Pelicans hyytyi kalkkiviivoilla

Pelicans pelasi uskomattoman komean kauden. Varsinkin jos kautta tutkaillaan vain runkosarjan osalta. Kolmas sija tarkoittaa seuran toiseksi parasta runkosarjasijoitusta ja ensi syksynä Lahdessa nähdäänkin tämän seurauksena ensimmäistä kertaa kansainvälisiä CHL-pelejä.

Odotukset playoff-pelejä kohtaan olivat syystäkin armottoman kovat. Vastassa lempivihollinen HIFK ja runkosarjassa pelit 4-0 Pelicansille. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin välieriin pääseminen. Toisin kävi. Ensimmäinen peli oli vielä selkeästi Pelicansin heiniä ja komea 6-0 voitto sai kaikki maan kiekkoasiantuntijat hehkuttamaan Pelicansin peliä. Pelicans nostettiin jopa Kärppien ainoaksi varteenotettavaksi haastajaksi. Sitten joukkue ajoi miinaan nimeltä luulotauti. Luultiin, että sarja on taputeltu ja parantaa ei pidä. Varmasti niin pelaajat kuin valmentajatkin yrittivät työntää tällaiset ajatukset pois pääkopastaan, mutta nähtävästi ajatus jäi alitajuntaan elämään ja seuraavia pelejä veivät helsinkiläiset mielin määrin. Vasta kahteen viimeiseen peliin Pelicans pääsi mukaan taisteluun, mutta HIFK oli saanut jo liian monta eräpalloa ja noutaja tuli turkoosipaidoille.

Jäkitulemaksi kaudesta jäi näin liiankin väljähtänyt maku. Upea runkosarja, surkeat pleijarit. Henkilökohtaisella tasolla kausi oli monelle pelaajalle täysosuma ja yli kymmenen pelaajaa tekikin oman piste-ennätyksensä. Jotain valmentajakaksikko Nieminen – Nurminen siis tekivät oikein, sillä se, että saa pelaajat pelaamaan oman osaamisensa ylärajoilla illasta toiseen on nimenomaan näyttö valmennuksen osaamisesta. Toivotaan ja uskotaan, että Nieminen jatkaa meillä myös tulevina vuosina, vaikka siitäkin on jo ehditty peistä taittamaan valtakunnan mediassa. Pelicansin olisikin syytä mahdollisimman pian julkaista Niemisen sopimus.

Koko joukkue ylisuoritti. Esimerkiksi itse taisin ennakoida Pelicansia sijalle 10. ennen kautta, sillä kysymysmerkkejä oli kauden alussa mielestäni liikaa. Onnistujia voisi listata helposti montakin, mutta otetaan esille nyt vain todellinen joukkueen kerma.

Maalivahtikaksikko Olkinuora-Skarek oli vahva, eikä heihin pelejä oikeastaan hävitty kertaakaan. Olkinuora on varmasti yksi viihdyttävimmistä molareista liigassa, niin hyvässä kuin pahassakin. Lisäksi uskon, että Skarekin tulevaisuus löytyy NHL:n puolelta. Sitten se tasonnostaja numero yksi eli Oliwer Kaski. Uskomaton kausi ja näillä näytöillä mies kurvailee ensi kaudella NHL:n puolella. Puolustuksen todellinen liideri taisi kuitenkin olla peliaikakunkku Mikko ”Keke” Kousa.

Hyökkääjistä koko kauden mittapuulla tarkasteltuna on nostettava esiin nimet Saarinen, Zohorna ja Björninen. Vakuuttavaa tekemistä läpi kauden kaikilta kolmelta. Kapteeni Björninen muuten tuo allekirjoittaneelle vahvasti mieleeni lahtelaisikoni Hannu ”Pile” Koskisen, niin pelityyliltään kuin johtamistaidoiltaankin. Ei huono sanois Jorma!

Vuoden nuori pelaaja-maininta menee itseoikeutetusti Jesse Ylöselle. Harvoin jos koskaan olen Lahdessa nähnyt pelaajaa, joka painaa täysillä joka ainoa sekunti ja omaa vielä sen päälle hyvän kudin ja taidokkaat kädet. Nuorella miehellä on edessään hieno tulevaisuus. Toivon todellakin, ettei Ylönen vielä ensi vuodeksi karkaa ison meren toiselle puolelle, sillä ensi kaudeksi olisi tarjolla iso rooli.

Haasteet ensi kauden joukkueen rakentamisessa ovat kovat. Hyvän kauden jälkeen pelaajilla on kysyntää rahakkaimmissa joukkueissa ja liigoissa, joten jostain olisi kaivettava korvaajat ainakin Olkinuoralle, Skarekille, Kaskelle, Kousalle, Zohornalle, Saariselle ja Siikoselle. Pikkulinnut ovat laulelleet mm. hyökkääjien Jonatan Tanuksen (SaiPa) ja Otto Niemisen (TPS) siirtyvän turkoosipaitaan. Ei lainkaan huonoja korvaajia, jos vain toteutuvat. Ja pitää muistaa, että Juhis Aaltonen on meidän miehiä jo kauden alusta. Uskon, että Juhiksesta on vielä paljon iloa lahtelaiskannattajille, kunhan vain saa alleen hyvän harjoituskauden Niemisen ja Nurmisen vaativassa opissa.

Jäämme odottamaan Pelicansin pelaajauutisia mielenkiinnolla, koska loppukausi välierineen ja finaaleineen ei enää nappaa. Kärpät vie kuitenkin loppujen lopuksi ja se jos mikä ottaa pattiin. Tällä viikolla siirrynkin sulavasti vihreän veran ääreen seuraamaan ja jännäämään FC Lahden edesottamuksia. Josko sillä puolella sitten onnistuttaisiin?

Pete Salomaa

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

    Kolumnistin muut kolumnit:

    KOLUMNISTIT

    Ilen Hajatelmat

    Melastelua

    Mika Kari

    Papin Palsta

    Sporttinurkka

    Ville Skinnari

    ARTIKKELIT

    Kalle Veirto sai arvostetun Laivakello-palkinnon
    Jokimaalla asuva Vesa Ijäs: Biokaasulaitos on hyvä asia, mutta sijoituspaikka on täysin väärä
    Länsiharjun koulun Rehtori Timo Helle: On palkitsevaa nähdä, kuinka oppilaat nauttivat uusista opetustiloista
    Kansanedustaja Ville Skinnari ilmastopaneelissa: Ilmastomuutos ei tunne kaupunkien, maakuntien tai valtioiden rajoja
    Eduskuntavaaliehdokas Elisa Lientola: Työelämän täytyy joustaa perheen tarpeiden mukaan
    Eduskuntavaaliehdokas Salla Palmi-Felin: Hyvä kansanedustaja ei ole yksittäisten eturyhmien ohjailtavissa
    Kansanedustajaehdokas Juha Tapiola: Inhimillisyys on tuotava kaikkeen päätöksentekoon
    Jani Oravala: Nikkilä on yhä edelleen julkisen liikenteen motissa
    Rehtori Esko Taipale: Monitoimitalo on suunniteltu huolella, jotta virheitä ei tulisi
    Kirjailija Timo Sandberg: Tarinat löytävät tien luokseni
    Kansanedustajaehdokas Juha Ulmanen: Eläkekatolla olisi mahdollisuus säästää miljardi euroa suomalaisen yhteiskunnan varoja
    Kansanedustajaehdokas Jouko Vuorenniemi: Suomessa on huutava pula turvallisista aikuisista, jotka jaksavat kuunnella lapsen ja nuoren ääntä
    Urologi ja ylilääkäri Mika Matikainen: Eturauhassyövän hoitomuodot ovat ottaneet isoja harppauksia eteenpäin
    Rehtiliikkeen Seppo Korhonen: Kannatuksemme kumpuaa tyytymättömästä ja muutosta haluavasta kansasta
    Keskustan Päijät-Hämeen piirin puheenjohtaja Jukka Mölsä: Toimivat peruspalvelut ovat osa oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa
    Kaupungin ilmanlaatututkimus kummastuttaa Launeella: Opastakaa meitä, kuinka puut poltetaan oikein
    Kansanedustajaehdokas Maarit Tuomi: Hyvä kansanedustaja ei ole yhdenkään etujärjestön sätkynukke
    Kansanedustajaehdokas Francis McCarron: Politiikassa ei voi pelätä, vaan pitää uskaltaa mennä eteenpäin
    Kansanedustajaehdokas Marju Markkanen: Hyvä kansanedustaja perehtyy asioihin, kuuntelee asiantuntijoita ja kansalaisia
    Aarre Salmensuo: Takataskusta lähtee aina iloisin mielin pois
    ARKISTO