Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

miten toteuttaa tasa-arvoa.kun nainen on kyvytön tehtävissään.poliisissakin tämä tuli ilmi.jo 30 prosentin kiintiö henkilökunnassa .tekee tiukkaa suoriutua työssä.napsivat rusinat pullasta.tasa-arvon nimissä. 23.10.2017 08:32
taas kuva kun suomi nainen innokkaan. muuttamassa meitän omaa geeniperimää.sakut ovat yksi suosikki. mutta ei ainut kansa.kuvakin jo kertoo piilottelun epäonnistuneen. kun asia paisuu tarpeeksi isoksi. 16.10.2017 08:21
yle.fi sivuuilla suomi nainen.leveilee taas kuinka hän muutti arabiaan.eikä ole ainoa tapaus.ei ole meillä yhteistä isänmaata. 09.10.2017 09:37
kepun naiset oli seksin oston vaatimassa rangaistavaksi.mutta myynti sallitaan. se oli kepulainen oikeuskäsitys.puolustaa hienostorouvia niinkuin korusuunnittelija rouvan kaltaisia. 02.10.2017 19:09
pesula toimii ,pyykkiä tulee kassi kaupalla. 01.10.2017 14:31

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Euroopan sairas mies

20.10.2017

Papin Palsta

Kaikki kääntyy hyväksi

20.10.2017

Ville Skinnari

Elämä ja kuolema

20.10.2017


Pääkirjoitus 7.10.2011

Pete

Aina tavoitettavissa

Vieläkö muistatte ajan ennen kännyköitä, internettiä, sähköpostiä ja sosiaalisia medioita?
Ystävien tapaamiset piti sopia todella tarkkaan etukäteen, jotta onnistuttiin olemaan samassa paikassa samaan aikaan. Tekstiviestejä ei lähetelty, vaan kirjoitettiin ihan oikeita kirjeitä. Televisiossa oli vain kaksi kanavaa ja ohjelmat loppuivat viimeistään puolen yön aikaan. Silloin ei myöskään surffailtu tai pelattu netissä vuorokaudet ympäriinsä eikä päivitelty Facebook-statuksia.
No, onhan toki nykyajan vempaimilla paljon hyviäkin puolia, kunhan muistamme elää myös muuta elämää, emmekä anna teknisten vempaimien ja sosiaalisten medioiden hallita elämäämme.

Mutta mitä me silloin nuoruudessa sitten teimme, kun kaikenmaailman vempaimia ei oltu edes keksitty? Ainakin silloin oltiin paljon ulkona, leikittiin ja hengailtiin kavereitten kanssa. Oltiin kirkonrottaa, piilosta jne. Päivät pitkät pelasimme jalkapalloa Korsitien puistossa ja kaukana asuville kavereille kirjoiteltiin kirjeitä. Puhelinta ei paljon edes käytetty ja sukulaisten ja perhetuttujen luona käytiin kylässä useasti. Toisin sanoen silloinkin oltiin sosiaalisessa kanssakäymisessä läheisten kanssa, mutta tehtiin se tosielämässä, ei tietokonemaailmassa.
Nyt tuo sosiaalinen kanssakäyminen tuntuu monilta kanssaeläjiltä siirtyneen melkein kokonaan Facebookin kaltaisiin sosiaalisiin medioihin. Joillakin tuntuu olevan suorastaan pakko kertoa siellä omat tekemisensä likipitäen tunnin välein. Mikäpäs siinä, jos ei ole kiinnostunut sellaisesta asiasta kuin oman elämänsä yksityisyys.

No täytyy myöntää, myös minä olen mukana tuossa parjatussa sosiaalisessa mediassa. Tarkistin juuri, että Facebook-minälläni on ystäviä peräti 445 kappaletta! Eihän minulla koskaan ole ollut niin paljon kavereita oikeasssa elämässä! Ennen Facebookkia, hyvä jos saattoi kymmenestä kaverista puhua. Outoa...
Mikäpä siinä, sosiaalinen media on ihan ok tietyssä mittakaavassa ja menee itselleni lähinnä ajanvietteenä. Toisaalta voisi sitä aikansa varmasti paremminkin käyttää. Ei kaikkia asioitaan tarvitse jakaa muiden tiettäväksi, eikä ihmisen ole koko ajan oltava tavoitettavissa. Ei ennenkään oltu koko ajan tavoitettavissa ja hyvin pärjättiin. Ystävätkään eivät ole hylänneet. Eivät edes ne, jotka eivät ole Facebookissa.


Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

 


Pääkirjoitukset