Tyyppivikoja

Autokansaa puhuttavat netissä parhaillaan erään saksalaisen automerkin tyyppiviat. Termillähän tarkoitetaan kullekin eri automerkin mallille tyypillisiä vikoja, jotka ovat yleensä normaaleja kulumavikoja. Fiksu autonostaja varmistaa aina etukäteen, onko hänen seuraavassa kulkupelissään korjattu sille tyypilliset viat vai joutuuko niiden korjauksen pulittamaan ehkä piankin omasta pussistaan.

Kotimainen tv-viihde on kärsinyt pitkään lastentaudeista, joita voisi hyvinkin kutsua tyyppivioiksi. Voisin kuvitella, että tuotantopalaverissa on erästäkin suhteellinen tuoretta viihdeohjelmaa rakennettu seuraavien periaatteiden varaan:

1. Tehdäänpä joku kokkiohjelma, ne ovat olleet meillä ja maailmalla pitkään suosittuja. Ihmiset tykkäävät syödä, ja kaikkihan meistä syövät jotain.

2. Otetaan mukaan Sami Hedberg. Eikös se ole kova poika syömään, ainakin aina ennen kuin laihduttaa? Sitäpaitsi kaikki tuntevat sen, ja se osaa väännellä naamaansa hauskasti. Menestys on taattu, eihän kukaan voi olla rakastamatta Sami Hedbergiä!

3. Unohdetaan käsikirjoitus. Onhan meillä Sami Hedberg ja sen naama!!! (Yksi selkeä merkki käsikirjoituksen puuttumisesta on se, että jos esiintyjät eivät keksi enää mitään hauskaa sanottavaa, he panevat tanssiksi. Laskekaapa ihan huviksenne, miten usein näin tapahtuu ohjelmissa, joissa vaikkapa Hedberg ja Janne Kataja ovat mukana.)

Jos joku lukijoista ei ole vielä hiffannut, kenelle mainosrahoitteisilla kanavilla tehdään ohjelmia, paljastettakoon nyt, että ei suinkaan katsojille, vaan mainostajille. Ja kuten vähänkin televisiota seurannut ymmärsi, viittasin äskeisellä TV 5:n Komediakeittiö-sarjaan. Se on mielestäni ala-arvoisinta soopaa, mitä tuutista on suollettu pitkään aikaan ulos. Jopa kaiken maailman viidakon tähtöset olivat tekeleen rinnalla laatutyötä! Mitä Hedbergiin tulee yleensäkin, hänen opinnäytteensä Grillit huurussa sai kuulla kunniansa jo avauskaudella, eivätkä opiskelut ole tuottaneet näköjään tulosta toisellakaan yrittämällä.

Mainoksissa ei ole sinänsä mitään pahaa, vaan ne ovat keskeinen osa mediatoimintaa. Mutta hyödyttääkö liian tiukka kohderyhmäajattelu pitemmän päälle ketään? Tietyn teeman varaan rakennetut ohjelmat keräävät tolkuttoman ennakkopuffauksen ansiosta korkeat katsojaluvut aloitusjaksolleen, jonka jälkeen katsojat vaihtavat kanavaa. Komediakeittiökin on houkutellut mukaan lukuisia elintarvike- ja kodinkonealan mainostajia. Yksi johtavista kauppaketjuistamme on jopa avoimesti sen pääsponsori.

Ehkäpä parempi tulos, niin mainostajien kuin ohjelmantekijöidenkin kannalta – katsojista puhumattakaan – saataisiin, jos tehtäisiin oikeasti laadukkaita, etukäteen suunniteltuja ja taitavasti käsikirjoitettuja viihdeohjelmia, eikä luotettaisi enää improvisaation voimaan. Ne vetäisivät mukaansa mainostajia laidasta laitaan. Samaa ruokaa hyvästä sketsiviihteestä pitävät syövät, samaa kahvia juovat ja samoilla autoilla ajavat kuin kokki- tai moottoriohjelmia seuraavatkin.

Aikakauslehdistössä on ajoittain painittu samanlaisten ongelmien kanssa. Erikoisjulkaisut ovat syöneet turvallisten, joka viikko ilmestyvien perhe- ja naistenlehtien ilmoitustilaa. Kuitenkin peruselintarvikkeita ja kestokulutushyödykkeitä kannattaisi nimenomaan mainostaa koko kansan lehdissä, koska sitä kautta saisi lisää kontaktipintaa. Esimerkiksi 7 päivää -lehdellä oli aloittaessaan vaikeuksia ilmoitusmyyntinsä kanssa, koska se profiloitui heti alusta lähtien häpeilemättömästi juorulehdeksi. Vasta levikinnousu ja sitä kautta pääsy kamppailuun yleisaikakauslehtien paalupaikasta sai mainostajat kokeilemaan uutta välinettä.

Kotimaisen tv-viihteen tyyppivikoja on myös kiire kuluttaa uudet suosikkiesiintyjät loppuun mahdollisimman tehokkaasti. Kansansuosikkeja pyöritetään samanaikaisesti eri produktioissa kyllästymiseen asti, jollei omassa nimikko-ohjelmassa, niin vähintäänkin jonkin hömppävisailun vieraana tai panelistina. Tälläkin hetkellä, jos avaa television, mitä suurimmalla todennäköisyydellä löytää edestään Hedbergin tai Katajan pärstän. Aikaisemmin törmäsi melkein yhtä suurella varmuudella Roope Salmiseen. Sellainen alkaa tyypistä riippumatta pikku hiljaa tympiä.

Ilkka Isosaari

AJANKOHTAISTA -arkisto

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011