Monitoimitalo Onni: Sammalkulmasta tuli nuorison suosikki

Onnin nuorten nurkan vetäjä Päivi Aaltonen valtakunnassaan, tukenaan taloisäntä Pekka Huhtinen, joka tuuraa silloin, kun Aaltonen on poissa. Myös kirjaston väki ja IceHearts ovat olleet suurena apuna kertoo Aaltonen.

Liipolan kirjasto muutti viime syksynä upouuteen monitoimitalo Onniin. Muuton yhteydessä kirjaston yhteyteen saatiin hieno sohvanurkkaus. Nimeksi nurkkaukselle annettiin komeasti Sammalkulma. Toimelasta nurkkaukseen saatiin asuinaluehankkeen peruilta vielä iso televisiokin. Nyt tuo nurkkaus on noussut nopeasti Liipolan koulun oppilaiden suosikkipaikaksi iltapäivisin. Viidakkorumpu on rummuttanut sen verran tehokkaasti, että kirjastolle saavutaan aina Launeen ja Salinkallion kouluilta asti. Koululaisilla on siis olemassa paikka, missä viettää aikaa mielekkäästi heti koulun jälkeen ja ennen kaikkea aikuisen valvovan silmän alla. Mistä on oikein kyse, ohjaaja Päivi Aaltonen?

– Opetus- ja kulttuuriministeriö on vuodesta 2013 myöntänyt kunnille valtionavustusta koulutuksellisen tasa-arvon edistämiseen. Tavoitteena on lasten ja nuorten hyvinvoinnin parantaminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen. Rahoitusta on nyt sitten tämän projektin tiimoilta kohdennettu kaupungin toimesta juurikin tänne Liipolan alueelle Monitoimitalo Onnin koulun ja päiväkodin lapsille kertoo Aaltonen

Aaltonen oli aluksi työharjoittelussa asuinaluehankkeessa Toimelassa, joka toimi viereisessä ostoskeskuksessa. Viime syksynä Toimela siirtyi Onniin, Aaltonen mukanaan. Nykyisen kaltainen toiminta ei syntynyt kuitenkaan suunnittelun tuloksena.
– Nuoret yksinkertaisesti löysivät tämän nurkkauksen ensin ja siitä sitten heräsi ajatus ihan ohjatusta ja valvotusta toiminnasta. Itse aloitin virallisesti työssäni tämän vuoden alussa kertaa Aaltonen projektin alkutaivalta.

Maanantaista torstaihin klo 14-16 välillä Sammalkulmassa saattaa olla kerrallaan jopa parikymmentäkin 7-15 vuotiasta nuorta touhuamassa koulupäivän jälkeen. Ykkösjuttu aktiviteeteista tuntuu tällä hetkellä olevan konsolipeli FIFA 2016.
– Jutellaan koulupäivästä, askarellaan, tehdään savitöitä tai rannekoruja, hengaillaan muuten vaan ja jutellaan kaikesta maan ja taivaan välillä. Kerran viikossa pelaamme isolla porukalla liikuntasalissa futista. Minkäänlaisia käyttäytymisongelmia ei meillä ole ollut vaikka ikähaarukka onkin aika iso. Ensi viikolla on hiihtoloma, mutta meillä toiminta jatkuu. Suunnitelmissa ensi viikolle on ainakin pulkkamäki ja torstain leffapäivä kertoo Aaltonen joka on silminnähden innostunut työstään lasten parissa.

Kokemukset toiminnasta ovat olleet hyviä, niinpä ei olekaan ihme, että alustavasti vihreätä valoa rahoituksen suhteen oltaisiin näyttämässä myös ensi syksylle.
– Tällainen vapaaehtoinen iltapäiväryhmäsysteemi olisi hyvä saada kaikkiin kouluihin ja miksei kirjastoihinkin. Täällä nuori ei sitoudu mihinkään, vaan voi mennä ja tulla kuten haluaa. Kuitenkin paikalla on kokoajan aikuinen koordinoimassa toimintaa ja valvomassa, ettei ylilyöntejä tapahdu. Meillä ei ketään kiusata, vaan nuori saa rakkautta ja myös niitä rajoja linjaa Aaltonen

Aaltonen on perustanut Facebookiin ryhmän nimellä ”Onnin nuorten nurkka” , johon hän toivoo varsinkin lasten ja nuorten vanhempien liittyvän, sillä sinne hän päivittää miltei päivittäin ryhmän kuulumisia.

-Petri Salomaa-

 

Renkomäen seurakuntakeskuksen 20-vuotisjuhla

Kirkkoherrat ja aluepapit ennen ja nyt; TT Jaakko Ripatti, Rovasti Ulla Kotinurmi, Seurakuntapastori Pauliina Hatakka ja Kirkkoherra Heikki Pelkonen (Kuva: Bogdan Malyagin)

”Muistakaa kertoa Sepolle terveisiä!” Näin evästi seurakuntalaisia Launeen seurakunnan eläkkeellä oleva kirkkoherra, teologian tohtori Jaakko Ripatti, kun laskiaissunnuntaina 14.2. vietettiin Renkomäen seurakuntakodin 20-vuotisjuhlia.

– Seppo Savolainen oli kirkkovaltuuston puheenjohtajana ja aktiivinen seurakuntalainen Renkomäessä. Kun Lahden seurakuntien uusia rakennushankkeita suunniteltiin, eri hankkeiden välillä oli kova kilpailu ja Laune oli jäämässä jälkeen rakennusohjelmassa. Seppo sanoi että nyt on ensimmäinen tehtävä kirkkovaltuustolla laittaa ykköseksi Renkomäen seurakuntakodin rakentaminen, koska käytössä oleva tila on niin huonossa kunnossa. Renkomäessä ei ollut talvisin kokoontumistilaa laisinkaan. Jumalanpalveluksia pidettiinkin esimerkiksi koulun juhlasalissa. Seppo oli yksi keskeisiä vaikuttajia että uusi seurakuntakotihanke saatiin käyntiin Jaakko Ripatti jatkoi

Vuonna 1993 kirkkovaltuusto päätti ostaa tontin, jolla sijainneessa vanhassa maamiesseuran talossa seurakunta oli toiminut vuokralla jo 50-luvun lopulta alkaen. Alkuperäisissä suunnitelmissa oli rakentaa uusi seurakuntakoti siten, että vanha rakennus yhdistetään osaksi uudisrakennusta. Aika pian selvisi että vanhan rakennuksen hyödyntäminen ei ollut taloudellisesti kannattavaa. Vanha rakennus purettiinkin vuonna 1995 uudisrakennuksen tieltä. Vajaan vuoden kuluttua tästä, 18.2.1996, vietettiin uuden seurakuntakodin avajaisia piispa Paavo Kortekankaan johdolla.

Pääsuunnittelijana toimineen arkkitehti Satu Päivärinteen, sekä suunnittelun taustalla neuvoa antaneen Launeen seurakuntaneuvoston toimesta saatiin Renkomäkeen tiloiltaan käytännöllinen, maalaismaisemaan istuva rakennus.

Tilojen monipuolisesta käytöstä suuri osa tapahtuu lasten parissa toimien. Kirsi-Maria Honkaniemi toimi päiväkerhojen ohjaajana jo vanhassa rakennuksessa.
– Viimeinen talvi vanhassa rakennuksessa oli todella kylmä. 27 asteen pakkasella sisälämpötila laski neljään asteeseen. Kysyessäni lasten vanhemmilta että voiko näin kylmässä pitää kerhoakaan. Vanhempien mielestä lapset eivät palele, joten kerho jatkui kylmästä huolimatta. Vaarana oli
vain se etteivät lapset polta itseään tulikuumissa pattereissa. Satukirjaa luettiin rukkaset kädessä ja välillä piti hyppiä että tarettiin. Työmotivaatio
oli kuitenkin korkealla, haastavista puitteista huolimatta.
Eräänä päivänä istuimme lasten kanssa piirissä ja lauloimme; ”Juoksee metsän hiiroset”, niin kas kummaa – pieni hiiri piipersi keskelle piiriä , pysähtyi ja pelästyttyään lapsia, juoksi pois, kertoi Honkaniemi.

Seurakunnan vahtimestarina toimiva Kirsi Romo kertoi miten suuri merkitys seurakuntakodilla on hänelle ollut. Hän on asunut lapsena nykyisen seurakuntakodin naapurissa ja myöhemmin oman perheen perustamisen myötä seurakunnan tonttia on kierretty muutamaan kertaan paikkaa vaihtaen. Kirsi Romo kertoo käyneensä itse lapsena kaikki seurakunnan kerhot vanhassa rakennuksessa ja myöhemmin omat lapset kävivät nykyisessä rakennuksessa. Lopulta asiat järjestyivät niin että työpaikka seurakunnan vahtimestarina alkoi vuosi uuden rakennuksen valmistumisen jälkeen.
– Joka kerta kun tulen tänne, on kuin tulisin toiseen kotiini kertoo Romo.

Lahden kaupunginmuseon tutkija Riitta Niskanen toi juhlaan terveisinä tarinan seurakuntakeskuksen taideteoksista. Seurakuntakeskuksen alttariseinän lasimaalaukset, salin valaisimet, takaseinän maalaus ”Getsemane” ja kahvitilassa oleva ”Joulukuvaus” ovat kaikki vuonna 1977 puretun Keski-Lahden vanhan puukirkon taideteoksia.

Vuonna 1890 Lahtelaisten talkoovoimin rakentamaan kirkkoon hankittiin 18 vuotta kirkon valmistumisen jälkeen alttaritauluksi ”Getsemane”-niminen teos. Se oli Saksalaisen Heinrich Hoffman’in, alunperin New Yorkin Riverside-kirkkoon tekemän taulun kopio. Myöhemmin vuonna 1950 tehtiin Keski-Lahden puukirkkoon laajat korjaukset. Siinä yhteydessä tilattiin Jyväskyläläiseltä taidemaalarilta Urho Lehtiseltä alttaritaulun alle ”Joulukuvaus”-niminen maalaus, sekä alttaritaulun yläpuolelle ”Ylösnousemus”-lasimaalauskokonaisuus. Yhdessä nämä kolme teosta muodostivat ristin.

Seurakunnan varastoihin lähes unohdetut taideteokset nousivat esille museon tehdessä niiden luettelointia joitain vuosia ennen Renkomäen seurakuntakeskuksen valmistumista. Ne saivat nykyiset ansaitut paikkansa seurakuntakeskuksen sisustuksen suunnittelun
yhteydessä.

Seurakuntakeskuksen 20-vuotisjuhlien päätöspuheenvuorossa kirkkoherra Heikki Pelkonen piirsi sillan menneen ja nykyisyyden välille
– Uuden seurakuntakeskuksen rakentamispäätös oli kauaskantoinen ja viisas. Renkomäkeläiset kokevat talon omakseen, voimme tyytyväisenä todeta.    Tahdomme lausua asiaa aikoinaan ajaneille kiitokset”.

Launeen seurakunnan Renkomäen aluetyöryhmän puolesta,
Olli Leivo

 

Lahden Karjalaseuralla riemukas 75-vuotisjuhla

Laulajat Hannu Lehtonen, Erkki Liikanen ja hanuritaiteilija Jarno Kuusisto veivät yleisön tunnelmasta toiseen.

Lahden kaupunginkirjaston juhlasalissa katto on korkealla, mutta niin oli myös juhlatunnelma, kun Lahden Karjalaseura ry:n 75-vuotisjuhlaa vietettiin tässä salissa. Karjalan Liiton tervehdyksen esitti toiminnanjohtaja Satu Hallenberg. Hän iloitsi siitä, että karjalanpiirakasta on tullut Suomen suosituin ruoka.
– Karjalainen kokkimestari on käynyt täällä Lahdessa opastamassa täkäläistä Fazerin leipomoa siitä, miten karjalanpiirakoita voidaan valmistaa. Kaiken lisäksi karjalanpiirakka on päässyt myös postimerkin aiheeksi, Hallenberg kertoi.

Hän totesi, kuinka kansallispukuperinne on siirtynyt myös nykyasujen kankaiden kuoseihin. Lahden seudulla on luotu oma vihreäraitainen ”Lahen raita”, joka esiintyy myös Lahden kaupungintalon kokoushuoneitten pöytäliinoissa.

Eurooppa yllätettiin

Lääketieteen tohtori, kansanedustaja Martti Talja esitti juhlapuheen. Hänen sukujuurensa ovat Vuoksenrannan Kaskiselässä. Hän tarkasteli puheessaan nykyistä pakolaistilannetta. Hän esitti katkelman lahtelaisen ja karjalaisen Anneli Seppälän mielipidekirjoituksesta, jossa tämä korosti karjalaisten evakkojen olleen pakkosiirtolaisia omassa maassaan.

– Nyt meitä on kohdannut toisen maailmansodan jälkeen toiseksi suurin pakolaistulva. Heidän työntekonsa esteenä on monia lainsäädännön esteitä. Tapahtumat ovat yllättäneet koko Euroopan. Ensi sijaisena tavoitteena pitää olla sotien lopettaminen pakolaisia tuottavilla alueilla, Talja korosti.

Taljan mukaan Suomen toimenpiteet asiassa ovat tulossa vuoden myöhässä. Suomi panostaa pakolaishuoltoon kolme miljardia euroa, jotta pakolaisvirta saataisiin pysähtymään. Oma lukunsa ovat Venäjältä tulevat. Heitä tipahtelee itärajan tälle puolelle noin 20 henkilön päivävauhtia.

Ei anneta yltiölupauksia

Martti Talja totesi, että Suomi uskoi pitkään, että EU pystyy hallitsemaan kriisejä, mutta siinä erehdyttiin. Suomi pyrkii nyt siihen, että meiltä ei anneta yltiöpäisiä lupauksia maahan pyrkiville. Tornion kaltaisia vastaanottokeskuksia ollaan vasta virittämässä Kreikassa ja muualla.

– Tulijoille on saatava työtä tai muuta tekemistä, muuten heitä uhkaa turhautuminen ja helposti syntyy silloin rikollisuutta. Suomen sisäisestä turvallisuudesta on myös huolehdittava. On todettava, kuten tasavallan presidentti Sauli Niinistö, että hyviä vaihtoehtoja ei tilanteeseen ole olemassa.

Martti Talja jatkoi presidentin sanoin, että me emme Suomessa pysty auttamaan kaikkia niitä, jotka syystä tai toisesta tuntevat olonsa tukalaksi kotimaassaan. Meidän on myös pyrittävä saamaan työtä kaikille suomalaisille.

Vauhdikkaat ”laulujuhlat”

Juhlivan seuran historiikin esitti hallituksen jäsen Airi Kurki ja lausuntaa esitti Marja-Liisa Nieminen. Varsinaisen riemutunnelman juhlassa nostivat laulusolistit Erkki Liikanen ja Hannu Lehtonen sekä heitä säestänyt hanuritaiteilija Jarno Kuusisto. Liikasen kaskut singahtelivat aina laulujen välillä. Yleisökin pääsi laulamaan solistien mukana.

Tervehdykset juhlivalle seuralle esittivät Karjalaisseurojen Lahden piiri ry, Lahden karjalaisyhteisöt ja Lahden kaupunki. Juhlan loppusanat lausui Lahden Karjalaseura ry:n puheenjohtaja Raimo Koukonen. Juhlaan kertyi 150 hengen yleisö.

Juhlaväki siirtyi lopuksi viereiseen Lahden kaupunginteatteriin, sen suuren Juhani-näyttämön katsomoon seuraavaan Inkeri Kilpisen kirjoihin pohjautuvaa Evakkotytön tarinaa.

Kahdesti perustettu

Lahden karjalaisten yhdistys koottiin talvisodan jälkeen, marraskuussa 1940. Perustamiskokouksessa oli mukana 400 henkilöä. Toiminta aloitettiin perustamalla ensimmäisenä sekakuoro, käsityöryhmä ja yhteiseksi iloksi seura sai kummilapsen Pohjois-Karjalasta. Ensimmäinen pikkujoulujuhla keräsi lähes 700 osallistujaa. Jatkosodan jälkeen seura elvytettiin uudelleen syyskuussa 1945. Silloin se myös virallisesti rekisteröitiin.

Mittavin aikaansaannos sotien jälkeen oli, kun karjalaiset rakennuttivat Lahteen peräti 13 kerrostaloa. Rakentaminen painottui 1950-1960 -luvuille. Sodan jälkeen tärkeitä olivat myös erilaiset neuvontatilaisuudet, joissa käsiteltiin korvausmaan saamista ja asutustoimintaa.

Myöhemmin järjestö keräsi rahaa professori Jussi Mäntysen hirvipatsaan toisintoon Lahteen, kun alkuperäinen jäi Viipuriin ja on siellä edelleen. Vähitellen alueen karjalaiset muodostivat omia pitäjäseurojaan ja kyläyhdistyksiään, joten Lahden karjalaisten jäsenmäärä väheni tuntuvasti. Jäsenmäärä vuonna 1967 oli 820. Nykyinen määrä on noin 170. Seuran toiminta painottuu nyt erilaisiin matkoihin Karjalaan ja muualle Suomeen sekä lähimaihin.

Lasse Koskinen

Liipolan valoteos ihastutti

Ostoskatu 1:n valoteos ihastutti viime viikon torstaina. Tässä sitä paljon kaivattua positiivista pöhinää Liipolaan.

Viime viikon torstaina-iltana moni hieraisi silmiään Liipolan Ostoskadulla, varsinkin, jos ei tiennyt mistä oli kyse. Liipolan ostarin parkkipaikat olivat täynnä ja ihmisiä vaelsi paikalle kamerat käsissään. Paikalla hyöri myös epätavallisen paljon mediaa. Illan hämärtyessä Ostoskatu 1:n piha täyttyi harvinaislaatuisen valoteoksen ihastelijoista. Asukkaiden koti-ikkunat valaistiin sisältäkäsin yhtäaikaisesti eri värein, kuvin ja videoin. Useita kymmeniä ihmisiä kerännyt valoteos ylitti jopa valtakunnallisen uutiskynnyksen, sillä asiasta uutisoivat ainakin YLE ja MTV3 nettisivuillaan. Kerrankin sitä kaivattua positiivista mainosta Liipolalle!

Valoinstallaation takana olleet kuvataiteilijat Anna Turunen ja Anne Roininen toteuttivat osallistavan valotaideteoksen yhdessä Ostoskatu 1:n asukkaiden ja Liipolan asuinaluehankkeen kanssa.
– Asukkaat tavoitettiin mukaan yhteiseen valotaideteokseen kiertämällä kerrostalossa ovelta ovelle. Toteutukseen innostuneiden asukkaiden kanssa suunniteltiin yhdessä koteihin tuleva valaistus. Asukkaat valitsivat ikkunoihinsa itselle mieluisia värivaloja, kuvia tai videoita. Kuva-aiheet välittävät erilaisia tunnelmia sekä kertovat asukkaiden kiinnostuksen kohteista ja harrastuksista. Valoteokseen osallistui noin 40 talon asukasta kertoivat taiteilijat Turunen ja Roininen

Valoteoksen suunnitteluun käytettiin paljon aikaa ja vaivaa. Liipolan monitoimitalo Onnissa järjestettiin työpaja valoteokseen osallistujille. Työpajassa saattoi kokeilla eri vaihtoehtoja oman kodin ikkunoiden toteutukseen. Osallistujat innostuivat myös aktivoimaan kerrostalonsa kerhohuoneen uudestaan käyttöön. Kerhohuoneessa syntyneet teokset tulivat osaksi valoteosta, kun valaisu levittäytyi asunnoista myös rappukäytäviin.

Launeen nuorisotalo näyttäytyi myös rappukäytävissä. Nuoret olivat ohjaajiensa avulla suunnitelleet ja toteuttaneet teoksia osaksi valoteosta. Toteutuksessa oli mukana 5 nuorta

Olisiko tässä hyvä idea vaikkapa juhlistaa ensi vuonna MM-hiihtoja? Hakatorneihin samanlainen valoteos, kaikkiin taloihin tietenkin samanaikaisesti.

Pete Salomaa

 

Laskiaisriemua Etelä-Lahdessa säästä huolimatta 

 

Saksalassa syntyi hienoja lumiveistoksia

Saksalan laskiaistapahtuma onnistui säästä huolimatta

Saksalassa järjestettiin laskiaissunnuntaina koko perheen mäenlaskutapahtuma Poppelipolun ja Poppelikadun välisessä mäen rinteessä. Lasten vanhemmat olivat mukana suunnittelemassa tätä yhteistapahtumaa asukasyhdistyksemme kanssa. Saksala-Seura tarjosi lämmintä mehua ja keksejä tapahtumaan osallistujille. Samoin hankittiin grillattavat makkarat lähikaupasta. Grillimakkara maistuikin osallistujille niin hyvin, että Pekka kävi hakemassa kahdesti kaupasta lisää makkaroita- niin että makkarahylly oli lopulta ihan tyhjänä. 64 makkaraa myytiin loppuun.

Paikalla oli myös kasvomaalauksen haluavia lapsia. Kaksi äideistä saikin maalattua mieluisia kuvia tyttöjen ja poikien kasvoihin. Ja kun lumi oli nuoskaa, pienimuotoisia lumiveistoksiakin ilmestyi rinteeseen. Meille pitkään Saksalassa asuneille tulivat alkuvuosien muistot mieleen. Aikoinaan järjestettiin joka talvi lasten hiihtokilpailut ja taas kesäkelillä vastaavat juoksukilpailut.

Joku nyt jo ihan aikuinen entinen lapsi muisti myös lumiveistoskilpailut, joihin haastettiin taloyhtiöiden ohessa myös muiden asukasyhtiöiden tai omakotiyhdistysten edustajia. Näitä kaiken ikäisten yhteistapahtumia voisimme jatkaa lapsiperheiden kanssa yhteistyössä. Parasta olisi, jos saisimme täydennettyä johtokuntaa vielä muutamalla nuorten perheiden edustajalla. Silloin voisimme suunnitella yhdessä lisää asukkaille mieluisia tapahtumia.

Eli toivomme myös uusia pienten lasten perheitä vuosikokoukseemme Saarnikatu 5:n kerhohuoneelle sunnuntaina 28.2. klo 15 alkaen.
– Tätä tapahtumaa ei ainakaan sääolosuhteet haitannut, josta kiitän reippaita osallistujia! Tätä yhteistyötä haluaisimme jatkaa.

Yhteistyöterveisin
Vuokko Kautto

 

Myös Metsä-Hennalassa vietettiin laskiaista

 

Feodor, Elisey, Sara ja Elli pulkkamäessä.

Laskiaista liu´uttiin Metsä-Hennalassa sunnuntaina 7.2. Edellisviikon talvinen sää muutti pulkkamäen vesiliukumäeksi, mutta se ei lasten riemua haitannut. Vanhemmat olivat varustaneet lapset kumisaappailla ja kurahousuilla ja hauskaa oli.

Lapsia ja aikuisia oli paikalla hieman yli kolmekymmentä. Kermaisia laskiaispulla herkkuja meni kaakaon kera yli 50 kappaletta.

Tämän talven huonon lumitilanteen vuoksi saatiin ainoastaan yksi kouru avattua. Voit katsoa youtubesta nimellä Tuubimäki, minkälaiset liu’ut saa kun on lunta normaalisti.

Mehu- ja pullapöydän ympärillä kävi kova kuhina. Sofia, Sara, Jasmin, Elsa ja Alma nauttimassa pöydän antimista.

 

 

Hoivakoti Kultakaari sai ensimmäiset asukkaansa

Palvelutalonjohtaja Anu Seppälä ja aluejohtaja Tuula Helle-Kuusjoki ovat tyytyväisiä uuteen Lahteen valmistuneeseen hoivakotiin. – Tämän parempaa paikkaa senioreille ei voi helposti kuvitella.  Keskustaan pääsee hoivakodin edestä linja-autolla ja Launeen kaupatkin ovat aivan vieressä.

Launeelle Kaarikadun varteen avattiin keskiviikkona uusi hoivakoti lahtelaisille senioreille. Kultakaari on toinen Mainio Vire Oy:n ikääntyvälle väestönosalle suunnattu hoivakoti Lahdessa. Ensimmäinen asukas muutti taloon torstaina.
– En tiedä voiko hoivakodille olla parempaa paikkaa Lahdessa kuin tämä? Meillä on perhepuisto ja sen sorsalampi aivan naapurissa. Olen varma siitä, että asukkaat viihtyvät täällä, palvelutalon-johtaja Anu Seppälä toteaa.

Kultakaaressa on yhteensä 66 asukaspaikkaa. Suurin osa niistä on suunnattu tehostettuun palveluasumiseen ja pitkäaikaishoitoon.
– Olemme varautuneet siihen, että noin kymmenkunta asukaspaikkaa voidaan asukastilanteen salliessa tarjota lyhempään hoitotarpeeseen. Näitä huoneita on mahdollista käyttää lyhytaikaiseen palveluasumiseen esimerkiksi omaishoitajien loma-aikoina.

Palvelutalon johtaja Seppälä sanoo, että Mainio Vireen kodeissa on logoterapeuttinen hoivafilosofia käytössä, niin Kultakaaressakin.
– Se tarkoittaa sitä, että kuuntelemme, kohtaamme ja pysähdymme asiakkaan edessä. Haluamme tuntea hänen tapansa ja tottumuksensa, jotta osaamme järjestää hänelle oikeanlaista palvelua.

Merkittävä työllisyysvaikutus

– Tehostetun palveluasumisen piiriin pääsee yleensä sellainen seniori, joka tarvitsee hoivaa ja huolenpitoa ympärivuorokautisesti. Silloin kotihoidon tuki ei yleensä enää riitä. Ikääntyneellä henkilöllä on usein tuolloin myös muistiin liittyviä vaikeuksia, aluejohtaja Tuula Helle-Kuusjoki kertoo. Aluejohtajan mukaan Kultakaareen on helppo tulla asumaan.
– Tämä on liikunta- ja kuntoutumismyönteinen hoivakoti. Toiminta- ja liikuntakykyä on erittäin tärkeää ylläpitää kaiken ikäisillä.

Toimintakykyä ylläpidetään päivittäisissä arjen asioissakin kannustamalla asukasta muun muassa sijaamaan sänkynsä aina, kun siihen riittää voimia.
– Täällä on helppo liikkua pyörätuolillakin, koska käytävät on suunniteltu leveiksi. Normaalia leveämmät ”vasikkaovet” takaavat sen, että sängyt on tarvittaessa helppo siirtää huoneesta pois ja takaisin.

Talon sisätiloihin on kiinnitetty kaiteet joka paikkaan, jotta senioreiden liikkuminen olisi helpompaa ja turvallista.
– Näin kannustamme asukkaitamme liikkumaan omatoimisesti. Myös liikuntarajoitteiset asukkaat uskaltavat liikkua paremmin, kun tuki on aivan vieressä.

Kultakaari työllistää noin 40 hoiva-alan ammattilaista.

Petri Görman

Kaikki soi!

”Paskurin porukka Keriltä” on saanut keskelleen 90-vuotisjuhliaan viettäneen Irma Mäkisen (entisiä keriläisiä hänkin).

Hankasalmen Kihveli-leirillä ja Wellamo-opiston kurssilla olleet keriläiset perustivat joulun alla skiffle-bändin, jonka työnimenä on ”Paskurin porukka Keriltä”. Perustamishankkeen primus motor oli Merja Krökki.

Paskurin porukan ensikeikka oli 30.1. Merjan äidin 90-vuotisjuhlissa. Innokas yleisö taputti kovasti bändin esityksille, vaikka pientä treenausta vielä tarvitaankin. Mutta elävä musiikki on elävää musiikkia, ja kaikkihan soi!

Skifflemusiikki valloitti 50-luvun brittinuorison. Soittimiksi kelpasivat pyykkilaudat, narubassot, kazoot ja erilaiset muut itse tehdyt instrumentit. Skifflesoittimia käyttivät myös esim. Beatles-, Shadows- ja BeeGees -yhtyeet. Beatles aloittikin The Quarrymen-nimisenä skiffle-bändinä.

Skifflemusiikki on sekoitus Folk-, Country & Western-, Gospel & Blues- sekä Irish-Folk -musiikista, ja sen katsotaan syntyneen 1900-luvun alussa. Perinteisten kappaleiden tekstit kertovat orjuudesta, vapautustaistelusta, uskonnosta, mutta myös arkielämän aiheista. 20- ja 30-luvuilla skifflemusiikki oli suosittua Amerikan kahvibaareissa ja jazz-klubeilla. Tämä musiikin laji on myöhemmin antanut vaikutteita monen rock-legendan tuotantoon.

Suomessa Werner Bros.-yhtye on tunnetuin skifflemusiikin esittäjä. Yhtyeen perustajat Jari ja Jouni Tuukkanen näyttelivät mm. Iskelmäprinssi-elokuvassa romupoikia , joiden käsissä kaikki soi. Werner Bros. on esiintynyt Afrikkaa myöten, ja yhtye on vieraillut myös Lahdessa. Kihveli soikoon-skifflemusiikin festivaali Hankasalmella on Werner Bros:in järjestämänä toteutettu jo 20 kertaa. Festivaalin yhteydessä on myös Kihveli-leiri, jossa on ollut kaikenikäisiä innokkaita leiriläisiä. Vuosi sitten Werner Bros-JariTuukkanen veti skiffle-kurssin Wellamo-opistossa.

Muita suomalaisia skifflemuusikoita ovat Eero ja Jussi Raittinen sekä Lasse Liemola, jonka levyttämät ”Anna pois mun kitarain” ja ”Diivaillen” ovat aitoa skiffleä.

KH

 

AJANKOHTAISTA -arkisto

maaliskuu 2024

helmikuu 2024

tammikuu 2024

joulukuu 2023

marraskuu 2023

lokakuu 2023

syyskuu 2023

elokuu 2023

kesäkuu 2023

toukokuu 2023

huhtikuu 2023

maaliskuu 2023

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011