Psykososiologisessa persoonallisuuskehitysnäkemyksessä monikin viisas tutkija mainitsee ongelmallisen isäsuhteen. Välittömyys ja läheisyys eivät välttämättä ilmene kovassa ja ankarassa isäsuhteessa. Ruotsin kirkon historiassa esimerkkinä kenties toimii Lars Leevi Laestadius. Liekö ollut vaikeaa, kun hän mieluummin puhutteli Jumalaa Taivaalliseksi Vanhemmaksi? Tämän rukoussunnuntaiviikonvaihteen viisaus on siinä, että rukous ei ole rituaalinen velvollisuus, vaan välitön, läheinen ja luottavainen keskustelusuhde ihmisen ja Jumalan välillä.
Kaiken luodun takana on hyvä Jumala. Hänen valtakuntansa lopullista tulemista saa rohkeasti pyytää. Hänen tahtonsa toteutumista omassa elämässäni saan pyytää. Hän avaa kätensä ja antaa kaiken mitä tarvitsen. Jokapäiväinen leipä tulee ja siitää riittää jaettavaksi toisillekin. Hän antaa velkamme anteeksi ja päästää pahasta, sillä Hänen olemuksensa on sulaa hyvyyttä.
Kaikki on Hänen ja Häneltä. Meillä on osallisuus hänen omaansa.
Paitsi että tänään kehotetaan kollektiiviseen rukoukseen seurakunnan yhteisessä kokoontumisessa, Jeesus kehottaa rukoilemaan yksin, käymään sydämen keskustelua Jumalan kanssa. Hiljaisuudessa ja yksinäisyydessä on mahdollisuus kuunnella Jumalan puhetta, kohdata hänet ja mietiskellä.
Tämä kaikki ei ole vain kevyttä fiilistelyä vaan tällaisen toiminnan hedelmänä saattaa seurata toiminta juuri tässä näkyvässä maailmassa, rakastaa ja palvella lähimmäistä, kantaa vastuuta luomakunnasta ja tehdä työtä kaikkien yhteiseksi hyväksi elää iloisesti ja osallistua Jumalan antamien hyvyyksien iloiseen nauttimiseen.
Esa Kekki