Elokuva on pysyvää kulttuuria

Uudistuneen Kino-Iiris elokuvateatterin ja Päijät-Hämeen elokuvakeskuksen hallituksen jäsenistä osa vastaanottamassa vieraita, vas puheenjohtaja Ulla Koskinen-Laine, elokuvasihteeri Leena Perälä ja hallituksen jäsenet Tertta Saarikko, Milja Kivinen ja Merja Ikäläinen.

Valtavirrasta poikkeavia elokuvia haluttiin nähdä Lahdessa kolme vuosikymmentä sitten. Elokuvateatteri Kino Iiris aloitti elokuvakerhomaisella toimintaideologialla, ja sen myötä perustettiin Päijät-Hämeen elokuvakeskus. Edelleen Saimaankadulla käydään katsomassa laadukkaita elokuvia. Kino Iiriksen ystävät olivat ihastelemassa viime viikon keskiviikkona sen uudistunutta sisustusta, ja elokuvatarjontana oli espanjalaisen ohjaaja Pedro Almodovaren Juliete.

Yleisö kohotti maljan elokuvakeskuksen hallituksen puheenjohtaja Ulla Koskinen-Laineen johdolla uusille burgundinpunaisella plyysillä verhoilluille katsomon tuoleille. Tyytyväisempää ilmettä kuin kinoiirisläisillä oli, saa nykyisessä synkistely-Suomesta hakea.

Vanhoilta ”kasarilaisilta” (1980-luku) lähti avaruuteen kiitos teatterin perustajalle, liian varhain vakavaan sairauteen menehtyneelle Eila Sundelinille. Hän ajoi tarmokkaasti elokuvateatterin ideaa näyttää elokuvan ystäville muutakin kuin kaupallista, lyhytikäistä viihde-elokuvaa. Laatuelokuvien ideologia asettui taloksi Kansantalon alakertaan, Saimaankatu 12:n tiloihin.

Nyt ovat uudistuneet sekä projektorit että katsomo. Eilan aikuinen 35 mm:nen elokuvaprojektori on ahkeralla säästämisellä ja tukirahoituksella voitu vaihtaa nykyaikaiseen digiprojektoriin pari vuotta sitten. Eri kulttuuritahojen avustuksilla saatiin tämän kesän sadantuhannen euron remontti tehtyä ja 94:lle katsojalle uudistetut penkit.

Uudistunut Kino Iiriksen elokuvasali on saanut uudet burgundinpunaiset tuolit, ja pari vuotta sitten hankitun digiprojektorin myötä saadaan elokuvan ystäville uutuudet katsottavaksi heti tuoreeltaan.

Ulla Koskinen-Laine on ollut elokuvakeskuksen toiminnassa ja sen kehittämisessä mukana lähes alusta alkaen.
-Digiprojektorin hankinta nopeutti uusien elokuvien näytön yleisölle, heti kun ne tulevat Suomeen, iloitsevat Ulla ja elokuvasihteeri Markus Lehtinen.

Elokuvakeskuksen henkilökunnan ei tarvitse rahdata 40 kilon painoisia elokuvakeloja linja-autoilta Saimaankadulle vaan elokuvat tulevat sähköisesti konehuoneeseen. Keloilla olevia uusia elokuvia jouduttiin lisäksi jonottamaan, kun puhtaasti kaupalliset elokuvateatterit kulkivat eturintamassa, toteavat molemmat haastateltavat. Vanha projektori on yläkerran Vaahtera-salissa Osuuskunta Aate-tilan käytössä. Markus kertoo, että pienemmällä digiprojektorilla voidaan käydä näyttämässä elokuvia Kino Iiriksen ulkopuolella.

Elokuvavalinnoista päättää pääasiassa Markus. Hän hymähtää olevansa ehkä vähän diktaattori. Elokuvien määrä, niin suomalaisten kuin ulkomaisten, on nykyisin tulvan kaltainen. Elokuvien valitsijoiden pitää pystyä koko ajan seuraamaan valmistuvia elokuvia ja niitten tulemista levittäjille. Samalla on seurattava jokaisen elokuvan yleisömenestystä.
– Elokuvalipun hinta saattaa ostajasta tuntua kalliilta, toteaa Markus Lehtinen, mutta siitä vie jo elokuvien levittäjät 50-55 prosenttia ja lopulla rahalla yhdistyksen pitää maksaa kaikki muut kulut, kuten palkat ja vuokrat.

– Meillä ei ole lisätuloja tuottavaa kahviota tai makeiskioskia tarjoamassa pop- cornia tai muuta suuhun pantavaa elokuvan katsojalle. Ehkä osittain tästä syystä meillä on yleisönä enemmän varttuneempaa väkeä. Muutamalle katsojalle ei kuvaa kannata esittää. Kino Iiriksessä saattaakin samalla viikolla olla useita uusien elokuvien näytöksiä, pohtii elokuvasihteeri voittoa tuottamattoman yhdistyksen taloutta. Siitä vastaa käytännössä elokuvasihteeri Leena Perälä.

-Päijät-Hämeen elokuvakeskus kuuluu muun muassa Europa Cinemas keskukseen, joka levittää eurooppalaisia elokuvia jäsenmaissaan, kertoo Markus Lehtinen. Hän toteaa tanskalaisen elokuvan olevan niin Pohjoismaissa kuin muualla maailmassa huipulla.
– Tanskalaiset ovat panostaneet viime vuosina elokuviensa käsikirjoittajien koulutukseen. Siitä pitäisi Suomessakin ottaa oppia. Hyvän elokuvan tekee käsikirjoitus ja sen jälkeen ohjaaja, jatkaa elokuvasihteeri. Hän joutuu paneutumaan elokuvien sisältöihin niitä valikoidessaan.

Marja-Liisa Niuranen

AJANKOHTAISTA -arkisto

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011