Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

sisäiset uhat selvitettävä sanoo kanerva. poliitikko ei ymmärrä näköjään uhkia. on meillä siinä poliitikko.no ainakin naisten tekemät vääryydet.jotka on selvittämättä.kyvyttömät pois paikoiltaan. 21.08.2017 08:42
Kysyisin nyt. Saako tänne kirjoittaa, vaikka ei osaakaan. Aloitukset pienellä ym.söherrystä. Jos olis edes asiaa, niin vielähän sen saattaisi kestää. 20.08.2017 18:43
meillä moni ei ymmärrä lukemaansa.ja nämä samat on sitten tekemässä päätöksiä.kun tekee ratkaisuja täytyisi ymmärtää mitä tekee.seuraukset on senmukaiset mitä nyt on. 17.08.2017 11:42
kirkon edustajat kerjää minulta rahaa. sitten muka kirkko avustaa köyhiä.missä se jumala ja enkelit olikaan.näidenhän se piti auttaa.mihin siinä minua tarvitaan. näyttäs se jumala enkeleineen kykynsä.eikä minulta pyytelisi apua. 10.08.2017 10:08
lasten erilainen pahoinvointi senkun paisuu.naiset vain vaikenemalla salaa osuuttaan.naiseltakin otetaan lapsi huostaan.kun ei kykene kasvattajana huolehtimaan.vähänä on naisten kyvyt.kun eivät ymmärrä kyvyttömyyttään. 04.07.2017 12:17

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Toisistaan vieraantuneet suomalaiset

18.8.2017

Juhani Melanen

Brändi Lahden sietämätön hilpeys

18.8.2017

Papin Palsta

Jumalan tie

18.8.2017

Ville Skinnari

Lyhyt kesä ja pitkä syksy

18.8.2017


Pääkirjoitus 7.8.2015

PT

Yhteiskuntasopimusta tekemässä

Lomien jälkeen Sipilän hallituksella pitää kiirettä. Kovasti vaalien aikana ja varsinkin niiden jälkeen rummutettu yhteiskuntasopimus pitäisi saada aikaan. Hallitus tavoittelee yhteiskuntasopimuksella merkittävää parannusta Suomen kilpailukykyyn. Sopimuksen tavoitteina ovat yksikkötyökustannusten alentaminen viidellä prosentilla sekä työntekijöiden muutosturvan parantaminen. Tätä Sipilä kutsuu veikeästi nimellä kilpailukykyloikka. Oikeasti asiassa ei ole mitään veikeää, sillä kyseessä on erittäin hankala kokonaisuus, jossa työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen olisi löydettävä riittävä yhteisymmärrys siitä, miten Suomen kilpailukykyä nostetaan.

Työntekijäjärjestöjä sopimuksessa pännii eniten se, että kilpailukykyloikkaan parhaimpana keinona hallitus pitää työajan lisäämistä noin vartin per työpäivä. Työajan lisääminen ei toki ole ainoa tapa laskea työtunnin hintaa, mutta ehkä realistisempi kuin tuntipalkan suora alentaminen, joka sekään ei hurraa-huutoja työntekijöiden puolella aiheuta. Taustalla vaanii vielä pieni hallituksen kiristyskeino tavoitteen saavuttamiseksi. Hallitus aikoo nimittäin korottaa veroja ja tehdä menoleikkauksia 1,5 miljardin euron edestä, jos yhteiskuntasopimusta ei synny. Kuulostaa meikäläisen korvaan ihan vanhalta 80-luvun discohitiltä, jossa julistettiin, että "When the going gets tough, The tough get going".

Mitä sitten työntekijä saisi vastineeksi siitä, että tekisi sen vartin pitempään töitä per päivä samalla palkalla? Hallitus kertoo Sipilän suulla, että onnistuneella yhteiskuntasopimuksella taattaisiin mahdollisimman monen työpaikan säilyminen ja siten myös verotulojen kasvu.

Sitä minä hieman ihmettelen, että miten se auttaisi satojen tuhansien työttömien työllistymistä, jos lisäisimme jo töissä olevien työaikaa? Eikö silloin kasvava työaika nimenomaan poista osan työntekijöistä? Näin ainakin maalaisjärjellä ajatellen. Otetaanpa erittäin yksinkertaistettu esimerkki: Työpaikka, jossa on 32 työntekijää. Jokaisen työaikaa kasvatetaan 15 minuuttia, joka tarkoittaa sitä, että jatkossa 31 henkeä pystyy tekemään saman työn, jonka aikaisemmin teki 32 henkeä. Eikö silloin työnjohdolla ole aika kova kiusaus irtisanoa yksi työntekijä, jotta kustannuksia saataisiin yrityksessä alennettua?

Toisaalta, jos työntekijöiltä asiaa kysyttäisiin, niin luulenpa, että suurin osa olisi valmis lisäämään työaikaansa tuon 15 minuuttia per päivä, jos toisena vaihtoehtona on pelko siitä, että koko työpaikka menee alta. Pelko tai pakko ei ole koskaan se paras motivaattori, mutta kyllä Suomen talous on sen verran huonoissa kantimissa, että edessä on vain huonoja ja vielä huonompia vaihtoehtoja. Kehottaisin tarttumaan niihin huonoihin, sillä niitä tosi huonoja en halua edes nähdä.

Se mikä on varmaa, on se, että neuvottelut tulevat olemaan todella tiukat ja inhorealistina luulen, että ne tulevat päättymään tuloksettomina. Muutamia ulosmarssejakin tullaan neuvotteluissa näkemään. Tämähän tarkoittaa sitten sitä, että ensi vuonna hallitus ottaa käyttöön uudet veronkorotukset ja menoleikkaukset ja taas me kaikki valitamme hallituksen kovaa linjaa.

Nyt olisi hyvä mahdollisuus tehdä yhdessä, niin työnantajat kuin -tekijätkin, jonkinlainen hyvä diili, josta kaikki hyötyisivät. Toivottavasti neuvottelujen kaikki osapuolet sen myös ymmärtävät, eivätkä kaivaudu vain syvemmälle omiin poteroihinsa. Katsotaan, onko siitä Sipilästä sillanrakentajaksi vai polttaako mies sillat takanaan. Toivotaan parasta, pelätään pahinta, vai miten se nyt meni?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

 


Pääkirjoitukset