Piispa Matti Repo: Rohkaisemme seurakuntia toimintaan, joka ei välttämättä tapahdu enää kirkon seinien sisällä

Launeen seurakunnassa järjestettiin Piispan kyselytunti viime viikon torstaina. Tampereen hiippakunnan piispa Matti Repo vieraili päivän aikana muun muassa Renkomäen koululla ja Hämeen poliisin Lahden uudessa toimipisteessä Hennalassa. Illalla Launeen kirkossa oli piispan kyselytunti, joka keräsi puolisalillista seurakuntalaisia kirkkoon.
– Olen ollut piispan virassa yli 10 vuotta ja tämä on toinen kerta, kun Launeen seurakunnassa on piispantarkastus. Tämä prosessi alkoi loppiaisena ja se päättyy tämän tapaamisen myötä.

Loppiaisjumalanpalveluksesta Revolle jäi hyvä mieli.
– Jumalanpalveluksessa oli hyvä diakonian ja lähetyksen henki. Seurakuntaväkeä oli paljon läsnä jumalanpalveluksessa ja siitä oli hyvä aloittaa tämä prosessi.

Tammikuussa käynnistimme myös piispantarkastuksen neuvotteluprosessin.
– Sen jälkeen tuomiokapitulin konsultit ovat keskustelleet Launeen seurakunnan viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden kanssa siitä, millainen työyhteisö seurakunta on ja mitä haasteita sen alueella on.

Uudet asukkaat seurakunnan haaste

– Olen monesti pohtinut luottamushenkilönä, kuinka saamme Etelä-Lahteen muuttaneet ihmiset mukaan seurakunnan toimintaan, totesi Marja-Leena Vierumäki.

Vierumäen mielestä naapureita ja ystäviä kannattaa kutsua rohkeasti mukaan seurakunnan toimintaan.
– Omalla käytöksellään voi luoda sellaisen tunnelman heitä kohtaan, että kyllä kirkkoon voi tulla. Tämän on kuitenkin matalan kynnyksen lähiyhteisö.

Piispa Repo jakoi saman ajatuksen luottamushenkilö Vierumäen kanssa.
– Seurakunta ei saa olla sitä harrastavien suljettu sisäpiiri. Rohkaisemme seurakuntia toimintaan, joka ei välttämättä tapahdu enää kirkon seinien sisällä. Tällä tavalla voimme tavoittaa enemmän ihmisiä, piispa sanoi.
– Yhteistyötä kannattaa tehdä paikallisten yhdistysten sekä seurojen kanssa. Kirkon kannattaa olla siellä, missä ihmiset liikkuvat.

Koulujumikselle kiitosta

Liipolan koulun luokanopettaja Heikki Kotinurmi oli iloinen siitä, että seurakunta järjesti heidän koulullaan jumiksen lukuvuoden aluksi.
– Tämä on hyvä tapa tuoda seurakunnan toimintaa koululaisten tietoisuuteen.

Liipolassa seurakuntakeskus on aivan koulun lähellä.
– Ei tällaisen toiminnan tarvitse aina tapahtua seurakunnan tiloista. Musiikkiin keskittynyt jumis toimi hyvin kouluympäristössä.

Petri Görman

Omalähiö 40 vuotta: Pienelle ilmaisjakelulehdelle on olemassa edelleen oma tila lehtikentässä

Kuva: Päätoimittaja Petri Salomaa kädessään tämän päivän Omalähiö. Oikealla Omalähiön perustaja Marja Salomaa esittelee alkuaikojen pikkujättiläistä 40 vuoden takaa


Ensimmäinen Omalähiö ilmestyi vuonna 1978. Silloin Etelä-Lahden alueella oli yhdeksän kauppaa. Keijupuistossa oli tuohon aikaan muun muassa Martintori, joka ilmoitti aina Omalähiön etusivulla.
– Voin sanoa, että Omalähiö syntyi kauppiaiden tarpeesta. Tarjosimme heille mahdollisuuden mainostaa oman alueen lehdessä, Salomaan kirjapainon hallituksen puheenjohtaja Marja Salomaa kertoo.

Hän perusti yhdessä miehensä Seppo Salomaan kanssa lehden 40 vuotta sitten.
– Meillä oli oma kirjapaino ja sen työntekijöille oli saatava lisää töitä. Siinä oli toinen syy lehden perustamiselle.

Salomaa muistelee, että hänen vanhin poikansa keksi Omalähiölle lisänimen Etelä-Lahden pikkujättiläinen.
– Kirjapainossamme ei ollut mahdollista painaa silloin suurempaa Omalähiötä. Se oli tuolloin huomattavasti pienempi lehti kuin muut.

Omalähiötä painettiin Patomäentiellä vuosituhannen vaihteeseen saakka.
– Silloin päätimme, että ei ole enää järkeä painaa itse omaa lehteä, koska myös muiden painotöiden määrä väheni huomattavasti.

Motivoitunut henkilökunta on kaiken a ja o

– Olemme olleet yrittäjinä sikäli onnellisessa asemassa, että meillä on ollut aina mukavia ja yhteen hiileen puhaltavia työntekijöitä talossa.

Pienen yrityksen tärkein menestystekijä on motivoitunut työyhteisö.
– Ilmoitusmyyjämme Jouni Rasimäki on ollut talossa 27 vuotta ja taittajamme Pirjo Järvinen 18 vuotta. Työyhteisömme on todella tiivis ja uskon, että jokainen tulee joka aamu töihin pilke silmäkulmassa ja hymy huulessa.

Hallituksen puheenjohtaja Salomaa ei pidä siitä, että suomalaisessa yhteiskunnassa pienellä yrittäjällä on samanlaiset velvoitteet kuin isolla pörssiyrityksellä.
– Omalähiö on kuitenkin ollut onnekas kautta sen historian sen vuoksi, että se on ollut haluttu lehti alueella ja sen vuoksi siinä on haluttu myös ilmoittaa aktiivisesti.

Etelälahtelaisten kylälehti

– Olemme läsnä ihmisten arjessa ja kirjoitamme, mitä eri kaupunginosissa tapahtuu. Omakotiyhdistykset ja seurakunta ovat vahvasti läsnä lehdessämme.

Salomaa on kiitollinen siitä, että Omalähiön tarina on kantanut jo viidennelle vuosikymmenelle.
– Kyllä minua pelotti, kun Citymarket avautui vuonna 1992 tuohon pellolle. Olin varma, että se on lehden loppu, kun kaikki pienet kaupat katoavat lähiseudulta.

Syvä lama oli vaikea ajanjakso myös pienelle ilmaisjakelulehdelle.
– Yrittäjillä oli halua mainostaa, mutta kenelläkään ei ollut oikein rahaa maksaa ilmoituksista. Onneksi selvisimme kuitenkin tuosta ajanjaksosta.

Omalähiö on tehnyt tasaista tulosta koko 40 vuoden historian ajan.
– Ei meillä lehtibisneksessä mennyt erityisen lujaa edes 1980 -luvulla. Se on ollut aina sellaista tasaista puurtamista. Sen tietää, että muutaman hyvän vuoden jälkeen tulee aina jossain vaiheessa liikevaihdon laskukausi.
– Pienelle ilmaisjakelulehdelle on olemassa edelleen oma tila lehtikentässä.

”Joka aamu on mukava lähteä töihin”

– Minä en ole koskaan jakanut Omalähiötä lapsuudessani. Ei sitä kehdannut omien porukoiden lehteä jakaa. Silloin, kun lehti oli kuusisivuinen, niin minä ja kaverit tienasimme taskurahoja ujuttamalla välilehtiä siihen kokonaisuuteen, päätoimittaja Petri Salomaa kertoo.

Nykyinen päätoimittaja Salomaa olisi ollut halukas tulemaan perheyhtiön palvelukseen kauppaopiston jälkeen 1990-luvun alussa, mutta silloin miehelle ei tarjottu sieltä töitä.
– Isä houkutteli ilmoitusmyyjäksi, mutta minä kun olen enemmän taiteilijasielu kuin myyntimies. Jäin siis ilman työpaikkaa.
– Jouluna 2008 isä oli menossa isoon leikkaukseen ja hän pyysi minua sijaisekseen muutamaksi kuukaudeksi. Silloin olin päättänyt, että ura postissa jää ja jotain uutta on keksittävä työrintamalla.

Ex-tempore joulupöydässä lohkaistu lupaus heittäytymisestä ennestään tuntemattomaan maailmaan jatkuu yhä edelleen.
– Isä kuoli alkuvuodesta 2009 ja siitä lähtien olen ollut Omalähiön palveluksessa. Ensimmäinen juttu, jonka kirjoitin, oli isäni muistokirjoitus.

Francinen basistinakin tunnettu Salomaa on ollut kohta vuosikymmenen päätoimittajana.
– Olen osannut yhdistää molemmat työt. Tämä lehtimiehen työ on ollut todella mielenkiintoista.

Päätoimittajana Salomaa on luotsannut Omalähiön 1980-luvun käytännöistä 2010 -luvun lehtimaailmaan.
– Meillä on oma näköislehti ja toimivat kotisivut. Hankimme hetki sitten myös uudet toimivat toimisto- ja taittokoneet toimitukseen.

Päätoimittajana mies on kuitenkin muistanut aina Omalähiön juuret pienenä lähiölehtenä.
– Ihmisiä kiinnostavat oman alueen pienet ja suuret tarinat. Niihin olemme minun johdolla panostaneet. Ensi vuosikymmenestä ei voi vielä tietää, mutta uskon, että ilmaisjakelulehdet kyllä säilyvät. Ne kuitenkin jaetaan joka talouteen ilmaiseksi.

Petri Görman

Sami Hauhia: Olen muuttanut Renkomäkeen viisi kertaa takaisin

Kuva: Renkomäen omakotiyhdistys juhli viime viikonloppuna 60-vuotisjuhliaan. Niina Lampinen, Sami Hauhia ja Eija Lyttinen olivat mukana juhlassa.


– Syyskuun lopussa olen asunut Renkomäessä 48 vuotta. Viisi kertaa olen muuttanut pois täältä, mutta joka kerta olen tullut takaisin, Sami Hauhia kertoo.

Hauhian lapsuudenkoti on vielä säilynyt alueella, mutta hän ei itse asu enää kyseisessä talossa.
– En oikein osaa analysoida, miksi mies on tullut niin useasti takaisin. Tuttu ja turvallinen ympäristö on vain houkutellut takaisin.

Uudenmaankadun tietyötkään eivät ole häirinneet Hauhiaa.
– Tällä hetkellä liikenneympyrässä liikenne on jouhevampaa kuin aikaisemmin.

Yhden negatiivisen asian Hauhia mainitsee Renkomäestä.
– Liikuntapaikkoja on hävinnyt alueelta paljon. Sorakuoppien alueella ja taka on mukava liikkua lapsena.
– Yksi tuttava on sanonut, että Renkomäestä lähdetään vain jalat edellä. Allekirjoitan myös itse tämän toteamuksen.

”Erehdyin muuttamaan Pasinaan”

– Tämä asuinalue laajenee koko ajan. Meillä on lyhyet matkat kaupunkiin, kauppoihin ja Helsinkiin. Jos maitovarastot hupenevat kotona ja aamukahvia varten tarvitsee maitoa, niin sen voi käydä ostamassa liikenneasemalta, Niina Lampinen sanoo.

Lampinen on viihtynyt jo 34 vuotta Renkomäessä.
– Yhden kerran erehdyin elämäni aikana muuttamaan Orimattilan puolelle Pasinaan. Aika nopeasti muutin kuitenkin takaisin tänne.

Julkinen liikenne toimii Lampisen mielestä erittäin hyvin Renkomäkeen.
– Täältä pääsee kolme kertaa tunnissa kaupunkiin. Lisäksi Orimattilantien varresta pääsee helposti joko Lahteen tai Orimattilaan.

Lampinen on iloinen siitä, että asuinalueelle rakennetaan uusi koulu ensi vuosikymmenellä.
– Renkomäkeen muuttaa paljon lapsiperheitä. On hyvä, että kaupunki on hereillä ja suunnittelee jo uutta koulua tänne.

”Yhteisöllisyys on parasta”

– Ihmiset ovat hyvin kiireisiä ja sen vuoksi heitä on vaikea aktivoida omakotiyhdistyksen toimintaan mukaan, mutta perinteinen suomalainen yhteisöllisyys voi vielä hyvin täällä, Renkomäen omakotiyhdistyksen uusi puheenjohtaja Eija Lyttinen toteaa.

Omakotiyhdistyksen suurin haaste on saada ihmisiä ottamaan kantaa yhteisiin asioin.
– Olemme kuitenkin aina aktiivisesti yhteydessä paikallisiin virkamiehiin. Meidän asukkaiden mielipiteitä halutaan kuitenkin kuulla.

Puheenjohtaja haluaisi erityisesti nuoria ja lapsiperheitä mukaan omakotiyhdistyksen toimintaan.

Petri Görman

Liipolan tunnelin louhinta alkaa lokakuussa

Kuva: Liipolan tunnelin läntisen suuaukon louhinta lokakuussa ja se kestää kesään 2019 saakka, kertoo Valtari-allianssin projektipäällikkö Janne Tikkamäki.


– Olemme siirtäneet Porvoonjoen väylää kesän aikana Nikulan teollisuusalueen läheisyydessä. Kuiva kesä on ollut hyvä lähtökohta tälle työlle, Valtari-allianssin projektipäällikkö Janne Tikkamäki kertoo.

Joenuoma on saanut uuden reitin ja eroosiosuojaukset on tehty nyt tällä alueella.
– Pääsemme hallitusti etenemään tällä kohtaa projektia syksyn aikana.

Patomäen länsipään leikkaukseen lyödään parhaillaan ponttiseinää.
– Erityisesti Patomäen kohdalla työt ovat edenneet hyvin tämän kesän aikana.

Itäpäässä ovat myös paalutustyöt alkaneet.
– Siellä paalut on helppo iskeä maaperään, eikä maanrakennustöistä kantaudu paljoakaan melua lähiympäristöön.

Ajokadun silta on tärkein projekti

– Ajokadun silta on ehdottomasti tärkein projekti tällä hetkellä. Liikenne on saatava sillalle jo alkuvuodesta.

Orvokkitietä rakennettiin koko kesä ja se sai asfalttipäällysteen juuri ennen koulunalkua.
– Muutaman viikon kokemuksella voin sanoa, että liikenne on sujunut tällä alueella ihan mukavasti.

Tosin tienrakentajatkin ovat saaneet palautetta Orvokkitien viikonloppumeiningeistä, koska tien pitkällä suoralla ajetaan ylinopeutta.
– Sen vuoksi olemme asentaneet väliaikaisia hidasteita suojateiden kohdalle, jotta niiden avulla saataisiin edes hieman vauhtia pois.

Tikkamäki kertoi, että Valtari Allianssin väki, Launeen peruskoulu ja poliisi seuraavat aktiivisesti tilannetta.
– Aiomme puuttua yhdessä alueella tapahtuviin ylilyönteihin.

Liipolassa ei kaadeta enää metsää

– Liipolan koiratarhan lähellä kaivetaan syvä monttu, jonne rakennetaan betonitunneli. Siellä joudumme kaivamaan kymmenen metriä savimaata pois.

Ennen betonitunnelin rakentamista joudutaan myös kuntopolun alueella louhimaan kalliota.
– Siellä alkaa kahden viikon päästä louhintatyöt.

Kujalassa moottoritien kohdalla louhintatyöt on jo tehty ja ne eivät siellä enää lähiympäristöä häiritse.
– Kujalassa rakennetaan nyt siltoja sekä ramppeja. Siellä rakennustoiminta on tällä hetkellä todella aktiivista.

Kujalan alueella tehdään parhaillaan myös paalutustöitä ja maamassojen alle valetaan laattoja.
– Hartwallin tehtaan kohdalla on louhittu jo kiviaineista pois ja tämän työn on tarkoitus olla valmiina marraskuussa.

Petri Görman

Liipolan uuden monitoimitalon peruskoulussa kaikki hyvin

Kuva: Etelä-Lahden kuutta peruskoulua vetävä rehtori Esko Taipale on ylpeä opettajistaan ja henkilökunnastaan


Kerran opettaja, aina opettaja. Jotenkin näinhän se menee. Tänä vuonna tulee tasan 10 vuotta siitä, kun siirryin eläkkeelle 40 vuoden opettaja vuoden jälkeen. Takaisin en ole haikaillut. Mutta ex-tempore, päätin entisen rehtoriystäväni kehotuksesta, poiketa lähimmässä opinahjossa eli Liipolassa verestämässä muistoja ja utelemassa, miten maailma on muuttunut koulumaailmassa niistä ajoista, kun itse harjoitin ”pedakoomikon” ammattia.

Vastassa minua oli ystäväni ja hyvä tuttavani nykyisin jo kuuden koulun hallinnollinen rehtori Esko Taipale, joka jo vuosien ajan on ollut erinomainen tietolähteeni aina silloin, kun Etelä-Lahden kouluasioita on lehdistössä käsitelty.
Esko pyörittää kuutta koulua, jossa oppilaita on 1070. Tähän kuuluvat kaksi apulaisrehtoria ja 170 henkilökuntaa kuuluvaa ammattilaista.
– Viime vuonna muistin vielä kaikkien nimet, naurahtaa Taipale.

Olin etukäteen valmistellut hänelle kolme kysymystä, joihin Esko ammattimiehenä vastaili varsin suvereenilla otteella.

1. Maamme on pudonnut vuoden 2004- 2006 PISA-tutkimuksissa sijalta yksi sijalle viisi!
– No vertauksia voidaan tehdä niin monella tavalla, eikä täysin yksiselittäisiä syitä voida esittää, mutta yksi on totta. Koulujen talous ja resurssit ovat auttamatta laiminlyöty. Meillä on edelleen maailman parhaat opettajat ja henkilökunta, mutta aika ja panostus eivät kohtaa. Opettajat tekevät työtään riskirajoilla ja työuupumuksenkin uhalla. Luokkakoot ovat liian suuret ja erityistä tukea tarvitseville oppilaille, ei ole kyetty osoittamaan riittävästi taloudellisia voimavaroja.

2. Miten SOME on muuttanut koulua?
– Tässä muutos entiseen koulumaailmaan on ollut suurin. Kännyköistä on tullut myös osa koulumaailmaa, niin hyvässä kuin pahassa. Niillä voidaan kiusata, mutta niillä voidaan hakea myös tietoja. Ranskalaiset olivat rohkeita ja kielsivät kännykät kokonaan kouluissa. Meillä on ennakkotapaus Lappeenrannasta, ja näin ei meillä voida toimia, elleivät vanhemmat tee kollektiivista päätöstä, ettei niitä oteta mukaan oppitunneille. Tämä olisi silloin kirjattava koulun järjestyssääntöihin ja päätettävä yhteisessä kokouksessa. Some on haastava alue, emmekä voi tunkeutu yksityisalueelle. Kodeilla on tärkein vastuu some-ilmiöistä. Kaikkeen kiusaamiseen kuitenkin puututaan välittömästi ja tosissaan heti!

3. No miten koulu on kymmenessä vuodessa sitten oleellisesti muuttunut?
– Kyllä kaikkein suurin muutos on tapahtunut maahanmuuton seurauksena. Etelä-Lahden kouluista on tullut monikulttuurisia ja etnisesti monimuotoisia. Tämä asettaa meille erilaisia haasteita ja vaatii koko ajan tarkkaa päivittämistä ja kaikkien oppilasryhmien huomioimista tasa-arvoisesti. Liipolassa meillä maahanmuuttajia on jo 40 prosenttia oppilasmäärästä. Jokainen osaa kuvitella, mitä tämä aiheuttaa. Tosi asiaa on lasten polarisoituminen. Ongelmat kasaantuvat ja monimutkaistuvat. Ne, joilla menee hyvin ja ne, joilla ei mene. Huono-osaisuudella on taipumus periytyä. Tähän kehitykseen päättäjien täytyisi osoittaa enemmän kiinnostusta! Keskiluokka on myös tänään enemmän jakautunut ääripäistään. Lapset ovat suuressa vaarassa jäädä tässä kehityksessä jalkoihin. Kehitys on varsin huolestuttava muuallakin kuin Liipolassa. Töitä kuitenkin tehdään hyvässä ilmapiirissä täällä upeassa monitoimitalossa Liipolassa.

Haasteita riittää

Sain myös vierailla aidossa opetustilanteessa. Minut ohjattiin loistavan luokanopettaja Tytti Heikkisen matematiikan tunnille katsomaan tokaluokkalaisten työskentelyä. Tytin otteesta oppitunnilla näkyi suvereeni ja herkkä ote, jolla hän opetusta ohjaili.

Tytti Heikkinen vetää yhtä kolmesta koulun kakkosluokista yhdessä toisen opettajan ja erityisopettajan kanssa.
– Meillä on hyvä tiimi ja hyödymme tästä mahdollisuudesta panostaa laajamuotoisuuteen ja sitten taas pienryhmiin. Pyrimme oppimaan tuntemaan kaikki oppilaamme mahdollisimman hyvin, jotta kykenisemme arvioimaan heidän vahvuutensa ja heikkoutensa. Inkluusio toimii meillä, mutta ADHD- oppilailla se ei välttämättä enää toimi.
– Uuden opetussuunnitelman suurimpia haasteita on kyetä arvioimaan, omaksuvatko lapset omatoimisuuteen oppimiseen tarvittavat tiedot ja taidot. Niillä jotka kykenevät tähän, menee hienosti, mutta miten tuemme niitä, jotka eivät tähän kykene? Miten kykenemme havaitsemaan nämä oppilaat riittävän ajoissa? Erityisenä huolen aiheina ovat erilaiset oppijat, kuten tavallaan kaikki jo tietävät  sanaili opettaja Tytti Heikkinen, Hämeelinnan opettajavalmistuslaitoksen lahja Liipolan oppilaille.

Juhani Melanen

Kulttuurikimara valaisi Launeen kirjaston

Kuva: Lasten kesärunokilpailun voittajat ja kunniamainitut: Isla Huuskonen, Lotta Korhonen, Heidi Tirkkonen, Ada Sundelin ja Emil Sundelin. Kuvasta puuttuu kunniamainittu Maria Juutilainen.


Yli 300 lahtelaista osallistui lauantaina Kulttuurikimara-tapahtumaan Launeen kirjastolla. Tilaisuuden olivat järjestäneet Launeen kirjaston puolesta –toimikunta, Launeen kirjasto, Launeen omakotiyhdistys, Taidepäiväkoti Satakieli sekä Lahden Runomaraton. Paikalle saapuneet kirjaston ystävät ilmaisivat tukensa kyläkirjastolleen monisanaisesti sekä puheissa että seinälehtinä toimineissa lakanoissa. Tapahtuma tarjosi yleisölle taidetta, runoutta, askartelua, musiikkia ja tuoreita omenoita Launeen puutarhoista.

Illan odotetuin tapahtuma lienee ollut Lahden Runomaratonin järjestämän Kesä-aiheisen runokilpailun ratkeaminen. Kilpailun tuomarina toiminut Launeen kirjastokummi, kirjailija Kalle Veirto jakoi palkinnot kolmelle aikuisten sarjassa ja yhtä monelle alle 13-vuotiaiden sarjassa. Veirron mukaan lasten sarjassa yleisimpiä runosanoja olivat jäätelö, mansikka ja uiminen. Aikuisten sarjassa tuomari kertoi ilahtuneensa laajasta aihepiiristä, johon kuuluivat jopa eroottiset runot. Puheessaan tuomari Veirto uskoi Launeen kirjaston ilmapiirin kannustavan menestykseen tulevaisuudessa muitakin etelälahtelaisia sanaseppoja kuin Jare Tiihosen.

Kolme ensimmäistä palkittua lasten sarjassa olivat Lotta Korhonen, Ada Sundelin ja Isla Huuskonen. Kunniamaininnat menivät Emil Sundelinille, Maria Juutilaiselle ja Heidi Tirkkoselle. Aikuisten sarjassa kolme ensimmäistä olivat Kirsti Kallio, Sari Ruuskanen ja nimimerkki ”Teini 64”, jonka henkilöllisyys jäi salaisuudeksi. Kunniamaininnat aikuisten sarjassa annettiin Marjatta Tanhulalle ja Kaija Hannula-Heinoselle.

Nuorimpia lahtelaisia kiinnosti eniten Taidepäiväkoti Satakielen järjestämä saippuakuplainstrumentin valmistus sekä Launeen kirjaston järjestämä Satu Idänpään ohjaama poistokirja-askartelu. Kirjaston lukusalissa syntyi useita saippuakuplarinkuloita ja poistokirjalaukkuja, joita kelpasi testata kirjaston pihalla järjestetyssä Lahden musiikkiluokkien kuoron konsertissa. Kuoro sai hurjat aplodit Haltin häät –esitykselleen.

Illalla Launeen kirjasto muuttui osaksi Loistava kirjasto –valoteosta. Valotaideteoksen järjesti Launeen omakotiyhdistys ja toteutti valotaiteilija Aku Saarikko. Launeen kirjaston syksyä jäivät juhlistamaan Inspiksen taiteilijoiden, Petteri Jerkun ja Jennifer Backlundin, maalaamat kirjaston merkitystä korostavat Anubis- ja Merenneito-aiheiset seinäteokset.

Teksti ja kuvat:
Marjo Liukkonen

AJANKOHTAISTA -arkisto

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011