Dublin – pub-kulttuurin kehto

Dublin, tuo vihreän saaren eli Irlannin pääkaupunki, on ennen kaikkea tunnettu pubeistaan, tummasta oluestaan ja viskistä. Itse asiassa pubeja löytyy tästä alunperin viikinkien 800-luvulla perustamasta kaupungista vaatimattomasti noin tuhat kappaletta.

Muuta en sitten etukäteen Dublinista tiennytkään, kun lokakuisena iltana suuntasimme nokkamme kohti Irlantia. Dublinin lentokentällä meitä vastassa oli vaakasuoraan piiskaava sade ja raju tuuli, jota tälläinen sisämaan tallaaja voisi kutsua jopa myrskyksi. Onneksi sade kesti vain ensimmäisen illan ja seuraavana aamuna sää olikin mitä parhain, tosin tuuli oli koko reissun ajan kova.

Vaikka Dublin on iso kaupunki, suunnilleen väkiluvultaan lähellä Helsinkiä, on sen ydinkeskusta aika pieni ja siihen on helppo tutustua ihan vaikka kävellenkin. Kävellessä on syytä huomioida vasemmanpuoleinen liikenne, joka ainakin aluksi saattaa aiheuttaa jopa pieniä vaaratilanteita tottumattomalle, varsinkin tienylityksissä. Jos haluaa tutustua kaupungin nähtävyyksiin laajemmin, on hyvä vaihtoehto ostaa lippu kaikista turistikaupungeista tuttuun Hop on/Hop off- busseihin. Niistä kun voi aina hypätä pois, kun jotain mielenkiintoista näkyy ja kun yksi alue on nähty, voi taas hypätä seuraavaan bussiin ja jatkaa matkaansa kohti seuraava turistirysää. Varsin kätevää.

Temple Bar
Temple Bar kävelykatualue vilisee turisteja ja tietenkin pubeja. (kuva Päivi Salomaa)

Dublinin sydän on keskustan Temple Bar-alue, joka on täynnä pubeja, yökerhoja ja ravintoloita, joissa viihtyvät niin paikalliset kuin turistitkin. Useimmissa pubeissa on elävää musiikkia aamusta lähtien. Pubit ovat täynnä elämää myös päivisin, sillä monet käyvät syömässä ja viettämässä aikaansa pubeissa. Silloin ykkösruoka on briteistä tuttu fish & chips eli paneroitua turskaa ranskalaisilla perunoilla. Lapsiperheille tiedoksi, että pubeihin pääsevät myös lapset, tosin vain ennen kello kuutta illalla.

Dublin on myös suosittu ostoskaupunki. Keskustan ostosalueet keskittyvät kävelykatujen Grafton Streetin ja Henry Streetin läheisyyteen, joilta löytyvät kaikki mahdolliset kansainväliset merkkiliikkeet.

Monet turistit keskittyvät pubitoimintaan olutta ja viskejä maistellen, mutta kyllä kultturinnälkäisellekin jotain kaupungista löytyy. Ehdottomasti kannattaa tutustua ainakin Trinity Collegeen, yhteen Euroopan kuuluisimmista yliopistoista. Käymisen arvoisia ovat myös vuonna 1204 rakennettu Dublinin linna sekä upeat katedraalit St. Patrick ja Christ Church. Vehreyttä kaipaavalle löytyy kaupungin laitamilla sijaitseva Phoenix-puisto, joka on Euroopan suurin yleinen puisto. Siellä sijaitsee mm. eläintarha sekä vuonna 1817 Wellingtonin herttuan kunniaksi rakennettu 60 metriä korkea obeliski. Monet tekevät myös ns. pyhiinvaellusreissuja Guinnessin olutpanimoon ja Jamesonin vanhaan viskitislaamooon, joten kai se on pakko myöntää, että Irlannin ykköstuote näyttäisi sittenkin olevan pubit, olut ja viski.

Dublin on nopeasti läpi koluttu, varsinkin jos ei aio käydä kaikissa tuhannessa pubissa tummaa olutta litkimässä. Niinpä viimeisenä matkapäivänänämme hyppäsimme junaan ja puksuttelimme 20 minuutin matkan pohjoiseen, idylliseen Howthin kalastajakylään. Varsinkin kesäisin Howth on erittäin suosittu lomakohde dublinilaisten keskuudessa, mutta syksyisinkin voi alueella kävellä ja ihastella komeaa merimaisemaa. Kävelimme sataman kautta kylän reunamille, josta lähti polku, joka vei meidät korkeiden ja jyrkkien kallionkielekkeiden päälle ihastelemaan todella maalauksellisia maisemia. Oikein mukavaa vaihtelua Dublinin kiireiseen turistiryysikseen.

Dublin on oikein viihtyisä kaupunki, jossa kannattaa ehdottomasti käydä. Tosin kesäaika voisi olla mukavampi, vaikkei lokakuun lopun sää mitenkään kylmä ollutkaan, tuulinen kylläkin. Kaupungilla ei ole tarjota Pariisin tai Rooman tavoin uskomatonta historiaa, kulttuuria tai nähtävyyksiä, mutta toisaalta se on myös Dublinin valtti. Tällöin matkaajan ei tarvitse ravata ympäri kaupunkia nähtävyyksien perässä, vaan hän voi rauhassa nauttia kaupungin rennosta tunnelmasta ja siitä kuuluisasta pubitunnelmasta. Ja sitähän Dublinissa riittää.

Pete Salomaa

AJANKOHTAISTA -arkisto

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011