Marjo Liukkonen: Hennalasta säilynyt vain vähän kuvia

Kuva: – Valtionhoitaja P.E. Svinhufvud ajoi viimeisenä työnään läpi lain, jonka mukaan yhtään valkoista ei saa tuomita tai rangaista sotarikoksista. Hän halusi suojella poikiaan, jotka olivat Hennalassa johtajana ja teloitusjoukkueessa, tutkija Marjo Liukkonen totesi.


– Hennala ei kuulunut vielä 1918 Lahteen vaan Hollolaan. Sen vuoksi kirjan nimi on Hennalan naismurhat. Jos olisin päätynyt nimeen Hollolan ja Lahden naismurhat, niin silloin olisin joutunut käsittelemään tutkimuksessa myös ne murhat, jotka tapahtuivat Hollolan kirkolla, tutkija Marjo Liukkonen kertoo Lahden pääkirjastolla pidetyssä luennossaan.
Hennalasta ei ole saatavilla monia valokuvia, koska siellä valokuvaaminen oli kielletty. Saksalaiset eivät kuitenkaan piitanneet suomalaisten säännösitä ja sen vuoksi suurin osa kuvista ovat saksalaisten ottamia.
– On yleensä ajateltu niin, että saksalaiset sotilaat ovat pahuuden ruumiillistumia, mutta Hennalassa olleet vangit kehuivat heitä.

Sekä miesten että naisten kertomuksista kävi ilmi, että omaiset pystyivät tuomaan Hennalan vankileirille ruokaa siltä kohdalta, jossa saksalaiset vartioivat.
– Ruokapakettien tuonti oli Hennalaan ehdottomasti kiellettyä.

Suomalaiset vartijat saattoivat ampua henkilön, joka toi vankileirille ruokapaketin.
– Saksalaiset sotilaat jopa murtautuivat vankileirin leipävarastoon ja jakoivat leipää vangeille ilman lupaa. Tästä oli syntynyt jopa konflikteja saksalaisten sekä suomalaisten välille.

Hennalan markkinat järjestettiin joka päivä

– Sääntöjen mukaan Hennalan vankileirillä kaupankäynti oli kielletty vankien ja vartijoiden kanssa.

Vangit kertoivat kuitenkin, että joka päivät alueella olivat käynnissä niin sanotut Hennalan markkinat.
– Hennalan markkinat olivat ironinen nimitys. Siellä myytiin kaikkea mahdollista tavaraa aina ruoanjaon jälkeen.

Ruoanjako kesti Hennalassa jopa kuusi tuntia.
– Silloin vangilla täytyi olla hyvä kunto, että hän jaksoi seisoa jonossa niin pitkän ajan.
Ruokana oli yleensä murikka ja silli.
– Murikka oli nyrkinkokoinen leipä, johon kaura oli leivottu vihneineen. Se repi vatsalaukussa sulaessaan sisuksia, kun sitä söi.

Omaisuus putsattiin useaan kertaan

– Saksalaiset olivat takavarikoineet jo Vesalassa kaikilta punavangeilta suuriman osan omaisuudesta ennen kuin heidät tuotiin Lahteen.

Korut, saappaat ja rahat olivat kysyttyjä vaihdonvälineitä vankileirillä.
– Myöhemmin Hennalassa sotavankeja pyydettiin luovuttamaan kaikki omaisuus vankileirin vartijoille. Rahat sekä kellot käärittiin paperiin ja vangeille kerrottiin, että nämä luovutetaan heille sitten, kun he pääsevät kotiin.

Vangit ovat kertoneet Liukkosen lähteissä, että omaisuutta ei yleensä näkynyt tämän jälkeen, vaikka sen perään myös kyseltiin.
– Muutamat vangit olivat kuitenkin onnistuneet piilottamaan omaisuuttaan vaatteiden saumoihin sekä nutturoihin. Rahaa ja koruja sitten vaihdettiin vartijoiden kanssa, kun haluttiin ostaa tupakkaa tai lisää ruokaa. Myös lihaa ja leipää oli myynnissä, jos vain pystyi maksamaan.

Teloitetut naiset olivat parikymppisiä

Liukkonen on listannut kirjansa loppuosaan 216 naisen nimet, jotka murhattiin Hennalassa.
– Hennalassa teloitettujen naisten keski-ikä oli 20 vuotta. Nuorin surmatuista oli 14 -vuotias. Eniten surmattiin 17 -vuotiaita tyttöjä.

Tutkijan mukaan se ei ollut yllättävää, koska kaartilaiset olivat enimmäkseen alle 20 -vuotiaita.
– He olivat perheettömiä, koska eivät perheelliset voineet lähteä toiselle puolelle Suomea sotimaan.

Lahden kaupungin kirkkoherra Matti Wikström ei antanut lupaa haudata punikkeja hautausmaalle.
– Sen vuoksi naiset haudattiin hautausmaiden ulkopuolelle. Myöhemmin toisen maailmansodan jälkeen hautausmaan aitaa siirrettiin muun muassa Mustankallion hautausmaalla ja silloin myös naisvangit saivat viimeisen leposijan hautausmaalta.

Petri Görman

Nuoria taitelijoita palkittiin Launeen kirjastolla

Kuva: Piirustuskilpailun parhaat pääsivät yhteiskuvaan kirjailija Kalle Veirton kanssa.


Launeen kirjasto sekä Launeen kirjaston puolesta toimikunta järjesti alueen lapsille usean vuoden ajan piirustuskilpailuja yhdessä. Tiistaina palkittiin Launeen tämän vuoden parhaat taiteilijat. Kirjailija Kalle Veirto jakoi palkinnot parhaille. Myös opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen oli lähettänyt tervehdyksen tapahtumanjärjestäjille.
– Lukeminen ja luovuus avaavat ovia uusiin maailmoihin. Tämä piirustuskilpailu yhdistää ne molemmat, opetusministeri totesi tervehdyskirjeessään.

Opetusministeri totesi tervehdyksessään myös, että osallistumalla kilpailuun lapset ja nuoret ovat päässeet kertomaan, mitä lähikirjasto heille merkitsee.
– Kilpailutöistä huokuu lukemisen riemu. Kuvat kertovat, että kirjasto on paikka, jossa luetaan yhdessä kavereiden ja perheiden kanssa.
Opetusministeri toivoi kirjeessään myös, että kilpailu sytyttelee osallistuneissa uusia luovuuden kipinöitä.
– Haluan myös onnitella jokaista kilpailuun osallistunutta taitelijaa.

”Voitto oli yllätys”

Kuusivuotias Elsa Marttila on menossa eskariin. Hän piirsi kissan kilpailutyöhönsä.
– Tämä työn tein vesiväreillä. Minä piirrän joka päivä. Ehkä minusta tulee joskus taiteilija.

Länsiharjun koulun ekaluokkalainen Vilho Kaskinen oli piirtänyt pastelliliiduilla Launeen kirjaston ja kirjastoauton kilpailutyöhönsä.
– Minä piirrän paljon ja tykkään myös kirjoista. En arvannut millään, että voitan palkinnon.

Launeen koulun kuudesluokkalainen Ronja Lindblom maalaa mielellään vesiväreillä.
– Mun lempiaine koulussa on ollut aina kuvis. Piirustuskilpailuun oli mukava osallistua.

Petri Görman

Sisällissodan muisti on pitkä

Kuva: Hennala 1918 tapahtuman pääjuhla pidettiin helatorstaina 10.5. Hennalan juhlakentällä. Valtiovallan tervehdyksen toi eduskunnan varapuhemies Tuula Haatainen, ensim. kuvassa oikealla, ja seuraavat tervehdykset toivat Matti Huutonen, SAK, Ville Skinnari, SDP, Tuula Sandberg, VAS, Mika Kari, Lahden kaupuki, Huutosen takana istuu Launeen kirkkoherra Heikki Pelkonen.


Hennalan entisellä varuskunta-alueella pidettiin Helatorstaina seminaareja ja muistojuhla 1918 Suomen sisällissodan tapahtumien muistoksi. Tapahtumat liittyvät kiinteästi Suomen valtion silloisen hallinnon itsenäisyysjulistukseen. Venäjän tsaarivallan kumoutumiseen jälkeen Suomi ei ollut sen suuriruhtinaskunta, vaan omaa itsellistä valtiota rakentava yhteiskunta. Suomi oli julistautunut itsenäiseksi valtioksi ja irronnut Venäjästä joulukuussa 1917 allekirjoitetulla sopimuksella, jonka oli allekirjoittaneet P.E. Svinhufvudin hallitus, ja vahvistanut silloisen Venäjällä vallassa olleen bolssevikipuolueen puheenjohtaja V. I. Leninin hallintonsa puolesta.

Suomi ei ollut ainoa maa Euroopassa, missä oli levottomuuksia ja ensimmäisen maailmansodan aiheuttamaa liikehdintää. Saksan keisarikunnan pienet ruhtinaskunnat muuttuivat Saksan Liittotasavallaksi ja Itävalta-Unkarin ruhtinaskunta hajosi kahdeksi valtioksi sodan melskeen päätyttyä Versaillesin rauhaan 1919. Sodassa, missä oli mukana lähes koko sivistynyt maailma, menetettiin sotilaita ja siviilejä useita miljoonia.

Helatorstaina pidetyssä toisessa seminaarissa Hennalan nykyisessä ravintola Päämajassa, entinen Sotilaskoti, oli kuulijoita runsaasti. Tilaisuudenkeskustelijoina olivat kansanedustaja, historiantutkija Erkki Tuomioja, entinen lahtelainen historioitsija Veli-Pekka Leppänen ja juuri Hennalan sisällissodan naisvankien kohtelusta väitellyt yhteiskuntatieteiden lisensiaatti Marjo Liukkonen Lahdesta. Suomen kansalaissota, sisällissota tai veljessota, sillä on monta nimeä, syttyi uuden Neuvosto-Venäjän federatiivinen tasavallan, 1917, liepeille. Naapurissa vallankumoukselliset tahot kiistelivät muutaman vuoden vallasta. Maamme yliopistoissa eivät tutkijat ole päässeet yksimielisyyteen siitä, mitkä tahot aiheuttivat tuhansia uhreja punaisten ja valkoisten suomalaisten taistellessa keskenään. Mutta lyhyt kevät kauden 1918 sisällissota oli julma ja verinen.

Suomen kansa oli repeytynyt kahteen osaan Hennalan esitelmijöitten mukaan. Jo ehkä 1905 työläisten yleislakko, mikä johti 8-tuntisen työaikalain hyväksymiseen marraskuussa 1917 ja torpparien 1918 saama lakimääräinen oikeus lunastaa vuokramaataan oli vauraan väen puolella katkeruuden aihe. Itsenäistyvässä Suomessa kulki sosialistisen aatteen puolesta puhujia köyhän kansan keskuudessa. Kirkon uskonto muuttui maalliseksi sosialismin opiksi. Maattomat, loiset ja kerjäläiset ja työttömät, joita oli noin 40 prosenttia kansasta, uskoivat, että uusi oppi antaa nopeasti mahdollisuuden nousta kurjallistosta ihmisarvoiseen elämään ja leivänsyrjään kiinni. Osa ihmisistä uskoi, on mahdollista rakentaa Neuvosto-Venäjästä uusi tasa-arvoisten ihmisten kansakunta. Sinne muuttanut ihmiset Suomesta, vaurastakin väkeä USA:sta ja Kanadasta, mutta he pettyivät katkerasti.

Köyhä kansa, rahvas, ei tyytynyt Suomessa oloihinsa, kun todennäköisesti vallasväki oli puolestaan katkera menetyistä oikeuksistaan. Syntyi uhittelua molemmin puolin ja seurauksena kapinamieliala ja sisällissota. Siitä seurasi muun muassa kenttäoikeudet, missä työläiset, punaiset joko vangittiin tai ammuttiin. Syntyi vankileirejä, kuten suuret punavankileirit Lahden seudulle Hennalaan ja Tammisaareen, punavankileirejä oli ehkä 60 koko maassa.

Hennalan leirillä oli miehiä, naisia ja lapsia. Lahdessa ja Fellmannin pellolla oli runsaat 20 000 punavankia muutaman viikon ajan keväällä 1918. Osa heistä oli menossa Venäjälle ja osa vapautettiin, mutta Hennalan leirille oli määrätty vietäväksi myös naisia lapsineen. Yhtenä kriteerinä valkoisilla kenttäoikeuden pitäjillä oli vangita Hennalaan housuja ja kivääriä kantavat naiskaartilaiset, mikä oli Marjo Liukkosen esityksessä ja hänen väitöskirjansa keskeisiä asioita. Naiskaarteja oli muodostunut Turkuun, Satakuntaan ja Etelä-Suomeen sekä Hämeeseen. Vankileirin päällikkö, virolaissyntyinen eversti Hans Kalm on ollut ehkä päälliköistä murhanhimoisin. Hänen aikanaan Hennalassa ammuttiin tutkimatta satoja vankeja huhti-toukokuussa 1918 muutamaa viikkoa ennen rauhan tekoa, naisia 216. Toinen Liukkosen esiin nostama teema on rodunjalostusoppiin liittyviä tutkimuksia vangeilla.

On syytä todeta Marjo Liukkosen saama kova kritiikki hänen sosiologian alaan kuuluvasta väitöskirjastaan Hennalan Naismurhat 1918, (Rovaniemen yliopiston yhteiskuntatieteellinen tiedekunta). Historioitsijat ovat hyökänneet rajusti lehdistössä hänen tutkimusmenetelmiään vastaa. Muistan opiskeluaikana käydyt keskustelut Tampereen yliopiston käytävillä sosiologian professorien julkaisemista oppikirjoista, esimerkiksi Yrjö Littunen, Erik Allart, Antti Eskola ja Faina Jyrkilä sekä Paavo Koli. Ei professoreilla 1960-luvullakaan ollut helppoa tutkimusmenetelmiään todistaessaan.

Marja-Liisa Niuranen

Nikkilän asukkaat kehätiestä: Luontoarvot on unohdettu tämän hankkeen kohdalla

Kuva: Tarja Lundahl ja Harri Huovilainen eivät ole innoissaan uudesta kehätiestä


– Meillä oli täällä Liipolan ja Nikkilän alueella loistavat ulkoilureitit. Tällä hetkellä ne ovat vain huoltoteinä, nikkiläläinen Tarja Lundahl sanoo.

Lundahl on harmissaan, että luontoarvot on unohdettu tässä hankkeessa.
– Tämä on tyypillistä eteläsuomalaista lehtoaluetta, jossa on erittäin monipuolinen lintulajisto. En tiedä, miten niille käy, kun tie valmistuu. saattaa olla, että ne muuttavat pois jo täältä tien rakennusaikana.

Nikkiläläinen Lundahl kysyy, että miksi halvempi vaihtoehto Renkomäen kautta ei kelvannut päättäjille.
– Tätä kehätietä myydään ihanilla mielikuvilla, jotka eivät ole totta. Haluan tietää, koska ne puut kasvavat tälle reitille, jotka näkyvät tiehankkeen videomateriaaleissa. Minun elinaikana, niin ei ainakaan tapahdu.

Lundhal muistuttaa, että juuri tämä alue, jolle tie rakennetaan Nikkilässä, on ollut viheralue, joka on toiminut kaupungin keuhkoina.
– Tulevaisuudessa täällä saa haistella vain pakokaasuja.

Liikenneviraston projektijohtaja Janne Wickström (vas.) sai vastata moniin kysymyksiin tiistain info-illassa Nikkilässä.

Sokeritopantien aikataulu on epäselvä

–  Olen sitä mieltä, että avoimuus pettää tässä hankkeessa. Tästä hankkeesta luodaan vain kaunis ulkokuori Facebookissa, Harri Huovilainen sanoo.

Hän on asunut Nikkilässä vuoden verran.
– Mihin sijoitetaan 150 000 kuutiota kivilouhetta, jotka saadaan Liipolan tunnelin sisältä?

Huovilaisen laskujen mukaan uutta Orvokkitietä, joka kulkee alueen läpi, ajaa ainakin 800 autoa päivittäin.
– Liikennemäärät kasvavat tällä alueella tulevaisuudessa huomattavasti, kun tämä Ajokatu suljetaan liikenteeltä.
Lapsiperheiden turvallinen asuminen on vain muisto menneisyydestä, kun kehätie sekä Orvokkitie valmistuvat Sokeritopan alueelle.

Liikenneviraston projektijohtaja Janne Wickström vakuuttaa, että suunnitteluvaiheessa alueen asukkaita on kuunneltu tarkasti ja heidän mielipiteitä on otettu huomioon.
– On totta, että kaikki eivät tällaiset tiehankket voi miellyttää.

Wickström kertoo, että he ovat valinneet projektin alusta lähtien avoimen linjan hankkeen tiedotuksen suhteen.
– Sen vuoksi olemme järjestänet alueen asukkaille useamman kerran vuodessa kuulemistilaisuuksia ja joka perjantai julkaisemme viikkotiedotteen tiehanken etenemisestä.

Petri Görman

Kesäteatteri vie Anttilanmäen tarinan vuosikymmenten taakse

kuva: Mäkitupa on rakennettu Anttilanmäelle talkoilla ja sitä ylläpidetään samalla periaatteella. – Elokuussa tällä alueella nähdään Saksalan maisterin omenatarha -näytelmä, puheenjohtaja Silja Kostia kertoo.


– Saksalan maisterin omenatarha -näytelmää treenataan jo Anttilanmäellä. Siihen on saatu hyvä ja innostunut porukka mukaan. Sen lisäksi esityksen musiikista vastaa paikallinen Etelärinteen Pojat -bändi, Anttilanmäki-Kittelän asukasyhdistyksen uusi puheenjohtaja Silja Kostia kertoo.

Näytelmän vuoksi Mäkituvan ympäristöön rakennetaan elokuun alussa katsomorakennelma.
– Historiikistamme jäi niin paljon materiaalia käyttämättä, että päätimme tehdä siitä näytelmän.

Asukasyhdistyksen uusi puheenjohtaja kertoo, että unohtumaton taide-elämys odottaa kaikkia Mäkituvalle saapuvia teatterinystäviä.
– Näytelmässä on mukana myös Anttilanmäellä asuvia ihmisiä

Anttilanmäki elää jatkuvassa muutoksessa

– Muutin itse Anttilanmäelle vuonna 2002. Sen jälkeen useampi talo on vaihtanut omistajaa ja erityisesti lapsiperheitä on muuttanut tänne.

Puheenjohtaja tervehtii ilolla, että asuinalueelle ei ole kohdistettu uudisrakentamista reuna-alueita lukuun ottamatta.
– Meillä on tällä alueella yhteinen tavoite, että vanhoja taloja ensisijaisesti kunnostetaan. Jos kunnostamisprosessi on liian vaativa, niin uudisrakentamisen tulisi edustaa modernia, olevaan rakennustapaan soveltuvaa arkkitehtuuria.

Yksi talo sai Anttilanmäellä purkuluvan vähän aikaa sitten.
– Aika monelle meistä heräsi huoli, linjaako tuo päätös myös tulevia purkulupahakemuksia

Toista kertaa asukasyhdistyksessä

– Olen toista kertaa asukasyhdistyksen toiminnassa ja nyt lupauduin puheenjohtajaksi. Minulla on kohtuullisen haastava työ ja se rajoittaa hieman yhdistystoimintaharrastustani.

Asukasyhdistyksen johtokuntaan valittiin vuosikokouksessa myös uusia jäseniä ja se ilahduttaa myös uutta puheenjohtajaa.
– Meillä on avoin ja keskusteleva johtokunta. Jokainen voi tuoda vapaasti omia ideoitaan tapaamisiimme.
I
hmiset pelkäävät puheenjohtajan mukaan liikaa yhdistystoimintaan osallistumista sen vuoksi, että se tuo velvollisuuksia mukanaan.
– Täällä on mukava pieni yhteisö, jossa on helppo toimia. Paikallisille ihmisille on mukava järjestää tapahtumia eri vuodenaikoina. Asukasaktiivina sitä kuitenkin toivoo, että ihmiset osallistuisivat järjestettyihin tapahtumiin.

Petri Görman

Venetsiassa voi asua maaseudun rauhassa nauttien kaupungin palveluista

Kuva: Matti Liimatainen ja Pirjo Nurminen ovat henkeen ja vereen venetsialaisia


ETELÄ-LAHDEN OMAKOTI- JA ASUKASYHDISTYKSET ESITTÄYTYVÄT

Etelä-Lahdessa toimii tällä hetkellä yksitoista omakoti- ja asukasyhdistystä. Monet näistä yhdistyksistä on perustettu jo useita kymmeniä vuosia sitten. Ne ovat olleet omien alueidensa tärkeitä puolestapuhujia sekä yhteisöllisyyden että asuinalueen identiteetin kehittäjiä. Omalähiö on tehnyt vahvaa yhteistyötä näiden yhdistysten kanssa jo 40 vuotta. Tässä juttusarjassa otamme selvää siitä, mitä näille yhdistyksille kuuluu juuri nyt ja mikä on omakotiyhdistysten rooli tämän päivän yhteiskunnassa, jossa sosiaalinen kanssakäyminen uhkaa muuttua digitaliseksi some-höpinäksi.


Venetsian omakotiyhdistyksen puheenjohtaja Matti Liimatainen on kotoisin Nikkilästä ja hänen Maarit-vaimonsa on taas asunut lapsuutensa Venetsiassa. Neljä vuotta sitten pariskunta löysi mielenkiintoisen talon lehdestä mökkiviikonlopun aikana. Omakotitalossa vierailtiin heti, kun se oli mahdollista ja kaupat tehtiin välittömästi. Sen jälkeen pariskunta on viihtynyt Venetsiassa. Liimataiset ovat koiraihmisiä ja sen vuoksi liikunta- ja ulkoilumaastot ovat heille tärkeitä asioita elämässä.

1. Miten omakotiyhdistyksenne toiminta on muuttunut vuosien varrella?
– Aiemmin omakotiyhdistys toimi linkkinä kaupungin ja alueen asukkaiden välillä tiedotusasioissa. Nykyään tieto on sähköisenä kaikkien saavutettavissa. Kaupungilta ainoastaan kestävän kehityksen ohjaaja tiedottaa kummitoiminnasta yhdistystä

2. Millaista omakotiyhdistyksen toiminta on tällä hetkellä?
– Yhteisteitä toimintaa alueen asukkaiden kanssa: kevättapahtuma, alueen siivoustalkoot, kirpputoritapahtumat 2 kertaa vuodessa, nuotioilta , viralliset kokoukset ja tänä vuonna yhdistyksemme täyttää 60 vuotta, jota juhlistetaan elokuussa.

3. Kuinka paljon Teillä on jäseniä?

– 75 jäsentaloutta

4. Miksi omakotiyhdistyksen jäseneksi kannattaa liittyä?

– Meillä yhdistyksenä on paremmat vaikutusmahdollisuudet vikamiehiin ja poliittisiin päättäjiin.

5. Huolettaako omakotiyhdistyksen jäseniä tällä hetkellä mikään erityinen asia?

– Eteläisen sisääntulotien rakentaminen ja vanhan jo käytöstä poistetun urheilukentän kohtalo.

6. Millainen asuinalue Teillä on?

– Viihtyisä, rauhallinen ja luonnonläheinen

7. Onko asuinalueella tapahtunut jo sukupolvenvaihdos?

– Kyllä. Uusia asukkaita on muuttanut alueelle ja asuu täällä myös muutama paluumuuttajakin.

8. Missä omakotiyhdistys yleensä kokoontuu?

– Johtokunnan kokoukset pidetään jäsenten kotona. Tapahtumat järjestämme leikki- tai urheilukentällä säävarauksin. Viralliset kokoukset pidetään yleensä Renkomäen kirjastolla.

9. Mitä haluaisitte parantaa alueenne palveluissa?

– Alueemme ainoa palvelu on kirjastoauto, joka käy täällä kaksi kertaa kuukaudessa.

10. Koska Teillä on kevätkokous?

– Ehdimme pitää sen jo 4.4.


Pirjo Nurminen:

”Täällä on Lahden parhaat sieni- ja marjametsät”

Pirjo Nurminen on asunut Venetsiassa vuodesta 1982 lähtien. Kaupunginosa ei ole juurikaan muuttunut 35 vuodessa. Nurmisen mukaan asukasrakenteessa on tapahtunut vain pieniä muutoksia.
– Vanhemmat ihmiset ovat muuttaneet pois lähemmäs palveluja ja nuoria lapsiperheitä on muuttanut Venetsiaan.

Nurmisen kertoo, että Venetsiassa asuu myös paluumuuttajia jonkin verran.
– Kyllä täällä asuu vielä alkuperäisiäkin ihmisiä jonkin verran, jotka ovat saattaneet muuttaa vain kadulta toiselle tämän asuinalueen sisällä.

Venetsia on idyllinen ja mukava kaupunginosa, joka sijaitsee lähellä kaikkia Etelä-Lahden tärkeimpiä palveluja.
– Kaupat ovat lähellä. Pyöräilen usein Launeelle kaupoille tai ABC Renkomäelle.

Omakotiyhdistys järjestää paperi- ja kartonkikeräyksen asuinalueella.
– Venetsiassa on hyvät liikuntamahdollisuudet. Hiihtoladut vievät täältä Liipolaan ja Saksalaan asti.

Venetsia tarjoaa senioreille hyvät marjastus- ja sienestysapajat.
– Viihdyn itse joka syksy metsässä niin pitkään kuin marjoja ja sieniä riittää.

Petri Görman

Eija Lyttinen: Maaseutumainen ympäristö houkuttelee Renkomäkeen

Kuva: Renkomäen omakotiyhdistyksen uusi puheenjohtaja Eija Lyttinen kertoo, että perinteiset siivoustalkoot järjestetään 8.5. – Tämä tapahtuma on ollut aina viikkoa ennen äitienpäivää. Jaamme silloin Renkomäki -talolla jätesäkkejä talkoolaisille. Hankimme myös makkaraa sekä virvokkeita kaikille talkoolaisille.


Näkkimistöön Renkomäkeen on rakennettu paljon uusia omakotitaloja ja parhaillaan Kaukasen alueen etelänpuoleinen kaava on Lahden kaupunginvaltuuston käsittelyssä. Ensi vuosikymmenellä sinne on tarkoitus rakentaa yli 100 uutta omakotitaloa.
– Puhdas ja maaseutumainen ympäristö lähellä palveluja houkuttelee perheitä Renkomäkeen, omakotiyhdistyksen uusi puheenjohtaja Eija Lyttinen kertoo.

Ahkera ja tarmokas puheenjohtaja toivoo, että varsinkin alueen uudet asukkaat lähtisivät mukaan omakotiyhdistyksen toimintaan.
– Nyt olisi oikea hetki pohtia, mihin priorisoimme energiamme. Omakotiyhdistyksellä on kuitenkin parempi asema neuvotteluissa kaupungin suhteen kuin yksittäisellä ihmisellä.

Puheenjohtaja on tyytyväinen siitä, että asukkaita on aina kuultu uusien kaavoitusratkaisujen yhteydessä.
– Olemme olleet aktiivisesti mukana kaavailloissa ja esittäneet myös omia mielipiteitämme.

Renkomäkeläiset on Facebook -sivusto, jossa voi keskustella kaikista asuinalueeseen liittyvistä asioista.
– Toivon, että siellä käydään aktiivista keskustelua. Mikä on uusien asukkaiden juttu ja millaisia asioita omakotiyhdistys voi nostaa nyt yhteisönä esiin.

Ämmäläntien kunto puhuttaa

Ämmäläntie on huonossa kunnossa, koska sen liikennemäärät ovat kasvaneet uusien asuinalueiden myötä. Tien rakenteet eivät kestä, koska liikennemääriä ei ole mitoitettu tämän päivän käyttöä vastaaviksi.
– Hiekkapäällysteinen tie on aiheuttanut ongelmia varsinkin linja-autoille ja siitä on keskusteltu myös julkisesti.

Puheenjohtaja muistuttaa, että tämäkin on renkomäkeläisten yhteinen asia.
– Meidän on huolehdittava kasvavana asuinalueena myös infrastruktuurista. Toimivat ja nopeat yhteydet eri suuntiin on tärkeä asia varsinkin perheellisille ihmisille.

Uusi puheenjohtaja toivottaa tervetulleiksi kaikki omakotirakentamista suunnittelevat ihmiset Renkomäkeen.
– Ehkä saamme vielä tänne oman kaupan, kun väkimäärä kasvaa hieman ennusteita nopeammin. Sitä moni meistä toivoo.

Renkomäessä on paljon tilaa uusille omakotitaloille, koska kaavoitettavaa maata siellä on paljon.
– Tästä tulee vielä vireä yhteisö, kun väkimäärä kasvaa huomattavasti ensi vuosikymmenellä. Uskon, että meistä kaikki näkee asuinalueen laajenemisen positiivisena asiana.

Petri Görman

Sylvia-koti

Matti Tuovinen: Opetuksen toiminnallisuus motivoi oppilaita Sylvia -kodin erityiskoulussa

Kuva: Sylvia -koti yhdistyksen toiminnanjohtaja Matti Tuovinen kertoo, että heidän erityiskoulunsa on hyvä paikka sellaisille lapsille, jotka hyötyvät opetuksen toiminnallisuudesta. – Sen lisäksi täällä toimii myös ryhmäperhepäivähoitoa antava yksikkö erityislapsille.


Sylvia -kodin erityiskoulun vanhempaintoimikunta järjesti erityislapsille toimintapäivän viime lauantaina. Tapahtumaan oli kutsuttu lahtelaisia ja sen lähiympäristöstä asuvia erityislapsia ja heidän vanhempiaan.
– Esittelimme meidän erityiskoulua ja steinerpedagogista erityiskasvatusta heille. Halusimme myös avoimesti kertoa, millainen vaihtoehto me olemme erityispalvelujen tuottajana Lahdessa, Sylvia -koti yhdistyksen toiminnanjohtaja Matti Tuovinen toteaa.

Toiminnanjohtaja kertoo, että Sylvia-kodin erityiskoulussa on kodikkaat tilat ja pienet luokat, joissa opiskelee tällä hetkellä 37 oppilasta.
– Oppilasmäärää on kuitenkin mahdollista kasvattaa vielä 20 oppilaalla.

Parasta on hyvä yhteishenki

Yhteishenki on Tuovisen mielestä pienen erityiskoulun paras asia.
– Tällä hetkellä suurin osa oppilaistamme on taustaltaan kehitysvammaisia, mutta joukkoon mahtuu myös muutama oppilas, joilla oppimisvaikeuksia. Kaikki on tietenkin erityisen tuen päätös, jonka vuoksi he ovat oikeutettuja saamaan erityisopetusta.

Tuovisella itsellään on jo kolmen vuosikymmenen kokemus steinerkoulun opettajana, joten hän voi puhua asioista kokemuksen tuomalla syvällä rintaäänellä.
– Sylvia -koti on erityisen hyvä paikka niille lapsille, jotka tarvitsevat toiminnallista tai taiteellista opetusta. Toiminnallisuus on kuulunut steinerpedagogiikassa opetusmenetelmien keskiöön sen alusta lähtien.

Sylvia -kodin erityiskoulussa on panostettu kommunikaatioon erityisoppilaiden kanssa.
– Käytämme tukiviittomia ja myös kuvakommunikaatio on vahvasti läsnä opetuksessamme.

Yhdessä tekeminen on tärkeää

– Sylvia-kodin koulussa annettava opetus on taiteellista ja sen vuoksi siellä lauletaan, maalataan, soitetaan ja tanssitaan. Se tekee kaikille lapsille hyvää.

Sylviaa -kodissa on oma kuvataide- ja musiikkiterapeutti sekä puhetaideterapeutti. Fysio- ja puheterapiapalvelut hankitaan oppilaille ostopalveluina tai ne ovat Kelan kustantamia.
– Tällä hetkellä Sylvia -kodissa asuu 30 yhteensä 30 henkilö. Tämä joukko koostuu nuorista sekä nuorista aikuisista.

Tuovinen mukaan Sylvia -kodin alue on rauhallinen ja luonnonkaunis paikka, jossa on mahdollisuus monipuoliselle toiminnalle kehitysvammaisten erityisnuorten kanssa.
– Tekniikan vempaimet jäävät meillä vähemmälle käytölle, mutta kyllä niitäkin käytetään.

Yksi tärkeä asia Sylvia -kodissa on se, että siellä leikitään ja pelataan paljon yhdessä.
– Peruskoulunsa päättäneille erityisnuorille Sylvia -kodissa järjestetään työpajatoimintaa. Meidän nuorisoasteella on mahdollisuus opiskella huonekalupajassa, kaupassa, käsityöpajassa, leipomossa, pesulassa, puupajassa ja puutarhapajassa. Viimeksi mainittu paja tuottaa huonoimpanakin vuonna vähintään 3000 litraa omenamehua.

Petri Görman

Jouko Skinnarin reliefi paljastettiin

Kuva: Valtiopäiväneuvos Jouko Juhani Skinnarin muotokuvan paljasti vas. kansanedustaja Jukka Gustafsson, lapsenlapset Elina, Emmi ja Esko ja kuvanveistäjä Reijo Huttu, kuva Mátyás Stoller.


Valtiopäiväneuvos Jouko Skinnarin elämäntyöstä kertova näyttely avattiin viime lauantaina 21.huhtikuuta Yritys- ja kulttuurikeskus Malskin näyttelytilassa. Kuvanveistäjä Reijo Hutun veistämä kupariin pakotettu valtiopäiväneuvoksen muotokuva paljastettiin noin sadan ystävä- ja yhteistyökumppanin läsnä ollessa. Reliefin paljasti Skinnarin pitkäaikainen ystävä, kansanedustaja Jukka Gustafsson ja lapsenlapset Emmi Skinnari, Elina ja Esko Haltia.

Paljasjalkainen lahtelainen Jouko Skinnari (1946 – 2016) kävi työssä Suomen eduskunnassa neljäkymmentä vuotta, kuten hän itse totesi pois jäätyään eduskuntatyöstä 2015. Hän toimi 1970-luvun eduskunnassa virkamiehenä, pääministeri Rafael Paasion hallituksessa sosiaali- ja terveysvaliokuntien sihteerinä sekä valtioneuvostossa esittelijänä. Skinnari aloitti 35 vuotta yhtäjaksoisesti kestäneen kansanedustajakautensa syyskuussa 1980 vakavaan sairauteen menehtyneen kansanedustaja Salme Myyryläisen jälkeen.

Näyttelyn avajaisissa Skinnarin elämäntyön eri vaiheita käsittelivät puheenvuoroissaan suurlähettiläs Heikki Talvitie, kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta, kansanedustaja Jukka Gustafsson, elinkeinoministeri Juha Lintilä ja hänen kanssaan tilaisuuteen saapunut maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä. Yhteistyössä he olivat hyväksyneet lakeja, mutta myös tavanneet liikunnan, kuten eduskunnan jalkapallojoukkueen pelimatkoilla sekä Suomi-juoksee ja muissa tapahtumissa. Kansanedustajat ovat mukana edelleen eduskunnan eri maiden ystävyysseuroissa. Niistä tärkeimmät Jouko Skinnarille olivat Venäjän- ja Japanin ystävyysseurat. Puhujat näkivät vakavaan sairauteen 2016 menehtyneen valtioneuvoksen olleen laajakatseisen sekä maakuntansa että suomalaisen demokratian ja kulttuurin edustajana.

Toisena valtionvarainministerinä Skinnari oli Lipposen I hallituksessa 1997-99. Hän toi valiokuntien puheenjohtajatyön julkisuuteen ollessaan yhteensä 22 vuotta sosiaali- ja terveysvaliokunnan sekä talousvaliokunnan puheenjohtajana. Vaalipiirin asukkaat saattoivat seurata Skinnarin näkemyksiä hänen alueen lehdistöön kirjoittamistaan pakinoista, jotka liittyivät myös hänen maakunnallisiin ja kunnallisiin luottamustehtäviinsä. Maan kattavissa uutislähetyksissä hän oli usein esillä ollessaan eduskunnan talousvaliokunnan puheenjohtajana yksitoista vuotta.

Marja-Liisa Niuranen

Digitaalinen nopeusnäyttö Keijutielle oli mukava yllätys

Kuva: Juha Aalto, Suvi Suominen sekä hänen lapset Vilma ja Viola sekä Lasse Latvatalo haluavat, että Keijutien liikenneturvallisuutta lisättäisiin.
– Nyt tällä tiellä ajetaan liian kovaa vauhtia ja etenkin lasten liikenneturvallisuus on vaarassa.


Ali-Juhakkalan omakotiyhdistyksen puheenjohtaja Lasse Latvatalo kertoo, että liikennemäärät ovat kasvaneet Alijuhakkalantiellä sekä Keijutiellä. Samalla myös autojen nopeudet ovat kasvaneet, vaikka molemmille kaduille on rakennettu jo yli 10 vuotta sitten töyssyjä hidastamaan liikennettä.
– Molemmilla teillä on 30 km/h nopeusrajoitus, mutta yleisesti niillä ajetaan yli viittäkymppiä, Latvatalo toteaa.

Töyssyt toimivat erittäin hyvin hidasteina, mutta samalla ne aiheuttavat tärinää omakotitalojen rakenteisiin ja ne häiritsevät talvella lumenaurausta.
– Haluamme nyt herättää keskustelua, kuinka saamme suitsittua nopeuksia Ali-Juhakkalan molemmilla pääkaduilla ilman että auraaminen tai muu liikkuminen häiriintyy.

Puheenjohtaja on ollut yhteydessä Lahden kaupungin liikennesuunnittelupäällikköön.
– Siellä tiedostettiin hyvin ongelmat ja minulle kerrottiin, että kaupunki ei lähde kovin helposti hidasteita enää rakentamaan, koska niistä on tullut paljon palautetta.

Keijutien molemmissa päissä ovat nopeusrajoitus kyltit, mutta huomataanko niitä tarpeeksi hyvin.
– Keskiviikkona saimme digitaalisen nopeusnäytön Keijutien eteläpäähän. Toivottavasti se hillitsee hieman ylinopeuksia alueella.

Turhat töyssyt voisi poistaa

Juha Aallon mielestä pari töyssyä voi alueella olla, mutta eteläpään töyssy on aivan turha.
– Se aiheuttaa lähitaloihin tärinää ja talvella lumenauraus on hankalaa sillä kohtaa. Runsaslumisena talvena tie kapenee metrin ja se aiheuttaa myös ongelmia. Tie kapenee silloin liikaa. Viime talvena Keijutien auraus ei ollut todellakaan laadukasta.

Aalto on huomannut, että töyssylle jarrutetaan voimakkaasti ja sen jälkeen Rengastien risteykseen kiihdytettään voimakkaasti.
– Töyssyllä ei ole siinä kohtaa mitään virkaa. Ehkä nopeusrajoitusten maalaaminen saattaisi auttaa asiaan jonkin verran, mutta kyllä se ihmiseltäkin vaatii tietynlaista liikennemoraalia.

Keijutiellä ei kovinkaan moni aja Aallon mukaan kolmeakymppiä.
– Alijuhakkalantieltä töyssyjä on poistettu ja siellä on jäljellä enää vain keskimmäinen töyssy. Keijutiellä liikennemäärät ovat kuitenkin paljon suuremmat.

Liikenneturvallisuus ennen kaikkea

Suvi Suomisen perhe asuu Keijutiellä ja hän haluaa säilyttää kaikki töyssyt liikenneturvallisuuteen vedoten.
– Töyssyt laskevat ajonopeuksia ja se lisää lasten turvallisuutta. Lapsia kulkee tiellä joka päivä molempiin suuntiin. Olen sitä mieltä, että myös meidän aikuisten turvallisuudesta on huolehdittava.

Lapsi saattaa ajattelemattomuuttaan pelmahtaa pihalta kadulle ja jos auto osuu kohdalle, niin siitä tulee pahaa jälkeä.
– Ihmiset ovat tänä päivänä hieman piittaamattomia liikenneturvallisuudesta. Liian moni ajattelee, että lapset tulee opettaa kulkemaan tiellä. Lapset kuitenkin toimivat aina spontaanisti. He lähtevät juoksemaan mielenkiintoisen asian perässä laput silmillä. Eivät he silloin havaitsee ympäristöstään mitään.

Suominen uskoo, että Keijutien varressa asuvat ihmiset ajavat hieman muita hillitymmin autoa.
– Ne autoilijat, jotka käyttävät Keijutien reittiä läpiajoon ovat huomattavasti muita autoilijoita välinpitämättömiä. Toivon, että läpiajoliikenne kielletään ainakin Keijutiellä.

Petri Görman

AJANKOHTAISTA -arkisto

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011