Marjo Pirilä ja Taavi Salmivaara: Radio on aidoin viestintäväline

kuva: Toimittaja Marjo Pirilä antaisi Taavi Salmivaaralle superpähkinöitä joululahjaksi. Taavi Salmivaara ostaisi kollegalleen twist-hyppynarut sekä ison pinon vihkoja.


Reilun vuoden lahtelaisia sekä päijäthämäläisiä radioaalloilla herätelleet Marjo Pirilä ja Taavi Salmivaara ovat kokeneita radiotoimittajia. Molemmat toimittajat ovat sitä mieltä, että on tärkeää osata heittäytyä hetkeen. Tällä hetkellä molemmat ovat aamutoimittajina Ylen Lahdessa.
– Radio oli minulle tärkeä asia jo lapsuudessa. Erilaiset äänimaailmat viehättivät minua jo silloin, toimittaja Marjo Pirilä kertoo.

Pirilän mukaan radio on aidoin viestintäväline.
– Radio on jotenkin sanoinkuvaamattoman hieno juttu. En oikein osaa perustella asiaa.

Kolme vuotta sitten Lahteen paluumuuton tehnyt toimittaja haaveili vielä yliopistossa, että hän tekee tulevaisuudessa töitä aikakausilehdissä.
– Ehkä minusta tuli sattumalta radiotoimittaja. Hain vuonna 2000 kesätöihin Kymenlaakson radioon ja sillä tiellä ollaan vieläkin. Matkan varrella olen tehnyt myös tv-työtä.

Työkaveri saa haastaa

– Olemme tehneet Taavin kanssa yhdessä aamulähetyksiä Yle Lahteen reilun vuoden. Meille on jo muodostunut tietynlainen rutiini työhön, mutta työkaveria on kuitenkin pakko haastaa jatkuvasti suorassa lähetyksessä. Se on tämän ammatin suola, Pirilä toteaa.

Uutistoimittaja Pirilä paljastaa, että osa haastamisista syntyy luovasti livenä, mutta joskus asioista sovitaan etukäteen.
Yksi tärkeä asia Pirilän mielestä on se, että tuntee työkaverin mielenliikkeet ja päivän fiiliksen.
– Kemioiden pitää toimia. Et välttämättä pysty tekemään parhaan kaverisi kanssa luovaa radio-ohjelmaa, vaikka tunnet hänet kuinka hyvin. Ei tätä asiaa voi harjoitella tai opetella etukäteen.
– Kun olet joka arkiaamu työkaverisi kanssa samassa studiossa, niin tiedät jo missä rytmissä hän hengittää.

Takaisin Lahteen vuonna 2015

– Muutin Lahdesta pois vuonna 1999. Olin silloin nuori menevä nainen ja nyt palasin takaisin Lahteen perheenäitinä.

Pirilän mukaan Lahti varsin eloisa paikka Lappeenrantaan verrattuna.
– Siksi en voi ymmärtää lahtelaisen jatkuvaa narinaa siitä, että tämä on kuollut kylä.

Toimittaja Pirilä huomauttaa, että Lahti on Etelä-Suomen ytimessä todella lähellä Helsinkiä.
– Täällä on tapahtumia sekä elämää.

Ammatillinen kunnioitus tärkeää

– Kunnioitamme toisiamme ammatillisesti. Marjolla on hieno kyky kuunnella toista ihmistä, toimittaja Taavi Salmivaara sanoo.

Salmivaara paljastaa, että hän on kollegansa kanssa usein asioista eri mieltä.
– Se tuo heti hyvän sävyn ja lisän luovaan radiokeskusteluun.

Toimittajat pohjustavat aamulähetyksen aina edellisenä päivänä ja hienosäätö uuteen lähetykseen hoidetaan joka arkiaamu viiden jälkeen.
– Yhteiseen juttupöytään tuon aina enemmän juttuja, mitä me käytämme.
– Molemmat meistä havainnoin maailmaa tarkasti. Emme me aina tarkkaile ympäristöämme tiukan uutisnenän kautta. Keskustelussa olevan asian tulee olla ihmisen mittainen.

Rakkaudesta radioon

– Rakastan radiotyötä. Olen viihtynyt tässä työssä jo 20 vuotta.

Aiemmin radio oli kaikista nopein tiedotusvälinen, mutta nyt sosiaalisen median aikakaudella moniin asioihin voidaan reagoida vieläkin nopeammin.
– Kaikilla ihmisillä on kokemuksia radion kuuntelemisesta. Vanhempi väki tuntee Markus-Sedän ja nuorimmille Jaajo on todella tärkeä radiopersoona.

Salmivaaran mielestä radio ei kuole koskaan.
– Radio voi välittää koko ihmisen tunnelmaskaalan ja se on tärkein pointti koko asiassa.

Toimittajan tulee antaa Salmivaaran mukaan itsestään paljon lähetysvirtaan.
– Siitä syntyy kuuntelijasuhde. Jokainen meistä kuvittelee jollain tapaa tuntevansa radiossa työskentelevän juontajan.

Aamun lähetysvirrassa on myös musiikilla tärkeä osuus.
– Hyvillä jutuilla sekä musiikilla me houkuttelemme ihmiset radion äärelle. ei tämä peruslähtökohta juurikaan ole muuttunut aikojen saatossa.

Valtiopäiväneuvos Jouko Skinnari sai muistoreliefin rautatieasemalle

Jouko Skinnarin reliefiä olivat paljastamassa Paavo Lipponen ja Ville Skinnari Emma-tyttärensä avustamana.


Valtiopäiväneuvos ja kansanedustaja Jouko Skinnarin muistoreliefi paljastettiin Lahden rautatieasemalla viime lauantaina. Reliefin on suunnitellut lahtelainen kuvanveistäjä Reijo Huttu.
– Jouko Skinnari oli ahkera ja sivistynyt poliitikko. Hän oli myös kulttuuri- ja urheilumies samassa persoonassa, ex-pääministeri Paavo Lipponen totesi puheessaan.

Skinnari oli toinen valtiovarainministeri Lipposen ensimmäisessä hallituksessa 1997-1999.
– Oli kunnia-asia paljastaa pitkäaikaisen työtoverin muistoreliefi.
Skinnarin muistoreliefi on aivan rautatieaseman pääoven vieressä Mannerheimintien puolella.

Pitkäaikainen työveri huomioi kanssakulkijat

Kansanedustaja Mika Kari tapasi ensimmäisen kerran Jouko Skinnarin 1990-luvun puolivälissä soppatykillä Mukkulassa ostoskeskuksessa eduskuntavaalien aikana.
– En ollut vielä itse politiikassa silloin mukana. Jouko oli mukkulalaisille ihmisille tuttu, koska jokainen halusi vaihtaa muutaman ajatuksen hänen kanssaan.

Kari valittiin Lahden kunnallisjärjestön johtoon vuonna 2001 ja siitä lähtien hän oli paljon tekemisissä Jouko Skinnarin kanssa.
– Vaihdoimme jo tuolloin paljon ajatuksia Lahden kaupungin ja koko Päijät-Hämeen alueen edunvalvonnasta.

Vuonna 2005 miehistä tuli valtuustokollegoita.
– Minulle jäi tunne, että hän oli kaupunginvaltuutettuna pääsääntöisesti kansanedustaja. Hän toi meille paljon ajatuksia Helsingistä. Joukolla oli erittäin laaja-alaiset suhteet, joita hän hyödynsi toiminnassaan Lahden ja sen lähialueen hyväksi.

Venäjä asiantuntija

– Istuimme kauden 2011-2015 eduskunnassa yhtä aikaa. Hän kannusti minua uutena kansanedustajana ja antoi paljon vinkkejä, kuinka eduskunnassa toimitaan.

Edustajakollegat arvostivat pitkäaikaista kansanedustajaa.
– Hän oli kaikille kansanedustajille tuttu, kun astuin itse ensimmäistä kertaa parlamenttiin. Sen huomasin heti.

Valtiopäiväneuvos Skinnari oli myös arvostettu asiantuntija Venäjä kysymyksissä.
– Hänellä iso tietovarasto ja kokemus eduskunnan toiminnasta. Myös suhteet eri ministeriöihin olivat erittäin laaja-alaiset. Myös hyvät yhteydet naapurimaahan olivat hänelle merkityksellisiä.

Petri Görman

Seppo Pohjoisaho: Sotilaan tulee olla palveluksessa särmä, mutta sotilasmuusikko heittäytyy mielellään lavalla

kuva: Vuoden sotilasmuusikko Seppo Pohjoisaho esiintyy Launeen kirkossa 10.12. yhdessä Lahti Brass Quintetin kanssa.


Lahtelainen Seppo Pohjoisaho on Vuoden sotilasmuusikko. Mies ehti aloittaa sotilasmuusikon uran Lahden Hennalassa vuonna 2007. Viimeiset palvelusvuodet kuluivat kuitenkin Hattulan Parolannummella.
– Palkinto varmaankin myönnettiin koko urasta. Olen soittanut usean soittokunnan solistina trumpettia. Sen lisäksi minulla on paljon kokemusta varusmiesten opetustyöstä. Pienenä yksityiskohtana voin mainita, että kiertueella olin usein kuorma-autonkuljettajana.

Parolannummella oli mahdollista tehdä paljon hienoja juttuja, joista voi olla tyytyväinen, mutta en oikein koskaan kotiutunut sinne.
– Hakeuduin vuosi sitten Lahden Konservatoriolle trumpetinsoiton lehtoriksi, koska Lahdessa voin olla lähempänä kavereitani sekä perhettä. Olen kotoisin Kouvolasta.

Vuoden sotilasmuusikko myöntää, että Hennalan lakkauttaminen oli harmillinen takaisku lahtelaisille ihmisille sekä muusikoille.
– Asia harmitti silloin todella paljon.

Sotilasmuusikko heittäytyy musiikin mukaan

– Sotilaan tulee näyttää särmältä palveluksessa, mutta kyllä me osaamme sitten lavalla heittäytyä.
Sotilasmuusikoissa on myös paljon hyviä tarinankertojia.
– Yleensä vitsejä kerrotaan omasta alasta ja läpänheitto on joskus myös varsin villiä. Sotilas ei voi kuitenkaan koskaan käyttäytyä miten sattuu

Pohjoisaho muistelee vieläkin sitä, kuinka sotilasmuusikot tekivät paljon yhteistyötä Lahden konservatorion kanssa.
– Teimme yhdessä useita musiikillisia matineoita Felix Krohn -saliin.

Pohjoisaho luonnehtii itseään monissa liemissä keitetyksi sotilasmuusikoksi.
– Useista kiperistäkin tilanteista on selvitty positiivisella asenteella.

Sotilasvirka jäi

– En ole enää sotilasmuusikon virassa. Erosin tästä virasta Hamina Tattoo -tapahtuman jälkeen muutama kuukausi sitten.

Suhteet puolustusvoimiin ovat kuitenkin kunnossa, koska mies nähdään esimerkiksi Rakuunasoittokunnan kahdessa konsertissa solistina vielä joulukuun aikana.
– Myös ensi vuodelle on sovittu muutama keikka.

Pohjoisaho on ilmeisin pidetty kouluttaja puolustusvoimissa, koska mies aikoo jatkossa opettaa siellä, aina silloin kun pyydetään.
– Parikymppisille opettaminen on erilaista kuin lasten kanssa tehtävä kasvatustyö. Sotilasmuusikoilla soittimen hallinta on jo niin vakiintunutta, että opetus on pitkälti hienosäätöä.
– Kahden vuoden aikana olen kuitenkin huomannut sen, että lapsille opettaminen on todella palkitsevaa.

Vaskisoittajia kaivataan

– Suosittelen vaskisoittajan opintoja lapsille. Mielestäni vaskipuhaltajan opinnot ehtii aloittamaan hyvin 10-11vuotiaana. Miksei pari vuotta myöhemminkin. Lahdessa kaivataan tällä hetkellä juuri vaskipuhaltajia.

Tahto soittaa ja halu oppia uutta ovat tärkeimmät elementit lapselle, joka haluaa soittaa esimerkiksi trumpettia tai pasuunaa.
– Soittamista helpottaa, jos on käynyt vanhempien kanssa konserteissa tai on muuten kuunnellut paljon musiikkia kotona.

Pohjoisahon mukaan Lahden Konservatoriolla toimii tällä hetkellä neljä puhallinorkesteria, jossa lapset ja nuoret soittavat ikätasonsa mukaisesti.
– Ehkä kokoamme isomman vaskiyhtyeen Lahteen, jos saamme houkuteltua lisää soittajia konservatorioon.

Petri Görman

Lahti Ringetten Tomi Kettunen: Naisvalmentajia olisi hyvä saada lisää

KUVA: Rakkaudesta lajiin! Valmentaja Tomi Kettunen ja pelaajat Aino Savolainen sekä Petra Rauta harjoitusten tiimellyksessä.


– Vapaaehtoistyössä parasta ovat onnistuneet pelisuoritukset ja ilonhetket, Lahti Ringette ry:n D-tyttöjen valmentaja Tomi Kettunen sanoo.

Valmentajakin väsyy Kettusen mukaan joskus, mutta hallilla se karisee viimeistään pois.
– Lahdessa harrastajamääriä olisi mahdollista kasvattaa. Meillä on muutama kapea ikäluokka, mutta D-tytöissä meillä pelaa kaksi joukkuetta.

Kettunen kaipaa eniten naisvalmentajia lajin pariin.
– Naiset ovat tunnollisia ja sitoutuneita perusluonteeltaan yleensä ja sen vuoksi he soveltuvat hyvin valmentajiksi joukkueurheiluun.

Jääkiekkoilijoiden tarpeiden mukaan jaetaan Lahdessa jäävuorot.
– Olisi hyvä, jos joukkueemme saisivat yhden ylimääräisen jäävuoron lisää viikolle.

Fyysinen peli sopii myös tytöille

Orimattilalainen Aino Savolainen on Lahti Ringette ry:n D-tyttöjen White-joukkueen kapteeni.
– Pelasimme Etelä-Suomen aluesarjaa elokuussa. Varsinainen sarjakausi alkoi syyskuussa. Olemme voittaneet kolme ottelua ja kuudesti olemme kärsineet tappion.

Urheilullinen nuori naisenalku on pelannut jo kuusi vuotta.
– Löysin tämän lajin luistelukoulun kautta.

Savolainen kertoo, että hän ei ole koskaan luistellut kaunoluistimilla.
– Siksi minun oli helppo heittäytyä lajin pariin.

Ringette sopii rohkeille ja räväköille tytöille.
– Peli on aika fyysistä ja sen vuoksi on harjoiteltava tunnollisesti.

Savolainen on joukkueensa kapteeni ja hänen pelipaikkansa on keskushyökkääjä.
– Olen nopea luistelija ja siksi olen keskushyökkääjänä. Se on joukkueen tärkein pelaaja. Tässä roolissa on pakko myös osallistua puolustuspeliin.

” Ei vielä yhtään tappiota tällä kaudella”

Lahtelainen Petra Rauta on D-junioreiden vanhemman joukkueen kapteeni. D-junioreiden Blue-joukkue ei ole hävinnyt vielä yhtään peliä tällä kaudella.
– Tämä on minun kahdeksas sarjakausi.

Kaveri pyysi Petran ringettekoulun kaveripäivään ja siitä rakkaus lajiin syntyi.
– Laji tuntui heti omalta

Ahkerana harjoittelijana Petra Raudalla on myös kovat tavoitteet ringetteurallaan.
– Aion joskus tulevaisuudessa pelata naisten edustusjoukkueessa. Sitä ennen on harjoiteltava määrätietoisesti.
Harjoittelen itse jonkun verran. Pari kertaa viikossa käyn lenkillä, jotta peruskunto säilyy hyvänä.

Kuusivuotiaana urheiluharrastuksen aloittanut Rauta kertoo, että hänellä kesti hetki tottua hokkareihin.
– Nyt kaikki tekniset kikat ja laukauskuviot ovat jo selkäytimessä.

Petri Görman

Äänimäärä yllätti seurakuntavaalien ensikertalaisen positiivisesti

KUVA: Tulkaa kaikki –liikkeen Kati Lampèn pääsi ensiyrittämällä seurakuntaneuvostoon ja –valtuustoon.


Etelä-Lahdessa asuva ja Launeen seurakuntaan kuuluva Kati Lampèn sai uusista ehdokkaista eniten ääniä. Tarmokas nainen kertoo, että äänimäärä yllätti hänet todella positiivisesti.
– Koen äänet suureksi luottamuksenosoitukseksi. Aion hoitaa tulevat luottamustehtävät huolellisesti sekä tunnollisesti.

Seurakuntavaalien valtakunnallinen äänestysprosentti oli 14,4 prosentti, mutta Launeen seurakunnassa äänesti vain 8,4 prosenttia äänioikeutetuista. Nuorimmista eli 16-17-vuotiasta nuorista äänesti vain 4,3 prosenttia.
– Äänestysaktiivisuuden lisääminen on haasteellinen kysymys. Kirkon toimintaa pitäisi saada tunnetuksi enemmän.

Seurakuntien toiminta koskettaa ihmisiä päivittäin, niin hengellisesti, fyysisesti, sosiaalisesti kuin psyykkisestikin.
– Seurakunnilla on paljon laadukasta toimintaa, johon eri-ikäiset ihmiset voivat osallistua. Ihmisiä autetaan elämän kriiseissä ja ollaan mukana iloissa. Olisi ihanaa saada ihmiset ymmärtämään, että jokaisen verorahoilla tehdään paljon hyvää ja minä voin vaikuttaa siihen, mihin rahoja suunnataan omaa ehdokastani äänestämällä.

Uuden seurakunta-aktiivin mukaan ehdokkaita voisi olla myös enemmän.
– Näin ehkä löytyisi se oma ehdokas paremmin.

Suvaitsevaisuus lisääntyi

Kirkon uudistusmielisten Tulkaa kaikki -liike menestyi hyvin seurakuntavaaleissa Etelä-Suomessa ja se levittyi myös maakuntiin.
– Lahdessa saatiin myös erittäin hyvä vaalitulos aikaiseksi. Meitä on jokaisessa seurakuntaneuvostossa ja kirkkovaltuustossakin on nyt 8 jäsentä.

Alustavien tietojen mukaan Tulkaa kaikki -liikkeen ehdokkaita on mennyt läpi Suomessa 284.
– Kasvua edellisiin vaaleihin verrattuna on noin 100 edustajaa. Kasvu on huikeaa.

Uusi seurakuntavaltuutettu ei osaa vielä sanoa, miten hän ratkaisisi oman seurakunnan tilaongelmat.
– En ole vielä tarpeeksi tutustunut Liipolan seurakuntakeskuksen ja Launeen kirkon tilaongelmiin. On pakko tutustua asioihin tarkemmin ennen kuin lyö oman mielipiteensä lukkoon.

Lampen aikoo pohtia tätä asiaa myös monista eri näkökulmista
– Oma näkemys asiasta on rakennettava kokonaisvaltaisesti asiantuntijaesitysten sekä erilaisten selvitysten pohjalta. Haluan olla tällaisissa asioissa huolellinen ja tarkka.

Petri Görman

Tarja Lappalainen: Kirjoittaminen on intohimoni

KUVA: Tarja Lappalainen sai kirjoittamisen alkuopit Launeen eri kouluista


Tarja Lappalainen on tuottelias kirjailija. Lokakuussa hän julkaisi jo 19. teoksensa, joka kantaa nimeä ”Surman suusta maineen poluille – Suuria suomalaisia menestystarinoita meillä ja muualla.”
Mitä tämä uusin kirjasi pitää sisällään?
– Kirja on jatkoa suurta kiinnostusta herättäneelle teokselleni ”Se oli yhtä tulihelvettiä – talvi- ja jatkosodan kasvot.” Kirjassa on runsaasti uusia koskettavia elämäntarinoita, jotka eivät jätä ketään kylmäksi linjaa Lappalainen

Kirjan tarinoiden henkilöt valikoituivat Lappalaisen mukaan kuin luonnostaan.
– Otavan eläkkeellä oleva johtaja Heikki A. Reenpää on Suomen legendaarisia kulttuurivaikuttajia, ja hänen tietämystään ei voi kuin ihailla. Panu Rajala ja Martti Turtola ovat molemmat koko kansan hyvin tuntemia kirjailijoita, kuten myös Minna Canth ja Juhani Aho, joiden elämän värikkäitä käänteitä käydään myös kirjassa läpi. Panu Rajalan ja Heikki A. Reenpään kautta tulevat nobelisti Frans Emil Sillanpään värikkäät elämän vaiheet kirjailijana ja yksityishenkilönä monipuolisesti esiin. Kirjassa matkustetaan myös Titanicin suomalaisten seurassa pitkin Atlanttia aina aluksen aaltoihin vajoamiseen saakka

Miten kirjan aiheet valikoituivat?
– Edellinen kirjani sotaveteraaneista oli menestys, joten tein tämän uuden samalla metodilla. Erillisiä pieniä tarinoita, joita on helppo lähestyä. Suomalaiset tietävät yllättävän vähän omasta historiastaan ja siitä kuinka hyvin me suomalaiset olemme levittäytyneet ympäri maailmaa. Tämä ei ole perinteinen tieto- tai historiankuvaus kuivine faktoineen, vaan pyrin saamaan tekstin kiinnostavaksi ja eläväksi henkilöiden ja heidän mielenkiintoisten vaiheidensa kautta

Alkuopit kirjoittamiseen Launeelta

Lappalainen vietti lapsuutensa ja nuoruutensa vuodet Launeella. Alkuopit kirjoittamiseen hän sai Lähteen, Launeen ja Salinkallion kouluista.
– Koulussa lempiaineeni oli aina ainekirjoitus ja opettaja lukikin useasti aineitani luokan edessä. Luku- ja kirjoitusinnokkuus kumpuaa kodistani, jossa kirjoja luettiin varsin ahkerasti.

Vuonna 2002 Lappalainen muutti Hämeenlinnaan, jolloin hänen kirjallinen uransakin alkoi kirjoittamisen perusopintojen ohessa. Tällä hetkellä hän kirjoittaa väitöskirjaa Jyväskylän yliopistossa kirjoittamisesta.

Toinen Lappalaisen lempilapsi on historia, mikä ei olekaan suuri ihme, sillä Lappalaisen teokset kertovat usein juuri historian henkilöistä.
– Meillä koko suku on kiinnostunut historiasta, niinpä koulussa se oli toinen lempiaineeni ja siinä aineessa taisi todistuksessa olla aina kymppi muistelee Lappalainen.

Kuinka helppoa on tänä päivänä kirjoittaa teos, joka sisältää historiallista faktaa? Mistä materiaali kirjoihin löytyy ja onko sitä helppo löytää?
– Kyllä netti helpottaa taustatyötä huomattavasti, sillä useimmat arkistot ja tietokannat ovat helposti selattavissa kotoa käsin. Itselleni lähdekritiikki on tärkeää, enkä hyväksy kirjaani tietoja, joista ei löydy luotettavaa aineistoa. Paljon teen myös haastatteluja kirjaa varten linjaa Lappalainen

Onko seuraava kirja jo työn alla?
– Kyllä seuraavan kirjan aihe on jo valmiina ja se ilmestynee vuoden päästä. Pohjamateriaali on jo valmis, sillä teen usein kirjoja hieman lomittain toistensa kanssa kertoo Tarja Lappalainen.

Petri Salomaa

Martti Talja: Kaksi nelivuotiskautta eduskunnassa on edelleen tavoitteena

Kuva: Kansanedustaja Martti Talja on tyytyväinen siihen, että tällä vaalikaudella Lahtea on huomioitu hyvin valtakunnallisessa päätöksenteossa. – Oli mukava kuulla myös kannattajilta positiivista palautetta ensimmäisen kauden kansanedustajan työstä. Tästä on hyvä jatkaa nöyrästi kohti kevään eduskuntavaaleja.


Kansanedustaja Martti Taljan (kesk.) vaalistartti kevään 2019 eduskuntavaaleja varten järjestettiin viime perjantaina Lahdessa. Sopenkorvessa ollut yksityistilaisuus houkutteli liki 100 ihmistä kuuntelemaan kansanedustaja poliittista tilannekatsausta sekä ajatuksia seuraavalle vaalikaudelle.
– Lähdin alun perin tavoittelemaan paikkaa Eduskunnassa sillä ajatuksella, että haluan työskennellä siellä vähintään kahden kauden ajan. Tiesin, että esimerkiksi sote-uudistus on niin valtava kokonaisuus, että sen hiomiseen ei yksi vaalikausi riitä.

Kansanedustaja Talja kertoo, että sote-laki on niin sanottu raamilaki.
– Sen myötä tarvitaan valtava määrä täsmentävää lainsäädännön yhteensovittamista.

Talja myöntää, että hän on huolestunut oman puolueensa tämänhetkisistä kannatusluvuista.
– Totta kai se mietityttää, mutta on osattava katsoa peiliin ja otettava opiksi virheistä. Samalla kuitenkin voimme olla myös ylpeitä monista tehdyistä päätöksistä ja kuinka olemme saaneet isossa kuvassa Suomen suunnan muuttumaan.

Hallituskauden aikana on luotu Lahden kaupungin väkiluvun verran uusia työpaikkoja ihmisille.
– Suomen kuntoon saamiseksi on täytynyt tehdä useita ikäviä päätöksiä. Taloudellisen tilanteen parantuessa monia säästötoimenpiteitä on mahdollista arvioida kuitenkin uudelleen.

Ehdokasasettelu on tärkeää

Hämeen vaalipiirissä hyvällä ehdokasasettelulla on kansanedustajan mielestä suuri merkitys.
– Spekulointi paikkamääristä on aivan turhaa tässä vaiheessa. Puolueen koko Suomen kannatus ja kannatus Hämeen vaalipiirissä ovat lisäksi kaksi eri asiaa. Hyvällä ehdokasasettelulla on iso rooli.

Kansanedustaja Talja on kiitollinen siitä, että on saanut olla valmistelemassa useita tärkeitä lakikokonaisuuksia.
– Lainsäädäntötyö on yhteistyötä yksittäisten kansanedustajien ja puolueiden välillä.

Talja on ollut vaikuttamassa erityisesti sote- ja työelämälainsäädäntöön jo niiden kirjoitusvaiheessa.
– Tästä työstä olen erittäin tyytyväinen.

Kansanedustaja muistuttaa, että kauheasti ei ole kenelläkään parlamentaarikolla vara henkseleitä paukutella, eikä ylpistyä.
– Koen, että olen saanut ensimmäisen kauden kansanedustajana vaikutettua lukuisiin valmistelussa oleviin lakiesityksiin jo lakien kirjoitusvaiheessa.
– Lisäksi Päijät-Hämeen keskussairaalan asema kahdentoista laajan päivystyksen sairaalan joukossa oli hyvä työvoitto, kuin myös ministeri Bernerin myöntämä rahoitus Lahden eteläiselle kehätielle. Tien linjaus oli kuitenkin Lahden kaupungin oma ja valitettava päätös.

Petri Görman

Suosittu nuorten kirjasarja Etsivätoimisto Henkka & Kivimutka pääsee valkokankaalle

KUVA: Henkka & Kivimutka-elokuvan tekijäporukka poseeraa:
Ylhäällä: tuottaja Jarkko Felin, ohjaaja Väinö Weckström.
Alhaalla: tuottaja Sami Virkki, kirjailija Kalle Veirto ja tuottaja Jani Tiihonen.
Kuva: Meri Teerisaari


”Henkka Virtanen, 10 v, löytää koulumatkallaan kotikadun orapihlaja-aidasta veriset sukkahousut. Ystävänsä J.K. Kivimutkan kanssa pojat päättävät selvittää mitä sukkahousujen omistajalle on oikein tapahtunut, sillä nämä rikosasiathan kuuluvat poikien perustaman etsivätoimiston tehtäviin. Kun selviää että alueen postilaatikot ovat edellisenä yönä kadonneet, on etsivätoimistolla selvitettävänään jo kaksi rikosta. Alkaa seikkailu, jossa pojat joutuvat kohtaamaan myös omat pelkonsa.”

Näin alkaa uusi lahtelainen nuorten elokuva, jonka kuvaukset alkavat ensi kesänä Lahdessa. Sen ohjaa Väinö Weckström ja rooleissa nähdään eläviä legendoja, mutta myös vielä tuntemattomia lahjakkuuksia. Etsivätoimisto Henkka & Kivimutka (Kustannusosakeyhtiö Karisto) on Topelius-palkitun Kalle Veirron kirjoittama, Lahteen sijoittuva suosittu lasten- ja nuortenkirjasarja. Henkka & Kivimutka – kirjat ovat lisänneet nuorten, erityisesti poikien lukemista ja lukutaitoa.

Ohjaaja Väinö Weckström on aiemmin dramatisoinut sarjan kirjasta näytelmän, joka esitettiin Lahden nuorisoteatterissa loppuunmyydyille katsomoille.
– Me on lähdetty tekemään Suomen parasta koko perheen elokuvaa, jossa nähdään varsinainen unelmajoukkue eläviä legendoja ja toistaiseksi tuntemattomia lahjakkuuksia, Weckström sanoo.

Rooleissa nähdään muun muassa Annu Valonen, Tapani Kalliomäki, Pirjo Heikkilä ja Sulevi Peltola. Kirjailija Kalle Veirto on antanut elokuvantekijöille vapaat kädet. Hän kertoo nähneensä elokuvan teaserin ja pitäneensä siitä.
– Olen nähnyt Väinön työskentelyä aiemminkin, kun hän ohjasi kirjan teatteriesityksen Lahdessa. Se oli mainio juttu. Kirjasarjahan sijoittuu Salpausselän harjuille ja on hienoa, että elokuvaan on otettu paikallisia tekijöitä mukaan. Kalle Veirto sanoo.

Elokuvan tuottaja Jaakko Felin Fishcock Films Company Oy:sta kertoo, että suurin osa kuvauksista tehdään nimenomaan Launeen alueella, jossa myös kirjailija Veirto itse asuu.


KUKA?

Väinö Weckström on lahtelainen näyttelijä ja ohjaaja. Dramatisoinut ja kirjoittanut useita näytelmiä. Näytellyt mm. Käenpesä-televisiosarjassa sekä toiminut ohjaajana useissa teattereissa.
Kalle Veirto on lahtelainen toimittaja ja kirjailija. Hän on kirjoittanut sekä aikuisille että nuorille suunnattuja kirjoja. Veirto on saanut useita palkintoja työstään, muun muassa Topelius-palkinnon 2015 ja Lastenkulttuurin valtionpalkinnon 2017.


 

Liikenne siirtyy kehätien ylittävälle sillalle Prisman kohdalla

KUVA: Liikenneviraston projektijohtaja Janne Wikström on tyytyväinen kehätietyömaan nopeaan edistymiseen


Liikenteen siirtyminen Launeen risteyssillalle mahdollistaa sen, että kehätien rakentamisliikenne siirtyy nyt risteyssillan alle. Myös tielinjauksen valmistuttua kehätien liikenne alittaa Uudenmaankadun.
– Nyt olemme jo yhden askeleen lähempänä lopputilannetta, vaikka eritasoliittymän ramppeja ei vielä pariin vuoteen pääse ajamaan Tampereen tai Kouvolan suuntiin, projektijohtaja Janne Wikström Liikennevirastosta toteaa.

Rakentamisaikainen häiriö vähenee kiertotien poistumisen myötä ja ajolinjat selkiytyvät Launeen Prisman läheisyydessä.
Aluksi uudella tieosuudella on kuitenkin käytössä vain yksi ajokaista molempiin suuntiin.

Uudenmaankadulla Aukeankadun risteyksen kohdalla säilynee työnaikainen kiertoliittymä talven yli.
Ennakoitua laajemmat johtosiirtotyöt ovat viivästyttäneet hieman tämän kohteen töitä ja liikennevaloliittymä päästään rakentamaan vasta alkukesästä 2019.

Vielä loppuvuoden aikana on kuitenkin tavoitteena ottaa käyttöön lisää kaistakapasiteettia Renkomäen suuntaan.
Tämä syksy kokonaisuutena on mahdollistanut loistavat sääolosuhteet tienrakentamiseen. Pitkä suhteellisen vähäsateinen jakso mahdollisti massansiirtojen sijoittamisen ennakoitua helpommin ja se on samalla nopeuttanut projektia.

Petri Görman

Bohemian Rhapsody: The Queen on elokuvansa ansainnut

Kuva: Rami Malekin roolityö Freddie Mercuryna vakuuttaa uudessa Bohemian Rhapsody-elokuvassa.


Vuoden loppupuolella on luvassa monta mielenkiintoista musiikkielokuvaa. Olavi Virran tarina saatiin valkokankaalle jo pari viikkoa sitten ja Juice Leskisen elämästä kertovan elokuvan ensi-ilta odottaa vuoroaan Tapaninpäivänä. Siinä välissä saa ensi-iltansa 2.marraskuuta Bohemian Rhapsody, elokuva joka kertoo yhden maailman ikonisimman bändin, Queenin tarinan.

Elokuva keskittyy lähinnä vuosiin 1970 – 1985 ja keskiössä on bändin valovoimainen laulaja Freddie Mercury. Mies aloittaa lentokentältä matkalaukkuja viskelemällä ja päätyy isoksi maailmantähdeksi Wembleylle. Väliin mahtuu paljon. Levyjä, studioita, kiertueita, bileitä, riitoja, seksuaalisen identiteetin kriisejä… Muut bändin jäsenet jäävät hieman statistin rooliin ja heistä ei elokuvassa oikeastaan kerrota mitään erikoista tai uutta. Johtuneeko sitten siitä, että Freddie oli myös lavalla se, joka keräsi kaikki yleisön katseet ja median kiinnostuksen vai siitä, että kitaristi Brian May ja rumpali Roger Taylor ovat olleet tiiviisti mukana elokuvan teossa ja ovat näin pystyneet estämään omalta kohdaltaan kiusallisia tai liian henkilökohtaisia paljastuksia elämästään? Ihan niin puhtoisia poikia en usko heidänkään vuosien varrella olleen, tosin mihinkään Freddien tapaiseen huume/orgia-revittelyyn en miesten sentään usko itseänsä kammenneen. Joka tapauksessa Freddie oli se yhtyeen johtotähti, jonka varhainen kuolema vuonna 1991 viimeistään nosti hänet ja yhtyeen legendojen joukkoon.

Kaiken kaikkiaan kyseessä on musiikillisesti maukas paketti. Elokuvallinen anti ei ymmärrettävästi nouse bändin musiikin tasolle eikä käsikirjoituskaan ui liian syviin vesiin, mutta Queen on aina ollut bändi, jolle itse musiikki on se tärkein juttu ja sitä elokuvassa riittää. Varsinkin kaikille niille jotka edes hitusen pitävät bändin musiikista, on elokuva osastoa ”Pakko nähdä”, mutta uskon, että bändin tuotantoon vihkiytymätönkin nauttii elokuvasta, sillä kerronta ja elokuvan kulku on varsin vaivatonta ja pienelllä huumorilla höystetty.

Monet upeat biisit heräävät eloon elokuvateatterin laadukkaiden kaiuttimien ansiosta ja monesti tuntuukin, että katsoja on mukana keikalla. Hauska yksityiskohta on se tosiseikka, että elokuvan nimibiisi lytättiin aikanaan niin levy-yhtiössä kuin mediassakin. Yleisöhän on Bohemian Rhapsodya rakastanut aina, eikä syyttä, onhan kyseessä yksi rock-historian upeimmista kappaleista. Kappale jollaisia ei enää valitettavasti tehdä.

Varsinkin lopussa nähtävän LiveAid-konsertin reinkarnaatio on komeaa katseltavaa. Kaikki on paikallaan, jokaista Pepsimukia myöten, puhumattakaan Rami Malekin suorituksesta, joka on aitoa Freddie Mercurya. Itse katselin loppukohtausta karvat pystyssä, sillä muistissa on vielä hyvin se aito ja alkuperäinen LiveAid-konsertti vuodelta 1985, jolloin Queen oli juuri se bändi joka sananmukaisesti räjäytti tunnelman kattoon Wembleyllä. Muistan itsekin silloin olleeni television ääressä aivan äimän käkenä siitä, kuinka kova Queen konsertissa oli.

Roolituksessa on tehty tarkkaa työtä ja näyttelijät ovat opiskelleet tarkoin bändin jäsenten kaikki tutut maneerit puhetapaa myöten. Kuulemani mukaan näyttelijät olivat harjoitelleet kukin omaa soitintaan vuoden päivät roolia varten. Varsinkin Freddietä näyttelevä Malek selviää roolistaan komeasti ja on erittäin uskottava seksuaalisuutensa kanssa kamppailevana bilekuninkaana. Keikkojen jälkeisten hurjien bileiden ja orgioiden jälkeen kun koittaa aina se kylmä todellisuus, joka ei montaa oikeaa ystävää tarjoa.

Bohemian Rhapsody on viihdettä puhtaimmillaan ja sellaisenaan sitä voidaankin pitää hienona kunnianosoituksena loistavalle bändille ja varsinkin Freddie Mercurylle. Armottoman kova laulaja ja showmies lähti keskuudestamme aivan liian aikaisin, mutta musiikki, se jäi elämään. Show must go on.

– Pete Salomaa-

AJANKOHTAISTA -arkisto

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011