Mika Kari

Työttömyyden näkymätön kolmannes

Maailmantalouden suotuisa kehitys on puhaltanut viime vuosina myötätuulta myös Suomen talouden purjeisiin. Kansantalouden vahvistuminen on näkynyt Suomessa ennen kaikkea työllisyyden kasvuna. On syytä iloita siitä, että yhä useampi suomalainen on päässyt työn syrjään kiinni.

Korkea työllisyys on ratkaisevan tärkeässä asemassa, jotta pystymme jatkossakin rahoittamaan hyvinvointivaltion tarjoamat palvelut ja etuudet. Vielä riittää kuitenkin tekemistä siinä, että yltäisimme työllisyysasteessa muiden Pohjoismaiden tasolle. Kunnianhimon tasoa on siis meillä edelleen varaa nostaa.

Työllisyyspoliittisessa keskustelussamme huomio keskittyy liian usein vain kaikkein nopeimmin työllistyvien tukemiseen. Enemmän tulisi kiinnittää huomiota myös siihen, miten pystyisimme ratkaisemaan paljon vaikeammin selätettävän, mutta kansantaloudellisesti yhtä tärkeän, pitkäaikaistyöttömyyden ongelman.

Päijät-Hämeen alueella, jossa työllisyys on jo pidemmän aikaa kulkenut jälkijunassa valtakunnan kehityksestä, pitkäaikaistyöttömiä on noin 5 107 henkilöä. Tähän joukkoon kuuluu hyvin erilaisia palveluita ja tukea tarvitsevia ihmisiä, joiden yksilölliset tarpeet on huomioitava työllisyydenhoitoa toteutettaessa.

Erityisen huolissani olen niistä pitkäaikaistyöttömistä, joille työvoimahallinnolla ei ole tarjota palveluita. Selvitin asiaa ja Päijät-Hämeen työvoimahallinnon mukaan palveluita ei ole tarjota noin kolmannekselle alueen pitkäaikaistyöttömistä. Tästä työttömyyden näkymättömästä kolmanneksesta ei julkisuudessa juuri puhuta. Emme saa sulkea silmiämme tältä kolmannekselta tai kätkeä heitä tilastoihin.

Pitkäaikaistyöttömien ja osatyökykyisten ihmisten joukosta on välttämätöntä siirtää eläkkeelle heidät, joiden edellytykset työllistyä ovat eri syistä olemattomat. Samalla tulee tarjota tukea niille ihmisille, joiden työkyvystä on edes osa käytettävissä, etsimällä heille sopivia mahdollisuuksia työllistyä työmarkkinoilla.

Perinteisin työnvälityksen keinoin työttömyyden kova ydin ei tule työllistymään. He tarvitsevat ennen kaikkea työkyvylle räätälöityjä tehtäviä sekä aikaa valmentautua ja kuntoutua takaisin työelämään. He eivät aina tarvitse varsinaisia sosiaalipalveluita, vaan mahdollisuuden alkaa ottaa asteittain enemmän vastuuta elämästään ja toimeentulostaan.

Tämä voi alkuun tapahtua esimerkiksi työpajatoiminnassa tai esimerkiksi järjestöjen toteuttamassa kuntouttavassa työtoiminnassa. Myöhemmin näille ihmisille tulisi tarjota mahdollisuuksia osallistua eri tavoin työkykynsä puitteissa työelämään. Polun päässä voi parhaimmillaan olla siirtyminen kokonaan työelämään.

Pitkäaikaistyöttömyyden näkymättömän kolmanneksen pompottelu luukulta toiselle on tullut tiensä päähän. Maakunta- ja sote-uudistuksen toteutuessa on pidettävä huolta siitä, että nämä ihmiset eivät putoa sote-palveluiden ja kasvupalveluiden välimaastoon. Sen sijaan tarvitaan palveluita, jotka pystyvät tarjoamaan turvallisia polkuja palveluiden ja sosiaalisen työllistämisen kautta takaisin työelämään.

Mika Kari
Kansanedustaja (sd.)
Lahden kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

    Kolumnistin muut kolumnit:

    KOLUMNISTIT

    Ilen Hajatelmat

    Melastelua

    Mika Kari

    Papin Palsta

    Sporttinurkka

    Ville Skinnari