Miami Beach – aurinkorantaa silmänkantamattomiin

Ocean Drive sijaitsee kuuluisalle Art Deco-alueella. Katu on Miami Beachin yöelämän keskus

Ensimmäistä kertaa USA:han matkaava turisti hämmästelee ihan ensimmäiseksi sitä, kuinka vaikeaa on päästä tähän maailman vapaimpana maana mainostettuun maahan. Ennen matkaa on täytettävä ESTA-hakemus eli sähköinen matkustuslupa, jossa kysellään kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä mm. onko rikollinen ja löytyykö suvusta natseja. Vielä tarkempaa on, jos sattuu tarvitsemaan työluvan, mutta onneksemme kyseessä oli ihan ehta turistimatka. Vielä lentokoneessakin pitää täytellä maahantulolomaketta, jossa vielä tiedustellaan, ollaanko tuomassa maahan hyönteisiä tai kasveja jotka saattaisivat vaikuttaa luonnon tasapainoon maassa. Tarkistukset eivät tietenkään vielä tähän lopu. Kun saavuimme Fort Lauderdalen lentokentälle pitkän lentomatkan jälkeen, odotti meitä ensin passitarkistus, jossa saatetaan silloin tällöin tiedustella matkan tarkoitusta, päämäärää ja loman pituutta. Sen jälkeen asettaudutaan uuteen jonoon, jossa tarkistetaan uudestaan passi sekä tällä kertaa myös matkatavarat. Kaiken kaikkiaan aikaa tuhrautui lentokentällä liki kaksi tuntia, ennen kuin pääsimme ulos taksijonoon.

Seuraavana aamuna Miami Beachillä meitä odotti liki +30 asteinen sää, joka on ihan normaalia siellä päin. Itse asiassa paikallinen taksimies kertoi, että toukokuu on vielä ihan siedettävä sään puolestä. Heinä- ja elokuu ovatkin sitten jo liki sietämättömiä kuumuuden ja kosteuden vuoksi.
Eipä siis ihme, että Miami Beach on ollut jo lähes vuosisadan ajan yksi Yhdysvaltojen tunnetuimmista rantakohteista. Niinpä suunnistimme mekin rannalle. Miami Beach sijaitsee suunnilleen Pohjois-Afrikan kanssa samoilla leveysasteilla, joten aurinko voi ainakin meille suomalaisille olla aika polttava. Ainakin meille se sitä oli, sillä illalla hotellissa huomasimme olevamme saman värisiä kuin keitetyt hummerit paikallisessa ravintolassa. Seuraavat päivät osasimmekin jo laittaa suojavoidetta tarvittavalla suojakertoimella (100).

Miamin kuuluisa ranta tällä kertaa tyhjänä, sillä tummat pilvet enteilivät sadetta, jota sitten Miamin tapaan tulikin kaatamalla.

Kaupungin asukkaista yli puolet on ulkomaalaista alkuperää ja sen kyllä huomaa, sillä varsinkin espanjaa puhutaan miltei joka paikassa, joten suomalaistenkaan ei tarvitse hävetä huonoa englanninkielen ääntämistään. Miamissa puhutaan niin monella eri aksentilla, että joskus on jopa vaikea saada selvää mistä puhutaan, vaikka kaikki periaatteessa puhuvatkin englantia.
Euroopan kulttuurikaupungeissa matkannut turisti voi helposti pettyä Miamissa. Kovinkaan merkittäviä rakennuksia ei vastaan tule ja kulttuurin kanssakin on vähän niin ja näin. Sen sijaan rantalomalle tai biletyslomalle tuleva ei varmasti pety. Miami Beach on todella iso ja upea ranta, jossa kelpaa kyllä köllötellä tai harrastaa erinäisiä vesiurheilulajeja. Rantabulevardi Ocean Drive sijaitsee kuuluisalla Art Deco-alueella ja se on täynnä erinäköisiä ja -värisiä ravintoloita, juottoloita ja kahviloita. Ostosmahdollisuudetkin ovat hyvät, jos sellainen kiinnostaa. Hotellimme lähellä sijainnut Lincoln Roadin ”ostoshelvetti” sisälsi rahan tuhlaamiseen hyvät ja mielenkiintoiset mahdollisuudet.

Yksi asia, joka jenkeissä yllättää on paikallinen tippikulttuuri. Se suht edullinen hinta, joka esim. ruokalistassa lukee ei pidä sisällään veroja eikä varsinkaa tippiä. Ravintoloissa hintoihin lisätään ensin vero noin 5% ja sitten vielä 10-25% tippiä ja tippi ei todellakaan ole vapaaehtoista, vaan se on myös maksettava. Monet työntekijät nimittäin saavat palkkansa pelkästään tippien avulla. Myös taksit osaavat odottaa tippiä, joten ylimääräisiä dollarin seteleitä kannattaa pitää taskussa koko ajan. Ja taksilla on melkein pakko liikkuakin, sillä välimatkat ovat pitkiä ja joukkoliikenne on kaupungissa lapsenkengissä. Kaiken kaikkiaan Miami Beach on käymisen arvoinen paikka, vaikkei ihan meikäläisen mieleen ehkä olekaan. Itse etsin lomaltani jotain muutakin, kun pelkää rannalla löhöilyä, johon Miami Beach on kyllä omiaan. Toisaalta aina voi ottaa Greyhound-bussin alleen ja körötellä vaikkapa Key Westiin. Siitä lisää ensi numerossa.

– Pete Salomaa-

AJANKOHTAISTA -arkisto

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011