittiset ovat selkeästi löytäneet kodin Halla-ahon opeista.

Ennakkoäänestys lupaa vilkasta äänestyspäivää sunnuntaille. Ennakkoon äänensä antoi noin 1,5 miljoonaa kansalaista eli 36,1% äänioikeutetuista. Ne ketkä eivät ennakkoon äänestäneet seurannevat tarkasti mm. television vaalipaneleita. Ainakin itse aion niin tehdä, sillä itsellänikin äänestäminen jäi sunnuntaille.

Niinpä eilen illalla seurasin MTV3:n keskustelua, jossa mukana olivat puolueiden puheenjohtajat. Olin tyrmistynyt, sillä harvoin näkee noin huonosti toteutettua keskustelua. Puoluejohtajat puhuivat ja huusivat toistensa päälle niin, ettei vastauksista saanut mitään tolkkua. Juontajat kysyivät kyllä hyviä kysymyksiä, mutta eivät malttaneet kuunnella vastausta kymmentä sekuntia kauempaa. Ymmärrän kyllä, ettei poliittista jargonia kukaan jaksa loputtomiin, mutta kaikkiin kysymyksiin ei vain voi vastata parilla sanalla, sillä monet kysymykset ovat erittäin monisyisiä ja vaativat myös hieman taustoittamista.

Niinpä tulinkin siihen johtopäätökseen, että luen mielummin netistä ja lehdistä ehdokkaiden mielipiteitä ja näkökantoja, kuin katson televisiosta näitä yhteisiä vaalipaneeleja, joissa kilpaa huutavat puoluejohtajat yrittävät parhaimpansa mukaan kampittaa naapuria. Toinen hyvä vaihtoehto on katsoa YLE Areenasta kaikkien puoluejohtajien tentit, joissa he saivat kertoa omista ja puolueensa linjauksista ihan rauhassa. Sillä vaikka kuinka vaaleissa äänestetäänkin henkilöä, tulee aina muistaa, että loppujen lopuksi ääni menee puolueelle ja kansanedustaja äänestää aina puolueen johdon tahdon mukaisesti. Muistakaa äänestää, sillä nyt jos koskaan, jokainen ääni ratkaisee!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kenelle Lahdessa rakennetaan?

Rakentamista pidetään yleisesti hyvänä merkkinä kaupungin talouden voimasta ja elinvoimaisuudesta. Kaupunki on viriili ja vetovoimainen, kun joka puolella kaupunkia rakennetaan. Tämä on varmasti osaltaan oikea kuva, mutta hopeareunuksen takaa pilkottaa muutama kysymys ja uhkakuva.

Tällä viikolla Helsingin Sanomien haastattelussa Vuokraturvan Timo Metsola varoitti kohtaanto-ongelmasta keskisuurten kaupunkien asuntomarkkinoilla. Liian reipas rakentaminen saattaa vetää rattaat jumiin perusteellisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että useissa keskisuurissa kaupungeissa asuntojen tarjonta ei kohtaa asuntojen kysyntää. Paikoitellen uudistuotanto synnyttää asunnoista jopa suoranaista ylitarjontaa. Ylitarjonnan ja muuttotappion yhteisvaikutus voi syöstä asuntojen hinnat pysyvään laskuun keskisuurissa kaupungeissa. Näin voi käydä myös myös Lahdessa, sillä kaupungin muuttovoitto on loppujen lopuksi aika pientä verrattuna suuriin kasvukeskuksiin kuten esimerkiksi pääkaupunkiseutu, Tampere ja Turku. Myös Metsola mainitsee haastattelussa Lahden yhtenä esimerkkinä isoista kaupungeista, joissa kehitys on huolestuttavaa.

Vuosina 2013-2017 Lahden väkiluku kasvoi noin 1 500 asukkaalla. Suurin syy väestönlisäykseen oli vuonna 2105 tapahtunut iso maahanmuutto, joka toi kaupunkiin lähes 1 550 asukasta lisää. Muuten Lahden muuttovoitto on vuosittain marginaalista, eikä millään tavoin korreloi sen hurjan rakentamistornadon kanssa, joka kaupungissa tällä hetkellä riehuu. Juuri tällä hetkelläkin radanvarresta puretaan vanhaa Starkkia ja pääpostia, joiden tilalle on suunniteltu satoja asuntoja. Ranta-Kartanon rakentaminen on aloitettu jne. Silti meillä on tällä hetkellä Lahdessa myynnissä yli 1500 asuntoa plus satoja vapaita vuokra-asuntoja.

Herääkin kysymys, kenelle Lahdessa asuntoja oikein rakennetaan? Onko asuntojen rakentaminen räikeästi ylimitoitettu kaupungin tarpeisiin vai perustuuko tarve johonkin tutkimukseen Lahden vetovoimasta? Vai onko takana vain Lahden kaupungin uusi strategia, jossa sokeasti uskotaan kaupungissa asuvan vuonna 2030 peräti 150 000 asukasta. Siis 11 vuodessa saisimme 30 000 uutta asukasta?? 1975 jälkeen Lahden väkiluku on kasvanut vain 10 000 uudella asukkaalla, jos ei lasketa mukaan Nastolan liittämisen tuomaa lisäystä asukasmäärään. Eli viimeisten 45 vuoden aikana Lahti on kasvattanut väkimääräänsä vain 10 000 ja nyt uskotaan 11 vuodessa kasvun olevan 30 000 asukasta? Saatan olla inhorealisti, mutta kyllähän tuo kaupungin strategia kuulostaa enemmän sadulta ja toiveajattelulta kuin realistiselta tavoitteelta. Uusi yliopistoko tuo kaikki nuo uudet asukkaat vaiko Lahden ympäristökaupungin maine? Tuskinpa.

Tällä rakentamistahdilla päädymme Lahdessa Timo Metsolan luomaan uhkakuvaan asuntojen hintojen nopeasta laskusta ennen kuin ehdimme kissaa sanomaan. Käytännössä asuntojen hinnat ovat jo nyt Lahdessa laskussa eli tämä ei ole enää edes mikään uhkakuva, vaan kehitys on jo nyt selkeästi nähtävissä. Pian meillä on käsissämme suuri asuntokupla ja voimme vain odottaa milloin se lopullisesti puhkeaa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Älä nuku!

Eduskuntavaalit ovat jo ovella ja moni miettii kuumeisesti ketä äänestäisi vai äänestäisikö lainkaan? Paljon näkee sosiaalisessa mediassa kommentteja, joissa kerrotaan, ettei omaa ehdokasta ole vielä löytynyt tai että luotto politiikkaan on mennyt ja on aivan sama ketä äänestää, kun kaikki kuitenkin valehtelevat ja ajavat vain omaa etuaan. Äänestämättä jättämistä voi pitää jonkinasteisena protestina, mutta oikeastihan se ei vie mitään asiaa eteenpäin. Miten voi vaatia, että minun asiaani joku veisi eteenpäin, jos en anna ääntäni kellekään? Äänestäminen vapaassa vaaleissa on oikeus, jollaista ei joka maassa ole. Turha itkeä lopputulosta, jos itse ei ole käynyt edes äänestämässä.

Nukkuvien puolue on toistuvasti kaikissa vaaleissa se suurin. Esimerkiksi viime eduskuntavaaleissa äänestysprosentti oli nippa nappa yli 70 %. Tämä tarkoitti sitä, että äänestämättä jätti peräti 1 481 402 äänestysikäistä ihmistä. Kyllä, liki 1,5, miljoonaa äänioikeutettua!

Luvun suuruuden ymmärtää paremmin, kun vertaa sitä puolueiden saamiin äänimääriin vuonna 2015. Kolme suurinta puoluetta vuonna 2015 (keskusta, persut ja kokoomus) keräsivät yhteensä 1,7 miljoonaa ääntä eli siis vain hieman enemmän kuin tuo nukkuvien puolue. Virallisissa luvuissa vaalit voittaneen Keskustan kannatus ilmoitettiin olevan 21,1%. Jos luvut suhteutetaan kaikkiin äänioikeutettuihin (mukana myös nukkuvien puolue), olisi Suomen suurimmaksi puolueeksi leivotun Keskustan kannatus ollut niinkin alhainen kuin 14%. Tämä osoittaa selvästi sen, kuinka pienellä mandaatilla puolueet hallituksessa loppujen lopuksi operoivat. Toisaalta ei se ole puolueiden vika, että 1,5 miljoonaa suomalaista ei käytä äänestysoikeuttaan.

Oma tarinansa ovat sitten ne protestiäänet. Liki 17 000 äänestäjää jaksoi viime vaaleissa kyllä uurnille asti, mutta jätti hylätyn äänen eli toisin sanoen piirsi sen kirkkoveneen tai jonkun muun hyvän vitsin äänestyslippuunsa. Kyllä varmasti on äänestyskopissa naurattanut…

Monet jättävät äänestämättä myös sen vuoksi, etteivät vain jaksa lähteä äänestyspaikalle varsinaisena äänestyspäivänä. On kaikenlaista kiiirettä, saunavuoroa ja se kuuluisa kana tietenkin uunissa. Toisaalta ennakkoäänensä voi antaa helposti vaikka kauppareissulla, silloin kun se itselle parhaiten sopii, sillä ennakkoäänestys kestää seitsemän päivää ja äänestyspaikkoja löytyy kirjastoista ja suurimmista kaupoista.

Voi olla, että monen mielestä nykyinen äänestyssysteemi on jo vanhanaikainen. Valtiovalta voisikin jatkossa rohkeasti alkaa kehittämään meille luotettavaa nettiäänestysmahdollisuutta, jolla nostettaisiin äänestysprosenttia merkittävästi. Lisäksi ääntenlaskenta nopeutuisi huimasti. Kenenkään ei tarvitsisi lähteä kotoaan erikseen äänestämään, vaan äänensä voisi antaa kotoaan tai älypuhelimella vaikka keskellä yötä, jos siltä tuntuu. Tosin äänten hakkeroinnin mahdollisuus kasvaisi merkittävästi, sillä aukottoman nettiäänestyssysteemin rakentaminen voi olla vielä liian hankalaa.

Älä sinä jätä käyttämättä mahdollisuutta vaikuttaa, vaan käy äänestämässä. Tutkimalla eri medioiden vaalikoneita saa jo aika hyvän kuvan itselleen sopivista ehdokkaista. Toinen hyvä neuvo on etsiä ehdokas, joka on samassa elämäntilanteessa kuin sinä. Ennakkoäänestys alkaa jo ensi keskiviikkona, joten vaaliuurnille mars!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Suomi on maailman onnellisin maa

Suomi on maailman onnellisin maa toista vuotta peräkkäin, selviää YK:n teettämästä tuoreesta onnellisuusraportista, joka pistää 156 maata järjestykseen onnellisuuden mukaan. Tutkimuksessa maat laitettiin järjestykseen massiivisen kyselyn perusteella. Tuloksissa painotetaan sellaisia teemoja kuten bruttokansantuote, vapaus ja sosiaaliturva.

Erityisen paljon painoa annetaan niin kutsutulle tikapuukysymykselle. Siinä vastaaja arvioi elämänlaatua tikapuumallin mukaan eli alin askelma (0) kuvastaa huonointa mahdollista elämää, ylin (10) parasta mahdollista elämää. Kysymys kuuluu, millä askelmalla tunnet seisovasi juuri nyt. Me suomalaiset seisomme tutkimuksen mukaan noilla tikkailla askelmalla 7,85 eli kahdeksas askelma lähestyy. Jokainen voi tykönään miettiä sitä, millä askelmalla itse olisi.

Suomi on siis toista vuotta peräkkäin maailman onnellisin maa ja nyt vielä entistäkin isommalla marginaalilla muihin nähden. Tämä on sinänsä huvittavaa, sillä kun surffailee netissä ja sosiaalisessa mediassa tai seuraa vaikkapa kahvipöytäkeskusteluja, niin saa helposti kuvan, ettei Suomessa ole mikään hyvin.

Tätä ei ole kai mitattu, mutta minulla on tunne, että tämä maailman onnellisin kansa on myös samaan aikaan maailman eniten valittava kansa. Meillä on liikaa veroja, liikaa maahanmuuttajia, liikaa leipäjonoja, kesät liian kylmiä, huonot päättäjät jne…Valituksen aiheita on tuhansia ja taas tuhansia ja totta vie, eihän tämä maa täydellinen ole, ei lähelläkään. Eivät kaikki Suomessa hihku onnesta, mutta siitähän tässä tutkimuksessa ei ole kyse. Paljon on parannettavaa, mutta nähtävästi olemme kuitenkin oikealla tiellä, ainakin tutkimuksen mukaan.

Jonkinlaista perspektiiviä tämä tutkimus kuitenkin antaa siihen, miten ihmiset oman elämänsä eri maissa kokevat. Asian voisi kääntää myös niin, että me suomalaiset olemme tyytyväisimpiä siihen miten asiat maassamme ovat. Onko se sitten onnellisuutta? Siitä voidaan varmasti keskustella vaikka maailman tappiin asti. Onnellisuus kun ei ole selkeästi mitattavissa oleva asia ja jokaiselle onnellisuus merkitsee eri asioita. Yhdelle onnellisuus merkitsee terveyttä, toiselle rakkautta, kolmannelle rahaa, neljännelle turvallisuutta jne.

Listat ja vertailut, joissa pieni Suomi on kympin kärjessä, on valtava määrä. Vaikuttaa vahvasti siltä, että me emme vain osaa aina nähdä tätä upeaa maatamme isossa kuvassa, vaan tartumme helposti lillukanvarsiin. Väitän, että se, jolla on aikaa ja energiaa valittaa nettipalstoilla koirankakoista keväthangilla, on itseasiassa asiat aika hyvällä mallilla. Muualla maailmalla valitetaan mm. nälästä, luonnonkatastrofeista, joukkomurhista, tasa-arvon puuttumisesta, diktatuureista, sananvapauden puuttumisesta jne.

Suomi on millä mittarilla tahansa mitattuna yksi maailman hyväosaisimmista maista. Aina voi tietenkin parantaa eri osa-alueita, mutta olisikohan meidän pikkuhiljaa aika lopettaa se turha valitus ja keskittyä välillä niihin positiivisiin asioihin, joita ympärillämme on valtavasti. Ei esimerkiksi ilmainen koulutus tai terveydenhoito ole itsestäänselvyyksiä kaikkialla, ei edes sivistysmaina pitämissämme valtioissa. Suomi on hyvä maa asua ja kasvaa, ehdottomasti yksi maailman parhaista. Pidetään se sellaisena, sillä näinä päivinä asiat voivat muuttua hetkessä huonompaankin suuntaan. Yleensä omia etujaan oppii arvostamaan vasta silloin kun ne menettää.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Koittaako turkoosi kevät?

Koittaako turkoosi kevät?

Lahtea on mainostettu jo aika pitkään kiekkokaupunkina, mutta loppujen lopuksi varsinainen menestys on Lahtea karttanut. Hyvässä muistissa on vielä kevät 2012, jolloin Lahdessa koettiin todellinen turkoosikevät, kun Pelicans raivasi kaikkien yllätykseksi tiensä aina finaaleihin asti. Silloin jäätiin hopealle, mutta ensimmäinen lahtelainen kiekkomitali näki kuitenkin päivänvalon. Silloin finaalin häviäminen korpesi pahasti, mutta nyt tuokin hopea on jo kirkastunut. Seitsemän vuotta on odotettu tuon ihmeen uusiutumista ja tänä keväänä merkit orastavasta mitalisaumasta ovat oikeasti vihdoinkin olemassa. Pelicans tulee sijoittumaan sarjassa joko kolmanneksi tai neljänneksi ja saa samalla tärkeän kotiedun playoff-pelien alkaessa. Samaan syssyyn myös lahtelaiset kiekkojännärit ovat löytäneet tiensä hallin lehtereille kiitettävästi ja yleisökeskiarvo on saatu hilattua yli 4000 katsojan. Lahti on ollut vaikea paikka muille joukkueille pelata ja niin on oltava jatkossakin. Joukkue tarvitsee tuekseen kiihkeän ja äänekkään kotikatsomon, sen kuuluisan kuudennen pelaajan.

Pelicans on useissa etukäteisarvioissa nostettu jopa ylivoimaisen mestarisuosikin Kärppien ykköshaastajaksi. Tällä hetkellä Kärpät tuntuu melko ylivoimaiselta, mutta kiihkeässä playoff-sarjassa ihmeitä on tapahtunut ennenkin. Joka tapauksessa tänä keväänä lahtelaisten kiekkojännäreiden vähimmäisvaatimus on se, että Pelicans pelaa mitaleista. Tällä kaudella se vaatii yhden playoff-sarjan voittamista, minkä jälkeen oltaisiin jo mitalitaistelussa mukana. Kolme kautta peräkkäin Pelicans on pudonnut heti pleijareiden ensimmäisellä kierroksella, nyt olisi aika pystyä parempaan. Organisaatio on mennyt eteenpäin isoin askelin ja Pelicans on onnistunut nostamaan oman brändinsä kiekko-Suomen mielenkiintoisimpien joukkuiden kastiin. Enää puuttuu vain menestys.

Pelicansin nousun takana on monta tekijää. Edelliset kolme vuotta kovasta vaatimustasosta piti huolta Petri Matikainen ja loistava kiekkohemmo Ville Nieminen on jatkanut siitä, mihin Matikainen jäi. Janne Laukkasen näytöt joukkueen rakentamisessa ovat kovaa luokkaa. Jo Niemisen saaminen valmentajaksi oli hauiksennnäyttö muille pikkuseuroille. Miten yhtäkkiä tällä pienellä budjetilla meille on saatu sellaisia huippupelaajia kuin Zohorna, Kaski, Kousa, Aaltonen, Jürgens, Saarinen, Olkinuora? Pelaajia, joista esimerkiksi HIFK isoine rahoineen voi vain haaveilla. Mikä parasta, tältä joukkueelta löytyy luonnetta. Sen ruumiillistuma on joukkueen nuori kapteeni Hannes Björninen. Tietenkin iso kiitos kuuluu Pasi Nurmiselle, miehelle joka piti Pelicansin hengissä vaikeina aikoina.

Olen seurannut lahtelaista jääkiekko tarkasti jo 70-luvun puolivälistä lähtien penkkiurheilijan roolissa ja olen nähnyt matkan varrella monenlaisia Reippaita ja Pelicanseja. Aina ei ole ollut helppo olla lahtelainen kiekkohullu. Meidän kiekkohullujen lahtelaisten onneksi Pelicansilla on tänä vuonna kasassa hieno joukkue isolla J:llä, jossa on mukana myös aimo annos yksilötaitoa ja mahtavia lätkäpersoonia aina valmennusportaasta lähtien. Joukkue, jonka edesottamuksia jäällä ja sen ulkopuolella on kiva seurata. Kyllä se kuulkaa on nyt vain niin, että tästä tulee kuin tuleekin turkoosikevät!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

PÄÄKIRJOITUKSET -arkisto

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011