40 vuotta Omalähiötä

Vuonna 1983 Jouko Skinnari (vas.) toi kulttuuriministeri Arvo Salon (keskellä) tutustumaan Omalähiön toimitukseen. Oikealla päätoimittaja Seppo Salomaa

On loppuvuosi 1978. Salomaan Kirjapaino on juuri muuttanut uusiin tiloihin Patomäentielle.
Vanhan mansardikattoisen talon pihamaalla nököttää piharakennus, jossa painokoneet eivät pyöri ja painajat pyörittelevät peukaloitaan. Lomake- ja käyntikorttipainatukset eivät täytä kirjapainon työkalenteria.
– Jostain pitäisi saada painolle lisää painettavaa tuumivat yrittäjäpariskunta Seppo ja Marja Salomaa.

Eräänä iltana he tutkailivat mainosjakajien kotiinsa jakamia moninaisia mainos- ja tiedotelappusia miettien, saisiko ne jollain tavalla yhdistettyä samojen kansien väliin. Ilmaisjakelulehden tekemisestä pariskunnalla oli jo useamman vuoden kokemus, sillä he olivat pyörittäneet vuosikymmenen ajan lehteä, niin Kouvolassa kuin Heinolassakin. Samaan aikaan 70-luvun loppupuolella oli Suomeen alkanut nousta eri paikkakunnille uusi uljas lehtirotu – lähiölehti. Lehti joka ilmestyy vain tietyssä osaa kaupunkia.

Seppo ja Marja laskivat yhteen kaikki nämä eri tekijät ja saivat lopullisen ahaa-elämyksen. Etelä-Lahteen täytyy perustaa lähiölehti, jonka sivuilla kaikki alueen kauppiaat voivat omien mainoslehtisten sijaan ilmoittaa keskitetysti tarjouksensa sekä omakotiyhdistykset ja seurakunta tiedottaa ja kertoa toiminnastaan. Niinpä lokakuun 23. päivä 1978 ilmestyi kautta aikain ensimmäinen Omalähiö-lehti. Ja nimenomaan Etelä-Lahdessa, jossa pohjoisrajana toimii rautatie. Toimitukselle tilat löytyivät läheltä, sillä perheen omakotitalon yläkerta Patomäentiellä remontoitiin toimistoksi. Samoissa tiloissa lehti valmistetaan vielä tänä päivänäkin, 40 vuotta myöhemmin.

Aluksi lehti oli pienen pieni, todellinen lempinimensä veroinen pikkujättiläinen. Lehdessä oli vain neljä palstaa ( nyk.viisi) ja sivujakin useimmiten vain 4-6 kappaletta ( nyk 12-16). Värejä ei lehdessä ollut, värikkäitä tarinoita kylläkin, joita kirjoittivat Sepon lisäksi mm. Pauli Rantanen, Pekka Vanhala sekä pakinoitsijat Vähi (Väinö Hietala) ja Roope (Unto Laine). Urheilusta kirjoittelivat alkuvuosista lähtien Harri Hulkko (Haklen Spurtteja) ja Raine Järvinen (Rainen Sananen). Pienellä henkilömäärällä tultiin jo silloin toimeen, sillä pääosin lehti kasattiin kolmen hengen ryhmällä. Seppo ja Marja tekivät juttuja ja latoja Eeva Kyyhkynen latoi ne koneella valmiiksi. Ilmoituksia myivät mm. Simo Uunila ja Helmi Huovinen. Juttuja on aina tullut vuosien saatossa paljon myös lukijoiltamme, omakotiyhdistyksiltä, seurakunnalta ja useilta freelance-toimittajilta.

K-kauppa Martintori varasi alkuaikoina aina etusivun, josta johtuen jotkut luulivat Omalähiön olevan Martintorin oma lehti. Siihen aikaan lähikauppoja oli liki jokaisessa kadunkulmassa, niinpä parhaimmillaan Omalähiön sivuilla mainosti yhdeksän eri kauppaa. Etelä-Lahden omakotiyhdistykset ja seurakunta ottivat myös innolla vastaan uuden tulokkaan ja alusta lähtien ne ovatkin pitäneet Omalähiötä tiedotuskanavanaan. Perinteisesti Omalähiön sivulta 2 on löytynyt Papin palsta.

Alussa painosmäärä oli noin 8400 kappaletta. Koska Etelä-Lahti on alati kasvavaa aluetta, on painosmäärä tänä päivänä kasvanut jo 14 000:een, mikä nostaa potentiaalisen lukijamäärämme lähelle 30 000. Painossa riitti kiirettä, sillä ensimmäiset vuotensa Omalähiö ilmestyi kaksi kertaa viikossa. Suuret marketit kuitenkin valtasivat nopeasti etelälahtelaisten pikkukauppojen markkinat, joten lähikauppojen lopetettua toimintansa, Omalähiökin siirtyi 90-luvun loppupuolella ilmestymään kerran viikossa perjantaisin.

Omalähiö on aina seurannut päivän kunnallispolitiikkaa tarkasti. Lehteen ovat kirjoitelleet vuosien varrella näkemyksiään monen eri puolueen jäsenet, onhan lehti itsessään puolueeton tiedonvälittäjä, joka antaa sivuillaan kaikille mahdollisuuden tuoda omia näkemyksiään esiin puoluekannasta riippumatta. Pisimpään poliittisia kolumneja Omalähiöön kirjoitti pitkäaikainen kansanedustaja Jouko Skinnari, joka oli mukana 80-luvun alkuvuosista lähtien aina kuolemaansa asti vuonna 2016. Joukon poika Ville Skinnari , myös kansanedustaja, jatkaa isänsä perinnettä kolumnistina Omalähiön sivuilla. Myös monet arvovaltaiset päättäjät ovat käyneet tutustumassa lehtemme toimitukseen. Mm. liikenneministeri Matti Puhakka, kulttuuriministeri Arvo Salo ja maaherra Risto Tainio kävivät aikoinaan tutustumassa tähän uuteen ”lehtirotuun” eli lahtelaiseen lähiölehteen.

Maaherra Risto Tainion tutustuminen Omalähiön toimitukseen tammikuussa 1981 uutisoitiin sivuillamme näyttävästi

Etelä-Lahden pikkujättiläinen on saanut vuosien varrella vankan jalansijan etelälahtelaisten arjessa. Lukijat mainitsevat usein syyksi sen, että Omalähiössä on paljon paikallista, etelälahtelaista asiaa. Lisäksi lehdessämme on paljon sellaisia juttuja, joita ei voi muista lehdistä lukea. Tämän mahdollistaa ahkera avustajajoukkomme, jota kaiken kaikkiaan on liki parikymmentä henkeä. Heitä kaikkia on suuresti kiittäminen siitä, että joka lehteen saamme tuoreita kuulumisia ilmestymisalueeltamme. Lehtemme pitkäaikaisin toimittaja on Marja-Liisa Niuranen, joka hallitsi toimittamisen salat jo 80-luvulla ja jatkaa edelleen lehtemme sivuilla intoa täynnä. Myös pidetty ja tinkimätön kolumnistimme Jussi Melanen on Melastellut lehtemme palstoilla jo pitkään aroistakin aiheista. Välillä vain muutaman sentin päästä raastuvasta.

Kriisejäkin on nähty. 90-luvun lama oli tiukkaa aikaa taloudellisesti ja siitä selvittiin nipin napin nenä pinnan yläpuolella. Suomalaisen yhteiskunnan nopea siirtyminen tietokoneaikaan aiheutti 90-luvun lopussa sen, että oman kirjapainon toiminta oli lopetettava kannattamattomana. Toisaalta isompi kirjapaino mahdollisti lehden koon suurentamisen viisipalstaiseksi sekä värien käytön, joten jotain hyvääkin muutoksesta seurasi. Viimeisin kriisi koettiin vuonna 2009, kun Omalähiön pitkäaikainen päätoimittaja ja perustaja Seppo Salomaa siirtyi ajasta ikuisuuteen. Pienen hetken Salomaan perhepiirissä mietittiin, onko lehdellä tulevaisuutta ja kuka sitä jatkossa lähtisi vetämään. Siitäkin ongelmasta selvittiin, kun perheen kuopus Petri Salomaa astui isänsä saappaisiin päätoimittajaksi liki lennossa. Tänä päivänä päätoimittaja Salomaa toimii myös yrityksen toimitusjohtajana

40 vuoteen mahtuu paljon tärkeitä ihmisiä, osa jo poismenneitä, jotka ovat lehdestä tehneet sellaisen, kun se tänä päivänä on. Kaikkia heitä ei tässä jutussa kannata mainita, sillä lista olisi aivan liian pitkä. Niin toimituksen, ilmoitusmyynnin kuin painonkin puolella on töitä paiskittu aina tiukasti, mutta rennolla otteella, päämääränä mahdollisimman hyvä lehti lukijoillemme. Pitkän työrupeaman painon puolella 80- ja 90-luvulla tehneet herrat Pertti ”Pepe” Palkamo ja Kalervo ”Kale” Pursiainen on kuitenkin nostettava monien nimien joukosta esiin.

Omalähiössä viihdytään yleensä kauan. Nykyisessä kokoonpanossamme pisimpään ovat työskennelleet Pirjo Järvinen (mukana jo 18 vuotta), joka huolehtii lehden ulkoasusta taittajana sekä ilmoitusmyyjä Jouni Rasimäki, joka on viihtynyt talossa jo 27 vuotta. Puhumattakaan tietysti Grand Old Ladystä Marja Salomaasta, joka edelleen toimii hallituksen puheenjohtajana osallistuen aktiivisesti lehden tekemiseen. Melkoinen rautarouva!

Tulevaisuudessa Omalähiö aikoo jatkaa omalla linjallaan etelälahtelaisten omana lehtenä. Monesti on kysytty, miksi lehtemme ei ilmesty muualla Lahdessa. Lyhyesti sanottuna vastaus on se, että Omalähiö on Etelä-Lahden oma lähiölehti ja sellaisena pysyykin. Vain kerran Omalähiö on ”hairahtanut” etelälahtelaiselta polultaan. Vuonna 1984, huhtikuusta-lokakuuhun, Omalähiö ilmestyi myös Möysässä. Kokeilu jäi vain kokeiluksi. Fakta on myös se, että lehden jakelu koko Lahden alueelle aiheuttaisi selkeästi enemmän kustannuksia kuin tuottoja.

Omalähiö on vahva omalla alueellaan ja se täydentää omalta osaltaan Lahden laajaa mediakenttää.
Viime vuosina on toimituksessa satsattu myös digitaalisuuteen. Siitä osoituksena tänä vuonna uudistetut nettisivut sekä näköislehti, jonka avulla lehti on luettavissa missä ja milloin vain.

Maailmasta ei koskaan tiedä, mitä muutoksia se tuo tullessaan, mutta tuskin kukaan toimituksessa panisi pahakseen vaikka Omalähiö jatkaisi vielä vaikkapa toiset 40 vuotta. Vastahan tässä on päästy alkuun.

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Ajankohtaista

KOLUMNISTIT

Ilen Hajatelmat

Melastelua

Mika Kari

Papin Palsta

Sporttinurkka

Ville Skinnari