Ilen Hajatelmat

Se siitä rappiosta

Suomalaisista piti tulla rapajuoppoja ensimmäisestä päivästä tammikuuta lähtien, ainakin mikäli olisi ollut uskominen kristillisten Päivi Räsästä ja keskustan Pekka Puskaa. Vaan, kuinkas sitten kävikään? Eipä A-oluen ja vahvan lonkeron tulo ruokakauppoihin juuri näkynyt ainakaan Lahden katukuvassa. Marketeihin ei ollut lainkaan jonoa, vaan tiukemmat juomat saivat rauhassa odottaa ostajiaan. Kukaan ei melskannut tai oksennellut kadulla uudistuksen vuoksi. Eipä tainnut olla putkassakaan tavallista pyhäpäivää kummempi ruuhka.

Itse asiassa lähikauppaan astellut ei huomannut minkäänlaista eroa entiseen. Suurista marketeista ainoastaan Sittari mainosti lehdissä koko aukeamalla entistä kansainvälisempää juomavalikoimaansa. Sen sijaan saksalaisomisteinen Lidl oli panostanut uudistukseen maltillisesti. Hyllyihin oli otettu vahvemman lonkeron lisäksi ainoastaan kaksi kotimaista A-olutmerkkiä. Ja lonkerohan se uusi myyntivaltti on, joka vetää kansaa, jos on vetääkseen. Lonkeron ystävätkään eivät ole aiheuttaneet mitään kansanvyöryä.

Jokohan me suomalaiset olisimme oikeasti valmiita eurooppalaiseen juomakulttuuriin, jotta poliitikoista tiukkapipoisimmat voisivat lopettaa kauhukuvien maalailun ja limuviinoilla pelottelun. Että saataisiin seuraavaksi vaikkapa viinit ruokakauppoihin? Eivät ne liköörikarkit ole pennuille ennenkään maistuneet. Todellisuudessa nykynuoriso on perin valveutunutta porukkaa ja juo entistä vähemmän. Suurempi uhka tänä päivänä nuorten terveydelle ovat rasva ja sokeri.

Jonkinlaista osviittaa suomalaisten juomamieltymyksistä olisi voinut tehdä myös seuraamalla korttelikapakoiden myyntiä. Niissä keskiolut on pitänyt pintansa suosikkijuomana. A-oluen valtakausi jäi 70- ja 80-luvulle. Sitä paitsi Alkot ovat levittäytyneet niin tehokkaasti automarketien läheisyyteen, että vahvaakin kaljaa on voinut ostaa helposti. On vaikea kuvitella, että jalkamiehet lähtisivät raahaamaan kalliimpaa nelosolutta tai lonkeroa lähikaupasta laatikkokaupalla kotiin. Valtaosa niitä ostavista tyytyy tölkkiin tai pariin, kuten on saatu jo nähdä.

Keskustelu aiheen tiimoilta ja kädenvääntö prosenteista sai eduskunnassa kuitenkin ylisuuret mittasuhteet ja meni jo farssin puolelle. Poru mokomasta pikkuasiasta vei aikaa ja kansan huomion tärkeämmistä päätöksistä. Entistä vahvemmaksi tuli käsitys, että kyse oli hallituksen hämäysoperaatiosta, jonka varjossa ajettiin aikamoisessa hiljaisuudessa läpi työttömiä rokottava niin sanottu aktiivimalli. Keskustelu siitä on vasta alkanut, vaikka se saattaakin olla jo liian myöhäistä.

Sekä viinan kiroja kauhistelleet että aktiivimallia ajaneet poliitikot ovat olleet aiheesta pihalla kuin lumiukko. Eikä nelosolut tai lonkero saanut passiivisina pidettyjä työttömiä hiljaiseksi. Päinvastoin aktiivimallin kumoamiseksi laadittu kansalaisaloite kerää ääniä kovaa vauhtia.

Mistähän kertoo esimerkiksi se, ettei televisiossa aktiivimallia enää puolustanutkaan työministerinä toimiva Jari Lindström, jonka vastuualueeseen se kuuluu, vaan ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen. Hän osoitti totaalisen perehtymättömyytensä A-studion tentissä. Toinen vastuullinen, sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila taas ilmoitti, ettei aio edes keskustella koko asiasta julkisuudessa.

Konsulttiapua molemmissa aiheissa olisi voinut pyytää vallan mainiosti kansan syvistä riveistä ja pitkäaikaistyöttömiltä. Paitsi, että sillä olisi ollut työllistävä vaikutus, se olisi johtanut hallituksen sekoilua edullisempaan lopputulokseen.

Ilkka Isosaari

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit