Onnistunut Miehet Lähteellä-tapahtuma

Launeen miestenpiiri järjesti Liipolan seurakuntakeskuksessa perinteisen miehille suunnatun tapahtuman. Tilaisuuden pääpuhujaksi aiheesta fyysisesti terve mies, oli saatu valtakunnan ykkösurologi Mika Matikainen. Hänen runsaan tunnin kestänyt puheenvuoronsa käsitteli pääosin miehille tuttua ongelmaa, eturauhasen liikakasvua ja syöpää ja sen hoitoa.
Viesti oli, ei huolta, hoidot on kehittyneet viime vuosina huimaa vauhtia. PSA-testin avulla ongelmat saadaan selville heti alkuvaiheessa ja siten lääkitys päästään aloittamaan ennen kuin mitään peruuttamatonta on päässyt tapahtumaan.

Miehet lähteellä
Pirteässä syyssäässä oli miehekästä nauttia lohikeitto ulkosalla

Matikainen sai paljon ”potilaita” heti kahvitauolla. Pitkä jono oli kyselemässä omista tuntemuksistaan. Vastauksen saivat nekin jotka olivat etukäteen kirjallisesti kysymyksensä esittäneet. Kiinnostava aihe keräsi kuulijoita pitkälle toista sataa, ympäri Päijät-Hämettä.
Veijo Vierumäki oli hankkinut kahta lajia lohikeittoa paria sataa miestä varten.

Tapahtuman toinen osa käsitteli henkisesti tervettä miestä. Sen osuuden hoitajaksi oli valittu Sana-lehden päätoimittaja pastori Hannu Nyman. Hänen valitsemallaan tiellä jatkoi kirkkoherra Heikki Pelkonenpäätösmessussaan. Kuten perinteet velvoittivat, elävää vettä-tilaisuus päättyi ehtoollisen viettoon. Tilaisuuden onnistuminen ja miehiltä saadut palautteet innostavat Launeen miestenpiiriä jatkamaan tapahtuman järjestämistä, taas yhden välivuoden jälkeen.

Heikki Laine

Jokimaan omakotiyhdistyksellä vilkas vuosi

Surullista mutta totta Hennalan varuskunnan toiminta loppuu vuoden vaihteessa, vuosi vierähti myös omakotiyhdityksessä varsin nopeasti. Totta törisen nopeasti on aika mennyt, melkein kuin linnun siivillä, itse olen ollut mukana jo 7 ellen 8 vuotta sihteerinä toimien, kun en jaksa oikein muistella vanhoja eikä se sovi oikein kenellekkään, nyt mennään ”etiäpäin sanoi mummo lumessa”, uusin tuulin purjeen heiluen.

Ilokseni voin nyt vihdoinkin todeta, että Jokimaan omakotiyhdistyksen kuluvaan vuoteen mahtuu uutta ja erilaista toimintaa, perinteisestä siivoutalkoista aina 50- vuotisjuhlimme, jotka vietimme elokuussa Jokimaan ravikeskuksessa. Juhlaamme järjestimme erillisenä iltajuhlana, Jokimaalla järjestetyn Elonilon tapahtuman yhteydessä, jossa olimme myös mukana yhtenä osatekijänä. Teltallamme kävi mukavasti väkeä ja arpoja meni sen verran, että saimme jotain kirstumme pohjalle. Muutama pieni tapahtumavieras sai iloisen ilmeen ja mukavan muiston, kun väkelsin heille kasvomaalauksia poikani Vilin myydessä arpoja.

50-vuotisjuhlassa oli alueemme väkeä mukavasti paikalla, kutsuvieraslistalta saimme myös pari henkilöä tapahtumaamme juhlistamaan. Juhliin saapunut väki oli liikenteessä iloisella ja toiset jopa hilpeällä mielellä/ tuulella …… taloudenhoitaja Jorma Töllinen oli tuonnut paikalle menneiden aikojen kuvia ja kirjoituksia, joita oli mukava katsella ja lueskella.

Ruokailun ja kakkukahvien jälkeen ohjelma tarjonnasta vastasi mm. Taikuri Jokke ja Sipi Pelle taikoineen, illan aikana oli myös arpajaiset ja karaokemusiikin tahdittamat tanssit. Kiitos keittiö ja tarjoilu henkilökunnalle, tarjoilut olivat maistuvia ja varmasti kaikki halukkaat saivat vatsansa täyteen.

Jokimaaoky
Iloisia tunnelmia Jokimaan okyn 50-vuotisjuhlista!

Itselläni oli jalat poikki tuon viikonlopun jälkeen ja takki aivan tyhjä, onneksi päätyöstäni olin saanut tapahtumaviikonlopuksi vapaata, muuten en olisi jaksanut sitäkään vähää, no eipähän tarvinnut lahjoa nukkumattia tuomaan ylimääräistä lastia unihiekkaa. Väsymyksetä ja työmäärästä huolimatta tärkeintä minulle oli esillä yhdistyksen esilläolo ja teltalla kävijöiden viihtyvyys.

Arpajaispalkintoja saimme kiitettävästi eritahoilta, mutta ennenkuin kirjoitan lahjoittajien nimiä yhtään sen enenpää niin kirjoittelen tässä vielä kiitoksia.
Suurkiitokset Jokimaan Ravikeskukselle ja TOMI HIMANGALLE yhteistyöstä. Kiitos myös koko Jokimaan ravikeskuksen henkilökunnalle. Kiitokset myös Lahden poliisilaitokselle ja Lahden VPK.lle paikalla olosta.
Arpajaispalkontojen lahjoittajia olivat mm: Omalähiö, Vesijärven Auto, Veljekset Wahlsten, Ravikauppa Lahti Oy, Lem-Kem Oy, Herralan traktorihuolto, LAN&WAN,, EceröLine, Kärkkäinen, Biltema, IKH, Autohuolto Partanen sekä useat yritykset ja yksityiset henkilöt
Yhteistyötahot mahdollistivat onnistuneet 50v. juhlamme.

Syyskokouksen havinaa

Jokimaan omakotiyhdistyksen sääntömääräinen syyskokous pidettiin Jokimaan ravikeskuksen ravintola Hippodromissa keskiviikkona 19.11.2014, paikalle saapui muutama alueen tapahtumista kiinnostunut osallistuja, kiitos kaikille paikalla olleille. Johtokunta vaihtui hieman ja pari uutta nimeä saimme johtokuntamme vahvuudeksi.

Uusina johtokuntalaisina alottavat Airi Tiher ja Heli Tikka, tervetuloa mukaan. Erovuorolaisista johtokunnassa jatkavat Sari Autio, Jorma Töllinen ja Tuija Notkonen, vanhoina jatkaa Sari Päivärinta ja Kari Härkönen. Puheenjohtajan tehtäviin valittiin Kari Härkönen ja sihteerin tehtäviä valittiin hoitamaan Tuija Notkonen

Toimintasuunnitelmasta keskusteltiin ja se saikin aikaan hyvän keskustelun, saimme alueemme läsnä olevilta asukkailta hyviä ajatuksia ja ideoita, joista suurimmaksi aiheeksi nousi alueen nuorisolle kehitettävä toiminta, mutta myös muuhun toimintaa oli kiinnostusta.

Tieturvallisuus nousi tärkeäksi puheenaiheeksi.

Kyläkunnantien varteen pysäköidyt rekkojen perävaunujen, joka katsotaan liikenteelle vaaralliseksi samoin on myös huomioitava lisääntynyt läpi ajo Ala-Okeroisten tielle. Helsingintiellä liikennevalojen vättäjät ajavat nyt Kyläkunnatien ja Rälssitien kautta Ala-Okeroistentielle, jossa ei kyllä ajallisesti voita juurikaan mitään.

Tieturvallisuusasioissa nousi puheenaiheeksi myös Ala-Okeroistentieltä Rälssintielle käännyttäessä oleva tie, Rälssitien päähän tulee varsinkin pimeällä niin huomaamattomasti että siihen tulisi saada joku tolppa jossa olisi heijastin, näin Rälssintiellä asioivat voisivat ennakoida tien paremmin ja hyvissä ajoin. Nyt syntyy vaaratilanteita Ala-Okeroisten tiellä, kun varsinkin vieraat kuljettajat joutuvat tekemään äkkijarrutuksia havaittuaan Rälssintien juuri kohdallaan.

Varmaan alueellemme on paljon sellasia asioita joihin pitää puuttua, siksi toivommekin että alueemme asukkaat ilmottavat niistä meille, että voimme viedä asiaa eteenpäin, itse toimin myös alueellamme aluekummina olen luvannut johtokunnassa viedä asioita eteenpäin kummitoiminnan kautta. Alueellamme toimii myös muutama muukin aluekummi, joten olemme hyvin varustettu ainakin tässä asiassa.

Tässäpä näitä aluumme kuulumisia tältä syksyltä, toivomme alueemme asukkaita tervetulleeksi yhteisiin tapahtumiin ja kokouksiin. Ideoita ja asioita voitte laittaa vaikka yhdistyksen sähköpostiin jokimaanoky@gmail.com, asiat käsitellään johtokunnan kokouksessa.

Käy kurkkamassa valokuvia ja kirjoituksia fb.ssä https://www.facebook.com/jokimaan.omakotiyhdistys
Nyt voinen toivottaa itseni ja Jokimaan omakotiyhdistyksen puolesta kaikille alueemme asukkaille, lehdenlukijoille sekä kaikkia yhteistyötahoille oikein hyvää loppuvuotta.

Sinivalkoista tulevaa Itsenäsyyspäivää ja kiireetöntä Joulun odotusta. Toivotaan hieman lunta maahan synkkää ja pimeää vuodenaikaa valaisemaan.

Jokimaan omakotiyhdistys ry.n sihteeri
Tuija Notkonen

 

Dublin – pub-kulttuurin kehto

Dublin, tuo vihreän saaren eli Irlannin pääkaupunki, on ennen kaikkea tunnettu pubeistaan, tummasta oluestaan ja viskistä. Itse asiassa pubeja löytyy tästä alunperin viikinkien 800-luvulla perustamasta kaupungista vaatimattomasti noin tuhat kappaletta.

Muuta en sitten etukäteen Dublinista tiennytkään, kun lokakuisena iltana suuntasimme nokkamme kohti Irlantia. Dublinin lentokentällä meitä vastassa oli vaakasuoraan piiskaava sade ja raju tuuli, jota tälläinen sisämaan tallaaja voisi kutsua jopa myrskyksi. Onneksi sade kesti vain ensimmäisen illan ja seuraavana aamuna sää olikin mitä parhain, tosin tuuli oli koko reissun ajan kova.

Vaikka Dublin on iso kaupunki, suunnilleen väkiluvultaan lähellä Helsinkiä, on sen ydinkeskusta aika pieni ja siihen on helppo tutustua ihan vaikka kävellenkin. Kävellessä on syytä huomioida vasemmanpuoleinen liikenne, joka ainakin aluksi saattaa aiheuttaa jopa pieniä vaaratilanteita tottumattomalle, varsinkin tienylityksissä. Jos haluaa tutustua kaupungin nähtävyyksiin laajemmin, on hyvä vaihtoehto ostaa lippu kaikista turistikaupungeista tuttuun Hop on/Hop off- busseihin. Niistä kun voi aina hypätä pois, kun jotain mielenkiintoista näkyy ja kun yksi alue on nähty, voi taas hypätä seuraavaan bussiin ja jatkaa matkaansa kohti seuraava turistirysää. Varsin kätevää.

Temple Bar
Temple Bar kävelykatualue vilisee turisteja ja tietenkin pubeja. (kuva Päivi Salomaa)

Dublinin sydän on keskustan Temple Bar-alue, joka on täynnä pubeja, yökerhoja ja ravintoloita, joissa viihtyvät niin paikalliset kuin turistitkin. Useimmissa pubeissa on elävää musiikkia aamusta lähtien. Pubit ovat täynnä elämää myös päivisin, sillä monet käyvät syömässä ja viettämässä aikaansa pubeissa. Silloin ykkösruoka on briteistä tuttu fish & chips eli paneroitua turskaa ranskalaisilla perunoilla. Lapsiperheille tiedoksi, että pubeihin pääsevät myös lapset, tosin vain ennen kello kuutta illalla.

Dublin on myös suosittu ostoskaupunki. Keskustan ostosalueet keskittyvät kävelykatujen Grafton Streetin ja Henry Streetin läheisyyteen, joilta löytyvät kaikki mahdolliset kansainväliset merkkiliikkeet.

Monet turistit keskittyvät pubitoimintaan olutta ja viskejä maistellen, mutta kyllä kultturinnälkäisellekin jotain kaupungista löytyy. Ehdottomasti kannattaa tutustua ainakin Trinity Collegeen, yhteen Euroopan kuuluisimmista yliopistoista. Käymisen arvoisia ovat myös vuonna 1204 rakennettu Dublinin linna sekä upeat katedraalit St. Patrick ja Christ Church. Vehreyttä kaipaavalle löytyy kaupungin laitamilla sijaitseva Phoenix-puisto, joka on Euroopan suurin yleinen puisto. Siellä sijaitsee mm. eläintarha sekä vuonna 1817 Wellingtonin herttuan kunniaksi rakennettu 60 metriä korkea obeliski. Monet tekevät myös ns. pyhiinvaellusreissuja Guinnessin olutpanimoon ja Jamesonin vanhaan viskitislaamooon, joten kai se on pakko myöntää, että Irlannin ykköstuote näyttäisi sittenkin olevan pubit, olut ja viski.

Dublin on nopeasti läpi koluttu, varsinkin jos ei aio käydä kaikissa tuhannessa pubissa tummaa olutta litkimässä. Niinpä viimeisenä matkapäivänänämme hyppäsimme junaan ja puksuttelimme 20 minuutin matkan pohjoiseen, idylliseen Howthin kalastajakylään. Varsinkin kesäisin Howth on erittäin suosittu lomakohde dublinilaisten keskuudessa, mutta syksyisinkin voi alueella kävellä ja ihastella komeaa merimaisemaa. Kävelimme sataman kautta kylän reunamille, josta lähti polku, joka vei meidät korkeiden ja jyrkkien kallionkielekkeiden päälle ihastelemaan todella maalauksellisia maisemia. Oikein mukavaa vaihtelua Dublinin kiireiseen turistiryysikseen.

Dublin on oikein viihtyisä kaupunki, jossa kannattaa ehdottomasti käydä. Tosin kesäaika voisi olla mukavampi, vaikkei lokakuun lopun sää mitenkään kylmä ollutkaan, tuulinen kylläkin. Kaupungilla ei ole tarjota Pariisin tai Rooman tavoin uskomatonta historiaa, kulttuuria tai nähtävyyksiä, mutta toisaalta se on myös Dublinin valtti. Tällöin matkaajan ei tarvitse ravata ympäri kaupunkia nähtävyyksien perässä, vaan hän voi rauhassa nauttia kaupungin rennosta tunnelmasta ja siitä kuuluisasta pubitunnelmasta. Ja sitähän Dublinissa riittää.

Pete Salomaa

Maailma on täynnä väkivaltaa ja sen seurauksia

Oikeushammaslääkäri, professori Helena Ranta on kohdannut ihmisten pahuuden ja kansanryhmien surmien uhrit viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana eri puolilla maapalloa. Hänet oli kutsunut Lahden Akateemiset Naiset kertomaan kokemuksista Bosniassa ja Kosovassa sekä muualla. Asia kiinnosti järjestön ulkopuolistakin yleisö, joten viime maanantaina oli Lahden kansanopiston auditorio lähes täynnä. Keskustelua johti yhdistyksen puheenjohtaja Liisa Koskinen.

Helena Ranta kehittänyt työryhmän kanssa Helsingissä, Oikeusministeriön Oikeuslääketieteellisellä laitoksella uhrintunnistamisjärjestelmää 1990 luvulla, mitä Interpol oli pyytänyt jäsenmailtaan. Kun Estonia-alus upposi 1994 vieden sadat matkustajat kuolemaan, joutuivat laitoksen tutkijat ensimmäisen kerran työhön tunnistamaan suurta joukkoa hukkuneista. Seuraavina vuosina tulivat pyynnöt Helena Rannalle YK:n ja EU:n tahoilta tutkimaan joukkohautoja kansainvälisiin työryhmiin, jäseniksi tai johtamaan niitä Kosovaan ja Bosniaan, Jugoslavian raunioille. Seuraaviksi tulivat Perussa hallitsevien ryhmien Andeille karkottamien alkuperäisasukkaitten joukkohautojen tutkinta, ja sitten vuorossa olivat Kamerun, Nepal, Tsetsenia ja Irak Sadam Husseinin jälkeen. Syyriassa tutkiminen ei nykytilanteessa ole mahdollista.

Ranta
Lahden Akateemisten Naisten vieraana kävi oikeushammaslääkäri, professori Helena Ranta

Irakissa tutkimusryhmällä oli 2004 jälleen hankalaa pommitusten ja tienvarsimiinojen takia. Ongelmia aiheutti myös USA:n upseerit, kun Rannalla ei ollut Suomen pääesikunnasta yhteysupseeria mukana. Amerikkalaiset eivät antaneet viedä vainajista kerättyjä tietoja pois.
– Tosin ne tulivat osittain mukana, kun eräs upseeri vihjaisi muistitikkujenkin käytöstä, hymähtää Helena Ranta.
Samana vuonna oli Thaimaan maanjäristys ja hyökyaalto, tsumani, jonka jälkeen jättämiä vainajia oikeushammaslääkäri oli työryhmineen tunnistamassa. Siellä ei tarvinnut kulkea kuumissa luotiliiveissä kypäräpäässä, mutta kuumuus ja sairaalasta toiseen vainajien kokoamispaikalle kulkeminen väsytti ja rasitti omaisten kohtaamisen ohella.

Hyväntuulisen ja inhimillisen Helena Rannan sydäntä lähellä ovat kaikki ne naiset, nuoret ja lapset jotka ovat kokeneet maansa sotien yhteydessä vainoa, väkivaltaa ja raiskauksia saamatta oikeutta. Vasta vuonna 2000 YK:n päätöslauselman 1325 Naiset, rauha ja turvallisuus on antanut oikeuden puolustaa naisia ja tyttöjä, jotka sodissa ja kansannousuissa ovat joutuneet väkivallan ja raiskauksien uhreiksi. Mutta tämä ei vielä Rannan mukaan riitä. Naiset, jotka raiskauksien jälkeen joutuvat synnyttämään lapsen, joutuvat pääsääntöisesti hyljeksityiksi omissa yhteisöissään. Toinen Rannan vakaumus näiltä raskailta työmatkoilta on: Jokaisella ihmisellä on kuolemansa jälkeen ihmisoikeus tulla haudatuksi omalla nimellään, omaan hautaansa.

Viime keväänä Helena Ranta lähti jälleen Kosovaan suomalaisen ryhmän kanssa kouluttamaan paikallisia asiantuntijoita etsimään ja tunnistamaan vainajia. Ranta totesi, että ensimmäisestä maailmansodasta lähtien vuosisata on ollut viheliäistä sotien ja väkivallan aikaa. Jo Euroopassa on kuollut sotien uhreina miljoonia ihmisiä YK:n ja EU:n rauhan tahdosta huolimatta. Meidän lähialueillamme, kuten tämän vuoden aikana Ukrainassa, ihmisiä kuolee sotilasoperaatioissa ja niistä johtuvista seuraamuksista jatkuvasti puhumattakaan Syyrian ja Afrikan valtioiden sotimisesta.

Marja-Liisa Niuranen

Liipola graffiti Asukasilta: Liipolan Toimelassa marraskuisena iltana

Usein kuulee väitettävän, että asukkaita on vaikea innostaa tulemaan heille järjestettyihin tiedotustilaisuuksiin.
Torstainen ilta 13.11. Liipolan Toimelassa todisti jotain vallan muuta. Väkeä oli paikalla runsaasti, jakkarat juuri ja juuri taisivat riittää.

Liipolan lähiöohjelman ”sielu” Ari Juhanila kertoi aluksi valmistumassa olevan monitoimitalon tulevaisuudesta. Sen lisäksi että talossa on koulu, päiväkoti, kirjasto ja muita virallisia toimijoita, se on edelleenkin tarkoitettu myös asukkaille. Yhteistoiminnan suunnittelujen pitäisi lähteä käyntiin keväällä 2015. Syksyllä talo on valmis ottamaan suojiinsa kaiken sinne tarkoitetun toiminnan.

Yleisön joukossa aisti tyytyväistä hyrinää, kun Juhanila mainitsi, että Onniin (sehän on talon nimi) on toiveissa saada taloisäntä. Rahoitus on vielä kuitenkin avoinna. Kuulija laittoi sormet ristiin ja toivoi, että isäntä ei jäisi pelkäksi toiveeksi vaan todella tulisi osaltaan huolehtimaan uuden talon hyvinvoinnista ja toiminnan sujuvuudesta.
– Palveluja tulee, totesi Juhanila, mutta yhteistyöhön tarvitaan myös asukkaita. Iltaisin monet tilat ovat auki järjestöille, mutta myös asukkaille.

Mitenkäs liikuntatilat?
Liikuntatilat on koululle ja myös muulle käytölle. Iltakäyttö kiinnostanee erilaisia seuroja.
Haluttiin tietää, jatkuuko Toimelassa hyvin alkanut, alkupäiviin sijoittuva liikunta myös uudessa talossa. Toimelassa on nyt tarjolla tuolijumppaa, senioritanssia ynnä muuta. Väki on löytänyt niiden pariin. Jääkö aikuisten päivätoiminta kenties kokonaan pois? Siihen ei selkeää vastausta saatu.

Mihin pysäköidään autot?
Arkkitehti Theodora Rissaselta tivattiin tulevista liikennejärjestelyistä. Minkä verran autoja saa parkittaa koulun alueelle? Jos ei sinne, niin mihin autot laitetaan? Onko Ostoskadulla ihan pakko olla viheraluetta, jos autoja ei saada sopimaan?
Rissanen vakuutti, että liikennejärjestelyissä kyllä otetaan kaikki seikat huomioon.

Aidataanko koulu, pääseekö pihaan vain yhdestä portista, vai tuleeko useampi portti?
Lehtokadun suunnasta kulkee paljon lapsia koululle ja päiväkotiin. Heitä tuodaan ja haetaan myös autoilla. Miten tämä liikenne hoidetaan? Arkkitehti vakuutti, että autojen kääntöpaikkaa tarkastellaan toimivammaksi ja porttejakin koulun alueelle tulee useampi kuin yksi Ostoskadun puolelta.

Kuuset ja kirjanpainajat

Liipolan komeat ikivanhat kuuset ovat saaneet riesakseen kirjanpainajatoukat, jotka säälimättä tuhoavat puut. Tästä syystä alueella joudutaan tekemään hakkuita, ja maisema saattaa paikoin näyttää hiukan ankelta. Kaadettujen puitten tilalle aukkopaikkoihin istutetaan uutta puustoa, lähinnä koivuja, ehkä myös haapoja jotka kasvavat nopeasti. Metsäsuunnitelma on tehty ja metsänhoitotyöt alkavat pika puoliin.  Tieto puitten kaatamisesta nostatti kysymyksiä myös siitä, saako ja missä määrin kaataa puita ilman viranomaisten lupaa taloyhtiön omalta tontilta. Ei kuulema saa, voi tulla sakkoja.

Puutarhuri Eva Blomberg on kesän aikana kiertänyt Liipolassa antamassa pihaneuvontaa. Työ on kuulunut osana Liipola -projektiin. Alueelle on tuotu asukkaitten toivomia penkkejä ja sähkökaapit ovat saaneet väriä. Yläleikkipaikan suunnittelu Huippukadulla on käynnissä ja sitä tehdään asukkaitten toiveita kunnioittaen. Aivan herkulliselta kuulosti puutarhurin mainitseman omenatarhan istuttaminen. Toivottavasti se toteutuu!

Ostoskeskusta pyritään saamaan viihtyisämmäksi.

Mitä tulee parakkien tilalle?
Tulee kivituhkakenttä. Tulee talvella jäädytetty alue. Nykyinen skeittipaikka muuttuu pienkentäksi.

Kuntopolku ja muuta liikuntaa
Kuntopolku pidetään kunnossa vaikka resurssit ovat vähäiset vakuutti paikalla ollut liikuntapuolen edustaja.
Polun varrella olevia välineitä voidaan vähän lisätä asukkaitten toiveita kuullen.
Virkamiesten taholta heitettiin ajatus, että Liipolasta puuttuu urheiluseuratoiminta. Tottahan se taitaa olla. Kukahan perustaisi? Tai ehkä olisi parempi, jos jokin jo kaupungissa toimiva seura päättäisi tuoda osaamistaan ja toimintaansa myös tänne.

Liipola on osa valtakunnallista lähiöohjelmaa, joka jatkuu vielä ensi vuonna. Tuloksia olemme jo nähneet ja lisää parannuksia alueelle on tulossa, siitä ainakin asukasillassa kuullut tiedot vakuuttivat.

Asukastilaisuus oli kaikkineen onnistunut tapahtuma. Kyseltiin, hiukan arvosteltiinkin. Mutta loppupäätelmä oli silti, että Liipola on hyvä paikka, kyllä siellä passaa asua.

Eila Jokinen

Seurakuntavaalit 2014: Launeella korkein äänestysprosentti, kärjessä tutut nimet

Seurakuntavaalien äänestysprosentti jäi Lahdessa alle 10 prosenttiin. Kaikkiaan äänestämässä kävi 9,5 % äänioikeutetuista. 16 – 17-vuotiaista ainoastaan 2,3 % käytti äänioikeuttaan. Innokkaimmin äänestettiin Launeen seurakunnassa, siellä 10,1 prosenttia äänioikeutetuista kävi vaaliuurnilla. Keski-Lahden seurakunnassa äänestysprosentti oli 9,6 %, Joutjärven seurakunnassa 8,7 % ja Salpausselän seurakunnassa 9,3 %. Kaikkiaan äänioikeutettuja oli 60 296, joista 5727 äänesti.

Yhteiseen kirkkovaltuustoon valituista naisia on 22 ja miehiä 29. Vuonna 2010 valtuustoon valittiin 21 naista ja 30 miestä. Valtuutettujen keski-ikä nousi jonkin verran. Nyt valittujen keski-ikä on 56 vuotta kun neljä vuotta sitten se oli 52 vuotta. Uusia valtuutettuja on 20.

Seurakuntaneuvostoissa miesten osuus nousi jonkin verran. Kaikkiaan neuvostoihin valittiin 35 miestä ja 23 naista. Vuonna 2010 valituista miehiä oli 30 ja naisia 28. Naisten enemmistö on ainoastaan Salpausselän seurakunnassa. Seurakunnittain naisia ja miehiä valittiin seuraavasti: Keski-Lahti naisia 5 ja miehiä 11, Joutjärvi naisia 4 ja miehiä 10, Laune naisia 6 ja miehiä 8, Salpausselkä naisia 8 ja miehiä 6


VALITUT LUOTTAMUSHENKILÖT / LAUNE

KIRKKOVALTUUSTO

Eila Jokinen  140 ääntä
Marja-Leena Vierumäki  99 ääntä
Risto Kaakinen  88 ääntä
Martti Miettunen  71 ääntä (uusi)
Esko Taipale  62 ääntä
Jouni Vallinen  62 ääntä (uusi)
Heikki Laine  61 ääntä
Kirsi Uutela  60 ääntä (uusi)
Heikki Kotinurmi  58 ääntä (uusi)
Regina Leppänen  54 ääntä
Risto Paulamäki  49 ääntä
Martti Talja 48  ääntä (uusi)
Tiitu Lind 44  ääntä (uusi)

SEURAKUNTANEUVOSTO

Tapio Nieminen  157 ääntä
Eila Jokinen  131 ääntä
Marja-Leena Vierumäki  107 ääntä
Heikki Kotinurmi  82 ääntä (uusi)
Risto Kaakinen  78 ääntä
Heikki Laine  59 ääntä
Risto Paulamäki  56 ääntä
Tiitu Lind  52 ääntä(uusi)
Atte Nurminen  50 ääntä (uusi)
Regina Leppänen  50 ääntä
Jorma Matikainen  45 ääntä
Saara Tölli  45 ääntä (uusi)
Seppo Linkola  45 ääntä (uusi)
Anni Siivonen  36 ääntä (uusi)

 

VT 12 ja politiikka

Lahden eteläinen ohitie on ollut kiistelyn aiheena jo 60-luvulta asti jolloin ensimmäisen kerran joku piirsi tussillaan karttaan ohitielinjauksen kulkemaan Launeen läpi. Lahti oli silloin hyvin erinäköinen kaupunki kuin nyt, liki 50 vuotta myöhemmin. Silloin Launeen linjaus sijoittui oikeasti kaupungin etelälaitamille, sillä mm. Patomäkeä tai Liipolaa ei vielä ollut olemassakaan, ainakaan sellaisina asutusalueina kuin me ne tänä päivänä tunnemme.
Kun kaupunki ajan myötä kasvoi etelään päin, syntyi tarve siirtää ohitie kauemmas asuinalueilta. Miksi ohitie kulkisi keskellä kaupunkia? Keksittiin ohitielle uusi, hieman etelämpänä kulkeva vaihtoehtoinen linjaus Renkomäen kautta. Tämä Renkomäen linjaus valittiinkin valtuustossa Lahden eteläisen ohitien uudeksi linjaukseksi 90-luvun lopussa. Joitain tahoja tämä ei miellyttänyt ja niinpä useamman hieman kyseenalaisenkin äänestyksen jälkeen Launeen linjaus naulattiin Lahden ainoaksi ohitievaihtoehdoksi.
Sen jälkeen juupas eipäs- keskustelu on värittänyt lahtelaista poliittista kenttää ja kahvipöytäkeskusteluja. Launeen linjauksen vastustajat eivät ole luovuttaneet, vaikka tällä hetkellä Launeen linjaus näyttääkin ainoalta vaihtoehdolta. Omalähiön kolmeosaisen jutun viimeisessä osassa keskitymme poliittisiin kuvioihin hankkeen ympärillä. Ensimmäisessä osassa tutkittiin tieliikenteen määriä ja toisessa osassa keskiössä olivat pohjavesikysymykset.

Tältä näyttäisi Launeen linjaus valmiina alittaessaan Uudenmaankadun. Kuovinkujan takaa tie sukeltaisi Liipolan ali tunnelissa. Näille kohdin suunnitellut pohjavesisuojaukset eivät ole riittävät sanoo limnologi Juha Keto.

VT 12-Launeen linjaus, joka on voimassaolevan maakuntakaavan mukaan myös ainoa mahdollisuus, herättää ymmärrettävästi voimakkaitakin tunteita. Tämä hillittömän kallis, asutusalueen läpi kulkeva, ökytieksikin kutsuttu valtatiesuunnitelma ei kuitenkaan ole aina ollut itsestään selvä vaihtoehto ja asian ympärillä on ollut monenlaista poliittista kuhinaa, kaupankäyntiä ja lobbausta suuntaan jos toiseenkin.

Vuosituhanteen vaihteen tienoilla näytti selvältä, että Renkomäen vaihtoehto valitaan uudeksi linjaukseksi Launeen sijaan.
Mitä ihmettä oikein tapahtui, ettei tie kuitenkaan rakentunut Renkomäkeen?

– Valtuustossa äänestimme kolme kertaa Renkomäen linjauksen puolesta, mutta silti tietyt tahot (mm.silloinen valtuuston puheenjohtaja Tapio Luttinen) äänestystuloksesta huolimatta jatkoivat Launeen linjauksen lobbaamista ympäristöministeriöön päin. Neljännellä äänestyskerralla Launeen linjaus sitten voitti yhdellä äänellä, kun äänestyksestä oli poissa kaksi Renkomäen kannattajaa ja varavaltuutetut manipuloitiin äänestämään Launeen puolesta. Sen jälkeen ei enää ole asiasta äänestetty muisteli pitkäaikainen valtuutettu Onerva Vartiainen pari vuotta sitten käydyssä keskustelutilaisuudessa.
(Omalähiö, 30.3.2012)

– Koskaan ei kuitenkaan pyynnöistä huolimatta tehty edes alkeellisintakaan pienoismallia Renkomäen vaihtoehdosta. Ennen viimeistä äänestystä, jossa Launeen linjaus sai niukan voiton, olin jättänyt valtuustokysymyksen, jossa pyysin tietoja, miten paljon omakotitalo- ja rivitalotontteja voitaisiin kaavoittaa ja myydä Launeen linjausalueelta, jos ohikulkutietä ei siihen tule. ( Onerva Vartiainen, Omalähiö, 5.1.2012)

Myös ex-kansanedustaja Maija-Liisa Lindqvist muistaa tuon ajan ja kiistanalaisen viimeisen äänestyksen:
– Luttinen ei arvostanut valtuuston päätöstä ja sen takia Renkomäen linjaukselle ei koskaan tehty yhtään pienoismallia tai havainnekuvia. Mielestäni ministerien tulisi ohjata tiepiirejä, ettei näin järjettömän kalliita tiesuunnitelmia edes tehtäisi muistutti Lindqvist. (Omalähiö, 30.3.2012)

Myös Jouko Skinnari on aikanaan ihmetellyt Renkomäen linjauksen kohtaloa:
– Renkomäki-vaihtoehto tuli nykyiseen seutukaavaan Lahden kaupungin ja Päijät-Hämeen maakuntavaltuuston päätöksellä, minkä ympäristöministeriö vahvisti. Vähemmistöön jäänyt tielaitos ja sen vähemmistöön jääneet tukijat Päijät-Hämeessä ovat estäneet 7 vuotta Renkomäki-vaihtoehdon selvittämisen. Ei ole ihme, että Laune-linjaus on saanut lisänimen Juudaksen tie. Kenen asialla ovat Laune-linjauksen kannattajat?”
( Jouko Skinnari, Omalähiö/kuuma linja 11.11.2003)

Luttisen ränni

80-luvulla Launeen linjaus tunnettiin kansan suussa nimellä ”Luttisen ränni”, sillä yksi tien suurimmista puolustajista oli liikenneministerinä vuosina 1984-87 toiminut Matti Luttinen. Aikalaiset kertovat miehen todenneen useasti, että tie tulee Launeelle tai sitten sitä ei tule ollenkaan. Nähtävästi tämä into Launeen vaihtoehtoon kulkee suvussa, sillä myös Matin poika Tapio Luttinen tunnetaan suurena Launeen linjauksen ystävänä.

Siitä mikä miehet ajoi niin voimakkaasti tukemaan nimenomaan Launeen linjausta, ei ole tarkaa tietoa. Pahat kielet puhuvat kauppayhtymien ja rakennusfirmojen vaalirahoituksista tietyille tahoille ja ns. saunasopimuksista. Näitä väitteitä on vaikea todentaa, sillä kukapa moista suhmurointia julkisesti myöntäisi? Niinpä nämä kysymykset ja arvailut jäänevät ikuisiksi arvoituksiksi ilman lopullista vastausta ja huhut jatkavat elämäänsä toreilla ja turuilla.

Nykyinen kaupunginhallituksen puheenjohtaja Ilkka Viljanen muisteli tien uskomattomia vaiheita blogissaan tänä vuonna näin:
– Ensimmäinen suunnitelma Launeen linjauksesta tehtiin Päijät-Hämeen liitossa jo vuonna 1969 Päijät-Hämeen runkokaavan yhteydessä. Tämän jälkeen kolmella vuosikymmenellä tehtiin yhteensä seitsemän päätöstä eri toimielimissä Launeen linjauksen osalta.
1990-luvun lopussa nostettiin Päijät-Hämeen seutukaavan yhteydessä Renkomäen linjaus ensimmäistä kertaa vaihtoehdoksi. Silloin uuden yleiskaavan valmistelutyön yhteydessä kaupunginvaltuusto edellytti, että yleiskaava valmistellaan Renkomäen vaihtoehdon pohjalta, sama esitys tehtiin myös Päijät-Hämeen liitolle seutukaavan tarkastamiseksi.

Tämän jälkeen tapahtui ensimmäistä kertaa koko prosessin kannalta jotain olennaista. Päijät-Hämeen liitto päätti linjata valtatie 12 nk. Renkomäen vaihtoehdon mukaisesti. Ympäristöministeriö jätti kuitenkin 8.2.1999 vahvistamatta seutukaavan siltä osin, kuin sillä oli tarkoitus kumota valtatie 12:een kuuluva Launeen linjaus, joka siis jäi voimaan 8.11.1984 vahvistetun seutukaavan mukaisesti. Vuonna 2003 Lahden kaupunginvaltuusto hylkäsi kehätien osayleiskaava ehdotuksen joka oli Launeen linjauksen mukainen ja kehotti päätöksessään tutkimaan muuta vaihtoehtoa, erityisesti Renkomäen vaihtoehtoa.

Launeen OYK:n hylkäämispäätöksen jälkeen Päijät-Hämeen liitossa valmisteltiin maakuntakaavaa kuitenkin siten, että suunnitteluvaiheessa tarkasteltiin kaikkia vaihtoehtoja ja maakuntakaavaan päätettiin esittää Launeen vaihtoehto 20.2.2006. YM vahvisti tämän maakuntakaavan 11.3.2008. Launeen vaihtoehto on tullut siis Ympäristöministeriön kahdessa päätöksessä (8.2.1999 ja 11.3.2008) valittua Renkomäen vaihtoehdon sijasta, vaikka osa Lahden päättäjistä on vastustanut Launeen linjausta. (Ilkka Viljanen, Blogi 30.8.2014)

Näin siis Viljanen sysää käytännössä vastuun ympäristöministeriölle siitä, että Launetta pidetään ainoana hyväksyttävänä vaihtoehtona. Viljanen itse on profiloitunut vahvasti Launeen linjauksen kannattajaksi, jopa siinä määrin, että tietä on alettu kutsumaan lempinimellä ”Viljasen valtatie”

Yksimielinen viesti?

Lahden poliittinen eliitti on peräänkuuluttanut jatkuvasti sitä, että Lahdesta pitää lähteä yksimielinen viesti ministeriöön. Vastaväitteitä nykyiselle linjaukselle ei hyvällä katsota ja niinpä Hämeen kansanedustajat onkin ”käännytetty” tukemaan Launeen vaihtoehtoa, jotta rahat hankkeeseen löytyisivät. Viime aikoina Launeen suunnitelmaa on alettu riisumaan kustannuksista, koska on ymmärretty se tosiasia, ettei rahaa valtiolta löydy näin kalliiseen suunnitelmaan. Silti pyöritään hinta-arvioissa lähellä 300 miljoonaa euroa. Tosin ns.virallisissa arvioissa, joita lahtelaiset päättäjät ovat tuoneet esiin, hinnaksi mainitaan edelleen vain 180 miljoonaa euroa. Viimeistään lopulliset rakennuslaskelmat kertonevat karun totuuden.

Olisiko järkevämpää tutkia myös ne halvemmat ja helpommin toteutettavat vaihtoehdot (Renkomäki ja Asemacity), jotta asia etenisi?
Vai tarvitseeko sen edes edetä? Kuinka tarpeellinen uusi tie loppujen lopuksi on?

– Puheet siitä, että Launeen linjaus on jo maakuntakaavassa ja ettei sitä enää voi muuttaa ovat pötyä. Maakuntakaavaa voi muuttaa, jos vain poliittista tahtoa löytyy muistuttaa Markku Meriluoto.
Mies tietää mistä puhuu. Pitkälti Meriluodon aloitteesta yleissuunnitelmaa VT 12:n osalta muutettiin taloudellisesti järkevämmäksi ( = säästö noin 60 miljoonaa euroa) välillä Uusikylä – Kausala.
– Esimerkiksi pohjavesiperustelut tien siirtämiseksi ovat käytännössä turhia, koska rata-alue tien vieressä on täysin suojaamaton. Vaikka tie siirrettäisiinkin pois, jäisivät junat edelleen keskustaan ja junat kuljettavat moninkertaisen määrän vaarallisia aineita päivittäin. Lisäksi VT12 liikennemäärät sisältävät yli 90% kaupungin sisäistä liikennettä. Tietä ei siis tehtäisi läpikulkuliikenteen käyttöön vaan kaupungin sisäiseen liikenteeseen. Sitä varten ei tarvita uutta ökytietä keskelle Launetta summaa Meriluto.

Ex-liikenneministeri Merja Kyllönen kiteytti vuonna 2012 miten asiassa edetään:
– Tässä taloudellisessa tilanteessa kaikkia tulevia hankkeita on tarkasteltava aivan uudesta näkövinkkelistä. Kaikki varteenotettavat vaihtoehdot olisi syytä käydä läpi. Siinä vaiheessa vasta kun rahoitus- ja toteutuspäätökset on tehty, voidaan sanoa varmuudella mistä kohtaa tie Lahdessa kulkee ja nythän niitä päätöksiä ei vielä ole tehty. (Omalähiö, 27.1.2012)

Näyttää siltä, että keskustelu VT 12 ympärillä jatkuu vilkkaana myös tulevaisuudessa. Yksi kulminaatiopiste on ensi vuonna pidettävät eduskuntavaalit. Kuka on vaalien jälkeinen liikenneministeri ja mikä on hänen kantansa tulevaan tiehankkeeseen, ratkaisee paljon miten asia jatkossa etenee.
Tällä hetkellä Lahden eteläinen kehätie on liikenneviraston hankekorissa vuosille 2016-2022 monen muun tiehankkeen kanssa. Näiden keskeisten pääväylien parantamisten ja rakentamisen kustannusennuste on kokonaisuudessaan noin 900 milj.€ vuosina 2016-2022. Edellämainitun ajanjakson kärkihankkeet, joihin myös valtio on jo sitoutunut löytyvät rautateiden puolelta ( Pisara-rata, Helsinki-Riihimäki-välin parannustyöt ja Luumäki-Imatra-osuus)

Petri Salomaa

HUOM! Lue myös osat 1 ja 2:

VT 12:n vaiettu vaihtoehto
VT 12 ja pohjavedet 

Katsastus – pikku vikoja, heleppo korjata!

Katsastuksen alkuasetelma on herkullinen: Viltterin on vietävä Mallu vihille, koska Mallulla on paino jo pahasti etuakselilla. Ennen perhe-elämän aloittamista, Viltterin on kuitenkin katsastettava Ruotsista ostettu Hillman. Tästä alkaa hilpeä miehinen matka yhdessä Mallun velipojan Junnun ja yli-ikäisen raggarin Öövinin kanssa. Vaikka juoksut on jo juostu, on pakko heittää viimeinen pilluralli kaupungilla.
Ja kun ollaan liikenteessä, naarmuja tulee muuhunkin kuin autoon. Käytännössä hauska näytelmä kertoo kasvamisesta. Ollako uskottava ja luotettava isä vai vieläkö voi jatkaa poikamaista rallattelua pitkin kyliä?

Mielummin ilman kun Hillman – Viltterin rakas auto sanoi työsopimuksensa irti matkalla kirkosta hääjuhliin ja sitten työnnettiin porukalla. Nou hätä, pikku vikoja, heleppo korjata!

Lahden kaupunginteatteri ja ohjaaja Heikki Kujanpää on ottanut itselleen ison haasteen. Melkoiseen kulttimaineeseen nousseen Katsastus-elokuvan (Matti Ijäs, 1988) muuntaminen teatterin lavalle on vaikeaa. Ei vähiten siksi, että tv-elokuvan pääosissa nähdään sellaisia mestareita kuin Vesa Vierikko ja Sulevi Peltola, joiden roolisuoritukset Viltterinä ja Öövininä ovat syöpyneet monen suomalaisen mieliin ja elokuvasta on noussut katukieleen monia legendaarisia heittoja, joita kuulee vähän väliä eri yhteyksissä. Itse kuulun tähän kastiin, joka on katsonut elokuvan useampaan kertaan ja osaan vuorosanatkin suurinpiirtein ulkoa. Lähtökohta oli siis ainakin minun kohdallani hyvin haastava ja ristiriitainen. Kunhan nyt eivät ole pilanneet hyvää tekstiä ajattelin etukäteen tai toisaalta toivoin etteivät ainakaan ole menneet apinoimaan elokuvaversiota.

Tekijät ovat jo etukäteen kertoneet, että elokuvaversio olisi syytä unohtaa, kun istuu katsomaan tätä näytelmää. Varmasti näin ja näytelmän parissa viettääkin oikein mukavan ja viihdyttävän kaksituntisen. Vauhtia piisaa alusta lähtien ja se onkin isossa kuvassa suurin ero elokuvaan, joka oli tempoltaan paljon hitaampi.

Jari-Pekka Rautiainen nuoren Viltterin roolissa on hyvä. Erona elokuvaan, näytelmässä seikkaili myös vanha Viltteri ( Tapio Aarre-Ahtio), joka vei tarinaa eteenpäin tarinoin ja lauluin. Mallun, tuon 70-lukulaisen pissiksen roolin veti uskottavasti läpi Liisa Loponen. Öövinin roolissa melskaa mainio Hiski Grönstrand ja Mallun pikkuveljen, Junnun roolissa nähdään Timo VälisaariTeemu Palosaari naurattaa yleisöä viinaan ja naisiin menevänä pappina ja vierailija Minna Kivelä hoitaa roolinsa, joita on useita, moitteettomasti omalle hauskalle tyylilleen uskollisena. Niin ja se auto, Hillman, suoriutuu myös roolistaan hajoamatta.

Etukäteen oli mainostettu, että näytelmässä kaahataan myös Lahdessa. No, näyttelijät kyllä puhuivat suht sujuvasti Oulun murretta, mutta se mainostettu Lahden osuus jäi kyllä vain yhden lauseen varaan tai sitten minulta meni jotain pahasti ohi.

Näytelmään on lisätty paljon 70-luvun musiikkia, jota esittää taidokas livebändi Martti Peipon johdolla. Näytelmässä kuullaan mm. Irwinin, Baddingin, Hullujussin ja Hurriganesin säveliä. Päähuomion bändissä vie uskottavasti 70-luvun purkkaajauhavaa kitarasankaria markkeeraava Atte Härkönen, jolla taitaa virrata suonissaan 70-lukulaista verta. Sen verran uskottavilla maneereilla mies vetää soolon Haaparantalaisessa baarissa.

Lavastus, uskottava puvustus ja valaistus tukevat mukavasti tarinaa. Erityismaininta täytyy antaa lavastukselle kohdasta, jossa miehet ajavat autoa Ruotsin puolelle katsastukseen. Maisema niin sanotusti vaihtuu, vaikka auto oikeasti pysyykin paikallaan. Hulvaton ratkaisu.

Kaikki palaset ovat näytelmässä kohdillaan. Hyvät näyttelijät, hyvä tarina ja hyvää musaa, mutta siltikään näytelmä ei varsinaisesti räjäytä pankkia. Miksi? Luulen, että tällä kertaa vika löytyy omien korvieni välistä. En yksinkertaisesti päässyt kuin hetkittäin eroon elokuvaversion luomista mielikuvista ja henkilöhahmoista. Lähtökohdat taisivat minun kohdallani olla sittenkin liian haastavat.

Pete Salomaa

 

 

Säilyttäkää kirjastot-adresseihin kertyi runsas 5000 nimeä

Maanantaina iltapäivällä kaupungintalon edustalle kokoontui runsas sata lähikirjastojen sulkemista vastustavaa kaupunkilaista kyltteineen. Kaupunginhallitus keskeytti kokouksensa puheenjohtaja Ilkka Viljasen, Kok ja varapuheenjohtaja Jarkko Nissisen, Sdp, johdolla ja tuli kaupungintalon portaille vastaanottamaan Säilyttäkää kirjastot-adressit.

Ne olivat allekirjoittaneet lakkautusuhan alla olevien kirjastojen yli 5000 asiakasta runsaassa kahdessa viikossa. Kirjastojen käyttäjiä ovat aikuisten ja opiskelijoitten lisäksi esimerkiksi koululaisryhmät, perhepäivähoitajat lapsineen, päiväkotien lapset sekä lukupiiriläiset ja sadat lapset ja nuoret, jotka tulevat kirjastoihin koulupäivän jälkeen lukemaan tai käyttämään ATK-palveluja, joita kotona ei ole. Lukusaleihin poiketaan usein lukemaan päivän lehdet tai hakemaan harrastelehdistä tietoja.

Lahden kaupunginhallituksen jäsenistä adressia olivat vastaanottamassa, ylärivissä vasemmalta Jari Hartman, Sdp, Maarit Tuomi, Peruss, Sari Niinistö ja Merja Vahter, Kok, Antti Holopainen, Vas., toisessa rivissä vasemmalta varapj. Jarkko Nissinen, Sdp, adressia vastaanottaa puheenjohtaja Ilkka Viljanen, ja niitä ovat tuomassa Kärpäsen adressin Eeva Ruokosalmi, hänen takanaan Suomen Tietokirjailijat ry:stä Annika Ardin ja Launeen omakotiyhdistyksen pj. Erika Himilä ja Mukkulan alueelta kirjaston käyttäjien edustajana Eero Tikkanen.

Kiukkuiset kirjastojen puolustajat keskeyttivät kaupunginhallituksen puheenjohtaja Ilkka Viljasen kaupungin taloutta koskevat selvitykset ja huusivat, että lopetusuhan alla olevien kirjastojen alle 300 000 euron vuosikulut eivät kaupungin taloutta kaada. Mutta moni lapsi, nuori tai yksinäinen ihminen menettää päivittäisen-viikottaisen sosiaalisen ihmiskontaktin, kun lähikirjasto-olohuonetta ei ole!

Kauniina päivänä sinne huonojalkainen jaksaa kävellä! Pääkirjastoon linja-autolla edestakainen matka esimerkiksi Okeroisten perukoilta maksaa lähes seitsemän euroa henkilöltä. Strategiasuunnitelman laatijat eivät osaa laskea, mitä maksaa matkat pääkirjaston satutunnille kahden-kolmen lapsen perheeltä, jatkoivat ihmiset. Oman auton käytön hiilijalanjälkeä pitkille kirjastokäynneille ei ole laskettu. Nyt matka lähikirjastoon taitetaan esikaupunkialueilla useimmiten lasten kanssa kävellen.

Jos kaupunginvaltuusto talousarviokokouksessaan tämän kuun viimeisenä maanantaina hyväksyy kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirran ja hänen esikuntansa suunnitelmat, jää kaupunkiin pääkirjaston lisäksi kolme sadan neliön itsepalvelukirjastoa, Liipolaan, Jalkarantaan jaAhtialaan, yksi kirjastoauto sekä eteläisin Renkomäen kirjasto. Itsepalvelukirjastojen toiminnasta ei ole vahvaa näyttöä, ne ovat toistaiseksi pelkkää utopiaa. Lahdessa on vielä kahdeksan kirjastoa ja kirjastoauto, mikä on pienin määrä verrattuna Kuopioon, Ouluun ja Jyväskylään.

Yleisötilaisuuksissa kaupunkilaisten mielipide oli, että kirjastot ja kansansivistys kuuluvat yhteen. Lapset ja nuoret sekä ikääntyvät kaupunkilaiset tarvitsevat kansanterveyttä palvelevia toimintoja strategian mukaan, mutta Lahti-kaupungin valtuusto saattaa päätöksellään, marraskuun viimeisenä maanantaina, heittää roskakoppaan Frankfurtin, kirjamessujen saksalaisten ylistyksen suomalaisen upeasta kirjastorakenteen, ja sen kasvattamista lukijoista ja hyvistä kirjoittajista.

Marja-Liisa Niuranen

VT 12 ja pohjavedet

Lahden eteläinen ohitie on ollut kiistelyn aiheena jo 60-luvulta asti jolloin ensimmäisen kerran joku piirsi tussillaan karttaan ohitielinjauksen kulkemaan Launeen läpi. Lahti oli silloin hyvin erinäköinen kaupunki kuin nyt, liki 50 vuotta myöhemmin. Silloin Launeen linjaus sijoittui oikeasti kaupungin etelälaitamille, sillä mm. Patomäkeä tai Liipolaa ei vielä ollut olemassakaan, ainakaan sellaisina asutusalueina kuin me ne tänä päivänä tunnemme. Kun kaupunki ajan myötä kasvoi etelään päin, syntyi tarve siirtää ohitie kauemmas asuinalueilta. Miksi ohitie kulkisi keskellä kaupunkia? Keksittiin ohitielle uusi, hieman etelämpänä kulkeva vaihtoehtoinen linjaus Renkomäen kautta. Tämä Renkomäen linjaus valittiinkin valtuustossa Lahden eteläisen ohitien uudeksi linjaukseksi 90-luvun lopussa. Joitain tahoja tämä ei miellyttänyt ja niinpä useamman hieman kyseenalaisenkin äänestyksen jälkeen Launeen linjaus naulattiin Lahden ainoaksi ohitievaihtoehdoksi. Sen jälkeen juupas eipäs- keskustelu on värittänyt lahtelaista poliittista kenttää ja kahvipöytäkeskusteluja. Launeen linjauksen vastustajat eivät ole luovuttaneet, vaikka tällä hetkellä Launeen linjaus näyttääkin ainoalta vaihtoehdolta. Omalähiön kolmeosaisen haastattelun toisessa osassa keskitymme pohjavesi-kysymyksiin. Ensimmäisessä osassa viime viikolla keskusteltiin tieliikenteen määristä ja kolmososassa tietenkin pureudumme VT12-politiikkaan.

Rautateillä sattuu onnettomuuksia onneksi harvoin. Vuonna 1972 kuitenkin öljyjuna suistui raiteilta Järvelässä ja iso ekokatastrofi oli lähellä. Mitä jos tälläinen onnettomuus sattuisi joku päivä Lahden suojaamattomalla ratapihalla?

 

Valtatiet suojattu, junaradat suojaamattomia

Pohjavesien suojelu on yksi keskeisistä perusteista siirtää valtatie 12 Launeelle. Nykyisen linjan, joka kulkee kaupungin läpi katsotaan olevan suureksi vaaraksi pohjavesille.
”Pohjaveden pilaantumisriski kaupunkiseudulla pienenee, koska liikennettä siirtyy nykyiseltä harjualueelta Launeen linjaukselle muita vaihtoehtoja enemmän” sanotaan Launeen linjauksen yhdessä keskeisimmässä perusteluissa. Onko näin?
– Pohjaveden suojelu Launeen moottoritien eräänä pääperusteluna merkitsee sitä, että jokunen säiliörekka Lahden liikenteessä on kirjaimellisesti kuin pisara meressä siinä todellisuudessa, että joka päivä Pietarinrataa kulkee Vainikkalasta Lahden kautta Sköldvikiin useita superraskaita säiliövaunujunia, mutta junaradalla ei ole metriäkään pohjaveden suojausta. Vaaramomentti junaliikenteessä on noin 400-kertainen tieliikenteeseen verrattuna toteaa faktat Markku Meriluoto.

Jos ratapihalla sattuisi onnettomuus, mitä kävisi pohjavedelle?
– Koska junaradalla ei ole mitään suojauksia vahinko olisi suuri. Hyvin todennäköisesti kaikki eteläisen Lahden vedenottamot olisivat pilalla, sillä pohjavesien valumissuunta asemalta on etelä. Tiet, kuten nykyinen VT 12, on suojattu bentoniitillä, jota käytetään pohjavesialueilla estämään myrkkyjen ja öljyn imeytyminen pohjaveteen. On outoa, että junarata, jolla kulkee päivittäin tuhansia tonneja öljyä pohjavesialueella, ei ole suojattu ihmettelee limnologi Juha Keto.
– Tähän tosiseikkaan peilaten on vähintäänkin outoa, että Launeen linjausta mainostetaan pohjavedelle turvallisena ratkaisuna, kun samaan aikaan keskellä kaupunkia muhii tälläinen pohjavesipommi muistuttaa Meriluoto.
– Tämä suojauksen puuttuminen ratapihalta on aiheuttanut Launeen lähteen saastumisen. Vuonna 2001 Launeen lähde jouduttiin sulkemaan vähin äänin, kun lähteen vesi osoittautui juomakelvottomaksi torjunta-ainejäämien vuoksi. Vähin äänin siksi, että imagotappio kaupungille oli suuri, kun yksi Suomen kuuluisimmista puhtaan veden lähteistä jouduttiin sulkemaan saastumisen vuoksi. Hyvin todennäköisesti nämä radalla käytetyt torjunta-aineet ovat valuneet pohjaveteen juurikin suojaamattomalta ratapihalta muistuttaa Keto
Launeen lähdettä ollaan ottamassa pikku hiljaa takaisin käyttöön ensi keväällä. Kyseessä olisi merkittävä lisä kaupungin vesivarantoihin, sillä päivittäin lähteestä voidaan pumpata vettä n. 10 000 kuutiometriä vettä eli noin puolet koko kaupungin tarpeesta.

Launeella liian lyhyt suojaus

Viime viikolla lehdessämme esiteltiin ns. asemacity-malli, jossa tie kulkisi nykyisellä paikallaan, mutta aseman kohdalla mentäisiin maan alle noin kilometrin pituiselta matkalta. Eikö tässä vaihtoehdossa vaarannettaisi pohjavesiä?
– Mytäjäisten itäpuolella pohjavedet jäisivät selkeästi suunnitellun tunnelin alapuolelle. Tosin ns. orsivedet ( = varsinaisen pohjaveden yläpuolelle on vettä läpäisemättömän kerroksen päälle muodostunut vettä), voisivat tässä täysin toteuttamiskelpoisessa ja kustannuksiltaan merkittävästi halvemassa vaihtoehdossa aiheuttaa pieniä ylimääräisiä ongelmia toteaa Meriluoto
– Näinhän on myös Launeen linjauksen kohdalla, että orsivettä erittäin todennäköisesti tulee kaivettaessa vastaan ja se tulee aiheuttamaan odottamattomia ongelmia ja lisää hankkeen kustannuksia. Tämän tietää jokainen, joka on Launeen alueella kaivanut pihaansa hieman syvemmältä. Launeen maaperä on vanhaa merenpohjaa.
Lisäksi Launeen linjaukseen suunniteltu pohjavesia suojeleva betonikaukalo on 80 metriä pitkä, kun sen pitäisi olla vähintään 200 metriä. Nyt suojaus on laitettu juuri siihen kohtaan, missä pohjavesi kulkee tällä hetkellä, eikä oteta huomioon sitä mitä tapahtuu kun vesi padotaan kaukalolla. Tie joka suojataan betonikaukalolla levittää pohjavettä, joten 80 metriä ei millään riitä kaukalon mitaksi. Kunhan Launeen lähde saadaan taas käyttöön, päivittäinen pumppaaminen alentaa pohjavesiä, joka taas tarkoittaa sitä, että entistä enemmän vettä virtaa korvaamaan poispumpattua vettä. Sanomattakin on selvää, että myös pintavedet esim. Paskurinoja, tulevat aiheuttamaan hankkeelle ongelmia ja lisäkustannuksia ja tämän myöntävät nyt myös tien suunnittelijat tietää Keto.
– Lainsäädännössä pohjavedellä on ehdoton pilaamiskielto muistuttaa Meriluoto lopuksi.

Ensi viikolla pureudumme hankkeeseen liittyvään politiikkaan. Miksi vain Launeen linjaus kelpaa? Miksi lahtelaiset päättäjät hirttäytyvät yhteen vaihtoehtoon?

Petri Salomaa

AJANKOHTAISTA -arkisto

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011