Melastelua

Vapaan journalismin historian valossa tänään

Eläköön 40 vuotta täyttävä vapaan lehdistön viimeinen ritari Lahdessa, Omalähiö-lehti!

Tässä melastelua-palstallani, aion keskittyä niihin asioihin, jotka olemme uskaltaneet kertoa 40 vuoden aikana lukijoidemme, vaikka meitä on uhattu jopa oikeudella. Mutta hivenen historiaa ensin, jotta teille hyvät lukijamme muodostuisi kuva siitä missä tällä hetkellä oikein mennään.

”Vallan vahtikoirat”, ”Neljäs valtiomahti”, siinä meitä ”lehtineekereitä” mairittelevia sanoja , jotka kansalaiset ovat aikoinaan vapaalle lehdistölle antaneet siksi, että lehdistö valvoisi kansalaisten etuja silloin, kun ne ovat eturistiriidassa hallitsijoiden etujen kanssa, mutta muuten oikeutettuja ja laillisia. Lehdistön tärkein tehtävä on estää korruptio ja paljastaa kaikki rikoksiin syyllistyneet ”isokenkäiset” , valtion virkamiehet niin talousrikolliset kuin piilorikollisetkin ja kirjoittaa heidän teoistaan painostamatta ja julkisesti oikeilla nimillä.

Suomen lehdistön sanotaan olevan eräs maailman vapaimpia. Mutta onko todellisuudessa näin?
Tänään meillä on asiat kutakuinkin hyvin, mutta vielä 1970-luvulla meillä oli Suomessa erittäin
voimakas itsesensuuri erityisesti Neuvostoliittoon kohdistuvissa asioissa. Tämä johtui
yksinvaltaisesti Suomea hallinneen neuvostoagentti Timon eli presidentti Kekkosen määräyksestä.
Tämä oli todellinen häpeävaihe lehdistömme historiassa, josta meille langetettiin maailman
länsilehdistössä vieläkin joskus esille putkahtava nimi ”suomettuminen”!

Elämme nyt maailmassa aikaa, jota kutsutaan ” totuuden jälkeiseksi ajaksi”. Tämä määritelmä
siksi, että maailman suurimmat epädemokraattiset maat, kuten Venäjä ja Kiina ovat luoneet
uskomattomia ”trolliarmeijoita” suoltamaan väärää tietoa nettiin, kaikkialle sosiaaliseen mediaan
ja myös ns. kunniallisiinkin medioihin. Esimerkkinä venäläisten väärän tiedon levittäminen Hilary
Clintonista juuri ennen USA:n vaalien loppurutistusta.

Toimittajat ilman rajoja listasi Suomen ykköseksi ”World Press Freedom Index -listalla
vuonna 2008. Nyt olemme pudonneet jo monta sijaa mm. Yle-gaten takia, jossa pääministeri Sipilä
johdatteli ja muokkasi päätoimittaja Atte Jääskeläisen avulla tietoja piilovaikuttamisesta. Lisää
esimerkkejä : Venäjä auttoi Trumpin valtaan, Kiina laittaa valmistamiinsa länsimaisiin tuotteisiin
pieniä mikroskooppisia vakoilusiruja, joilla kykenee vakoilemaan lännen alustoja ja varastamaan
kaikkia tietoja, niin sotilaallisia kuin kaupallisiakin. Tätä väärää tietoa kulkee nyt niin verkossa kuin
muissakin medioissa niin paljon, että monien ihmisten on aidosti vaikea tietää, mikä on totta ja
mikä ei!

Tätä asiaa vaikeuttaa vielä se, että monelta iäkkäämmältä ja miksei nuoremmaltakin yhteisömme
jäseneltä puuttuu se tärkeä ”MEDIALUKUTAITO”!  Sitä ei opeteta koulussa, vaan seuraamalla
tarkasti yhteiskunnan toimintoja ja lukuisa laatumedioita. Tärkeintä on hakea vahvistus asioille
mahdollisimman monesta lähteestä ja keräillä tietoja yhteen, ennen kuin muodostaa mielipiteensä
lopullisesti jostain asiasta.

Journalismi sana tulee ranskan sanasta jour eli päivä. Siis päivän uutisista ja niiden levitämisestä
on kyse aina. Mutta kuka viime kädessä vastaa uutisen oikeudellisesta sisällöstä? Vasta kirjapainon keksiminen irrotti journalismin valtaa pitävistä. Uudella tekniikalla oli helppo ja halpa levittää tietoja laajalle. Vapaiden ihmisten piti saada väittää vastaan. Filosofi Montesquieu loi
ja kehitti vallan kolmijako-opin, jonka mukaan lainsäädäntövalta, tuomiovalta ja toimeenpanovalta
oli pidettävä erillään. Ja se pitää vieläkin hyvin paikkansa! Silloin kun näitä ei pidetä tiukasti
erillään se johtaa hirmuhallintoon. Tänään maailmassa on yksinvaltijoita enemmän kuin 1900-
luvulla. Populismi on nostanut valtaan Euroopassakin valtaan monia ennen demokraattisia
valtioita, kuten Unkarin ja Puolan. Kehitys tuntuu vain jatkuvan. Tärkein polttoaine populismille
on maahanmuutto ja isänmaallisuuteen vetoaminen. Euroopassa kehitys kulkee huonoon suuntaan.

Sananapaudesta on siirrytty sananvastuuseen. Journalismin hyveet on määritelty 90 vuotta sitten
Yhdysvalloissa ” Society of Professional Journalist” -julkaisussa. Ja ne kannattaa mainita!
Niitä ovat vastuullisuus, vapaus, itsenäisyys, rehellisyys, tarkkuus, puolueettomuus, reilu peli ja
säädyllisyys. Ne ovat minulle pyhiä vielä tänäänkin.

Itse asiassa lehdistön vapauden arvo ymmärretään usein vasta silloin, kun se on uhattuna, kuten
tällä hetkellä selvästi Venäjällä ja Turkissa. Ihmisiä pidätetään ilmiannoilla ja perättömillä
väitteillä, kuten ennen Natsi- Saksassa. Eri mieltä olevat pidätetään tai murhataan kylmästi.
Tuomioistuinten ratkaisut noudattelevat vallassa olevien mielipiteitä ja ovat räikeässä ristiriidassa
monien tosiasioiden kanssa. Pelon ilmapiiri alkaa hallita ihmisiä ja lähestymme pelottavasti
yhteiskuntaa, jota Orwell kuvasi jo kirjassaan ” Vuonna 1984″! ”Iso veli- valvoo” jo meitä kaikkia!
Me jokainen suomalainen olemme jo niin monessa tietokannassa, ettemme itsekään tiedä sitä?
Kuka teistä arvoisat lukijani ovat tarkistaneet, että teistä olevat tiedot ovat oikein? Niinpä, ei
kukaan!

Tärkein kriteeri vapaalle lehdistölle on lähdesuoja. Mikäli tästä oikeudesta luovutaan, peli on
menetetty! Me valmistelemme juuri uutta tuvallisuuslainsäädäntöä, mikä on erittäin tärkeää siksi,
että me suomalaiset olemme olleet liian sinisilmäisiä suhteessa ulkovaltoihin. Meitä on voitu
vakoilla, mutta me emme ole voineet tehdä samaa, koska lainsäädäntö tästä on puuttunut.
Meidän on huolehdittava, että lähdesuojamme on kattava kaikissa muissa tapauksissa, paitsi
silloin, kun on selvä näyttö siitä, että maamme turvallisuus on selvästi uhattuna!

Juhani Melanen

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

    Kolumnistin muut kolumnit:

    KOLUMNISTIT

    Ilen Hajatelmat

    Melastelua

    Mika Kari

    Papin Palsta

    Sporttinurkka

    Ville Skinnari