Marjo Pirilä ja Taavi Salmivaara: Radio on aidoin viestintäväline

kuva: Toimittaja Marjo Pirilä antaisi Taavi Salmivaaralle superpähkinöitä joululahjaksi. Taavi Salmivaara ostaisi kollegalleen twist-hyppynarut sekä ison pinon vihkoja.


Reilun vuoden lahtelaisia sekä päijäthämäläisiä radioaalloilla herätelleet Marjo Pirilä ja Taavi Salmivaara ovat kokeneita radiotoimittajia. Molemmat toimittajat ovat sitä mieltä, että on tärkeää osata heittäytyä hetkeen. Tällä hetkellä molemmat ovat aamutoimittajina Ylen Lahdessa.
– Radio oli minulle tärkeä asia jo lapsuudessa. Erilaiset äänimaailmat viehättivät minua jo silloin, toimittaja Marjo Pirilä kertoo.

Pirilän mukaan radio on aidoin viestintäväline.
– Radio on jotenkin sanoinkuvaamattoman hieno juttu. En oikein osaa perustella asiaa.

Kolme vuotta sitten Lahteen paluumuuton tehnyt toimittaja haaveili vielä yliopistossa, että hän tekee tulevaisuudessa töitä aikakausilehdissä.
– Ehkä minusta tuli sattumalta radiotoimittaja. Hain vuonna 2000 kesätöihin Kymenlaakson radioon ja sillä tiellä ollaan vieläkin. Matkan varrella olen tehnyt myös tv-työtä.

Työkaveri saa haastaa

– Olemme tehneet Taavin kanssa yhdessä aamulähetyksiä Yle Lahteen reilun vuoden. Meille on jo muodostunut tietynlainen rutiini työhön, mutta työkaveria on kuitenkin pakko haastaa jatkuvasti suorassa lähetyksessä. Se on tämän ammatin suola, Pirilä toteaa.

Uutistoimittaja Pirilä paljastaa, että osa haastamisista syntyy luovasti livenä, mutta joskus asioista sovitaan etukäteen.
Yksi tärkeä asia Pirilän mielestä on se, että tuntee työkaverin mielenliikkeet ja päivän fiiliksen.
– Kemioiden pitää toimia. Et välttämättä pysty tekemään parhaan kaverisi kanssa luovaa radio-ohjelmaa, vaikka tunnet hänet kuinka hyvin. Ei tätä asiaa voi harjoitella tai opetella etukäteen.
– Kun olet joka arkiaamu työkaverisi kanssa samassa studiossa, niin tiedät jo missä rytmissä hän hengittää.

Takaisin Lahteen vuonna 2015

– Muutin Lahdesta pois vuonna 1999. Olin silloin nuori menevä nainen ja nyt palasin takaisin Lahteen perheenäitinä.

Pirilän mukaan Lahti varsin eloisa paikka Lappeenrantaan verrattuna.
– Siksi en voi ymmärtää lahtelaisen jatkuvaa narinaa siitä, että tämä on kuollut kylä.

Toimittaja Pirilä huomauttaa, että Lahti on Etelä-Suomen ytimessä todella lähellä Helsinkiä.
– Täällä on tapahtumia sekä elämää.

Ammatillinen kunnioitus tärkeää

– Kunnioitamme toisiamme ammatillisesti. Marjolla on hieno kyky kuunnella toista ihmistä, toimittaja Taavi Salmivaara sanoo.

Salmivaara paljastaa, että hän on kollegansa kanssa usein asioista eri mieltä.
– Se tuo heti hyvän sävyn ja lisän luovaan radiokeskusteluun.

Toimittajat pohjustavat aamulähetyksen aina edellisenä päivänä ja hienosäätö uuteen lähetykseen hoidetaan joka arkiaamu viiden jälkeen.
– Yhteiseen juttupöytään tuon aina enemmän juttuja, mitä me käytämme.
– Molemmat meistä havainnoin maailmaa tarkasti. Emme me aina tarkkaile ympäristöämme tiukan uutisnenän kautta. Keskustelussa olevan asian tulee olla ihmisen mittainen.

Rakkaudesta radioon

– Rakastan radiotyötä. Olen viihtynyt tässä työssä jo 20 vuotta.

Aiemmin radio oli kaikista nopein tiedotusvälinen, mutta nyt sosiaalisen median aikakaudella moniin asioihin voidaan reagoida vieläkin nopeammin.
– Kaikilla ihmisillä on kokemuksia radion kuuntelemisesta. Vanhempi väki tuntee Markus-Sedän ja nuorimmille Jaajo on todella tärkeä radiopersoona.

Salmivaaran mielestä radio ei kuole koskaan.
– Radio voi välittää koko ihmisen tunnelmaskaalan ja se on tärkein pointti koko asiassa.

Toimittajan tulee antaa Salmivaaran mukaan itsestään paljon lähetysvirtaan.
– Siitä syntyy kuuntelijasuhde. Jokainen meistä kuvittelee jollain tapaa tuntevansa radiossa työskentelevän juontajan.

Aamun lähetysvirrassa on myös musiikilla tärkeä osuus.
– Hyvillä jutuilla sekä musiikilla me houkuttelemme ihmiset radion äärelle. ei tämä peruslähtökohta juurikaan ole muuttunut aikojen saatossa.

Valtiopäiväneuvos Jouko Skinnari sai muistoreliefin rautatieasemalle

Jouko Skinnarin reliefiä olivat paljastamassa Paavo Lipponen ja Ville Skinnari Emma-tyttärensä avustamana.


Valtiopäiväneuvos ja kansanedustaja Jouko Skinnarin muistoreliefi paljastettiin Lahden rautatieasemalla viime lauantaina. Reliefin on suunnitellut lahtelainen kuvanveistäjä Reijo Huttu.
– Jouko Skinnari oli ahkera ja sivistynyt poliitikko. Hän oli myös kulttuuri- ja urheilumies samassa persoonassa, ex-pääministeri Paavo Lipponen totesi puheessaan.

Skinnari oli toinen valtiovarainministeri Lipposen ensimmäisessä hallituksessa 1997-1999.
– Oli kunnia-asia paljastaa pitkäaikaisen työtoverin muistoreliefi.
Skinnarin muistoreliefi on aivan rautatieaseman pääoven vieressä Mannerheimintien puolella.

Pitkäaikainen työveri huomioi kanssakulkijat

Kansanedustaja Mika Kari tapasi ensimmäisen kerran Jouko Skinnarin 1990-luvun puolivälissä soppatykillä Mukkulassa ostoskeskuksessa eduskuntavaalien aikana.
– En ollut vielä itse politiikassa silloin mukana. Jouko oli mukkulalaisille ihmisille tuttu, koska jokainen halusi vaihtaa muutaman ajatuksen hänen kanssaan.

Kari valittiin Lahden kunnallisjärjestön johtoon vuonna 2001 ja siitä lähtien hän oli paljon tekemisissä Jouko Skinnarin kanssa.
– Vaihdoimme jo tuolloin paljon ajatuksia Lahden kaupungin ja koko Päijät-Hämeen alueen edunvalvonnasta.

Vuonna 2005 miehistä tuli valtuustokollegoita.
– Minulle jäi tunne, että hän oli kaupunginvaltuutettuna pääsääntöisesti kansanedustaja. Hän toi meille paljon ajatuksia Helsingistä. Joukolla oli erittäin laaja-alaiset suhteet, joita hän hyödynsi toiminnassaan Lahden ja sen lähialueen hyväksi.

Venäjä asiantuntija

– Istuimme kauden 2011-2015 eduskunnassa yhtä aikaa. Hän kannusti minua uutena kansanedustajana ja antoi paljon vinkkejä, kuinka eduskunnassa toimitaan.

Edustajakollegat arvostivat pitkäaikaista kansanedustajaa.
– Hän oli kaikille kansanedustajille tuttu, kun astuin itse ensimmäistä kertaa parlamenttiin. Sen huomasin heti.

Valtiopäiväneuvos Skinnari oli myös arvostettu asiantuntija Venäjä kysymyksissä.
– Hänellä iso tietovarasto ja kokemus eduskunnan toiminnasta. Myös suhteet eri ministeriöihin olivat erittäin laaja-alaiset. Myös hyvät yhteydet naapurimaahan olivat hänelle merkityksellisiä.

Petri Görman

Seppo Pohjoisaho: Sotilaan tulee olla palveluksessa särmä, mutta sotilasmuusikko heittäytyy mielellään lavalla

kuva: Vuoden sotilasmuusikko Seppo Pohjoisaho esiintyy Launeen kirkossa 10.12. yhdessä Lahti Brass Quintetin kanssa.


Lahtelainen Seppo Pohjoisaho on Vuoden sotilasmuusikko. Mies ehti aloittaa sotilasmuusikon uran Lahden Hennalassa vuonna 2007. Viimeiset palvelusvuodet kuluivat kuitenkin Hattulan Parolannummella.
– Palkinto varmaankin myönnettiin koko urasta. Olen soittanut usean soittokunnan solistina trumpettia. Sen lisäksi minulla on paljon kokemusta varusmiesten opetustyöstä. Pienenä yksityiskohtana voin mainita, että kiertueella olin usein kuorma-autonkuljettajana.

Parolannummella oli mahdollista tehdä paljon hienoja juttuja, joista voi olla tyytyväinen, mutta en oikein koskaan kotiutunut sinne.
– Hakeuduin vuosi sitten Lahden Konservatoriolle trumpetinsoiton lehtoriksi, koska Lahdessa voin olla lähempänä kavereitani sekä perhettä. Olen kotoisin Kouvolasta.

Vuoden sotilasmuusikko myöntää, että Hennalan lakkauttaminen oli harmillinen takaisku lahtelaisille ihmisille sekä muusikoille.
– Asia harmitti silloin todella paljon.

Sotilasmuusikko heittäytyy musiikin mukaan

– Sotilaan tulee näyttää särmältä palveluksessa, mutta kyllä me osaamme sitten lavalla heittäytyä.
Sotilasmuusikoissa on myös paljon hyviä tarinankertojia.
– Yleensä vitsejä kerrotaan omasta alasta ja läpänheitto on joskus myös varsin villiä. Sotilas ei voi kuitenkaan koskaan käyttäytyä miten sattuu

Pohjoisaho muistelee vieläkin sitä, kuinka sotilasmuusikot tekivät paljon yhteistyötä Lahden konservatorion kanssa.
– Teimme yhdessä useita musiikillisia matineoita Felix Krohn -saliin.

Pohjoisaho luonnehtii itseään monissa liemissä keitetyksi sotilasmuusikoksi.
– Useista kiperistäkin tilanteista on selvitty positiivisella asenteella.

Sotilasvirka jäi

– En ole enää sotilasmuusikon virassa. Erosin tästä virasta Hamina Tattoo -tapahtuman jälkeen muutama kuukausi sitten.

Suhteet puolustusvoimiin ovat kuitenkin kunnossa, koska mies nähdään esimerkiksi Rakuunasoittokunnan kahdessa konsertissa solistina vielä joulukuun aikana.
– Myös ensi vuodelle on sovittu muutama keikka.

Pohjoisaho on ilmeisin pidetty kouluttaja puolustusvoimissa, koska mies aikoo jatkossa opettaa siellä, aina silloin kun pyydetään.
– Parikymppisille opettaminen on erilaista kuin lasten kanssa tehtävä kasvatustyö. Sotilasmuusikoilla soittimen hallinta on jo niin vakiintunutta, että opetus on pitkälti hienosäätöä.
– Kahden vuoden aikana olen kuitenkin huomannut sen, että lapsille opettaminen on todella palkitsevaa.

Vaskisoittajia kaivataan

– Suosittelen vaskisoittajan opintoja lapsille. Mielestäni vaskipuhaltajan opinnot ehtii aloittamaan hyvin 10-11vuotiaana. Miksei pari vuotta myöhemminkin. Lahdessa kaivataan tällä hetkellä juuri vaskipuhaltajia.

Tahto soittaa ja halu oppia uutta ovat tärkeimmät elementit lapselle, joka haluaa soittaa esimerkiksi trumpettia tai pasuunaa.
– Soittamista helpottaa, jos on käynyt vanhempien kanssa konserteissa tai on muuten kuunnellut paljon musiikkia kotona.

Pohjoisahon mukaan Lahden Konservatoriolla toimii tällä hetkellä neljä puhallinorkesteria, jossa lapset ja nuoret soittavat ikätasonsa mukaisesti.
– Ehkä kokoamme isomman vaskiyhtyeen Lahteen, jos saamme houkuteltua lisää soittajia konservatorioon.

Petri Görman

AJANKOHTAISTA -arkisto

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011