Kirkkosalin täydeltä karjalaista väkeä

Karjalaan jääneistä seurakunnista ja ihmisten uusista kotiseuduista oli Launeen kirkkosalin täydeltä ihmisiä, jotka kertoivat myös omista muistoistaan ja kokemuksistaan karjalaisena evakkona tai perheittensä vaiheista.

Menetetyn Karjalan muistot eivät häviä viime sodan aikana Lahteen muuttaneitten karjalaisten ja heidän perhepiiriensä elämästä. Muistat sie-illassa, Launeen kirkkosalissa oli lähes puolitoistasataa kuulijaa, kun historiantutkija, lahtelaisille tuttu teologiantohtori Jaakko Ripatti kertoi keskiviikkoiltana laajasta tutkimuksestaan ”Karjalaiset luterilaiset seurakunnat evakossa, Viipurin-Mikkelin hiippakunta, sota ja siirtoseurakunnat 1939-49, Milloin myö päästää kottii?” on kustantanut Suomen Kirjallisuuden Seura, ja julkaissut Paavali Juustenin säätiö.

Tämän Karjala-illan oli ideoinut kurkijokelaisesta suvusta oleva, Launeella asuva rovasti Kaarina Koho-Leppänen. Hänen isänsä olisi täyttänyt 100 vuotta juuri keskiviikkona, jos vielä eläisi. Tyttären kertoman mukaan karjalainen identtiteetti painottui häneen, sodan jälkeen syntyneeseen, kun häneltä Lahdessa seurakuntatyötä tehdessään useasti kysyttiin ” Oot Sie Soskun vai Titon kylän Kohoja?” Lahteen evakuoitiin sodan aikana ja rauhan tultua 5000 karjalaista. Koho-Leppäsen tuntema ihmisten inhimillisyys, tunteikkuus ja vilkkaus nousee näistä ihmisistä.

Menetettyyn Karjalaan jäi 91 seurakuntaan. Kanttori Kimmo Puunenä Lammin seurakunnasta oli tehnyt luettelomaisen laulun näistä seurakunnista. Hän oli myös valinnut iltaan rajantakaisissa seurakunnissa veisattuja virsiä. Ilta päättyi Karjalaisten lauluun.

Harvemmin siirtolaisuudesta puhuttaessa maallikot miettivät, miten paljon Viipurin-Mikkelin hiippakunnan alueen piispat Yrjö Loimaranta ja 1943 jälkeen Ilmari Salomies, seurakuntien papistot ja muu henkilökunta teki töitä järjestäessään seurakuntien arkistot Vaasaan ja myöhemmin Mikkeliin. Samalla selvitettiin minne seurakuntalaiset lähetettiin Neuvostoliiton sotajoukkojen hyökkäyksiä pakoon.
Seurakuntien kirkonkirjat olivat sotaa Sisä-Suomeen paenneille kullan arvoisia. Ilman ”henkikirjaa” eli virkatodistusta ei uudella paikkakunnalla sotaan pakoon nopeasti lähtemään joutuneet saaneet elintarvikekortteja, henkilöllisyystodistuksia ja muita tarpeellisia asiakirjoja. Kunnat, mihin ihmiset pääasiallisesti lähetettiin Sisäasianministeriön suunnitelmien mukaan, olivat seurakuntien papistojen tiedossa.

Neuvosto-koneitten pommitukset yllättivät syksyllä 1939 puolustusvoimat, Suomen hallituksen ja sisäasiainministeriön kuin alueitten asukkaat. Pakoon lähdettiin, kun Neuvosto-armeijan lentokoneet aloittivat yllätyshyökkäykset pommittamalla lähes päivittäisissä askareissaan olleitten ihmisten työpaikkoja ja koteja Viipurissa ja lähipitäjissä. Vuoksen eteläpuoleisten kylien asukkaat saivat ottaa mukaansa viiden vuorokaudeksi ruokaa, vähäisesti vaatteita ja arvopaperit, jos ennättivät. Pommituksia pakoon väki lähti hevosilla, kuorma-autoilla, junilla, polkupyörillä ja kävellen. Esimerkiksi Hiitolan pitäjän 10 000 asukkaan piti poistua yhdessä viikossa uuden rajan tultua voimaan.

”Nämä ihmiset olivat pakolaisia”, painottaa Ripatti. Ne jotka eivät lähteneet rauhallisimmista pitäjistä evakuoitiin niin talvisodan kuin jatkosodan aikana. Hän halusi korostaa erityisesti sanojen pakolainen ja evakon ja evakuoinnin merkitystä. Osa karjalaisista palasi välirauhan aikana jälleen rakentamaan kotiseutujaan. Molempien sotien aikana karjalainen papisto kulki ihmisten uusissa asuinkunnissa kooten seurakuntiensa jäsenien olinpaikoista tietoja. Samalla he auttoivat ihmisten kotiutumista uusille asuinalueilleen.

Teologian tohtori Jaakko Ripatin laaja tutkimus lakkautettujen seurakuntien vaiheista, kadonneista kirkonkirjoista ja Karjalan siirtolaisten uusista kotiseuduista on tutustumisen arvoinen lähihistoriallinen teos. Se antaa tietoa niin Suomen hallituksen ja eduskunnan päätöksistä noin 400 000 ihmisen uusista kotikunnista kuin yksityiskohtia seurakuntien jäsenten elämisestä sodan aikana ja maan jälleenrakentamisesta.

Marja-Liisa Niuranen

AJANKOHTAISTA -arkisto

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011