Oikeustaju koetuksella

Suomalaisia on tällä viikolla kuohuttanut Tapanilan raiskaustapauksessa annetut tuomiot, jotka eivät tavallisen kaduntallaajan oikeustajuun mahdu edes sorkkaraudalla vääntämällä. Kyseessähän on tapaus, jossa viisi nuorta yhdessä tuumin seurasivat nuorta naista paikallisjunasta ja tekivät tälle seksuaalista väkivaltaa. Tuomioiden lievyys on aiheuttanut myrskyn mediassa ja rajun keskustelun siitä, onko oikeuslaitos ja sen ratkaisut millään tavalla enää kansalaisten mielestä oikeudenmukaisia.

Miltä sinusta tuntuisi, jos lähimmäisellesi tehtäisiin moista väkivaltaa ja tuomiot olisivat ehdollisia ja kaksi tekijää jopa vapautettaisiin syytteistä? Perusteina jutun suuri julkisuus ja tekijöiden nuori ikä. Kaiken edellisen lisäksi lieventävää oli se, ettei teko oikeuden mukaan ollut törkeä eikä erityisen nöyryyttävällä tavalla tehty. Eikö ihmisen henkilökohtaiseen koskemattomuuteen kajoaminen ole aina törkeää ja nimenomaan nöyryyttävää, varsinkin kun raiskaustapauksissa uhrin vammat ovat aina niin fyysisiä kuin henkisiäkin? Fyysistä vammoista paranee suht nopeasti, mutta henkiset arvet jäävät uhrille kenties loppuelämäksi.

Samaan aikaan kun raiskaajat saavat minimaalisia tuomioita, maassamme jaetaan esimerkiksi laittomasta nuuskanmyynnistä useamman vuoden ehdottomia rangaistuksia sekä liki miljoonan euron sakkoja. Miten tämä on mahdollista? Ovatko nämä rangaistukset millään tavalla verrannollisia keskenään? Kumpi on sinun mielestäsi pahempi teko, raiskaus vai laittoman tavaran myynti? Raiskaaja pääsee kuin koira veräjästä ehdollisella tuomiollaan ja laiton nuuskanmyyjä pannaan linnaan istumaan? Onko oikeuslaitokselle tärkeämpää suojella valtiota ja sen taloudellisia intressejä kuin sen omia kansalaisia? Sellainen tuntuma ainakin minulle näistä tapahtumista on jäänyt, että talousrikoksesta tuomiot ovat pidempiä kuin henkilöön kohdistuvissa rikoksissa.

Tämä on ollut ikävä kyllä oikeuslaitoksen linja Suomessa jo vuosia. Miten ihmeessä tuomioistuimien ratkaisut voivat olla näin kaukana tavallisen kaduntallaajan oikeustajusta? Asiantuntijat selittelevät tuomiota mediassa, että näin tämä vain menee, mutta kun ei saisi mennä. Ei missään nimessä näin. Tämä mieliä kuohuttanut tapaus ei ole ensimmäinen laatuaan. Ei lähelläkään. Raiskaustapauksissa isoja tuomioita jaetaan aniharvoin. Suomessa naisen saa nähtävästi raiskata, ainakaan sitä ei oikeuslaitoksessa pidetä kovinkaan suurena rikoksena. Melko kummallisen viestin valtio haluaa kansalaisilleen tälläisillä tuomioilla antaa.

Näyttää kuitenkin siltä, että kansalaisten pinna on pikkuhiljaa katkeamassa. Kovempia rangaistuksia vaaditaan yhä kovempaan ääneen nimenomaan henkilöön kohdistuvissa rikoksissa. Jonkinlainen balanssi tuomioiden välille olisi kyllä löydettävä pikaisesti, sillä pian käy niin, että homma lähtee lapasesta. Jos oikeuslaitos ei rikollisia rankaise riittävästi, voi käydä niin, että kohta Suomessa oikeutta jaetaan ns. oman käden oikeudella. Nyt jo näyttää siltä, että erilaisia ”rankaisujoukkoja” ollaan kasaamassa eri puolella Suomea. Ja se ei missään nimessä olisi mikään ideaali tilanne, elämmehän kuitenkin sivistysvaltiossa. Sen sivistysvaltion tulisi nyt ehdottomasti näyttää kansalaisilleen, etteivät raiskaukset saa olla mitään läpihuutojuttuja oikeussaleissa, joista tekijät pääsevät kuin koirat veräjästä odottamaan seuraavaa uhriaan.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Juhannusfaktaa ja vähän niitä taikojakin

Ihan huomaamatta olemme taas saapuneet keskikesän suuren juhlan eli juhannuksen kynnykselle. Huomaamatta sikäli, että kesästä tai siihen olennaisesti liittyvästä ihanasta lämmöstä ei tänäkään vuonna ole ollut merkkiäkään, joten kyllähän se tosiasia pistää miettimään, että tästä ne päivät taas lähtevät lyhenemään. Voisi jopa sanoa, että Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen.

Juhannuksena suomalainen lähtee pois kotoa, mieluiten tietenkin meluamaan jonnekin luonnonhelmaan, kuten vaikkapa mökille, leirintäalueelle, festareille jne. Suomi on muuuten kesämökkien luvattu maa. Kaiken kaikkiaan kesämökkejä on maassamme tilastojen mukaan noin puoli miljoonaa. Mökinomistajien keski-ikä on 59 vuotta. Alle 40-vuotiaita mökinomistajia on vain 8 prosenttia kaikista mökinomistajista, joten jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa tulemme kokemaan suuren muutoksen suomalaisten kesänvietossa, kun kymmenet tuhannet mökit jäävät ilman omistajaa. Nuorempaa kaartia mökkeily ei yksinkertaisesti näytä kiiinnostavan. Paitsi tietenkin juhannuksena, mutta eihän sitä yhden viikonlopun remuamista varten tarvi loppuelämäkseen mökkiä kontolleen ottaa?

Entäpä se sää? Ei aina ole juhannuksenakaan huono sää, vaikka siltä usein tuntuu. Joko juhannusaattoon tai -pyhään sattuu tilastojen mukaan hellesäätä keskimäärin kerran neljässä vuodessa. Tilaston mukaan olisin siis kokenut elämäni aikana jo 12 kertaa juhannushellettä. Uskokoon ken haluaa… Molempiin päiviin sattunut helle on tosin hyvin harvinainen, joten kohtalaisen varmaa on se, että ainakin toisen juhannusviikonlopun päivistä pilaa sää.

Positiivista on se, että juhannuksena hukutaan nykyään harvemmin kuin ennen, onko se sitten hyvän valistuksen vai kolean kelin ansiota, jää mietittäväksi. Esimerkiksi viime jussina hukkui vain yksi henkilö ja sää oli kylmin 30 vuoteen.

Alkoholi kuuluu läheisesti suomalaisten juhannuksen viettoon. Alkoissa juhannus on joulun jälkeen vuoden toiseksi vilkkain sesonki myynnin kasvaessa arviolta 60 prosentilla. Juhannusviikolla Alkoissa vierailee noin 1,4 miljoonaa asiakasta. Tuoteryhmistä kasvaa eniten akvaviittien ( = tiukat viinat) myynti. ”Ruokien palanpainikkkeeksi” ostetaan noin 140 prosenttia enemmän viinaa kuin normaalilla viikolla. Toinen juhannuksena buustin myyntiinsä saava juoma on lonkero, jota myydään noin 90 prosenttia normaalia viikkoa enemmän. Valitettavasti kesä, alkoholi ja onnettomuudet kulkevat käsi kädessä, sillä 80 % kesäaikaisista aikuisille tapahtuneista onnettomuuksista on tapahtunut alkoholin vaikutuksen alaisena. Aika paljon vai mitä?

Sitten kylmistä faktoista niihin ihaniin juhannustaikoihin. Tässä muutama legendaarinen taika lisättynä allekirjoittaneen huomiolla:
”Hyvän naimaonnen saa, jos juhannusyönä kierittelee alastomana kasteisella niityllä.”
– Epäilemättä juuri näin. Saattaa olla jopa jonoa niihin naimahommiin.
”Kun juoksee alasti saunasta tullessaan juhannusyönä ruisvainion ojia, niin yhdeksännessä ojassa tulee sulhanen vastaan.”
– Suomalainen sen tietää. Ilman vaatteita onnistaa aina. Miesten kannattaa varoa leimaantumista itsensäpaljastajaksi.
”Tulevan puolison voi nähdä juhannusyönä unessa, jos on laittanut tyynynsä alle yhdeksällä heinällä sidotun kukkaseppeleen”
– Muista tarkistaa heinissä asustavat punkit. Sitä paitsi kuka muka nukkuu juhannusyönä?

Hyvää juhannusta!….and be careful out there

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Ylireagointia?

Tällä viikolla kuultiin kummia Saksalan suunnalta. Kioskin viereiseltä nurmikentältä oli viety jalkapallomaalit pois. Maalit, jotka ovat olleet joka kesä kovassa käytössä ja tuottaneet iloa sadoille futisharrastelijoille. Siellä ovat pelanneet ne, jotka eivät pelaa seuroissa, vaan tekevät sitä lähinnä omaksi huvikseen. Lapset, nuoret, perheet jne. Saksalassa oltiin asiasta ymmärrettävästi ymmällään. Syykin selvisi. Ne ovat kuulemma vaaralliset, jopa hengenvaaralliset. Siis jalkapallomaalit? Nytkö jo maalitkin uhkaavat turvallisuuttamme?

Näin ainakin väittää Lahden kaupunki tai pikemminkin Tukes (Turvallisuus- ja kemikaalivirasto), joka ei halua ottaa riskiä siitä, että maali kaatuisi jonkun päälle. Näin on kuulemma käynyt viisi vuotta sitten Lohjalla. Tukes lähetti viime marraskuussa kuntiin muistutuksen, että jalkapallo- ja jääkiekkomaalien sekä koripallotelineiden kuntoon ja säilytykseen tulee kiinnittää huomiota ja Lahdessa vedettiin tästä viisastuneena maalit pois kymmeneltä puistoalueelta. Ihan kiva, että kaupunki on huolissaan meistä kaupunkilaisista edes jossain asiassa, mutta onkohan tässä nyt menty ihan pikkaisen ylireagoinnin puolelle? Ymmärrän kyllä, että valitettava onnettomuus on jalkapallomaalien kanssa aikanaan tapahtunut, mutta niin on tapahtunut monen muunkin välineen kanssa, eikä niitä ole suinkaan kielletty ja kärrätty kiireesti varastoon pölyttymään.

Jos linja on tämä, niin meidät kyllä holhotaan kohta pilalle koko ihmiskunta. Seuraavaksi kielletään varmastikin puut, koska joku voi niihin kiivetä ja pudota? Ja kun asiaa ei voida riittävästi valvoa, on syytä kaataa kaikki kiipeilyyn houkuttelevat puut. Tai kielletäänkö pallot? Nehän ne vasta vaarallisia ovatkin, sillä niihin kompastuu todella helposti ja venäyttää nivelsiteensä. Kävely on myös vaarallista, joten odotan Tukesilta ohjeistusta kävelykypärien pakkokäytöstä. Hyppynaruista saa helposti kaulakiikun ja lasten kiipeilytelineisiin ei ole enää jatkossa mitään asiaa edes aikuisilla. Ja loppujen lopuksi; ”Moni on kotiinsa kuollut”, kuten vanha sanonta kuuluu.

Millähän ilveellä tässä on pysytty hengissä tähän asti, kun lapsena tuli kiipeiltyä milloin missäkin, jopa niiden pelättyjen jalkapallomaalien päällä. Taidan ollakin melkoinen onnenpekka, että tässä vielä teille kirjoittelen. Toisaalta eihän minun nuoruudessani autoissa ollut edes turvavyöpakkoa, joten kyllä meidän sukupolvemme on ollut todella hunningolla ja altistunut kaikille mahdollisille vaaroille. Tuntuu vähän siltä, että tänä päivänä ihan tavallisistakin asioistakin halutaan tehdä jotain kauhean pelottavaa ja turvatonta joten turvallisuussäännöksiä jaellaan vähän joka asiaan. Samaan aikaan kaikenlaisten extreme-lajien suosio jatkaa kasvuaan. Näinköhän se on vain ihmisen perusluonne sellainen, että se janoaa uusia kokemuksia?

No, kun tälle linjalle on nyt sitten lähdetty, niin vähin mitä kaupunki voi tehdä, on hommata kentille mahdollisimman pian ne turvalliset jalkapallomaalit. Sellaiset jotka eivät voi kaatua minkäänlaisissa olosuhteissa. Tästä jutusta saisi muuten vedettyä aika loistavan aasinsillan Suomen jalkapallomaajoukkueen viimeaikaisiin esityksiin. Eipä ole ihme, ettei maajoukkue saa maaleja aikaiseksi, kun meillähän on jalkapallomaalit kielletty…

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kehätien kokoinen rahareikä Lahden talouteen

Lahti, Hollola ja Suomen valtio ovat päässeet yhteisymmärrykseen siitä, miten Lahden eteläisen kehätien rahoitus hoidetaan. Koko tien hinta on tällä hetkellä 275 miljoonaa euroa, josta valtion maksettavaksi ohjautuu 198 miljoonaa. Loput 77 miljoonaa euroa jää siis kuntien hoidettavaksi. Koska kustannukset jaetaan Lahden ja Hollolan kesken kuten suunnittelukustannuksetkin, tarkoittaa se käytännössä sitä, että Lahden osuudeksi tulee 69,3 miljoonaa euroa ja Hollolalle jää maksettavaksi 7,7 miljoonaa euroa.

Lahdelle tuntuu tulevan näitä isoja rahareikiä kovaa tahtia. Vasta viime viikolla selvisi, että kouluverkkoon on satsattava seuraavan kolmen vuoden aikana vaivaiset 150 miljoonaa euroa. Kun tiedetään, että eteläistä kehätietä on Lahdessa ajettu tietyn porukan toimesta kuin käärmettä piippuun, voidaan olettaa, että Lahti tulee tähän suunnitelmaan ja kustannusjakoon sitoutumaan. Itseasiassa kaupungintalolta kuultiin jo kehuja hyvästä neuvottelutuloksesta. Mielenkiintoista nähdä kuinka innokkaasti tähän lähdetään mukaan, sillä onhan tien hinta yhtäkkiä pompsahtanut pitkään hehkutetusta 180 miljoonasta liki 100 miljoonaa kalliimmaksi. Ja kyseessä on vielä tiemalli, jota on modernisti sanoen halpuutettu eli kyseessä on ns. light-versio ilman Patiokallion tunnelia ja Nikkilän eritasoliittymää. Olen sitä mieltä, että tässä hinta-asiassa on kehätien todelliset kustannukset tahallisesti pidetty piilossa, sillä vielä viime helmikuussakin hinnaksi arvioitiin 220 miljoonaa euroa. Kuinka ammattilaiset voivat laskea näin paljon pieleen? Joku voisi kutsua tätä toimintaa vaikkapa tahalliseksi silmään virstaamiseksi eli kansankielellä kusettamiseksi.

Ikävää asiassa on tietenkin se, että on sitten tien maksajana kunta tai valtio, tarkoittaa se loppupelissä sitä, että tien maksajana toimii veronmaksaja, sinä ja minä. Tielle olisi ollut halvempiakin vaihtoehtoja mm. Renkomäen-linjaus, mutta Lahdessa on jatkuvasti pyritty ja kohtalaisen hyvin onnistuttukin tukkimaan ne suut, jotka näistä muista vaihtoehdoista ovat puhuneet tai tuoneet esille. Tien arvostelijat on leimattu lähinnä rikollisiksi ja häiriköiksi, jotka estävät Lahti-kaupungin upean kehityksen. Luulen, että aika moni lahtelainen näkisi mielummin tuon liki 70 miljoonaa euroa laitettavan vaikkapa terveydenhuoltoon, päivähoitoon ja koulutukseen kuin kaupungin läpi porhaltavaan kehätiehen. Eli nyt ollaan satsaamassa 70 miljoonaa euroa siihen, että saadaan ihmiset ajamaan kovaa vauhtia Lahden ohi? Melkoista markkinointia.

Tietä on lobattu onnistuneesti nykyisille sijoilleen jo vuosikymmeniä. Lahtelaisilla kehätienrakastajilla on kuitenkin edessään se kovin lobbaus. Tielle pitäisi saada valtion rahoitus eli 198 miljoonaa euroa. Uusi halllitus on luvannut koko maan tasolla 1,6 miljardia euroa tiestön parantamiseen sekä kärkihankkeiden läpiviemiseen. Samassa hankekorissa eteläisen kehätien kanssa nököttää mm. sellainen pieni miljardin euron hanke kuin pääkaupunkiseudun Pisara-rata. Nähtäväksi jää, kuinka Lahden eteläinen kehätie rahoitusta saa ja kuinka suureksi loppujen lopuksi Lahden kaupungin osuus tiestä vielä nousee, kunhan kiima kehätietä kohtaan käy kaupungintalolla sietämättömän kovaksi. Vaan mitä väliä, onhan meillä varaa…?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

 

PÄÄKIRJOITUKSET -arkisto

huhtikuu 2024

maaliskuu 2024

helmikuu 2024

tammikuu 2024

joulukuu 2023

marraskuu 2023

lokakuu 2023

syyskuu 2023

elokuu 2023

kesäkuu 2023

toukokuu 2023

huhtikuu 2023

maaliskuu 2023

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011