Pesäkallion ensi-illassa soi Irwinin sävelet

Antti Hammarberg eli Irwin Goodman ei ole hautautunut historian aarrearkkuihin. Pesäkallion kesäteatterin lavalle nousi keskiviikkoillan auringonpaisteessa melkein taiteilija itse. Baarinpitäjä Ulla-Riitta Olofssonin matkalaukkuun kätkettyjen vaatteiden myötä tuli Ilpo Sandbergista lähes nenäänsä laulava Irwin. Pesäkallion kesäteatterin luovat voimat Satu Säävälä ja Väinö Weckström ovat tehneet käsikirjoituksen tämän kesän näytelmään Irwinin simmarit.

Tämän kesän Pesäkallion teatteritapahtuman punainen lanka on sidottu Hammarbergin ja Vexi Salmensanoittamien ja säveltämien laulujen väliin. Ilta sisältää myös kotimaisen kunnallispolitiikan arvostelua. Ilpon, Kalle Sulalampi, vanha äiti Martta on ollut kateissa pari päivää, kun poika saapuu kotitanhuville. Koko kylän väki on häntä etsimässä, mutta samalla urheilullinen pankinjohtaja Danski, Konsta Reuter ja lapsuudenystävä, kylän rikas poika Antero Metso, Petri Knuuttila, sekä Ulla-Riitta O, Satu Säävälä etsivät epätoivoisesti kadonneen rahoja.

Koko Pesäkallion kesäteatterin liikunnallinen ja laulava näyttelijäjouko laulamassa ”muut tekee mitä uskaltaa, me teemme mielemme mukaan” Keskellä tummassa liivissä Satu Säävälä, baarinpitäjä Ulla-Riitta Olofsson.

Kadonnut Martta-rouva on ollut mökkeineen takaamassa baarinpitäjän lainan. Maksamaton laina tuo pankille mahdollisuuden lunastaa mökki maineen ja pyydä se eteenpäin kunnalle. Tomera kunnansihteeri Kerttu Ryynänen, Terhi Juhala, kertoi kyläkokouksessa, että POJAT kunnassa olivat päättäneet, että tietylle tontille rakennetaan ostoskeskus, kunhan homma on selvä! Vanhukset ja pakolaiset hoitakoon joku kolmas sektori, kyllä homma jotenkin hoituu!

Bisnesmiesten ohella Irwinin simmarien käsikirjoittajat ruotivat myös poliisin määrärahojen pienennystä. Hiukkasen virkaintoinen ja jämerä kyläpoliisi Pahkalainen, Linda Hämäläinen, ajeli valkoisella poliisipolkupyörällään vieden tarakalla humaltuneita putkaan, kun auto ja laitos olivat siirretyt muualle.
Kadonneen poika Ilpo pidetään tiukasti äidin raha-asioista tietämättömänä, jos ei muuten niin viinalla ja pillereillä. Hänen uimareissunsa aikana kadonneitten vaatteiden tilalle löytyivät baarinpitäjän ihaileman Irwinin vaatteet, pyhäinjäännökset, tämän salaisesta matkalaukusta. Ja kas, kansantaiteilija tepasteli lavalle tummissa laseissa ja punaisissa simmareissa. Kalle Sulalammen laulu soi nenään kuin edesmenneen laulajan ääni. Vaikka oli ensi-ilta, niin Sulalammen esiintyminen oli luontevaa samoin kuin muiden eri teattereista kesäteatteriin tulleiden näyttelijöiden. Harjoituksia on ennätetty pitää riittävä määrä, eikä joukkue takerrellut vuorosanoissa tai Hammarberg-Salmen tutuissa iskelmissä. Oma orkesteri piti huolen tahdissa pysymisestä.

Kohtausta, missä Goodman ja Salmi kävivät tapaamassa kirjailija Ilmari Kiantoa vanhainkodissa, en osannut mieltää esityksen kokonaiskuvaan. Tosin iskelmä Ryysyranta laulettiin ja tapahtuma liittyi siinä mielessä esitykseen, mutta ensi näkemältä se ei istunut kokonaisuuteen. Tosin Iki-Kianto eli vielä säveltäjä-sanoittajakaksikon uran alkutaipaleen aikana.

Lahden ammattikorkeakoulun musiikki- ja teatterilinjan viimeisten vuosien oppilaat tekivät esityksestä hauskan ja raikkaan tanssin ja musiikkiesitysten kanssa. On jälleen kerran syytä huokaista syvään ja kysyä, mistä eri puolella maakuntaa toimivat pienet ja suuret näyttämöt saavat musikaaliset, liikunnalliset avustajansa ja tulevat näyttelijänsä, kun parin vuoden kuluttua koulutus Lamk:ssa päättyy? Kun kadonneen ja kuolleena löydetyn Martan puista arkkua näyttämöllä kannettiin, niin liekö se on tulevaisuuden kuva köyhtyneen Suomen taide- ja kulttuurin opetuksen loppumiselle?

Koruttomalla suurella näyttämöllä oli juoksemista ehkä liiankin kanssa, mutta takana oleva puusto ja näyttelijöitten liikkumiset siellä antoivat eloa välillä tyhjälle näyttämökorokkeelle. Satu Säävälä on aikaisempina kesinä tehnyt ohjaukset Pesäkalliolla, mutta näyttämölle on taiteilijalla ollut kaipuu. Baarinomistaja Ulla-Riitta Olofssonin rooli istui hänelle mainiosti. Ohjaaja Väinö Weckström on pitänyt ohjat käsissään ja yleisö kiitti useilla taputuksilla.

Marja-Liisa Niuranen

 

AJANKOHTAISTA -arkisto

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011