Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

sisäiset uhat selvitettävä sanoo kanerva. poliitikko ei ymmärrä näköjään uhkia. on meillä siinä poliitikko.no ainakin naisten tekemät vääryydet.jotka on selvittämättä.kyvyttömät pois paikoiltaan. 21.08.2017 08:42
Kysyisin nyt. Saako tänne kirjoittaa, vaikka ei osaakaan. Aloitukset pienellä ym.söherrystä. Jos olis edes asiaa, niin vielähän sen saattaisi kestää. 20.08.2017 18:43
meillä moni ei ymmärrä lukemaansa.ja nämä samat on sitten tekemässä päätöksiä.kun tekee ratkaisuja täytyisi ymmärtää mitä tekee.seuraukset on senmukaiset mitä nyt on. 17.08.2017 11:42
kirkon edustajat kerjää minulta rahaa. sitten muka kirkko avustaa köyhiä.missä se jumala ja enkelit olikaan.näidenhän se piti auttaa.mihin siinä minua tarvitaan. näyttäs se jumala enkeleineen kykynsä.eikä minulta pyytelisi apua. 10.08.2017 10:08
lasten erilainen pahoinvointi senkun paisuu.naiset vain vaikenemalla salaa osuuttaan.naiseltakin otetaan lapsi huostaan.kun ei kykene kasvattajana huolehtimaan.vähänä on naisten kyvyt.kun eivät ymmärrä kyvyttömyyttään. 04.07.2017 12:17

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Toisistaan vieraantuneet suomalaiset

18.8.2017

Juhani Melanen

Brändi Lahden sietämätön hilpeys

18.8.2017

Papin Palsta

Jumalan tie

18.8.2017

Ville Skinnari

Lyhyt kesä ja pitkä syksy

18.8.2017


Pääkirjoitus 10.3.2017

PT

Kymppi - kisat kuin unelma

Kaikkialla, niin mediassa kuin ihmisten välisissä keskusteluissakin, on viime päivinä mehusteltu onnistuneilla MM-hiihdoilla. Eikä syyttä. Pelkotilat siitä, että yleisö ei löytäisi paikan päälle tai että Salpausselän kisojen ikiaikainen vihollinen tuuli tekisi tepposet mäkikilpailuille olivat turhia. Suomalaiset eivät ole hylänneet lempilastaan maastohiihtoa, vaikka tällaisiakin skenaarioita etukäteen pelättiin. Itselleni suurin yllätys oli se, että mäkikisat vetivät väkeä monttuun liki entiseen malliin, vaikka suomalaiset mäkikotkat taistelivatkin lähinnä toisen kierroksen paikasta. Se, että hiihtoliitto tekee kisoista tappiota on valitettavaa, mutta kun yksi kantaa taloudellisen vastuun, näin voi käydä. Tähän on varmasti tulossa muutos tulevina vuosina. Kisojen suurin voittaja on varmasti Lahti ja sen yrittäjät sekä tietenkin asukkaat, jotka voivat taas ylpeillä "Lahden hengellä".

Tunnelma, niin stadionilla kuin kaupungillakin, oli koko kisojen ajan suorastaan mahtava. Ihmiset olivat epälahtelaiseen tapaan iloisia ja ystävällisiä. Olivatkohan ne kaikki vain muualta tulleita turisteja? Pitkään aikaan ei Lahden keskustassa ole nähty sellaista ihmisvilinää kuin nyt kisojen aikana nähtiin. Pop-up ravintolat keräsivät paljon väkeä ja monet ravintolat ja yritykset olivat todella nähneet vaivaa kisojen eteen. Stadionilla palvelut olivat kohdillaan ja yleisö kannusti tasapuolisesti kaikkia urheilijoita, vaikka suurimman huutomyrskyn synnyttivätkin omat urheilijamme ja mikä parasta, oli aivan sama kamppailtiinko sijoista ynnä muut vai mitaleista, meteli oli hurja.

Kisat kruunasi tietenkin suomalaisten odotettua parempi menestys, mikä on aina yksi tärkeä osatekijä kisojen onnistumisen kannalta. Lisäksi nähtiin tietenkin sitä huippu-urheiluun monesti kuuluvaa draamaa. Jos Juha Miedon sadasosalla hävitty kultamitali on puhuttanut kohta 40 vuotta, on varmaa, että Iivo Niskasen ja Emil Iversenin "sylitanssi" parisprintin finaalissa jää ikuisesti urheilukansan mielen syövereihin. Varsinkin se, miten 35 000 ihmisen hurja huuto lakkasi kuin veitsellä leikaten hämmästyneeseen kohahdukseen ja sen jälkeiseen totaaliseen hiljaisuuteen, jolloin olisi voinut kuulla nuppineulan putoamisen lattialle. Onneksi Iivo korvasi kolarin upealla kultahiihdollaan, joka sulatti suomalaisten sydämet lopullisesti.

Mielensäpahoittajan katsomolle lähtee allekirjoittaneelta myös kehut. Olihan se jotenkin nostalgista seurata kilpailuja Anssi Kukkosen selostamina, heinäpaalilla istuen. Yhdessä kädessä Suomen lippu ja toisessa kuppi höyryävän kuumaa (rommi)kaakaota. Ja vieläpä ilman Mertarannan ylisanoja viljelevää huutoa ja kaikkialle tunkevaa mökämusaa.

Tämä viikko on menty kisojen jälkeisessä masennuksessa ja Lahtikin on palannut pikkuhiljaa vanhoihin kaavoihinsa. Onneksi muistot elävät ikuisesti ja eiköhän Lahdessa taas kisata MM-tasolla viimeistään 15 vuoden päästä. Näin ainakin toivoo tämä hiihtoniilo ja penkkiurheilun maisteri.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

 


Pääkirjoitukset