Lahden Karjalaseuralla riemukas 75-vuotisjuhla

Laulajat Hannu Lehtonen, Erkki Liikanen ja hanuritaiteilija Jarno Kuusisto veivät yleisön tunnelmasta toiseen.

Lahden kaupunginkirjaston juhlasalissa katto on korkealla, mutta niin oli myös juhlatunnelma, kun Lahden Karjalaseura ry:n 75-vuotisjuhlaa vietettiin tässä salissa. Karjalan Liiton tervehdyksen esitti toiminnanjohtaja Satu Hallenberg. Hän iloitsi siitä, että karjalanpiirakasta on tullut Suomen suosituin ruoka.
– Karjalainen kokkimestari on käynyt täällä Lahdessa opastamassa täkäläistä Fazerin leipomoa siitä, miten karjalanpiirakoita voidaan valmistaa. Kaiken lisäksi karjalanpiirakka on päässyt myös postimerkin aiheeksi, Hallenberg kertoi.

Hän totesi, kuinka kansallispukuperinne on siirtynyt myös nykyasujen kankaiden kuoseihin. Lahden seudulla on luotu oma vihreäraitainen ”Lahen raita”, joka esiintyy myös Lahden kaupungintalon kokoushuoneitten pöytäliinoissa.

Eurooppa yllätettiin

Lääketieteen tohtori, kansanedustaja Martti Talja esitti juhlapuheen. Hänen sukujuurensa ovat Vuoksenrannan Kaskiselässä. Hän tarkasteli puheessaan nykyistä pakolaistilannetta. Hän esitti katkelman lahtelaisen ja karjalaisen Anneli Seppälän mielipidekirjoituksesta, jossa tämä korosti karjalaisten evakkojen olleen pakkosiirtolaisia omassa maassaan.

– Nyt meitä on kohdannut toisen maailmansodan jälkeen toiseksi suurin pakolaistulva. Heidän työntekonsa esteenä on monia lainsäädännön esteitä. Tapahtumat ovat yllättäneet koko Euroopan. Ensi sijaisena tavoitteena pitää olla sotien lopettaminen pakolaisia tuottavilla alueilla, Talja korosti.

Taljan mukaan Suomen toimenpiteet asiassa ovat tulossa vuoden myöhässä. Suomi panostaa pakolaishuoltoon kolme miljardia euroa, jotta pakolaisvirta saataisiin pysähtymään. Oma lukunsa ovat Venäjältä tulevat. Heitä tipahtelee itärajan tälle puolelle noin 20 henkilön päivävauhtia.

Ei anneta yltiölupauksia

Martti Talja totesi, että Suomi uskoi pitkään, että EU pystyy hallitsemaan kriisejä, mutta siinä erehdyttiin. Suomi pyrkii nyt siihen, että meiltä ei anneta yltiöpäisiä lupauksia maahan pyrkiville. Tornion kaltaisia vastaanottokeskuksia ollaan vasta virittämässä Kreikassa ja muualla.

– Tulijoille on saatava työtä tai muuta tekemistä, muuten heitä uhkaa turhautuminen ja helposti syntyy silloin rikollisuutta. Suomen sisäisestä turvallisuudesta on myös huolehdittava. On todettava, kuten tasavallan presidentti Sauli Niinistö, että hyviä vaihtoehtoja ei tilanteeseen ole olemassa.

Martti Talja jatkoi presidentin sanoin, että me emme Suomessa pysty auttamaan kaikkia niitä, jotka syystä tai toisesta tuntevat olonsa tukalaksi kotimaassaan. Meidän on myös pyrittävä saamaan työtä kaikille suomalaisille.

Vauhdikkaat ”laulujuhlat”

Juhlivan seuran historiikin esitti hallituksen jäsen Airi Kurki ja lausuntaa esitti Marja-Liisa Nieminen. Varsinaisen riemutunnelman juhlassa nostivat laulusolistit Erkki Liikanen ja Hannu Lehtonen sekä heitä säestänyt hanuritaiteilija Jarno Kuusisto. Liikasen kaskut singahtelivat aina laulujen välillä. Yleisökin pääsi laulamaan solistien mukana.

Tervehdykset juhlivalle seuralle esittivät Karjalaisseurojen Lahden piiri ry, Lahden karjalaisyhteisöt ja Lahden kaupunki. Juhlan loppusanat lausui Lahden Karjalaseura ry:n puheenjohtaja Raimo Koukonen. Juhlaan kertyi 150 hengen yleisö.

Juhlaväki siirtyi lopuksi viereiseen Lahden kaupunginteatteriin, sen suuren Juhani-näyttämön katsomoon seuraavaan Inkeri Kilpisen kirjoihin pohjautuvaa Evakkotytön tarinaa.

Kahdesti perustettu

Lahden karjalaisten yhdistys koottiin talvisodan jälkeen, marraskuussa 1940. Perustamiskokouksessa oli mukana 400 henkilöä. Toiminta aloitettiin perustamalla ensimmäisenä sekakuoro, käsityöryhmä ja yhteiseksi iloksi seura sai kummilapsen Pohjois-Karjalasta. Ensimmäinen pikkujoulujuhla keräsi lähes 700 osallistujaa. Jatkosodan jälkeen seura elvytettiin uudelleen syyskuussa 1945. Silloin se myös virallisesti rekisteröitiin.

Mittavin aikaansaannos sotien jälkeen oli, kun karjalaiset rakennuttivat Lahteen peräti 13 kerrostaloa. Rakentaminen painottui 1950-1960 -luvuille. Sodan jälkeen tärkeitä olivat myös erilaiset neuvontatilaisuudet, joissa käsiteltiin korvausmaan saamista ja asutustoimintaa.

Myöhemmin järjestö keräsi rahaa professori Jussi Mäntysen hirvipatsaan toisintoon Lahteen, kun alkuperäinen jäi Viipuriin ja on siellä edelleen. Vähitellen alueen karjalaiset muodostivat omia pitäjäseurojaan ja kyläyhdistyksiään, joten Lahden karjalaisten jäsenmäärä väheni tuntuvasti. Jäsenmäärä vuonna 1967 oli 820. Nykyinen määrä on noin 170. Seuran toiminta painottuu nyt erilaisiin matkoihin Karjalaan ja muualle Suomeen sekä lähimaihin.

Lasse Koskinen

AJANKOHTAISTA -arkisto

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011