Modernia kielioppia

Kärkevistä teksteistään tunnetuksi tullut ja näyttelijänäkin kunnostautunut Kaarina Hazard kommentoi tuoreeltaan kirjailijan ja entisen vihreiden kansanedustajan, Rosa Meriläisen kolumnia Hesarissa, jossa kirjoitusvirheitä toisten teksteistä suurennuslasilla etsivät saivat kuulla kunniansa. Meriläisen mukaan sanoihin ja niiden kirjoitusasuun takertuminen on tahallista väärinymmärtämistä, jolla vain halutaan pilkata toista tai vaientaa hänet kokonaan. ”Yhtään keskustelua ei vie eteenpäin se, että osoitetaan keskustelukumppanin viestistä yhdyssanavirheet, joita erityisesti lukihäiriöiset tekevät paljon”, Meriläinen antaa esimerkin.

Hazard ei sellaisenaan niele kaikkia Meriläisen ajatuksia. Hän korostaakin, että jo sata vuotta sitten tiedettiin luku- ja kirjoitustaidon olevan elämän ja kuoleman kysymys; keskeinen keino tulla suomalaisiksi. ”Luku- ja kirjoitustaito oli yhtä kuin vapauden alkeet. Opetteleminen sattui päähän ja sen oli määräkin sattua päähän. Ovatko työ, vaivannäkö ja ponnistelu nykyään hyveitä vain kuntosalilla”, hän kysyy.

Hazard muistuttaa, että demokratia toimii kirjaimilla ja sanoilla: ”Ilman niiden hallintaa joutuu yhteisten asioiden ulkopuolelle. Ilman luku- ja kirjoitustaitoa ihminen on se, jota hallitaan, eikä hänestä koskaan voi tulla sitä, joka hallitsee edes omia asioitaan. Vain sortavat voimat halusivat pitää väen tietämättömyydessä ja sokeassa riippuvaisuudessa, ruokkia epäluuloja ja taikauskoa.”

Sosiaalisen median mukaan eräs nimeltä mainitsematon suomen kielen opettaja olisi saanut tarpeekseen oppilaidensa toistuvista kielioppivirheistä ja laatinut siksi modernit perusohjeet, miten sanat suomen kielessä käyttäytyvät. Niistä saattaa olla arvaamatonta apua myös monelle aikuiselle ja jopa suomea ammatikseen käyttävälle, kuten meille toimittajille. Pyydän etukäteen anteeksi, että muistisäännöt saattavat sisältää tavoistani poiketen joitakin lukijoita ärsyttäviä, alatyylisiä ilmaisuja. Ne ovat kuitenkin jo arkipäivää tämän päivän kouluissa. Kielioppisäännöt on kopioitu tuntemattomaksi jättäytyneen nuoren tytön muistiinpanoista.

”Substantiivi on se sana, jonka jälkeen voi lisätä ”perkele”, kuten äijänperkele, autonperkele.

Adjektiivi on sana, jonka eteen lisätään ”paskan”, kuten paskantärkeä, paskanhailee.

Verbi on sana, jonka jälkeen lisätään sanat ”ihan sikana”.

Nyt voi pennunperkeleet päntätä ihan sikana paskanhaileeta kielioppiperkelettä.

Yhdyssana on sellanen, jonka väliin EI voi laittaa vittu. Niinku yhdysvittusana ei käy. Kuormavittuauto. Ei käy. Aivan vitun ihana. Käy.”

Ilkka Isosaari

AJANKOHTAISTA -arkisto

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011