Anttilanmäen historiikki etenee

Erkki Rope esitti vanhoja kuvia Anttilanmäen historiikkihankkeen tiedonkeruutilaisuudessa viime sunnuntaina

Anttilanmäki-Kittelän Asukasyhdistyksen suurimpana hankkeena on tänä vuonna aineiston kerääminen Anttilanmäen historiikkia varten. Tavoitteena on saada materiaali koottua kirjaksi yhdistyksen vuonna 2017 vietettäviin 60-vuotisjuhliin mennessä. Anttilanmäen historian kerääminen on tärkeä osa kotiseudun kulttuuriperinnön tallennusta ja sen esittely kirjallisessa muodossa jakaa tietämystä laajemmalle joukolle. Lisäksi Anttilanmäen historian avulla voidaan peilata koko Lahden ja miksei Hollolankin kehitystä.

Asukasyhdistyksen järjestämä toinen historiikkihankeen tiedonkeruu järjestettiin viime sunnuntaina Anttilanmäen koululla. Tilaisuuden avasi puheenjohtaja Ulla Tuominen toivottaen ilahduttavan runsaslukuisen osallistujamäärän tervetulleeksi.
Yhdistyksen historiatyöryhmä on jo ehtinyt koota materiaalia ja muistoja alueen pitkäaikaisilta asukkailta mm. kyselylomakkeella, joka on jaettu jokaiseen talouteen. Lisäksi työtä varten on haastateltu yli 40 henkilöä. Historiikin toimitustyöhön valittiin toukokuussa toimittaja Merja Åkerlind, joka kertoi osallistujille kirjoitustyönsä vaiheista, sisältäen paljon taustatyötä, arkistojen kaivelua, jo olemassa olevan haastatteluaineiston ja lukuisten valokuvien läpikäyntiä ja tarkastelua.
– Tekstiä syntyy, työ etenee hyvin ja apuna toimii innokas historiatyöryhmä totesi Åkerlind historiikin tämänhetkisen tilanteen

Historiatyöryhmä oli kerännyt koulun seinille vanhojen valokuvien ja karttojen näyttelyn, jota läsnäolijat innolla tutkivat ja kommentoivat, löytyihän sieltä tuttuja kasvoja ja paikkoja menneisyydestä ja taisipa joku löytää oma kuvansakin. Erkki Rope esitti dia-sarjan mielenkiintoisista vanhoista kuvista, joka innoitti yleisön vilkkaaseen keskusteluun ja muisteloihin. Esimerkiksi siitä kuinka ”pirun viulua vinguteltiin naapureiden ikkunan alla ja sitten juostiin pakoon”. Lisäksi nähtävillä oli Mika Viitasen pienoishelikopterilla kuvattuja ilmakuvia Anttilanmäeltä ja Kittelästä.

Totta kai mukavan keskustelun lomassa juotiin kahvit ja nautittiin myös puffetin muista antimista. Loppuhuipennukseksi pidettiin Anttilanmäellä asuneen taiteilija Sirkka-Liisa Forssin maalausten huutokauppa. Maalaukset kuvasivat 1970-luvun Anttilanmäen, osin jo kadonneitakin katunäkymiä.
Jäämme siis odottamaan ensi vuonna ilmestyvää Anttilanmäen historiikki-kirjaa mielenkiinnolla, kuten myös edessäolevia asukasyhdistyksen 60-vuotisjuhlia.

Petri Salomaa

Kalle Veirto: Kirjat eivät ole veljiä keskenään

Yksikään kirja ei ole koskaan syntynyt yhtä helposti kuin The Next One. Se syntyi pyytämättä ja yllättäen viime kesänä, kirjailija Kalle Veirto sanoo

– Uusin kirjani The Next One sijoittuu tietenkin urheilumaailmaan. En ole koskaan aiemmin kirjoittanut kirjaa näin helposti, kirjailija Kalle Veirto kertoo.
Kesäkuun alussa vuosi sitten kirjailija Veirto poti luovuudentuskaa.
– Minua ei huvittanut kirjoittaa yhtään mitään. Tuntui siltä, että kaivo on juotu tyhjäksi.

Ahkeralla kirjailijalla on kuitenkin tapana pitää tietokonetta auki koko ajan. Hän kertoo, että aamut ovat hänelle luovimpia hetkiä ja silloin yleensä syntyy useita liuskoja tekstiä.
– Luovuudentuskaista oloa podin viikon verran ja sen jälkeen idea uudesta kirjasta lähti muhimaan vyörynomaisesti päässäni. Tämä kirja syntyi yllättäen ja pyytämättä, jos legendaarisia poliittisia termejä saa käyttää.

Yksi kirjailijan ystävä toimii verkkokommentaattorina ja hänen kokemustensa pohjalta idea lähti liikkeelle.
– Kirjoitin ensimmäisen lauseen ja toisen heti perään. Kun ensimmäinen kappale oli valmis, niin tiesin heti, että tässä on kirjan ääni.Kirjan kirjoitusprosessi kesti kuukauden

– Soitin kustannustoimittajalleni ja kysyin, että kelpaako tällainen. Sain myöntävän vastauksen. Väänsimme ainoastaan kirjan päähenkilön Pasi. K. Rannan-nimestä kättä, mutta minä voitin sen taistelun.

Lahtelaisille tuttuja paikkoja

Kirjailija Veirto liikkuu joka päivä mustalla pyörällään eri puolilla kaupunkia ja tarkkailee samalla ihmisiä ja ympäristöään.
– En kiellä sitä, etteikö monille lahtelaisille kirjoissani ole tuttuja paikkoja. Kirjoista voi bongata muun muassa Länsiharjun koulun, Kullankukkulan, Perhepuiston, Myllytien tai esimerkiksi Salinkallion koulun. Uudessa kirjassa tapahtumien keskiössä on jäähalli.

Tunnistettavuudella on kirjailijan mukaan merkitystä vain lahtelaisille lukijoille.
– Lahti on tietenkin se mielenmaisema, josta ammennan ideoita ja havaintoja kirjoihini.

Veirto on tehnyt yhteistyötä Etelä-Lahden koulujen kanssa. Hän on vieraillut kouluissa ja kertonut kirjailijan työstään. Salinkallion koulussa on luova luokka ja se on olennainen osa uuden kirjan sisältöä.
– Jokainen kirja antaa aina tietynlaisen lupauksen alussa. Silloin kirja on onnistunut, jos se onnistuu lopussa lunastamaan annetun lupauksen.

Kirjamessuille mukaan

– Olen mukana Helsingin ja Turun kirjamessuilla tänä syksynä. Siellä voi tulla keskustelemaan kanssani tai antamaan esimerkiksi uusia kirjaideoita. Lasten ja nuorten kanssa on aina mukava rupatella.

Kirjailija ei osaa sanoa, millainen merkitys kirjamessuilla on hänen kirjamyyntinsä suhteen.
– Vuosi sitten olin Helsingin kirjamessuilla tarinateltassa kertomassa nuortenkirjoista. Yleisönä minulla oli väsähtäneitä lapsia ja lapsiperheitä. Lapset painivat ja piehtaroivat koko ajan siellä teltassa. Silloin oli havaittavissa pientä kohtaanto-ongelmaa, mutta minulla oli kuitenkin hauskaa.

Veirto on kiitollinen hallituksen päätökselle nostaa kirjastokorvaukset Pohjoismaiselle tasolle.
– Se on suoraa tuloa kirjailijalle ja itselleni se on merkittävä tulonlähde. Tuki menee tässä hyvälevikkiselle kirjallisuudelle eli ahkeruudesta palkitaan. Jos olet kirjoittanut kirjan, jota luetaan ja lainataan, niin silloin saat myös taloudellista hyötyä. Tämä on mielestäni odotettu ja oikeudenmukainen uudistus meille kirjailijoille.

Petri Görman

 

KEHATIEKESKUSTELU: ”Lähivirkistysalueisiin kehätien varrella kiinnitetty huomiota suunnitteluvaiheessa”

Päätoimittaja Petri Salomaa, projektipäällikkö Janne Wikström ja Lahden kunnallistekniikan johtaja Jorma Vaskelainen pohtivat kehätien rakentamiskysymyksiä yleisöpaneelissa torilla viikko sitten.

Lahden ympäristötoimi järjesti kehätietä koskevan paneelikeskustelun torilla viime viikolla, johon osallistuivat Omalähiö-lehden päätoimittaja Petri Salomaa, Liikenneviraston projektipäällikkö Janne Wikström, Lahden kunnallistekniikan johtaja Jorma Vaskelainen sekä asukasaktivisti Erkki Rope. Puheenjohtaja keskustelutilaisuudessa toimi ympäristöjohtaja Saara Vauramo.

Etelä-Lahdessa ja Liipolassa asuvat ihmiset ovat olleet huolissaan, kuinka käy heidän virkistysaluilleen ja millaisia haittavaikutuksia liikennemelu tuo mukanaan.
– Meillä on tarkoitus avoimesti kertoa kaikille Etelä-Lahden asukkaille tämän hankkeen etenemisestä. Urakoitsijoiden ja suunnittelijoiden mielipiteet hankkeesta on jo kartoitettu, Liikenneviraston projektipäällikkö Janne Wikström kertoi.

Projektipäällikön mukaan Liipolassa tehdään 100 metriä betonitunnelia tien rakennuksen yhteydessä, jotta ulkoilureitteihin ei tarvitse tehdä muutoksia. Betoniosuus maksaa häneen tietojen perusteella paljon.
– Toki se on selvää, että iso tie muuttaa kaupunkikuvaa monessa kohtaa, mutta näin isojen projektien yhteydessä paikalliset asukkaat huomioidaan ja heidän mielipiteitään kuunnellaan mahdollisuuksien mukaan.

Pohjavesialueen betonisuojaus puhutti

– Olen keskustellut limnologi Juha Kedon kanssa ja hänen mielestään betonikaukalon tulisi olla vähintään 200 metriä pitkä. Suunnitelmiin kirjattu sen pituudeksi vain 80 metriä, päätoimittaja Petri Salomaa muistutti.
Projektipäällikkö Wikström kertoi, että alueella tehdään vielä jonkin aikaa maaperätutkimuksia, jonka jälkeen päätös betonikaukalon pituudesta lyödään lukkoon.
– Liikennevirastolle jää vastuu tästä tiestä myös rakentamisen jälkeen. Siksi intresseissämme on tehdä moderni ja kestävä kehätie.
Kalvosuojausrakennelmia ja pohjavesikaukaloita rakennetaan erityisesti kohtaan, joka sivuaa vedenpuhdistuslaitosta Patomäessä.
– Parhaan suojan siellä kuitenkin antaa kiinteä savikerros, joka ei päästä juurikaan mitään läpi.

Lobbauspainotteista keskustelua

– Kyllä kehätien tiedottaminen on ollut aina lobbauspainotteista. Sellaisia ideoita ei ole saanut nostaa keskusteluun, jotka nostaisivat tien hintaa, asukasaktivisti Erkki Rope totesi.
Päätoimittaja Salomaa myös muistutti siitä, että Liikennelaitoksen ja kaupungin olisi hyvä jalkautua etelälahtelaisten ihmisten luokse kertomaan kehätien tulevista kuvioista.
– Asiasta on saanut tietoa, kun sitä osaa etsiä, mutta tällä alueella asuu paljon vanhusväestöä, joka ei moderneja tiedotusvälineitä seuraa. Monilta huhuilta katkeaisi siivet, kun asukastilaisuuksia järjestettäisiin alueella.
Kaupunginvirkamiehenä Jorma Vaskelainen lupasi huolehtia siitä, että asukkaiden informointia kehätiestä lisätään.
– Luulen, että Liikenneviraston projektipäällikkö joutunee virkansa puolesta olemaan aktiivisesti yhteydessä alueen ihmisiin.

Yhdeksän siltaa Porvoonjoen yli

Ympäristöjohtaja Vauramo muistutti keskustelun ohessa, että kehätie on lupaprosessina valtava.
– Pitkien maisemasiltojen avulla esimerkiksi hirvet pystyvät liikkumaan paikasta toiseen.
Hankkeella on ympäristöjohtajan mukaan myös uhkavaikutuksia Porvoonjoen monimuotoiseen luontoympäristöön.
– Oikoradan ja Nostavan kohdalla olevien siltojen alta eläimet pääset liikkumaan helposti paikasta toiseen, Wikström muistutti.
Selvitysten perusteella voidaan projektipäällikön mielestä lisätä pieneläinputkia, jos ne katsotaan tarpeellisiksi.
– Tielinjaus kulkee Hollolassa isojen metsäalueiden läpi ja se on minimoitu riittävän kapeaksi, jotta emme turhaan turmele paikallista luonnonympäristöä. Linjauksen puuston poistoa on käyty jo läpi yhdessä Lahden ja Hollolan kanssa.

Petri Görman

Korsipuistossa vietettiin elojuhlaa

Alijuhakkalan asukasyhdistyksellä on toimelias ja aikaansaava hallitus

Alijuhakkalan asukasyhdistyksen elojuhla järjestettiin lauantaina 17.9. Korsipuistossa. Iltapäivän aikana ehdittiin naapureiden kanssa seurustelun lisäksi ottaa mittaa monenlaisissa kisailuissa ja nauttia maittava ateria. Tänä vuonna oli ensimmäistä kertaa mukana myös arpojen myyntiä ja se osoittautuikin suosituksi. Lieneekö syy siinä että voittoja oli tarjolla paljon ja valikoima oli mielenkiintoinen.

Puheenjohtajan tervetulosanojen jälkeen aloitettiin kisailu kaikissa lajeissa. Tällä kertaa lajeina olivat perinteinen saappaanheitto, sekä uudemmat lajit jalkapallon nopeuspotku ja frisbeen tarkkuusheitto. Kaikissa lajeissa oli useita sarjoja joten jokainen pääsi kisaamaan oman ikäisiään vastaan. Osallistujista ei mihinkään lajiin ollut puutetta vaan kaikki kiinnostivat ikään tai sukupuoleen katsomatta.

Saappaanheitto osoittautui metrien valossa miesten lajiksi mutta kovia tuloksia syntyi myös muissa sarjoissa. Miesten sarjan voitti Arto Pyykkönen ja yli 10-vuotiaitten tyttöjen sarjan Saga Pyykkönen. Pyykkösen perheessä oli siis kaksi syytä mitalikahvien keittoon. Miesten sarjan toiseksi tuli Antti Jussila, joka voitti myös jalkapallon nopeuspotkukilpailun. Antti tykitti pallon hurjaan vauhtiin ja nopeustutka näytti huimat 106km/h! Päivän toisesta 100km/h ylityksestä vastasi Mika Ripatti.

Ripatit olivat vahvasti mukana

Ripatin perhe oli muutenkin vahvasti kisailemassa, sillä naisten sarjan potkukilpailussa voitti Mervi Ripattituloksella 76km/h. Mervi kunnostautui myös saappaanheitossa voittaen oman sarjansa. Yli kymmenenvuotiaiden poikien sarjan potkukilpailussa voitti 13-vuotias Viljami Ertl. Hän tykitti tutkaan 82km/h lukemat ja oli tuloksellaan pitkään myös kokonaiskisan johdossa. Myös frisbeegolf veti osallistujia puoleensa kaikista ikäluokista. Laji vaati tarkkuutta ja hyvää hermojen hallintaa ja kenties juuri siksi voitto meni naisille. Ykköspalkinnon pokkasi Mirva Ertl.

Frisbeegolf vaatii tarkkuutta

Kisailujen jälkeen olikin kaikilla jo mukava nälkä. Yhdistyksemme oma ”master chef” Markku Heija oli taas loihtinut maittavan aterian joten nälkää ei tarvinnut kauaa kärsiä. Ruokailun päälle oli tietysti vielä pullakahvit ja palkintojenjako.

Iso kiitos kaikille tapahtuman järjestäjille ja tapahtumaan osallistuneille. Onnittelut eri kilpailulajeissa menestyneille. Ottakaa ensi vuonna naapuritkin mukaan niin saadaan tapahtumasta vieläkin parempi. Tilaa kyllä puistossa riittää.

Yhdistyksellä on aktiivinen ja toimintakykyinen hallitus mutta meidänkin voimamme ovat rajalliset. Jos siis haluat tulla mukaan toimintaan niin ota rohkeasti yhteyttä. Toiminnan jatkumisen takia toivomme tietysti että mahdollisimman moni maksaa vuosittaisen jäsenmaksun joka on 10€/talous.
Lisätietoja löytyy osoitteesta www.alijuhakkala.com ja Facebookin Alijuhakkalalaiset ryhmästä.

Seuraava järjestämämme ulkotapahtuma on uuden vuoden ilotulitus Korsipuistossa. Nähdään viimeistään silloin!

Syysterveisin

Lasse Latvatalo
Alijuhakkalan asukasyhdistyksen puheenjohtaja
Kuvat: Jarmo Rousku

 

Sipe Santapukki: Pasi Nurmisella on turkoosi sydän

Apulannan rumpalina paremmin tunnettu Sipe Santapukki valittiin monen yllätykseksi kesäkuussa SM-liigajoukkue Lahden Pelicansin hallitukseen. Santapukin toimialueeksi määriteltiin tuolloin Isku Areenan tapahtumapuoli. Mistä oikein on kysymys?

– Ykkösasia on tietenkin se, että jengi viihtyisi peleissä ja saisivat tarvitsemansa palvelut pelin aikana ja erätauoilla helposti. Erätauot ovat lyhyitä ja porukkaa paljon. Itse olen vuosia käynyt peleissä ja nähnyt maksavan asiakkaan silmin miten asiat on hoidettu. On oikeastaan sama onko hallilla kaksituhatta tai neljätuhatta katsojaa, kioskimyyntiin se ei suuresti vaikuta. Tämä tarkoittaa sitä, että jengi ei ehdi ostaa erätauon aikana jonojen takia tai ei yksinkertaisesti edes viitsi lähteä jonottamaan. Siihen on panostettu, että jonoja saataisiin lyhennettyä ja palveluja nopeutettua.
Yksi esiin noussut visio jonojen minimoiseksi on älypuhelinsovellus, jonka avulla voisi tilata vaikkapa sen kahvin ja sämpylän suoraan omalle istuinpaikalleen.

– Toinen tuohon tapahtumapuoleen liittyvä fakta on se, ettei Lahden jäähallia ole paljon osattu käyttää jääkiekkoilun ulkopuolisiin tapahtumiin. Sieltä puolelta olisi varmasti muutama euro kerättävissä myöntää Santapukki

Pelicansin hallitus ja omistuskuviot ovat olleet kesällä enemmän esillä kuin jääkiekolliset tekijät. Millä mielellä olet seurannut keskustelua Pelicansista kesän aikana?
– Lähinnä olen seurannut tilannetta sivusta ja jopa naureskellut, että kaikenlaista sitä onkin. Hallituksessa on kiva olla messissä ja nähdä läheltä mihin lahtelainen jääkiekko on menossa. Ja tietenkin olla itsekin mukana, muutakin kuin vain fanina kertoo Santapukki.

Mitä odotat ensi kaudella Pelicansilta pelillisesti?
– Meillähän ei ole mikään nimekkäin materiaali, mutta aika hyviä ennusmerkkejä on nähty harjoituskaudella. Jopa Växjön pelaajat kehuivat Pelicansia paremmaksi kuin Frölundaa, joka on aika isosti sanottu. Ketään pelaajaa en osaa nostaa esille, vaan vahvuus löytyy nimenomaan joukkuepelaamisesta

Vanhana heinolalaisena Santapukki arvostaa korkealle Pelicansin ja Peliittojen yhteistyötä, jonka avulla Pelicansin A-junioreista pääsee pelaamaan Mestistä Peliittoihin ja Peliitoistakin on mahdollista nousta liigajäille.
– Koska isot seurat kyttäävät näitä meidän tulevia tähtiämme, täytyy meidänkin olla ajoissa hereillä jatkosopimusten kanssa.

Vaikka Pelicansia on kesän aikana riepoteltu mediassa hallituskuvioista enemmän kuin tarpeeksi on Santapukilla kova luotto pääomistaja Pasi Nurmiseen.
– Jos jollain on iso turkoosinvärinen sydän, niin se on Pasi Nurmisella. Pasi tekee hommia suurella inohimolla. Kyllä tässä minun mielestäni on selkeä suunta siinä mihin lahtelaista jääkiekkoa ollaan viemässä ja tulevaisuudessa on tulossa vielä paljon hyvää uskoo Santapukki näin uuden kauden alla.

-Pete Salomaa- 

Janne Laukkanen:
”Kotikaupunkiin oli mukava palata”

Jokaisen joukkueen tavoitteena on tietenkin ennen kauden alkua mestaruus. Toivottavasti Pelicans pelaa tasaisen sarjakauden, Pelicansin urheilutoimenjohtaja Janne Laukkanen sanoo.

Laukkanen ei olisi lähtenyt urheilutoimenjohtajaksi, jos hän ei uskoisi menestykseen.
– Menestykseen ei ole oikopolkuja. Töitä on tehtävä hyvällä sykkeellä ja pitkäjänteisesti.

Slovakian turnausvoitto kertoo ainakin sen, että harjoittelukausi on onnistunut Pelicansilta hyvin.
– Turnaus jälkeen oli tyytyväinen olo. Joukkuehenki on hyvä ja muutenkin koko tiimi toimii hyvin yhteen.

Urheilutoimenjohtaja aikoo kiertää sarjakauden ensimmäiset peli joukkueen mukana.
– Lokakuun alussa katsotaan valmentajien kanssa täytyykö korjausliikkeitä tehdä.

Junioritoimintaan huomiota

– Haluan antaa lahtelaisille nuorille jääkiekkoilijoille mahdollisuuden nousta kotikaupungin liigajoukkueeseen.

Lahtelainen juniorikasvatustyö on ollut aina laadukasta ja sen jatkojalostaminen on myös uuden urheilutoimenjohtajan yksi työn osa-alue.
– Olen jo käynyt katsomassa juniorijoukkueiden pelejä ja hyvältä näyttää.

Laukkanen aikoo hyödyntää urheilutoimenjohtajan työssä omia aktiiviuranaikaisia kokemuksia.
– Muistan hyvin, kun itse pääsi joskus harjoittelemaan vanhempien pelaajien kanssa. Jos A- tai B -junioreille tarjoaa mahdollisuuden harjoitella muutaman kerran liigajoukkueen kanssa, niin se antaa kummasti buustia harjoitteluun. Lahdessa on Laukkasen mielestä myös hyvät harjoitteluolosuhteet.

Lahti on jääkiekkokaupunki

– Oli tosi mukava palata Lahteen. Oman kotikaupungin jääkiekkomenestyksen hyväksi aion tehdä paljon työtä.

Lahti näyttää Laukkasen mukaan hieman erilaiselta kuin 1990 -luvun alussa, jolloin mies pyyhki kotikaupungin pölyt niskastaan.
– En ole koskaan unohtanut Lahtea. Omat vanhemmat asuvat vielä samassa talossa Liipolassa, josta itse lähdin maailmalle.

Ennen ammattilaisvuosia Laukkanen harjoitteli paljon Kerinkallion luistinradalla ja jäähalleilla.
– Kuulin, että alueella ei ole enää jäähallia vaan sinne on rakennettu asuinalue. On pakko käydä katsomassa paikkaa syksyn aikana.
– Onneksi oma kotikenttä Liipolassa on vielä entisessä loistossaan. Ehkä siellä täytyy käydä fiilistelemässä omien lasten kanssa tulevana talvena.

-Petri Görman- 

Pelicans luottaa tuttuihin nimiin

2016-08-22, Lahti, Finland.
Liigan kausikuvaus 2016-17
Pelicans.
Ylärivi vasemmalta: Martti Malinen (huoltaja), Nico Manelius, Aleksi Rekonen, Hannes Björninen, Sebastian Repo, Roni Rukajärvi, Artturi Toivola, Henri Heino, Iikka Kangasniemi, Reijo Loukiainen (huoltaja)
Keskirivi vasemmalta: Roope Elimäki, Kimi Koivisto, Joonas Alanne, Taavi Vartiainen, Miska Siikonen, Juha-Pekka Pietilä, Ben Blood, Miro Hovinen, Vili Sopanen, Morten Poulsen, Juha Nakari (Fysiikkavalmentaja/Fysioterapeutti)
Alarivi vasemmalta: Joona Voutilainen, Pasi Puistola, Petri Villa (lääkäri), Juhani Tyrväinen, Kari Eloranta (valmentaja), Marko Pöyhönen, Petri Matikainen (päävalmentaja), Antti Erkinjuntti, Pasi Nurminen (valmentaja), Stefan Lassen, Simo Vehviläinen (jj/videovalmentaja), Juha Leimu, Janne Juvonen
By Europhoto/ Jukka Rautio

Loppuviikosta starttaava jääkiekon Liiga on jälleen takuuvarma puhuttaja talven pimeinä iltoina Lahden turuilla ja toreilla. Miten Pelicansilla menee? Kuka lyö pelaajista läpi? Meneekö Matikaisella ja Nurmisella överiksi? Pysyykö Ben Blood ruodussa? Mitä tekee Pena Matikainen? Kesän hallituskuviospekuloinnit, rahanpesujutut ja zinzino-öljyt voidaan nyt heittää romukoppaan ja keskittyä siihen tärkeimpään eli peliin. Hallelujaa!

Valmentajat Petri Matikainen ja Pasi Nurminen ovat selkeästi löytäneet Pelikaani-parvelleen oikean muodon, missä on hyvä lentää. Matikaisen ja Nurmisen sapluunaan sopimattomat pelaajat on heivattu yli laidan, eikä ns. tarpeettomia ulkomaalaisvahvistuksia ole haluttu edes hankkia. Valmentajat ovat koko ajan puhuneet sitoutumisesta ja siitä Pelicansista onkin tällä kaudella kysymys. Joukkueeessa ei ole suuria tähtiä, vaan kaikki perustuu tiiviiseen joukkuepelaamiseen. Tuttua Petu Matikaista siis jo Bluesin ajoilta. Itse asiassa suurin osa joukkueen palasista loksahteli paikalleen jo viime kevään playoff-sarjassa HIFK:ta vastaan, jossa Pelicans näytti, että joukkueelta löytyy sittenkin niitä käsiä muuhunkin kuin tappelemiseen.

Niinpä normaalivuosista poiketen on vaihtuvuus turkoosileirissä ollut huomattavasti vähäisempää kuin aikaisempina vuosina. Pois ovat lähteneet Ryan Potulny, Dane Byers,  Miika Roine ja Janne Ritamäki.Puolustuksesta pelit lopetti legenda Jan Latvala. Lisäksi maalivahtiosastolta poistui Niko Hovinen. Byers ja Roine on korvattu paremmilla versioilla, sillä tanskalainen Poulsen ja Bluesista tullut Kangasniemi kyllä hoitavat homman paremmin kuin lähteneet. Latvalan tilalle nousee joukkueen nestoriksi Pasi Puistola, jonka Pelicans hankki jo viime keväänä, mutta loukkaantumiset estivät ensiesiintymisen turkoosinutussa vielä viime kaudella.

Niko Hovisen viime kausi oli vaikea ja oikeastaan vain pari viimeisintä kauden peliä näytti siltä Hoviselta, johon totuimme hopeakaudella. Nuori Joona Voutilainen on katsomaton kortti liigatasolla, mutta harjoituspeleissä nuori mies on näyttänyt, että kakkosvahdin paikka hoituu varmuudella. Jopa paremmin kuin runkosarjan aikaiselta Hoviselta.

Pelicans on pelannut harjoituspelit lupaavasti. Alla on seitsemän voittoa ja kaksi tappiota, joista toinen voittolaukauskisassa. Pieni vaihtuvuus kokoonpanossa antaa Pelicansille varsinkin kauden alussa edun moneen muuhun joukkueeseen verrattuna. Pelaajat ovat tuttuja toisilleen, pelisysteemi ja valmentajien vaatimustaso on tuttu. Isoja etuja varsinkin joukkueisiin, joissa vaihtuvuus on ollut suurta ja kenties valmentajakin vaihtunut. Niinpä monissa ennakkoarvioinnissa Pelicans on nostettu sarjan mustaksi hevoseksi. Kaikki on mahdollista sijojen 6- 12 välillä. Pelicans on pelannut melko samoilla kentällisillä jo harjoituskauden alusta, joten on oletettavaa, että jollain tämäntapaisilla kentällisillä myös kausi avataan.
Logo

1. kenttä: Erkinjuntti – Tyrväinen -Sopanen – Leimu – Lassen
Viime keväänä HIFK.ta kiusanut ykköskenttä on Pelicansin todellinen ykkösnyrkki. Tyrväisestä on kehittymässä pelirohkea ja rouhea sentteri, jolla on samanlaisia avuja kuin eräällä Komarovilla. Erkinjuntti ja Sopanen taiteilevat sitten niitä häkkejä. Lassen on perusvarma suorittaja ja Leimu liigan kovin siniviivatykki.

2. Kenttä: Repo – Björninen – Kangasniemi – Hovinen – Blood
Repo heitti viime kaudella 15 maalia ja mikään ei puhu sen puolesta, että tahti hiljenisi tällä kaudella, päinvastoin. Björninen saa todellisen näytönpaikan nyt kiekollisessa roolissa. Iikka Kangasniemi on nimi, joka kannattaa painaa mieleen. Pieni mutta äärimmäisen taitava väkkärä tulee olemaan ensi kauden lahtelaisyleisön lemmikki. Veri-Pena nähdään tällä kaudella huomattavasti kiekollisemmassa roolissa ja Miro Hovinen saa toivottavasti alleen ehjän kauden ilman loukkaantumisia.

3. Kenttä: Poulsen – Siikonen – Rekonen – Puistola – Pöyhönen
Kolmonen vaikuttaa enemmän duunarikentältä, jossa kellään pelaajista ei ainakaan etukäteen tunnu löytyvän käsiä, mutta asennetta sitä enemmän. Nuorten MM-kultamitalisti Siikosellekin tarjotaan nyt suurta roolia kolmosen keskellä. Rekonen väläytteli viime keväänä ja Poulsen on Tanskan maajoukkueen vakiokasvoja. Pasi Puistola ottaa Latvalan paikan joukkueen nestorina ja harjoitusottelut ovat paljastaneet miehen olevan nyt kunnossa. Pöyhönen on mies, joka voidaan heittää myös hyökkääjäksi, jos jollain ei peli ketjuissa lähde kulkemaan.

4. Kenttä: Vartiainen – Heino – Alanne – Manelius – Pietilä
Nelonen ei Pelicansissa ole varsinainen jarruketju, sillä hyökkäysketjusta löytyy myös ratkaisuvoimaa, tekihän Alanne viime kaudella yhdeksän maalia. Lisäksi Vartiaisella on potentiaalia muuhunkin kuin hämmentämiseen ja taklaamiseen. Pakkipari Manelius-Pietilä pärjää kunhan muitaa pelata omilla vahvuuksillaan.

Peliaikaa jäävät näillä näkymin kyttäämään hyökkääjistä Kimi Koivisto ja Roope Elimäki sekä puolustuksesta Roni Rukajärvi. Loukkantumisia paikkaamaan löytyy vielä Peliitoista ja A-junioreista ainakin Severi Lahtinen, Matti Okker, Santeri Saari, Joonas Harald jne. mutta kovin leveä ei Pelicansin rosteri ole, jos loukkaantumisia tulee. Oletettavaa onkin, että 1-2 uutta pelaajaa hankitaan viimeistään loka-marraskuussa.

Maalivahtipeluutus on Pelicansissa viime kauteen verrattuna harvinaisen selkeä. Janne Juvonen pelaa noin 40-50 peliä ja Joona Voutilainen stunttaa loput.


OMALÄHIÖN RUNKOSARJAVEIKKAUS KAUDELLA 2016-17

Heitetään loppuun vielä oma arvio siitä, miten runkosarjassa tulee käymään SM-liigakaudella 2016-17. Liiga tulee tällä kaudella olemaan ennätystasainen. Useissa eri ennakkoarvioissa kärkijoukkueita olisivat HIFK, Jyp, Tappara ja Kärpät. Sen jälkeen tulee todella tasainen joukko, johon kuuluvat TPS, Lukko, Saipa, Pelicans, Ässät, KooKoo ja Sport. Lisäksi HPK ja Ilves ovat lähellä tätä ryhmää, joten kisa playoff-paikoista on tällä kaudella todella kiivas. Kalpa ja varsinkin Jukurit on tuomittu aika yleisesti alakastin joukkueiksi.

1. HIFK  – Kovin joukkue paperilla ja ennakkoarvioissa, kuka korvaa Ramstedtin? Jokerikorttina JM Aaltonen
2. JYP  – Kova hyökkäyskalusto, maalivahdit kysymysmerkki
3. Tappara  – Pystyykö korvaamaan Laineen, Kuuselan ja Karhusen? Peruspeli kunnossa
4. Kärpät  – Uusi valmentaja, uudet pelaajat, Voittamisen kulttuuri syvässä, tuskin kyykkää tänäkään vuonna
5. TPS  – Länsirannikon ykkönen, Uskottavuus nousussa
6. Lukko  – Mitä Dufvan jälkeen? Pelaajamateriaali tasaisen hyvä
7. SaiPa  – Uusi valmentaja Santanen kysymysmerkkinä, Onko SaiPa löytänyt tänäkin vuonna kovat ulkomaalaisavut?
8. Pelicans  – Vahvuutena tuttu pelitapa ja pieni vaihtuvuus
9. Ässät  – Uusi porilainen sukupolvi nostaa päätään
10. KooKoo  – Kouvolassa on yksi liigan kovimmista sentterinelikoista
11. Sport – Taistelee tiukasti säälipleijaripaikasta
12. HPK  – Pelkkä Niko Kapanen ei ihan riitä
13. Ilves  – Valmentaja Karri Kivi plussaa, pelaajamateriaali ei
14. KalPa  – Kuopiolaisten pelityyli on jo kaikkien tiedossa, pelaajamateriaali ei tarpeeksi laadukas
15. Jukurit  – Repii ja raastaa, mutta miten tehdä kolmos-nelosketjun miehistä ykkösketjun vastuunkantajia? Dufva plussaa

-Pete Salomaa-

Lotat sotarintaman taustavoimana

Elokuvantekijä, kapteeni evp. Keijo Skippari kädessään Rintamalotta-dokumenttielokuvan saama kultamitali.

Nuoret naiset lähtivät talvisotaa edeltävänä syksynä muonituslottina auttamaan linnoitustöissä olevia miehiä itärajan läheisyyteen. Koko viime sotien aikana heitä oli Suomen armeijan eri tehtävissä 1939 – 45 lähes neljännesmiljoona. Rintamalla olleiden lisäksi naiset tekivät töitä kotirintamalla ja teollisuudessa, mistä miehet olivat lähteneet sotimaan. Dokumenttielokuva Rintamalotta kertoo lahtelaisen muonituslotta Elsa Vanhalan(1918-2016) sodanaikaisen tarinan haastatteluin ja kuvin.

Dokumenttifilmi Rintamalotta voitti tämän vuoden Word Movie Contest UNICA -filmifestivaaleilla kultamitalin, tekijänä Keijo Skippari. Harrastelijoille vuosittain tarkoitettu dokumenttivideokilpailu pidettiin tänä vuonna Romaniassa. Dokumentteja oli mukana 23 maasta ja kilpailuun osallistui 95 elokuvaa, joitten pituus sai olla runsas 23 minuuttia. Elokuvan tekstit käänsivät englanniksi tekijän sukulaistytöt Sini Savilaakso ja Suvi Allan sekä englantilainen Mark Allan.

Dokumentin tekijä ja kilpailun voittaja on lahtelainen, evp. kapteeni. Hänen työsarkansa oli Lahdessa, Hennalan Hämeen rykmentissä. Hän joutui opiskelemaan työtään varten sotilaitten koulutukseen tarvittavaa videotekniikkaa. Siitä muodostui myös harrastus, mikä on tuonut Skipparille muistakin elokuvista palkintoja. Eräs persoonallinen idea oli Malskin piipun mietteen elokuva ennen sen kaatamista, jota Skippari kuvasi päivä päivältä.

Rintamalotta-elokuvaan Skippari kertoi saaneensa kimmokkeen, kun hän keskusteli rouva Vanhalan kanssa jo 1980-luvun lopulla Hämeen Rykmentin juhlassa. Tämä oli Lahden Seudun Lottaperinneyhdistys ry:n aktiivijäsen. Skipparia kiinnostui Elsa-rouvan muisteluista, kun tämä oli ollut nuorena muonituslottana ennen talvisotaa Vironlahdella, mikä oli dokumentin tekijälle läheinen pitäjä. Elokuvan aihe kypsyi tekijän mielessä. Ensimmäiseksi tuli ajatus tehdä lottana koko nuoruutensa olleesta muonittajasta Elsa Vanhalasta dokumenttielokuva Lottamuseolle annettavaksi.

Lyhyeen dokumenttiin mahtuu useita tapahtumia. Tarina kertoo, että rykmentin komentajalta , missä silloinen Elsa Lampi toimi, oli valistusupseerille tullut käsky, tehdä lauluja, mitkä poistavat miehistön koti-ikävän. Vuosien mittaan Elsa-rouvalle selvisi, että hän oli sodan ajan Eldankajärven jää -iskelmän Lotta Lunkreeni. Hänen tyttönimensä Lampi ei sopinut sanoittaja Erkki Tiesmaan riimitykseen. Kanttiinissa hänet tunnettiin nimellä lotta Karoliina. Elokuvan taustamusiikkina soivat muutkin 1940-luvulta tutuksi tulleet sävelet.

Elokuva muodostuu osaksi selkeäsanaisen Elsa-rouvan haastatteluista. Mukana on myös hänen arkistostaan valokuvia sekä muistiinpanoja sodan ajalta. Niitä on tehnyt Keijo Skipparin lisäksi veljentytär Marja Lampi. Video Taakse jäänyttä elämää on hänen tekemänsä ja se on mukana voittaja-dokumentissa.

Lottien toimet Uhtualla ja eturintamalla eivät olleet lomailua ja sotapoikien kanssa jutustelua, vaan aseiden melskeessä rohkeutta vaativaa työtä. Elsa Vanhala on todennutkin lähteneensä mukaan sisartensa esimerkkejå noudattaen. Hän on todennut, että viisi vuotta parhaasta nuoruudesta rintamalla oli hänelle merkityksellinen, koska jokainen yritti tehdä parhaansa isänmaan hyväksi. Lottana toimiminen merkitsi nuorelle ihmiselle myös työtä, ruokaa ja asuntoa toki pahimmillaan taistelujen keskellä.

UNICAN filmifestivaalin tuomarit olivat yksimielisiä voittajateoksesta. Eräs heistä on todennut : ”Muistakaa, että tämä pieni kansakunta voitti Stalinin!” sekä ”Dramaattisen sodan taustaa vasten seurattiin nuoren naisen inhimillistä tarinaa. Siksi on tärkeää tallentaa näitä dokumentteja.”

Rintamalotta-dokumentti on nähtävissä elokuvateatteri Kino Iiriksessä ilmaisnäytöksinä ensi pyhänä 18.9. sekä 20. ja 22.9 klo 12.

Marja-Liisa Niuranen

 

Liipolastakin voi ponnistaa valtuustosalin seinälle

– En sitä koskaan ajatellut liipolalaisena pikkupoikana, että jonakin päivänä minusta tehdään oma muotokuva kotikaupunkini valtuuston seinälle, kaupunginvaltuusto puheenjohtaja Mika Kari totesi muotokuvansa paljastamistilaisuudessa.

Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja totesi kiitossanoissaan, että, yli sadan vuoden tradition kohteena oleminen vetää mielen nöyräksi.
– Minulle jäi henkilökohtaisesti mieleen ne mielenkiintoiset keskustelut, joita kävimme kuvataitelija Aaro Matinlaurin kanssa.

Kuvataitelija Matinlauri loi maalaustilanteisiin hyvän tunnelman valitsemallaan musiikilla Karin mukaan.
– Kyllä tästä teoksesta itsensä tunnistaa.

Mika Karin muotokuva sijoitetaan valtuustosalin takaseinälle Ilkka Viljasen viereen.

Arkkitehdiltä paikat muotokuville

Lahdessa valtuuston puheenjohtajien muotokuvien symbolinen viesti korostuu sillä, että puheenjohtajien muotokuvat ovat esillä valtuustosalissa.
– Eliel Saarinen ajatteli jo salia suunnitellessaan muotokuville paikat, niin luontevasti ne kertaavat täällä Lahden kaupungin historiaa ja kertovat oman aikansa maalaustaiteesta, kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta totesi juhlapuheessaan.

Kaupunginjohtaja muistutti, että valtuuston puheenjohtajien muotokuvat ovat arvokas perinne ja myös yksi hieno piirre kunnallisdemokratiassa.
– Lahden kaupunginmuseo on huolehtinut tämän perinteen jatkumisesta, ja muotokuvakokoelmaamme voikin ylpeänä esitellä kaikille kaupungintalon vierailijoille.

Petri Görman

 

Apulandia avautuu Hennalassa

Sipe Santapukki ei tarkkaan tiedä montako kultalevyä Apulanta on vastaanottanut uransa aikana. 
– Mukava, että nyt ne sai mahtumaan kaikki samalle seinälle, kotona kun ei ollut tarpeeksi tilaa totesi Sipe

Perjantaina avataan Hennalan kasarmialueella, vanhassa sotilasmusiikkimuseon tiloissa hieman toisenlainen museo. Rock-yhtye Apulanta osti vuosi sitten rakennuksen sen jäätyä tyhjilleen ja on siitä lähtien remontoinut ja suunnitellut rakennuksesta oman päämajansa, Apulandian.

– Apulandian synnyinsanat taidettiin lausua jo vuonna 1993, kun Tontsan (Wirtanen) kanssa pähkäiltiin, että jotain tälläistä pitäisi saada aikaan. Apulandia-nimi tuli silloin juuri avatun Vasalandian mukaan. No liki 25 vuotta meni, kunnes siitä tuli totta. Totta kai tarvittiin kaikki nämä vuodet, että saimme kerättyä tarpeeksi tavaraa katseltavaksi tuonne museon puolelle kertoo Apulanta-yhtyeen rumpali Sipe Santapukki ja siemaisee samalla Apulanta-mukistaan hörpyn bändin omaa kahvia, nimeltään loogisesti Kahvi.

Apulanta on aina ollut oman tiensä kulkija. Siitä kertovat jo bändin oheistuotteet, sillä aika harvalta bändiltä löytyy bändin mukaan nimettyä kanankakkaa tai kahvia. Bändi on Do It Yourself-ideologian mukaisesti aina tehnyt kaiken itse, punk-hengessä. Ja myös onnistunut siinä mainiosti. Jopa niin mainiosti ja isosti, että puritaanisimmat punkkarit eivät enää korvaansa Apulannan suuntaan lotkauta, vaikka sama DIY-meininki on edelleen bändissä voimissaan.
– DIY on niin punkkia kun vain olla ja voi, kun kaikki tehdään itse. Mutta punk-uskottavuuden raja kulkeekin siinä, että ei saa kuitenkaan menestyä naureskelee Santapukki, joka on alusta lähtien ollut sitä mieltä, että Apulannasta tulee maailman kovin bändi.

Apulannalla on tietenkin myös oma levy-yhtiö, jossa yhtye on saanut tehdä juuri sellaista musiikia kuin on itse halunnut. Bändin alkuaikojen tuotannon julkaisi Launeen Rahkakadulla aloittanut legendaarinen Levy-yhtiö, jota pyöritti Arska Tiainen omassa huoneessaan.
– Arskalle olemme ikuisessa kiitollisuuden velassa, sillä hän pisti hommat pyörimään, jopa oman terveytensä uhalla. Arskan oppeja tässä edelleen ammennetaan myöntää Santapukki

Museon sisälle tultaessa muhkea kultalevyseinä kertoo, että Suomen kansa on rakastanut Apulantaa alusta lähtien.
– Kultalevyt on se paras palkinto, sillä se tunnustus tulee suoraan yleisöltä. Emma-palkintojakin meillä on muistaakseni viisi kappaletta, mutta kolme niistä taitaa olla kadoksissa. Kertoo ehkä siitä, mitä mieltä olemme raatien jakamista palkinnoista.
Apulannalle fanit ovat erityisen tärkeitä.
– Ennen ensimmäistäkään julkaisua laitoimme Suosikkiin kirjeenvaihtopalstalle ilmoituksen jossa punk-yhtye Apulanta etsi ihailijoita. Saimme useita satoja kirjeitä ja se toimikin lähtölaukauksena faniklubin toiminnalle. Yksi seinä museon puolella onkin omistettu fanien kirjeille kertoo Santapukki.

Mitä kaikkea sitten Apulandia sisältää?
– Kahvilan lisäksi Apulanta-museon, joka on hieman hämäävä käsite, sillä museoon emme todellakaan ole vielä valmiita. Oikea nimi voisi olla vaikka Tarinoiden säilytyspaikka. Olemme keränneet tänne kaikkea mahdollista bändin uran varrelta. mm. kaikki 1400 keikkaa on listattu ja niitä pääsee selaamaan interaktiivisesti näytöltä. Lisäksi täältä löytyy meidän treenikämppä ja varasto. Kyseessä on siis eräänlainen Apulanta-yhtyeen päämaja. Eikä tänne tule pelkästään Apulanta-faneja, sillä Metsä-Hennalan väki on ottanut kahvilan jo omaksi paikakseen iloitsee Santapukki, jonka itsekeräämiä sieniä ja marjoja käytetään mm. kahvilan piirakoiden raaka-aineina.

Iso kasa kultalevyjä, Apulandia, kirja, isoja jäähalli-keikkoja ja nyt vielä elokuva. Mitä vielä Apulanta voi saavuttaa tulevaisuudessa?
– Niin kauan kun on nälkää, niin kauan tulee uusia ideoita. Mahdotonta sanoa, mitä seuraavaksi keksitään. Jos loiste silmistä sammuu, ollaan pulassa, mutta sitä ei onneksi ole näköpiirissä linjaa Santapukki lopuksi

Apulannan faneille museo on varmasti must-paikka ja eräänlainen pyhiinvaellusmatkan kohde. Kahvilassa voi silti käydä nauttimassa hyvät kahvit vaikkei bändin tuotantoa edes tuntisi. Vielä kun kahvilassa voi hyvällä onnella tavata idolinsa, voidaan odottaa, että perjantaista lähtien Apulandian ovi käy tiuhaan.

Teksti & kuva: Pete Salomaa

INFO: Apulandian avajaisia vietetään perjantaina kello 15-21 Hennalassa osoitteessa Helsingintie 199.

 

Kirjailija Heikki Luoma: ”Korpelan kujanjuoksu on kantaa ottavin käsikirjoitukseni”

Käsikirjoittaja Heikki Luoma loi muun muassa kaikki maalaiskomediansa asuessaan Kuukkelinkadulla Patomäessä. – Olin hetken aikaa mukana kunnallispolitiikassa Lahdessa. Sieltä olen ammentanut paljon roolihahmoihini materiaalia. Kunnallispoliittiset kiemurat ovat läsnä myös Korpelan kujanjuoksu tv-sarjassa.

Huippusuosittujen Maalaiskomedioiden ja Pirunpelto-sarjan tekijöiden Heikki Luoman ja Jukka Mäkisen uusi sarja Korpelan kujajuoksu porautuu kaivosbisnekseen ja vanhoihin autoihin. Sarjan toisen tuotantokauden kuvaukset alkoivat elokuussa ja tulossa on kolme tuotantokautta YLE TV1:n Kotikatsomoon. Ensimmäiset kuusi osaa sarjasta nähdään ensi sunnuntaista alkaen.

– Rehellisesti sanoen jännitän aina sitä hetkeä paljon, kun käsikirjoittamani uusi sarja alkaa televisiossa, käsikirjoittaja Heikko Luoma sanoo.

Ensi sunnuntaina Ylen TV 1 esittää Luoman uuden tv-sarjan avausjakson.
– Luulin, että Pirunpelto olisi ollut meikäläinen viimeinen suuri tv-tuotanto, mutta sen menestyksen houkuttelemana Olli Tola sai minut ja ohjaaja Jukka Mäkisen ylipuhuttua.

Parivaljakon kaikki tähän mennessä kuvatut tv-sarjat ovat olleet katsojamäärissä mitattuina suuria yleisömenestyksiä.
– Ensimmäisen jakson perusteella ei voi vetää vielä minkäänlaisia johtopäätöksiä. Jos toinen jakso saa enemmän katsojia kuin ensimmäinen, niin silloin tuotantotiimi huokaisee yleensä helpotuksesta.

TV-sarjan taustalla Lahti

Luoman dekkari Kuka viereesi jää on ollut lähtökohtana uudelle tv-sarjalle.
– Tämän dekkarin tapahtumat käynnistyvät Lahden kauppatorilta entisen Kantakrouvin terassilta.

Uuden tv-sarjan tapahtumat ja roolihenkilöt on kuitenkin kirjoitettu aivan uuteen maailmaan.
-Peruslähtökohta käsikirjoittajan työssä minulle on ollut aina se, että roolihahmojen tulee olla realistisia sekä uskottavia. Silloin katsojilla on aina parempi kosketuspinta tv-sarjaan.

Pirunpellon Sutki oli pienen sivu roolin mies, mutta hänestä kasvoi tv-sarjan suosituin hahmo onnistuneen ohjauksen ja näyttelijäntyön myötä.
– Siksi on tärkeää, että käsikirjoittaja jättää myös tilaa luovuudelle tuotantoprosessin yhteyteen.

Janne Kataja on Korpelan kujanjuoksun yksi pääroolin esittäjistä.
– Hän oli ohjaajan löytö tähän tv-sarjan. Kataja on uskomattoman hieno näyttelijä. Sen lisäksi hänellä on uskomattoman hieno kyky ylläpitää positiivista virettä kuvauspaikoilla.

Murrosajat hedelmällisiä käsikirjoittajalle

Luoma toteaa, että yhteiskunnallisesti merkittävät murrosajat ovat käsikirjoittajalle luovimpia ja parhaimpia hetkiä toimia.
– Roolihenkilöiden kautta tuon aina sen hetkistä maailmaa esiin käsikirjoituksessa. Korpelan kujanjuoksu on yhteiskunnallisesti ehkä kantaa ottavin käsikirjoitukseni.
Suomalaiset kansanedustajat päättivät muuttaa kaivoslakia vuonna 2011. Kaivosyhtiöt ovat tehneet mahdollisten malmialueitten varauksia ja valtauksia uuden kaivoslain aikana niin paljon, että kolmannes Suomen pinta-alasta on jo niiden piirissä.
–  Heille on annettu myös verovapaus liiketoimintaan. Esimerkiksi nikkeliä viedään Suomesta ulkomaille ilman, että yhteiskunta hyötyy siitä.

Korpelan kujanjuoksu on teemaltaa taistelua hyvien ja pahojen ihmisten välillä. Tv-sarjan keskiössä on pieni suomalainen maalaiskylä elämänmakuisine ihmisineen vastaan suuren maailman kaivosyhtiö sekä paikalliset pikkupoliitikot.

– Tämä kokonaisuus muodostaa koko sarjan kestävän jännitteen. Yleensä käsikirjoituksissani on ollut positiivinen pohjavire, niin tässäkin.

Petri Görman

AJANKOHTAISTA -arkisto

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011