Kunnia ja häpeä

Kunnia ja häpeä ohjaavat tekemisiämme. Erityisesti nuorten keskuudessa on pelkoa tulla kiusatuksi. Siksi nuorille on tärkeää seurata muotia ja ajan trendejä. Näin voi saada arvostusta ja hyväksyntää kaveriporukassa. Samalla, kun pelätään pilkatuksi tulemista, ollaan kuitenkin valmiita saattamaan toisia häväistyksi. Maailma on toisinaan kova. Ja kovuudella usein peitetään omaa epävarmuutta. Niinpä häpeän pelosta nuori saattaa hävetä omia vanhempiaan. Surullista tässä kaikessa on se, että elämästä katoaa aitous. Yritämme mukautua sellaisiksi, mikä tekee meidät hyväksytyiksi, suosituiksi ja arvostetuiksi. Ja saatamme kadottaa aidon itsemme.

Kunniaa samoin kuin häpeää on kuitenkin monenlaista. Ei kaikki arvostus ole hyvästä. Ei ainakaan silloin, jos se saa meidät tekemään asioita, jotka ovat itsellemme tai lähimmäisillemme vahingoksi. Eikä kaikki häpeä ole huono asia. Joskus on syytäkin tuntea häpeää. Se voi suojella meitä tai ohjata meitä oikeaan suuntaan.

Usko Jumalaan ja Jeesukseen voi myös olla asia, joka synnyttää meissä häpeän kokemuksia. Näin ainakin oli Jeesuksen aikalaisissa. Ensi sunnuntain evankeliumitekstissä sanotaan: ”Monet hallitusmiehistäkin uskoivat Jeesukseen. Fariseusten pelossa he eivät kuitenkaan tunnustaneet sitä, jottei heitä erotettaisi synagogasta. Ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama.”

Julkisessa keskustelussa aina välillä nousee esiin näkökulma, jossa luodaan kuva siitä, että Jumalaan uskominen olisi jotenkin epäilyttävää tai järjenvastaista. Usko Jumalaan ei kyllä ole järjen asia, mutta ei se sitä merkitse, että usko olisi järkeä vastaan. Tässä maailmassa on niin monia asioita, joihin ihmisen käsityskyky ei yllä.

Estääkö ihmisten kunnia meitä ottamasta todesta uskon? Nikodemos, neuvoston jäsen, tuli yöllä Jeesuksen puheille, ettei olisi paljastunut. Toisinaan usko Jeesukseen merkitsee pilkan lisäksi myös vainoa. Tällä hetkellä kristityt ovat suurin uskonnollisen vainon kohteeksi joutunut ryhmä. Tämä tosiasia on ollut melko vähän esillä suomalaisissa medioissa.

Apostoli Paavali oli ennen kristityksi kääntymistään innokas kristittyjen vainoaja. Mutta Jumalan armosta vainoajasta tuli rohkea evankeliumin julistaja. Hän saattoi sanoa: ”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat.”

Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune

AJANKOHTAISTA -arkisto

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011