FC Lahti hyytymässä, Pelicans porskuttaa



Kotoisessa Veikkausliigassa ollaan päästy kauden ratkaisuvaiheisiin. HJK on mestaruutensa jo varmistanut, mutta muut mitalisijat ovat vielä ratkaisematta. FC Lahti on pelannut hienon kauden, mutta aivan kalkkiviivoilla joukkue on pahasti kangistumassa ja jäämässä jo käsien ulottuvilla olleiden mitalien ulkopuolelle. Pitkän häviöttömien otteluiden putken jatkoksi ote on kirvonnut liki totaalisesti, eikä pisteitä ole tullut plakkariin tarvittavaa määrää. Niinpä kahdelle viimeiselle kierrokselle Lahti lähtee mitalitaistossa neljän pisteen takamatkalta hopea- ja pronssitilaan.

Voittamalla molemmat jäljellä olevat ottelunsa Lahti voi vielä hyvällä onnella saavuttaa mitalin, mutta omissa käsissä ei mitali enää ole. Nyt on saatava apua muilta joukkueilta. Lisäksi Maarianhamina ja SJK kyttäävät vielä aivan tappituntumassa Lahteen, joten mitä vain voi vielä tapahtua. Pahimmillaan Lahti voi hyytyä jopa sijalle kuusi, joka olisi kyllä suuri pettymys, kun mitalinsyrjässä on roikuttu melkein koko kausi. Lahden päätavoite onkin varmistaa vähintään neljäs sija, jotta ensi kesänä päästäisiin maistelemaan Euroopan kenttiä.

Lahti koki pahan takaiskun, kun kenties koko liigan paras maalivahti Vasjutin loukkaantui. Varamaalivahtien Mujunen ja Pakkanen syyksi ei häviöitä voi pelkästään laittaa, mutta tiukoissa peleissä ei yksinkertaisesti ole varaa yhteenkään lipsahdukseen. Samaan syssyyn myös maalinteko on tarponut tervassa, kun Simonovskin, Anierin ja Stenion ruuti on ollut pahimpaan mahdolliseen aikaan märkää. Toivotaan, että Lahti hoitaa loput kaksi otteluaan mallikkaasti ja nappaa ne kuusi tarjolla olevaa pistettä. Katsotaan sitten 28. lokakuuta HIFK-matsin jälkeen mihin sijaan ne pisteet loppujen lopuksi riittävät. Realistina uskon neljänteen sijaan, pronssi vaatii jo niin paljon Ilveksen tai KuPSin töpeksimistä, että lottovoittokin taitaa olla todennäköisempi. Kaikki paikalle viimeiseen kotiotteluun 28.10. jolloin vastaan asettuu HIFK. Nyt jos koskaan Kuhnurit tarvitsevat yleisön apua.

2016-08-22, Lahti, Finland.
Liigan kausikuvaus 2016-17
Pelicans.
Ylärivi vasemmalta: Martti Malinen (huoltaja), Nico Manelius, Aleksi Rekonen, Hannes Björninen, Sebastian Repo, Roni Rukajärvi, Artturi Toivola, Henri Heino, Iikka Kangasniemi, Reijo Loukiainen (huoltaja)
Keskirivi vasemmalta: Roope Elimäki, Kimi Koivisto, Joonas Alanne, Taavi Vartiainen, Miska Siikonen, Juha-Pekka Pietilä, Ben Blood, Miro Hovinen, Vili Sopanen, Morten Poulsen, Juha Nakari (Fysiikkavalmentaja/Fysioterapeutti)
Alarivi vasemmalta: Joona Voutilainen, Pasi Puistola, Petri Villa (lääkäri), Juhani Tyrväinen, Kari Eloranta (valmentaja), Marko Pöyhönen, Petri Matikainen (päävalmentaja), Antti Erkinjuntti, Pasi Nurminen (valmentaja), Stefan Lassen, Simo Vehviläinen (jj/videovalmentaja), Juha Leimu, Janne Juvonen
By Europhoto/ Jukka Rautio

Pelicans porskuttaa

Myönnän mielelläni, että olin väärässä. Parin ensimmäisen kierroksen jälkeen olin varma, ettei tällä kaudella nähdä Lahdessa playoff-kiekkoa. Uusi pelitapa ei ollut hanskassa ja vastustaja sai toistuvia läpiajoja ja ylivoimahyökkäyksiä. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että uusi, aktiivisempi pelityyli onkin loksahtanut kohdilleen ja pelistä toiseen Pelicans on se hallitsevampi osapuoli otteluissa. Hyvinä esimerkkeinä käyvät vaikkapa vierasottelu Porissa tai tämän viikkoinen Jukurit-ottelu, joissa peli näytti aika ajoin siltä, että kentällä oli isät vastaan pojat-asetelma. Niin ylivertainen turkoosilauma yksinkertaisesti oli. Karvauspeli on todella rohkeaa ja se myös tuottaa tuloksia kiekonriistojen muodossa. Maalin taakse ei jäädä odottelemaan, vaan peli käännetään todella nopeasti hyökkäyssuuntaan. Paremmalla viimeistelyllä Pelicans olisi iskenyt taululle paljon rumemmat luvut monessa ottelussa.

Pelicansin hyökkäyksen kärjeksi hankittu Rendulic myytiin yllättäen KHL:ään. Se siitä sitten ajattelin. Kuka nyt tekee maalit? Vastaus saatiinkin heti tiistaina kun paluumuuttaja Jesse Saarinen iski tehot 2+2. Uskon, ettei Saarinen kuitenkaan ole Rendulicin paikkaaja, vaan Pelicans aikoo hankkia vielä markkinoilta pelaajan tai kaksikin. Yhtään en ihmettelisi, jos KHL:stä kenkää saanut Jesse Mankinen pukisi Pelicansin paidan päälle jo ensi viikolla. Mankinen sai nimittäin väistyä juuri Rendulicin tieltä Vitjazin joukkueessa.

Ja sitten vielä tapaus Libor Sulak. Miestä odotettiin Lahteen kuin kuuta nousevaa, eikä turhaan, sillä tiistaina Sulak näytti, että kaikki kehut ja ennakkopuheet ovat pilkulleen totta. Jäätävä esitys, ottaen huomioon, että joukkue, liiga ja pelityyli ovat vielä miehelle uusia. Kunhan Sulak kotiutuu kunnolla, voidaan häneltä hyvällä syyllä odottaa maagisia otteita. Ja ensi kaudeksi sitten NHL-jäille dominoimaan.

Pelicansin maalivahtitilannekin näyttää erinomaiselta, sillä niin Juvonen kuin Voutilainenkin ovat torjuneet hyvällä tasolla. Ainoa pieni huoleni Pelicansin suhteen on se, että loukkaantumisia on tullut viime aikoina liikaa. Tällä hetkellä telakalla ovat Tyrväinen, Björninen ja Aleksi Mustonen. Kaikki joukkueen kärkiäijiä, joita tarvittaisiin kaukalossa. Toisaalta ns. täytemiehet ovat täyttäneet paikkansa yli odotusten ja koko joukkue selkeästi puhaltaa yhteen hiileen. Matikainen ja Nurminen ovat saaneet soturilaumansa yllättävän kovaan iskuun ja nyt jos koskaan sitä kannataa käydä paikan päällä Isku Areenassa ihailemassa. Näin viihdyttävää Pelikaania ei ole Lahdessa nähty sitten kauden 2011-12. Ja me kaikkihan muistamme mihin se päätyi.

 Pete Salomaa

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

    Kolumnistin muut kolumnit:

    KOLUMNISTIT

    Ilen Hajatelmat

    Melastelua

    Mika Kari

    Papin Palsta

    Sporttinurkka

    Ville Skinnari