Milla Bruneau: Pidetään Launeen perhepuisto kaupungin kruunun jalokivenä myös tulevaisuudessa

Kuva: – Odotan jännityksellä, miltä tämä linna näyttää. En ole siellä vielä kertaakaan käynyt, Lahden kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Milla Bruneau totesi ennen nauhan leikkaamista.


– Launeen perhepuiston vanha linna palveli meitä 30 vuotta. Se tuli käyttöiältään tiensä päähän. On ilo päästä avaamaan uusi linna lahtelaisten lasten käyttöön, Lahden kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Milla Bruneau totesi avajaissanoissaan keskiviikkona.

Bruneau kehotti lapsia pyytämään vanhemmat mukaan aina linnaretkilleen.
– Yhdessä on kiva puuhata kaikkea näin kauniissa ympäristössä.

Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja muisteli yhtä kolmevuotiaana tapahtunutta kokemustaan Tanssimäen leikkipuistossa Mukkulassa.
– Siellä oli iso allas, jossa oli paljon vettä. Mulahdin sinne kolmevuotiaana ja kävin vain vaihtamassa märät vaatteet kotona pois. Sitten leikit jatkuivat entiseen malliin. tuolloin 1970 -luvulla vanhemmat jättivät lapset leikkimään näihin leikkipuistoihin.

Bruneau mainitsi, että päättäjien sekä virkamiesten tulee pitää huolta siitä, että leikkialueet ovat turvallisia ja vaarattomia leikkiä.
– Sen vuoksi on hyvä, että vettä ei ole enää tämän linnan ympärillä.

Puheenjohtaja muisti kiitossanoissaan Lahden kaupungin vihertoimea.
– Teillä on ollut iso rooli siinä, että perhepuistosta on tullut Lahden kaupungin kruununjalokivi. Pidetään huolta siitä, että perhepuistossa vieraillaan myös tulevaisuudessa ulkomaita myöten.

Petri Görman

Venetsian omakotiyhdistys on virkeä kuuskymppinen

Kuva: Venetsiassa juhlittiin omakotiyhdistyksen 60-vuotisjuhlia


– Olen syntynyt 77 vuotta sitten ja siitä lähtien olen ollut venetsialainen, Marja-Liisa Martikainen kertoo.

Virkeän eläkeläisnaisen elämässä on ollut vain kuuden vuoden jakso, milloin hän asui muualla.
– Minulla on siis menossa jo kahdeksas vuosikymmen täällä Venetsiassa.

Martikaisen mielestä Venetsia on paras asuinpaikka Lahdessa.
– Kadut ovat samanlaisia kuin 1940 -luvulla.

Heti sodan jälkeen Venetsiassa rakennettiin paljon ja toinen rakentamisen huippukausi ajoittui 1960-luvun loppuun.
– Tämä asuinalue on nyt täynnä. Uusia omakotitaloja tänne tuskin enää rakennetaan.

Lapsille hyvä kasvuympäristö

– Venetsia oli täynnä lapsiperheitä heti sodan jälkeen. Jossain vaiheessa lasten määrä hiipui, mutta viime vuosina alueelle on muuttanut paljon toisen polven venetsialaisia takaisin lapsineen.

Martikaisen mukaan asuinalue on poikkeuksellisen rauhallinen ja hän ei muista, koska hän olisi viimeksi joutunut kokemaan ilkivaltaa alueella.
– Täällä ovat loistavat liikuntamahdollisuudet ja marjametsät aivan lähellä. Saksalasta saakka voi hiihtää Venetsiaan.

Martikaisen mukaan kehätie olisi voinut kulkea Renkomäen kautta.
– Nyt Launeella myllätään joka nurkalla. Se häiritsee monen arkea. Meille rakentamisesta ei ole kuitenkaan haittaa.
– Omakotiyhdistys on onnistunut luomaan mukavan yhteishengen tälle asuinalueelle. Se on hieno asia.

Palvelut lähellä

– Kaikki Launeen palvelut ovat lähellä meitä, ei meidän ole pakko matkustaa kaupungille arkiasioille, Matti Martikainen toteaa.

Työikäisillä ihmisillä on helppo lähteä Venetsiasta esimerkiksi Helsinkiin töihin.
– Yksi huono puoli Venetsiassa kuitenkin on. Täällä ei ole omakotiyhdistykselle tai muille yhdistyksille kokoontumistiloja.Sen vuoksi omakotiyhdistyksen vuosikokoukset ovat yleensä Renkomäen kirjastolla.

Venetsian omakotiyhdistys juhli kuuskymppisiään viime lauantaina aurinkoisessa kesäsäässä.
– Kyllä täällä on vielä sellainen vanha suomalainen yhdessä tekemisen meininki hengissä.

Petri Görman

Omenasato kypsyy kaksi viikkoa aikaisemmin kuin yleensä

Kuva: Hannu Murtoniemen puutarha tuottaa aina runsaan omenasadon. –Mehu riittää aina seuraavaan kesään asti. Syön paljon omenia, mutta niiden mehustaminen on minun intohimoni.


– Kuivuus ei ole vaikuttanut omenasatoon ainakaan negatiivisesti. Omenasato on todella runsas tänä syksynä, Hannu Murtoniemi kertoo.

Murtoniemen pihassa kasvaa seitsemän erilaista omenapuulajiketta. Sieltä löytyy talvi- ja kesälajikkeita sekä harvinainen rautatieomenapuu.
– Kaneliomenapuussa kasvavat maukkaimmat omenat.

Murtoniemen perheessä mies mehustaa omenat ja vaimo leipoo niistä piirakkaa.
– Ei meillä mehu koskaan kesken talven lopu. Yhdestä kottikärryllisestä omenia saa 15 lirtaa mehua.

Omena-asiantuntija Murtoniemen mukaan lähes jokaisessa omakotitalon puutarhassa Ali-Juhakkalassa kasvaa omenapuita.
– Sen vuoksi omakotiyhdistys osti keväällä omenamurskaimen ja mehupuristimen, joita se vuokraa alueen asukkailla pientä korvausta vastaan. Omakotiyhdistys käyttää kertyneet varat alueen lapsien iloksi muun muassa juhannus- ja uudenvuodenjuhliin.

Nyt on oikea aika mehustaa

– Omenan tulee olla hieman raaka, kun sen mehustaa. Silloin mehusta tulee kirkkaampaa ja sitä saa enemmän.

Murtoniemi kertoo, että ylikypsä ja jauhoinen omena ei ole paras mahdollinen mehustusomena.
– Omenasato kypsyy nyt kaksi viikkoa normaalia aiemmin. Nyt on oikea aika mehustaa kotipihan omenasato.
Mehustamisen jälkeen nesteestä siivilöidään kuohu pois, jonka jälkeen se keitetään 80 asteeseen.
– Sen jälkeen on mahdollista nauttia terveellisestä ja raikkaasta omenamehusta.

Helppohoitoinen omenapuu

– Kaikki vesioksat, jotka nousevat ylöspäin puuta, on leikattava pois, ettei puu pääse kasvamaan liian isoksi.

Murtoniemi tekee omille omenapuille hoitotoimenpiteet aina joka syksy ennen ensimmäisiä pakkasia.
– Muutoin pakkanen iskee omenapuihin ja ne vaurioituvat.

Toinen vaihtoehto omenapuiden oksien leikkaamiseen on kevät.
– Silloin leikkaustoimenpiteet on tehtävä ennen kasvukauden alkua ennen kuin silmut puhkeavat niihin. Omenapuu tuottaa hyvin, kun sitä hoitaa.

Petri Görman

Plastiikkia

Satu Latvatalo: Kaikki uuden kirjan ohjeet ovat syntyneet oman kokemuksen myötä

Kuva: – Kirjan tuotteet olen tehnyt myrkyttömästi palavasta polyeteenirullapusseista. Osa kaupankasseista oli myös uusiomuovia. Muoviset rasiat voi myös hyödyntää uudelleen, joten kierrätettävyys on otettu huomioon, Satu Latvatalo kertoo.


Lahden muotoiluinstituutin kasvatti ja pitkän uran vaatesuunnittelijana tehnyt Satu Latvatalo toteutti pitkäaikaisen haaveensa ja kirjoitti tietokirjan. Latvatalo kertoo, että muovipussien saaminen nauhamuotoon vaatii aikaa, mutta muovia on hänen mielestään miellyttävä virkata
– Kirjanprosessin myötä opettelin virkkausohjeiden tekemisen ja niiden kaavioiden piirtämisen. Osaan nyt myös ottaa parempia tuotekuvia. Itsenäinen työskentely ei sinänsä ole minulle uutta, joten osasin hyvin aikatauluttaa tekemiseni. Silti työnmäärä yllätti ja osaan ottaa sen paremmin huomioon, mikäli jatkan tietokirjailijana.

Idea Plastiikkia, plastiikkia -kirjaan syntyi tarpeesta saada uniikki ja kaunis matto leikkimökkiin.
– Sopivan huokeaa ja kaunista mattoa ei sillä hetkellä kaupoista löytynyt, joten päätin tehdä sen itse. Muistin miten kauniita liinoja jotkut olivat tehneet muurausnarusta, joten samantyyppistä materiaalia piti löytyä kotoa. Menin siivouskaapille ja käteeni osui musta roskapussirulla. Aloin sitä silputa ja kokeilujen jälkeen kädessäni oli viimein matto, joka oli mielestäni niin kaunis, että se synnytti lisää ideoita. Mietin, että ideani olisi hienoa jakaa muillekin, jotka etsivät kosteudenkestäviä, homehtumattomia käyttö ja koriste-esineitä sellaisiin tiloihin missä se on välttämätöntä.

Kirjahaave kävi toteen

– Olen pikkutytöstä asti haaveillut kirjan tekemisestä. Silloin tosin haaveilin olevani joskus kaunokirjailija, mutta onhan tämä tietokirjailijan roolikin todella mieluinen. Olen iloinen, että olen sellaisen saanut aikaiseksi.

Latvatalo ei kerännyt ohjeita kirjaansa varten, vaan ideoi jokaisen kirjassa esitetyn persoonallisen työn.
– Virkkasin aina, kun oli omaa aikaa eli silloin kun lapseni nukkuivat. Aloitin 2017 toukokuussa ja marraskuulla 2017 olin saanut tuotteita niin paljon kasaan, että pystyin laittamaan kustantajille viestiä. Loppu viimein ideoita oli niin paljon, että jouduin rankalla kädellä karsimaan tuotteita.

Kirjassa on yli 30 ideaa, joista voi tehdä omia variaatiota.
– Kirjasta löytyy tuotteita arkeen, kesäkeittiöön, lomalle, terassille ja pesutiloihin. Sellaisiin tiloihin, missä tarvitaan kosteudenkestäviä tuotteita.

Käsityöt eivät ole tusinatavaraa

– Käsityöt eivät ole tusinatavaraa, joita hankitaan heti uusi tilalle, kun se on mennyt rikki. Itse kunnioita käsitöitä ja olen innovatiivinen ja kokeilunhaluinen.

Latvatalo huomasi tekemisen ja kokeilujen myötä, että muovi on erittäin monipuolinen ja sitä voi hyödyntää monin eri tavoin.
– Vain tarve kertoo, mihin sitä voi hyödyntää. Tästä syystä muovi käsityömateriaalina oli mielenkiintoinen, uusi ja houkuttava.

Materiaalia ei ole vaikea löytää.
– Sitä on jokaisessa kaupassa. Voit hyödyntää kaupanmuovikasseja, jätesäkkejä, roskapusseja – kunhan ne ovat vain puhtaita! Olen myös hyödyntänyt kirjassani muoviset elintarvikelaatikot, peltiset purkit, taimien istutusruukut, vanhan laukun sangat ja pyykkinaruakin. Ne kaikki olisi mennyt roskiin, mutta niille tulikin vielä muuta käyttöä.

Muovia on helppo työstää

– Muovipussien saaminen nauhamuotoon vaatii aikaa, mutta sitä on mielestäni miellyttävä virkata.

Kirjan malleista suurin osa on tehty mustista ja valkoisista sangallisista rullapusseista
– Kirjan alusta löytyy tekemäni testit eri muovikassi ja muovisäkki laaduista ja tietoa minkä levyisenä ne kannattaa leikata, että saa suurin piirtein samankokoisen kuin ohjeitteni olevat mallit.

Ohjeet toki toimivat muistakin materiaaleissa, jos säänkestävyys ei ole niin tärkeää. Tietokirjailija kertoo, että hän ei ole havainnut muovia kohtaan ennakkoluuloja.
– Olen kuullut sen olevan rohkea valinta nyt, kun muovi on ollut paljon esillä. Totean vain, että jokaisella materiaalilla on kaksi puolta. On se sitten tehoviljelty puuvilla tai muovi. Totuus on kuitenkin se, että muovia on joka puolella, niin vaatteiden kuiduissa, istumallasi kesäkalusteella tai seisomallasi matolla.

– On myös tutkittu, että käsin tehdyn tuotteen elinkaari on pidempi, sillä sitä halutaan vaalia ja säilyttää joko tunnesiteen tai uniikin ulkonäön vuoksi. Muovia pitää osata käyttää oikein ja kierrättää se tarvittaessa. Suomessa on hyvät kierrätyskeskukset ja muovinjalostamot, joten muovia ei kannata heittää luontoon.

Petri Görman

Karu Islanti viettelee luontoshow’llaan

Kuva: Blue Lagoonin turkoosi paratiisi.


FC Lahti pelasi europelinsä heinäkuussa Reykjavikin kupeessa, Islannissa. Teimme retken tuohon eksoottisen myyttiseen maahan, jossa itse ottelu jäi laihaksi välinäytökseksi. Onko Islannin ainutlaatuiseksi kehuttu luonto sitten niin uskomaton, että täältä pimeästä, kylmästä ja kalliista maailmankolkasta kannattaa matkustaa sopukkaan, joka moninkertaistaa tuon kaiken kurjuuden?

Jos et pidä Islannin säästä, odota viisi minuuttia

Vaikka sää ei vaihdellutkaan ihan niin radikaalilla tempolla kuin mitä islantilainen sanonta antaa ymmärtää, kannattaa Islannissa varautua kaikkeen. Suomalaisen subtrooppisen ilmaston jälkeen Islannin ”tuntuu kuin +5” viilensi mukavasti tukalaa oloa niin kauan, kunnes se äityi auton ovet irti repiväksi tuuleksi ja sieluun saakka imeytyväksi tihkusateeksi. Toisessa hetkessä meitä hemmoteltiin auringolla ja parinkymmenen asteen seksihelteellä. Heinäkuinen Islanti puettaa matkaajansa siis koko vuoden vaatekerrastoon jo muutaman päivän aikana.

Jos et pidä (Islannin) ihmisistä, odota luontoa

Jos lähdet hakemaan Islannista nujakointia, tulet pettymään. Siellä FC Lahden kannattajat söivät onnellisina vihollisen grillaamia maailman parhaita hampurilaisia, järjestyksenvalvojat tarjosivat pippurisumutteen sijaan nuuskaa ja yökerhossa toisilleen tuntemattomat herrasmiehet vain hymyilivät ystävällisesti tullessaan toistensa töytäisemiksi. Neljän päivän otannan perusteella leppoisampaa sakkia kuin savolaiset. Ihmiset jäävät kuitenkin lopulta tässä maassa sivuseikaksi.

Vaikka pääkaupunki Reykjavikin eripariset värikkäät rakennukset vääntävätkin väkisin suupielet hymyyn, on Islantiin matkaavan ehdottomasti suunnattava maan ihmeellisen luonnon äärelle. Pelkästään matka lentokentältä Reykjavikiin tekee vaikutuksen. On kuin köröttelisi kuun pinnalla. Ei kuusia tai koivuja, pelkkää kivikkoa. Horisontissa vuoria siluettina ja vasemmalla hyytävä Atlantti. Missään ei yksinkertaisesti voi olla samanlaista maisemaa kuin tässä eriskummallisessa kuplassa.

Suoraan lentokentältä pääsee näppärästi vain lyhyellä ajomatkalla pulahtamaan Islannin tunnetuimpaan kuumaan lähteeseen. Laavapellon päälle rakennetussa kylpylässä lillutaan tuntikausia höyryävässä mineraalivedessä. Blue Lagoon haiskahtaa paitsi rikiltä myös hävyttömän ylihinnoitellulta turistikusetukselta. Samean turkoosin veden ja pikimustien laavakivien esteettistä kontrastia ei kuitenkaan voi olla ihastelematta. Täydellisen lämmin vesi hyväilee ihoa ja allasbaari viimeistelee paratiisikokemuksen.

Yksi Islannin näyttävimmistä vesiputouksista on etelärannikon Skógafoss.

Islannin sumuiseen etelärannikkoon kannattaa varata ainakin yksi matkapäivä. Reykjavikistä Víkin 300 asukkaan minikylään on parin tunnin ajomatka, jonka varrelle mahtuu niin monta ihastunutta huokausta, ettei laskuissa pysy. Korkeat vuoret kohoavat pilvien läpi pystysuorina, ja niiden rinteitä asuttavat lampaat ja hevoset sulassa sovussa. Pienet vesiputoukset kiemurtelevat alas jyrkänteitä, isot putoukset paiskaavat itsensä maahan jättimäisellä voimalla.

Lunnien pesittämän Dyrhólaeyn niemen kukkulalta on jylhät näkymät merelle. Aallot iskeytyvät mustaa jyrkännettä vasten, mikä yhä yltyvässä tuulessa tuntuu vähintään pelottavalta. Etelä-Islannin ajomatkan päätepisteessä dramaattinen musta ranta ja sen rosoiset kiviluolat ovat täydellinen vastakohta kultaisille auringon hellimille hiekkarannoille. Karuus, kylmyys ja synkkyys tekevät maisemasta kaikessa erikoisuudessaan kenties kauniimman kuin yksikään aurinkoranta.

Jos et pidä Islannin hintatasosta, odota happy houria

Vaikka Islannin törkeät hinnat ovatkin useimpien matkaajien tiedossa, iskee paikallisen halpahallin 16 euron pekonipaketti täysiä päin pläsiä. Pahan mielen välttämiseksi on syytä olla turhia vilkuilematta tilitietoja reissun aikana, mutta jotakin on toki tehtävissä pahimpien taloudellisten takaiskujen välttämiseksi.

Hotelliyön hinta Islannissa huitelee jopa parissa sadassa eurossa, mutta vaihtoehtoisilla yöpymisjärjestelyillä voi säästää ainakin puolipitkän pennin. Suurimmat luontohifistelijät majoittuvat teltoissa, vähän mukavuudenhaluisemmille saarta kiertäville turisteille asuntoauto toiminee hyvin. Mikäli Islannissa malttaa pysytellä edes pari päivää yhdessä paikassa, kannattaa suosia Airbnb-majoitusta, jolloin ainakin osan matkan aterioista voi valmistaa itse. Oman elämänsä gordonramsayt säästävät väkisinkin, kunhan malttavat jättää pekonin Bónuksen hyllylle.

Vaikkei auton vuokraaminen – tankkaamisesta puhumattakaan – ole tässä maassa mitään halpaa lystiä, kannattaa porukalla matkustavien vuokrata auto kulujen karsimiseksi. Porukan selväpäisin kaveri on syytä istuttaa vuokra-auton rattiin jo lentokentällä, jotta säästää kalliit bussimatkat lentokentän ja Reykjavikin välillä.

Reykjavikin pääkadun pienten baarien kotoisaa tunnelmaa haluaa mennä maistelemaan. Janoisten turistien onneksi suurimmassa osassa pääkaupungin kuppiloita vietetään alkuillasta usean tunnin happy houria, jonka aikana tuopin tai viinilasillisen voi saada jopa puoleen hintaan. Viikonloppuiltaisin pikkuiset baarit muuttuvat trendikkäiksi yökerhoiksi, joissa sitkeimmät tanssijat bailaavat aamuun asti.
Eli kannattiko? Ehdottomasti. Islanti on cool – kaikilla tavoilla.

Elina Salomaa

Saksalan maisterin omenatarha vie katsojan 1950 -luvun lopun mielenmaisemiin

Kuva: Saksalan Maisterin omenatarhan väki vanhalla Hopealähteen kaivolla


– Joulukuun alussa näyttelijävalinnat oli tehty ja siitä lähtien olemme harjoitelleet Saksalan maisterin omenatarha -näytelmää. Ensi-iltaan on enää vajaa viikko aikaa ja kaikki harjoittelu on enää hienosäätöä, ohjaaja Timo Taulo kertoo.

Taulo on myös käsikirjoittanut tarinan Anttilanmäen kenties kuuluisimmasta asukkaasta.
– Asuin pikkupoikana Anttilanmäellä ja olen myös itse tavannut maisterin. Ulospäin hän ei todellakaan näyttänyt miljonääriltä. Hänen oli vaikea ostaa omaan pyörään sisuskumia nuukuuksissaan.

Näytelmän teatteriorkesterina toimii Etelärinteen Pojat, jossa soittaa Anttilanmäellä asuvia muusikoita.
– Tarina lähti muotoutumaan asukkaiden ideasta ja se pohjaa vuosi sitten ilmestyneeseen Anttilanmäen historiikkiin.

Anttilanmäen murrosvaiheiden kuvaus

Näytelmä sijoittuu 1950-luvun loppuun, jolloin Anttilanmäki eli murrosvaihetta. Työläiskaupunginosa oli muuttumassa idylliseksi omakotilähiöksi.
– Anttilanmäki oli tuolloin Lahden Pispala, jossa oli paljon yrityksiä ja siellä asui työväkeä. Elämisen meininki oli erilaisempaa kuin nyt, mutta henki oli jo silloin samanlainen.

Käsikirjoittaja myöntää, että murrosvaiheet ovat herkullisia aiheita näytelmälle.
– Lahden kaupunki ja suomalainen yhteiskunta eli tuolloin voimakasta murrosvaihetta. Tuo ajankohta on ollut merkityksellinen myös Lahden kaupungille.

Työryhmässä on ollut tekemisen meininki

– Tässä näytelmässä on innostunut ja mukava työryhmä. Ohjaaja on ollut useasti se viimeinen työryhmän jäsen, joka on saapunut harjoitukseen. Tästä voi päätellä anttilanmäkeläisten innostuksen asiaan.

Työryhmän jäsenistä moni on tavannut maisterin ja hänen elämää on myös muisteltu jonkin verran harjoitusten yhteydessä.
– Näytelmän harjoitteleminen on ollut samalla myös oman asuinalueen historian tutkimusta. On mielekästä esittää tarinaa, joka kerrotaan omilta kotikulmilta.

Näytelmän kulisseina ovat Anttilankadun vanhat puutalot ja mäen päällä on löytyy myös se oikea omenatarha.
– Näytelmän ensi-ilta on tiistaina ja sitä esitetään Anttilanmäen puistossa viikon ajan.

Petri Görman

AJANKOHTAISTA -arkisto

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011