Ilen Hajatelmat

Haastan Saaran kebabilla

Jos euroviisuintoilijat olisivat poliitikkoja, he ajaisivat poikkeuslailla Suomen seuraavaksi presidentiksi Saara Aallon. Samanlaisen henkilökultin ainekset löytääkseen täytyy nimittäin varmaankin palata UKK:n aikoihin. Tunnustan nyt – ja tiedän, että saan samalla monen lukijan vihat niskaani – että en ole koskaan pitänyt Saaran steriileistä tulkinnoista, en vaikka käsittelyn kohteena olisi ollut joku rock-klassikko. Mielestäni hän on korkeintaan keskitasoa parempi karaoke-laulaja, jolle piti järjestää oma laulukilpailu, jotta hän voittaisi edes kerran.

Saarasta paistaa läpi itseriittoinen tietoisuus omista kyvyistä. Huittisissa päin on osuva sanonta, joka kuvaa hyvin hänen olemustaan: ”Hymyilee kuin olisi voita päässä.” Ikuisen kakkosen rooliin sanojensa mukaan toistaiseksi jäänyt Saara on yhtä ilmeikäs kuin Clint Eastwood tai Sylvester Stallone kuuluisissa leffarooleissaan. Häviön hetkellä hän tosin vuodattaa pari krokotiilinkyyneltä.

Saara oli nyt keskipisteenä suomalaisittain poikkeuksellisessa viisuäänestyksessä, joka muistutti jonkun diktatuurimaan vaaleja. Ei riittänyt, että kansa joutui valitsemaan ehdokkaansa suljetulta listalta, lopputulosta sekoittamaan tuli vielä kansainvälinen lumeraati. Kolmesta ehdolla olleesta kappaleesta yksikään ei jäänyt mieleen, vaikka juuri sen pitäisi olla hittibiisin ensimmäinen ja tärkein ominaisuus.

Yleisradion UMK 18: Saara Aalto -lähetys oli kaikessa mahtipontisuudessaan, omakehussaan ja henkilöpalvonnan määrässä lähinnä brezneviläinen vitsi. Kolmen loppukilpailuun valitun, yhtä monotonisen tylsän kappaleen paremmuusjärjestyksellä ei ollut minkäänlaista merkitystä. Valinnanvaraa oli lähinnä siinä, millaisiin yökerhovetimiin sonnustautunut Saara valitaan edustamaan maatamme. Ohjelmakokonaisuus toteutuksineen oli kuin suoraan Pohjois-Korean televisiosta – eiköhän sieltäkin löydy jo diskovaloja, räjähteitä osataan ainakin valmistaa.

On euroviisuihin lähetetty toki hyviäkin lauluja. Lordi ansaitsi ehdottomasti historiallisen voittonsa. Biisi oli hyvä ja jopa melodiakin erottui, kun sitä kuunteli ilman ulkoisia efektejä. Harmittaa vieläkin, etten sijoittanut satasta Suomen voiton puolesta, kun työkaverini kehuskeli brittiläisen vedonlyöntitoimiston mahtikertoimilla. Pettymystä lievitti ainoastaan se, että ei sijoittanut hänkään.

Silläkin uhalla, että kuulostan Putouksen Aina Inkeri Ankeiselta kerron, mitkä ovat olleet omat kotimaiset euroviisusuosikkini kautta aikojen. Edetään vanhimmasta nuorimpaan; Marion Rung: Tipi-tii, Lasse Mårtenson: Laiskotellen, Ann-Christine: Playboy, Kristiina Hautala: Ken kello käy, Markku Aro & Koivistolaiset: Tie uuteen päivään, Carita Holmström: Älä mene pois, Pihasoittajat: Viulu-ukko, Vesa-Matti Loiri: Huilumies, Kari Kuivalainen: Päivä kahden ihmisen ja Laura Voutilainen: Addicted to You.

Veikkaan, että Saara ei pääse Lissabonissa edes finaaliin. Toivottavasti olen väärässä – niin suuri juttu euroviisut tuntuvat olevan meille suomalaisille. Jos veikkaukseni menee mönkään, lupaan syödä lähimmässä kebab-kuppilassa jättikokoisen lihamukin ranskalaisten kera, koska en omista hattua.

Ilkka Isosaari

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Ilen Hajatelmat

Melastelua

Mika Kari

Papin Palsta

Sporttinurkka

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Eurovaaliehdokas Alettin Basboga: Kuulun siihen ikäpolveen, joka on päässyt nauttimaan Euroopan unionin hyvistä päätöksistä
Taidemaalari ja kuvanveistäjä Juhani Honkanen: Jokainen kokee maailman ja taiteen eri tavalla
Päivi Peltonen: Biokaasulaitoksesta ei ole puhuttu kaavoituksen yhteydessä
Yrittäjä Janika Mantere: Lähiöbaareilla on iso merkitys ihmisille myös tulevaisuudessa
Anttilanmäestä halutaan turvallisempi uusien pihakatujen myötä
Jääkiekkoilija Ella Viitasuo: Uskoimme jo ennen lopputurnausta, että maailmanmestaruus on tälle joukkueelle mahdollinen
Liipolaan suunnitteilla kaksi tornitaloa jo ensi vuosikymmenellä
Kalle Veirto sai arvostetun Laivakello-palkinnon
Jokimaalla asuva Vesa Ijäs: Biokaasulaitos on hyvä asia, mutta sijoituspaikka on täysin väärä
Länsiharjun koulun Rehtori Timo Helle: On palkitsevaa nähdä, kuinka oppilaat nauttivat uusista opetustiloista
Kansanedustaja Ville Skinnari ilmastopaneelissa: Ilmastomuutos ei tunne kaupunkien, maakuntien tai valtioiden rajoja
Eduskuntavaaliehdokas Elisa Lientola: Työelämän täytyy joustaa perheen tarpeiden mukaan
Eduskuntavaaliehdokas Salla Palmi-Felin: Hyvä kansanedustaja ei ole yksittäisten eturyhmien ohjailtavissa
Kansanedustajaehdokas Juha Tapiola: Inhimillisyys on tuotava kaikkeen päätöksentekoon
Jani Oravala: Nikkilä on yhä edelleen julkisen liikenteen motissa
Rehtori Esko Taipale: Monitoimitalo on suunniteltu huolella, jotta virheitä ei tulisi
Kirjailija Timo Sandberg: Tarinat löytävät tien luokseni
Kansanedustajaehdokas Juha Ulmanen: Eläkekatolla olisi mahdollisuus säästää miljardi euroa suomalaisen yhteiskunnan varoja
Kansanedustajaehdokas Jouko Vuorenniemi: Suomessa on huutava pula turvallisista aikuisista, jotka jaksavat kuunnella lapsen ja nuoren ääntä
Urologi ja ylilääkäri Mika Matikainen: Eturauhassyövän hoitomuodot ovat ottaneet isoja harppauksia eteenpäin
ARKISTO