Ilen Hajatelmat

Uusia, uusvanhoja ja utopistisia oppiaineita

Miksi me käymme koulua? Mitkä ovat perusopetuksen haasteet tulevaisuudessa? Opiskelemmeko me päättötodistusta vai elämää varten? Vaikeita kysymyksiä, joihin en osaa suoralta kädeltä vastata. Omat pedagogiset kykyni riittävät virallisesti ainoastaan laskettelun opettamiseen. Siinä sivussa voin ja saan antaa oppia maastohiihdon ja lumilautailun alkeissa.

Tuntuu kuitenkin, että nykypäivänä koululla ja kodilla, eli lasten vanhemmilla toiveet menevät monesti ristiin. Puhutaan kasvatusvastuusta, jota sälytetään entistä enemmän opettajille, vaikka heidän toimintaansa arvostellaan ja tapoja puuttua epäkohtiin karsitaan jatkuvasti. Omassa nuoruudessani saimme ammatinvalinnanohjausta vähän siihen malliin, että ihminen työskentelisi valmistumisensa jälkeen koko loppuikänsä samassa ammatissa. Jo minun ikäluokkani ylioppilaat ja peruskoulun kasvatit, ovat joutuneet etsimään uutta ammattia vielä 40 tai 50 vuotta täytettyään. Parhaillaan aikuisikään tulevat koululaiset saattavat tehdä elämäntyönsä ammateissa, joista me vanhat pierut emme ole koskaan edes kuulleet tai osanneet uneksiakaan.

Seuraavaksi esittelenkin, mihin suuntaan koulujen lukujärjestystä voisi muuttaa, missä oppiaineissa tarvitsisimme lisäpanostusta tulevaisuutta ajatellen ja mitä me voisimme ottaa kokonaan uusiksi oppiaineiksi. Lista on puolittain kieli poskella laadittu ja perustuu puhtaasti oman elämäni kokemuksiin, joten antakaa mahdolliset virheet anteeksi. Älköön kukaan ammattipedagogi pahoittako tästä mieltään.

1) Lisätään liikuntatunteja. Yhä nuoremmat koululaiset liikkuvat entistä vähemmän. Läppärin ja älykännykän parissa he saavat liikuntaa lähinnä sormille. Jotkut ovat kyllä kieltämättä saavuttaneet ihailtavan näpyttelynopeuden. Siinä olisi entinen sihteerikokelas jäänyt konekirjoitustunnilla kakkoseksi. Kuitenkin tällä menolla osa teineistä kuolee ennenaikaisesti veritulppaan perseessä Istuminen tappaa kohta yhtä tehokkaasti kuin rasva ja sokeri.

2) Terveysopin tunteja lisää. Ennen ainetta opetettiin lähinnä liikuntatuntien tueksi. Nyt kun ylipaino tuhoaa työikäistä väestöä entistä tehokkaammin, oikeilla ja terveellisillä ravintotottumuksilla olisi mitä suurin merkitys. Muodikkaat dieetit eivät todistetusti kanna pitkälle. Kyse on pysyvistä elämäntapojen valinnoista. Rasva ja sokeri ovat jo nyt nuorisolle jopa suurempi uhka kuin huumeet, tupakka ja alkoholi. Välimerellinen ruokavalio ei tarkoita pizzan ja spagetin mättöä.

3) Kotitaloustunteja enemmän. Moni nuori ei osaa valmistaa edes einesruokaa, keittää kananmunaa tai vettä, ja vielä kehuskelee sillä. Voiko siis pitää ihmeenä, että suurin osa kasvuikäisistä tottuu epäterveelliseen pikaruokaan. Suomalainen kouluruoka oli välillä niin huonoa, että moni aikuinen ei koske vieläkään mihinkään, jota on joutunut syömään koulussa. Ikävä kyllä moni ei myöskään suostu kokeilemaan mitään, mitä ei ole ennen maistanut. Ulkomaan matkakohteetkin valitaan sen mukaan, onko paikan päällä McDonald´s tai muita kansainvälisen ketjun ravintoloita.

4) Ensiapu voisi olla uusi oppiaine ja väylä lääketieteen pariin. Väkivallan uhka leviää maailmalla, halusimmepa tai ei. Emme elä enää lintukodossa. Silti meidän pitäisi suojella myös niitä, jotka tulevat pakoon mielivaltaista väkivaltaa omasta kotimaastaan. He ovat kuitenkin maahanmuuttajista ylivoimainen enemmistö.

5) Tanssi voisi myös olla mitä suotavin uusi oppiaine, ja tarkoitan nimenomaan perinteisiä paritansseja, ei mitään tanhua tai balettia. Valssin, humpan, tangon, foxin, jiven, jenkan ja samban ääressä nuoret tutustuisivat vastakkaiseen sukupuoleen ja osallistuisivat sitä kautta mitä luontevimmin kovasti kaivattuihin synnytystalkoisiin. Jokainen nainen arvostaa tanssitaitoista miestä.

6) Kansalaistaito takaisin. Kohta ollaan siinä pisteessä, että armeijaan määrätyt tai hakeutuvat pojat ja tytöt eivät enää osaa sitoa omia kengännauhojaan. Meillä on pääministerinäkin insinööri, joka ei tiedä, mitä tapahtuu, kun tappi irrotetaan veneestä.

7) Taloustaito mukaan opetusohjelmaan ja nimenomaan paino sanalla taito. Liian moni nuori lankeaa auttamattomasti pikavippikierteeseen. Korko kasvattaa velkaa tavoittamattomiin, koska prosenttilaskua eivät hallitse enää pitkän matematiikan lukeneetkaan.

8) Äidinkieli on oppiaineista ehkä tärkein. Ainakin sillä pärjää pitkälle. Miksi murrosikäisille opetetaan edelleen ainekirjoitusta? Se on kirjoitelman muoto, jota ei tarvitse missään vaiheessa tosielämässä. Itse innostuin suomen kielestä vasta lukion kahtena viimeisenä vuonna, kun opettajamme pani meidät kirjoittamaan kuviteltuja puheita, yleisönosaston kirjeitä, vastineita, lehtiartikkeleja ja -arvosteluja. Myös työhakemusten ja cv:n laadinta voitaisiin sisällyttää äidinkielen tunneille.

9) Uskonnon sijaan enemmän historiaa. Suurin osa sodista juontaa juurensa uskonnollisiin erimielisyyksiin. Uskontoa opetetaan suurin piirtein kaikille jo pikkulapsesta lähtien. Myöhemmin oppiaineena kouluissa tuleva historia saattaisi kuitenkin havahduttaa meidät oppimaan vanhoista virheistämme. Historia onkin ehkä äidinkielen jälkeen toiseksi tärkein oppiaineistamme.

Lisäksi mielestäni kännykät eivät kuulu todellakaan koulualueelle, edes välitunneilla. Eihän puhelimeen höpöttämistä sallita korkean tason johtajiston palavereissakaan tai vetäytymisissä, eikä ravintoloiden tietokilpailuissa.

Ilkka Isosaari

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

1 kommentti “Uusia, uusvanhoja ja utopistisia oppiaineita

  1. Hyvää taattua Ileä. Oli sitten kieli poskessa tai ei. Vaikeata on olla listastasi eri mieltä. Enkä olekaan. Erityisesti tykkään äidinkielen ja historian opiskelun tärkeydestä. Sehän kouluttaa elämään.
    Listasi on liian hyvä ja ”oikea”. Siksi sitä ei voi ottaa vakavasti…

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Ilen Hajatelmat

Melastelua

Mika Kari

Papin Palsta

Sporttinurkka

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Rehtori Esko Taipale: Monitoimitalo on suunniteltu huolella, jotta virheitä ei tulisi
Kirjailija Timo Sandberg: Tarinat löytävät tien luokseni
Kansanedustajaehdokas Juha Ulmanen: Eläkekatolla olisi mahdollisuus säästää miljardi euroa suomalaisen yhteiskunnan varoja
Kansanedustajaehdokas Jouko Vuorenniemi: Suomessa on huutava pula turvallisista aikuisista, jotka jaksavat kuunnella lapsen ja nuoren ääntä
Urologi ja ylilääkäri Mika Matikainen: Eturauhassyövän hoitomuodot ovat ottaneet isoja harppauksia eteenpäin
Rehtiliikkeen Seppo Korhonen: Kannatuksemme kumpuaa tyytymättömästä ja muutosta haluavasta kansasta
Keskustan Päijät-Hämeen piirin puheenjohtaja Jukka Mölsä: Toimivat peruspalvelut ovat osa oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa
Kaupungin ilmanlaatututkimus kummastuttaa Launeella: Opastakaa meitä, kuinka puut poltetaan oikein
Kansanedustajaehdokas Maarit Tuomi: Hyvä kansanedustaja ei ole yhdenkään etujärjestön sätkynukke
Kansanedustajaehdokas Francis McCarron: Politiikassa ei voi pelätä, vaan pitää uskaltaa mennä eteenpäin
Kansanedustajaehdokas Marju Markkanen: Hyvä kansanedustaja perehtyy asioihin, kuuntelee asiantuntijoita ja kansalaisia
Aarre Salmensuo: Takataskusta lähtee aina iloisin mielin pois
Pin up Petrolsin Mari Riikonen: Veteraanit olivat minulle hyväntekeväisyyskohteena sydämen asia
Antti Reponen: Etelärinteen poikien tarina alkoi oman kadun syysjuhlista Anttilanmäellä
Ajonopeudet puhuttavat Alijuhakkalassa
Pääesiintyjät palaa lavoille ja levylle
Marjo Pirilä ja Taavi Salmivaara: Radio on aidoin viestintäväline
Valtiopäiväneuvos Jouko Skinnari sai muistoreliefin rautatieasemalle
Seppo Pohjoisaho: Sotilaan tulee olla palveluksessa särmä, mutta sotilasmuusikko heittäytyy mielellään lavalla
Lahti Ringetten Tomi Kettunen: Naisvalmentajia olisi hyvä saada lisää
ARKISTO