Washington D.C. – Monumentti USA:n historialle

National Mall

Matkallamme USA:ssa piipahdimme myös parin päivän visiitillä maan pääkaupungissa Washingtonissa. Ja miksipä ei, sillä Washingtonista löytyy paljon mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa. Koska aikaa oli kohtalaisen vähän, keskityimme lähinnä vain kaikkein kuuluisimpiin nähtävyyksiin. Koska lentomme oli maan sisäinen, laskeutui koneemme lähellä kaupunkia sijaitsevalle Ronald Reagan- kentälle, josta kätevästi pääsimme taksilla majoitukseemme.

Washington D.C.:stä tuli USA.n pääkaupunki jo vuonna 1800 ja sinne onkin vuosien saatossa kerääntyneet kaikki USA:n historia tärkeimmät muistomerkit ja monumentit. Pääkaupunkiseudulla asuu yli 3 miljoonaa ihmistä, mutta itse kaupungissa noin 600 000 ihmistä eli yllättävän vähän. Washington on myös turistien suosiossa, sillä kaupungissa vierailee vuosittain noin 4 miljoonaa ihmistä.

Ensimmäisenä Washingtonissa pistää silmään se, ettei kaupungissa ole pilvenpiirtäjiä. Kaupunki on matala ja jotenkin paljon vehreämpi kuin aikaisemmat maan kaupungit joissa olemme vierailleet. Turistia ajatellen kaikki tärkeä on löydettävissä kohtalaisen pieneltä alueelta, sillä kaupungin isoin puisto National Mall pitää sisällään kaikki tärkeimmät nähtävyydet. Kyseessä on eräänlainen amerikkalaisen unelman kansallispuisto.

Koska puisto on kuitenkin noin 5 kilometriä pitkä, on helpointa vuokrata polkupyörät ja käydä nähtävyydet läpi pyöräillen. Pyöräily kaupungissa on suht helppoa, vaikka kyseessä onkin suurkaupunki. Voin vakuuttaa, että ainakin jalat kiittävät tästä ratkaisusta. Hintaa pyörälle tulee 7 dollaria/tunti. Toinen hyvä vaihtoehto kaupungissa liikkumiselle on metro, mutta varsinkin National Mall-alueella pyörä on ehdoton.

Capitol

Kaupungin huomattavin ja kenties tunnetuin rakennus on kupolikattoinen kongressitalo Capitol, jossa kokoontuvat USA:n senaatti ja edustajainhuone. Capitolin ympäristössä on useita hallintorakennuksia kuten Korkeimman oikeuden talo ja Kongressin kirjasto sekä lukuisa määrä erilaisia museoita, joihin on yleensä vapaa pääsy. Toinen vähän väliä uutisissa esiintyvä rakennus on tietenkin Valkoinen talo, joka sijaitsee osoitteessa 1600 Pennsylvania Avenue. Itseasiassa nykyään Obaman isännöimä talo on yllättävänkin vaatimattoman oloinen verrattuna alueen muihin rakennuksiin ja monumentteihin.

National Mall:n keskellä, Capitolin ja Valkoisen talon leikkauskohdassa on 170 metrin korkuinen George Washingtonin muisto-obeliski. Kauempana puistossa, Potomac-joen rannalla on Thomas Jeffersonin ja Abraham Lincolnin näyttävät muistomerkit ja tietenkin se kuuluisa iso vesiallas, jossa mm. Forrest Gump-elokuvassa Tom Hanks juoksenteli.

Potomac-joen toisella puolella Virginian puolella on Arlingtonin sotilashautausmaa, jonne on haudattu yli 300 000 Yhdysvaltain eri sodissa palvellutta sotilasta. Muun muassa tuntemattoman sotilaan hauta, Iwo Jiman muistomerkki ja presidentti John F. Kennedyn haudat ovat erittäin suosittuja vierailukohteita. Hautausmaalla on mahdollista päästä myös kiertoajelulle, mutta jätimme sen väliin. Lähellä Arlingtonia sijaitsee myös puolustusministeriön viisikulmainen rakennus Pentagon, jota emme tällä kertaa jaksaneet pyöräillä katsomaan.

Washington on ainakin näin parin päivän tuttavuutena erittäin mukavanoloinen kaupunki ja National Mall ehdoton kaupungin vetonaula, jossa nähtävää riittää varmasti kaikille vähänkin historiasta ja kulttuurista kiinnostuneille.

Pete Salomaa

 

Pesäkallion ensi-illassa soi Irwinin sävelet

Antti Hammarberg eli Irwin Goodman ei ole hautautunut historian aarrearkkuihin. Pesäkallion kesäteatterin lavalle nousi keskiviikkoillan auringonpaisteessa melkein taiteilija itse. Baarinpitäjä Ulla-Riitta Olofssonin matkalaukkuun kätkettyjen vaatteiden myötä tuli Ilpo Sandbergista lähes nenäänsä laulava Irwin. Pesäkallion kesäteatterin luovat voimat Satu Säävälä ja Väinö Weckström ovat tehneet käsikirjoituksen tämän kesän näytelmään Irwinin simmarit.

Tämän kesän Pesäkallion teatteritapahtuman punainen lanka on sidottu Hammarbergin ja Vexi Salmensanoittamien ja säveltämien laulujen väliin. Ilta sisältää myös kotimaisen kunnallispolitiikan arvostelua. Ilpon, Kalle Sulalampi, vanha äiti Martta on ollut kateissa pari päivää, kun poika saapuu kotitanhuville. Koko kylän väki on häntä etsimässä, mutta samalla urheilullinen pankinjohtaja Danski, Konsta Reuter ja lapsuudenystävä, kylän rikas poika Antero Metso, Petri Knuuttila, sekä Ulla-Riitta O, Satu Säävälä etsivät epätoivoisesti kadonneen rahoja.

Koko Pesäkallion kesäteatterin liikunnallinen ja laulava näyttelijäjouko laulamassa ”muut tekee mitä uskaltaa, me teemme mielemme mukaan” Keskellä tummassa liivissä Satu Säävälä, baarinpitäjä Ulla-Riitta Olofsson.

Kadonnut Martta-rouva on ollut mökkeineen takaamassa baarinpitäjän lainan. Maksamaton laina tuo pankille mahdollisuuden lunastaa mökki maineen ja pyydä se eteenpäin kunnalle. Tomera kunnansihteeri Kerttu Ryynänen, Terhi Juhala, kertoi kyläkokouksessa, että POJAT kunnassa olivat päättäneet, että tietylle tontille rakennetaan ostoskeskus, kunhan homma on selvä! Vanhukset ja pakolaiset hoitakoon joku kolmas sektori, kyllä homma jotenkin hoituu!

Bisnesmiesten ohella Irwinin simmarien käsikirjoittajat ruotivat myös poliisin määrärahojen pienennystä. Hiukkasen virkaintoinen ja jämerä kyläpoliisi Pahkalainen, Linda Hämäläinen, ajeli valkoisella poliisipolkupyörällään vieden tarakalla humaltuneita putkaan, kun auto ja laitos olivat siirretyt muualle.
Kadonneen poika Ilpo pidetään tiukasti äidin raha-asioista tietämättömänä, jos ei muuten niin viinalla ja pillereillä. Hänen uimareissunsa aikana kadonneitten vaatteiden tilalle löytyivät baarinpitäjän ihaileman Irwinin vaatteet, pyhäinjäännökset, tämän salaisesta matkalaukusta. Ja kas, kansantaiteilija tepasteli lavalle tummissa laseissa ja punaisissa simmareissa. Kalle Sulalammen laulu soi nenään kuin edesmenneen laulajan ääni. Vaikka oli ensi-ilta, niin Sulalammen esiintyminen oli luontevaa samoin kuin muiden eri teattereista kesäteatteriin tulleiden näyttelijöiden. Harjoituksia on ennätetty pitää riittävä määrä, eikä joukkue takerrellut vuorosanoissa tai Hammarberg-Salmen tutuissa iskelmissä. Oma orkesteri piti huolen tahdissa pysymisestä.

Kohtausta, missä Goodman ja Salmi kävivät tapaamassa kirjailija Ilmari Kiantoa vanhainkodissa, en osannut mieltää esityksen kokonaiskuvaan. Tosin iskelmä Ryysyranta laulettiin ja tapahtuma liittyi siinä mielessä esitykseen, mutta ensi näkemältä se ei istunut kokonaisuuteen. Tosin Iki-Kianto eli vielä säveltäjä-sanoittajakaksikon uran alkutaipaleen aikana.

Lahden ammattikorkeakoulun musiikki- ja teatterilinjan viimeisten vuosien oppilaat tekivät esityksestä hauskan ja raikkaan tanssin ja musiikkiesitysten kanssa. On jälleen kerran syytä huokaista syvään ja kysyä, mistä eri puolella maakuntaa toimivat pienet ja suuret näyttämöt saavat musikaaliset, liikunnalliset avustajansa ja tulevat näyttelijänsä, kun parin vuoden kuluttua koulutus Lamk:ssa päättyy? Kun kadonneen ja kuolleena löydetyn Martan puista arkkua näyttämöllä kannettiin, niin liekö se on tulevaisuuden kuva köyhtyneen Suomen taide- ja kulttuurin opetuksen loppumiselle?

Koruttomalla suurella näyttämöllä oli juoksemista ehkä liiankin kanssa, mutta takana oleva puusto ja näyttelijöitten liikkumiset siellä antoivat eloa välillä tyhjälle näyttämökorokkeelle. Satu Säävälä on aikaisempina kesinä tehnyt ohjaukset Pesäkalliolla, mutta näyttämölle on taiteilijalla ollut kaipuu. Baarinomistaja Ulla-Riitta Olofssonin rooli istui hänelle mainiosti. Ohjaaja Väinö Weckström on pitänyt ohjat käsissään ja yleisö kiitti useilla taputuksilla.

Marja-Liisa Niuranen

 

Kokoomuksen puoluekokous Sibeliustalossa

Lahti ja Sibeliustalo natisi liitoksistaan kun arviolta noin 1700 vierasta tuppautui kokouspaikalle viikonlopun puoluekokoukseen. Äänivaltaisia kokousedustajia oli 849, mutta kun tämän lisäksi lasketaan median edustajat, tarkkailijat ja talkooväki liikkuu arviot noissa lukemissa.

Lahden satama ja Sibeliustalo tarjosivat kokoomusväelle erinomaiset kokous puitteet ja Lahti paistatteli oikeutetusti koko Suomen median keskipisteenä. Tämän kaltainen julkisuus on parasta mahdollista mainosta Lahdelle kongressi- ja kokouskaupunkina. Kokouksia kun pidetään läpi vuoden, toisin kuin Salpausselän kisoja tai muita talviurheilulajeja, niiden merkitystä Lahdelle yhtään väheksymättä.

Puitteet ovat tärkeä osa tapahtumaa, mutta kyllähän Kokoomus ja sen äärimmilleen kiihkeän puheenjohtajakisan huipennus oli pääsyy siihen, että jok’ikisen tiedotusvälineen edustaja Lahdesta löytyi viikonloppuna.

Media oli kerinnyt manaamaan Kokoomuksen ja puoluesihteeri Taru Tujusen puoluekokousedustajien nimilistan salailusta aikaisemmin, mutta tämäkin tietojen luovuttamis ”rikos” unohdettiin viikonloppuun mennessä. Ovisuukyselyt ennustivat äärimmäisen tiukkaa äänestystä lauantaipäivälle, vaikkakin johtoasemassa oli niukasti Alexander Stubb.

Itse pääsin todistamaan perjantaina muutaman anarkistin huutelua Stubille tämän saapuessa kokouspaikalle ”jos jotain leikataan, niin Alexilta pää” huutelu loppui lyhyeen kahden ratsupoliisin karauttaessa paikalle. Anarkistit protestoivat seuraavan päivän lehdessä joutuneensa aidatuksi roskiksien viereen. Eiköhän siitä kohtelusta joku valituskin vielä synny?

Puheenjohtajaehdokkaiden 20 min esittelypuheenvuorot viimeistään kertoivat kaikille, miten eri sfääreissä ehdokkaat liikkuivat. Siinä missä Jan Vapaavuori ja Paula Risikko pitäytyi hyvin perinteisissä arvoissa ja keinoissa puheissaan, vei Alexander Stubb:n live show politiikan teon täysin uudelle tasolle. Oli videokuvaa ja valokuvia, vain valot ja savut puuttuivat…

Ehkä hiukan yllättävää oli se, että Jan Vapaavuori putosi (joskin täpärästi 7 äänen erolla) jo ekalla äänestyskierroksella. Toinen kierros ratkesi sitten selvin luvuin 349- 500 Alexander Stubb:in eduksi. Sunnuntaina valittiin armottoman juhlimisen jälkeisessä tilassa puolueen varapuheenjohtajiksi Anna-Mari Virolainen, Janne Sankelo ja Hämeestä Sanni Grahn-Laasonen. Puoluevaltuuston puheenjohtajan nuijaa alkaa Laura Rädynjälkeen heiluttamaan Mari-Leena Talvitie Oulusta.

Uutta nousua Suomelle luvannut Alexander Stubb on siis Kokoomus r.p. uusi puheenjohtaja ja maamme uusi pääministeri. Stubb :n tapaa tehdä politiikkaa on jo ehditty kovasti kehumaan, mutta myös arvostelemaan tai ainakin epäilemään. Onhan selfie:tä (=omakuva) twitterissä lähettelevä pääministeri kovin outo ilmestys, ainakin ikäihmisille. Varsin pian, jo viimeistään viikonloppuna nähdään kuinka Alexander selviää ensimmäisestä tulikasteesta, minihallitusneuvotteluista. Uusien ministerien nimetkin kiinnostavat, siinä missä oppivelvollisuuden pidennyksestä käydyn kinan ratkeaminen.

Elämme siis puoluekokouksen jälkeistä kiima-aikaa, joka huipentuu viimeistään maanantaihin mennessä, koska silloin ministerinimitykset ja minihallitusneuvottelujen tulokset hyväksytetään puoluevaltuuston kokouksessa Helsingissä, johon allekirjoittanutkin on osallistumassa yhtenä Hämeen piirin äänivaltaisena edustajana.

Tuomo Riihilahti, kokoomus
Yrittäjä, tradenomi
Kansanedustajaehdokas
puoluevaltuuston jäsen

 

Key West – Hemingwayn jalanjäljissä katsomassa maailman kauneinta auringonlaskua

Auringonlasku

Viime viikon matkatarinassa pääsimme Floridaan ja Miamiin asti. Miami Beachia aikamme tutkailtuamme päätimme hyppätä legendaariseen Greyhound-bussiin ja huristella noin 5 tuntia bussilla aina Floridan ja samalla koko USA:n eteläisimpään kärkeen eli Key Westiin. Matka meni mukavasti maisemia katsellen, sillä tie kulkee 32 saaren ja 43 sillan yli, joten maisemat olivat näkemisen arvoiset. Bussimatkalle on muuten hyvä varautua lämpimillä vaatteilla, vaikka ulkona olisikin liki +30 astetta. Jenkeissä on nimittäin kumma tapa pitää ilmastointi sisätiloissa hyvin kylmällä, joten pelkissä shortseissa ja t-paidasssa tulee nopeasti bussissa vilu.

Key West on Yhdysvaltain eteläisin kaupunki ja erittäin suosittu matkakohde niin amerikkalaisten kuin eurooppalaistenkin turistien keskuudessa. Eikä ihme, sillä paikkahan on kuin paratiisi. Uimarantojen hiekka on kuin suoraan tiimalasista napattu ja aurinko porottaa kuumasti liki pilvettömältä taivaalta. Tosin meille osui yllättäen yksi sateinenkin päivä, kuinkas muuten. Vaikka turisteja paljon piisaakin, ei voida kuitenkaan puhua mistään tungoksesta, ei ainakaan toukokuussa.

Paras tapa tutustua tähän pikkukaupunkiin on vuokrata polkupyörä tai mopo. Me päädyimme pyöriin, sillä kaupungissa ei ole ensimmäistäkään mäkeä, joten pyöräily on hyvin helppoa.
Kaupungissa on tuhansia pieniä ja vähän isompiakin pastellinvärisiä piparkakkutaloja isoine kuisteineen, joten katseltavaa kyllä riittää. Pyöräillen kaupunki avautuukin turistille paremmin, sillä kävellen voi helposti jäädä pyörimään ainoastaan Duval Streetille, joka on kaupungin keskeisin katu ja kaiken menon ja meiningin sydän. Duval Streetin varrelta löytyvät nimittäin lukuisat ravintolat, baarit, pikkuputiikit ja muotiliikkeet.

Key West on omanlaisensa sekoitus nykypäivän Amerikkaa ja vanhaa kuubalaista ja karibialaista tunnelmaa. Kuuban läheisyyden aistii vahvasti kaupungin kaduilla ja totta tosiaan Kuubaanhan on matkaa vain 90 mailia. Niinpä yksi Key Westin nähtävyyksistä on Southernmost point eli USAn eteläisin kohta, jonka äärellä turistit mielellään itseään kuvauttavat.

Key Westissä parasta on rento ilmapiiri, sillä täällä virallinen pukeutumiskoodi on shortsit ja t-paita, pukumiehiä ei näy missään. Tänne tullaan viihtymään ja pitämään hauskaa ja illalla Duval Streetiltä löytyykin monta menomestaa ja paljon elävää musiikkia. Lukuisat ravintolat, joita Duvalilla riittää moneen lähtöön, ovat upeita, sillä useimmiten ne sijaitsevat tunnelmaa tihkuvissa vanhoissa asuintaloissa isoine kuisteineen ja ruoka on todella maittavaa.

Myös erinäisiin vesiurheilulajeihin pääsee Key Westissä helposti tutustumaan, jos sellainen kiinnostaa. Paikkahan on kuin tehty sukellusharrastajille ja paljon järjestetään myös vesiskootterisafareita. Sukellusta ja vesiskootteria emme kokeilleet, sen sijaan parempi puolisko kokeili parasailausta, jossa liidetään laskuvarjon varassa veneen perässä korkealla ilmassa meren yllä. Minä korkeanpaikankammoineni jäin rannalle ruikuttamaan.

Ernest Hemingwayn vanhan kotitalon portilla. Kuuluisat kissat asuttavat vieläkin huvilaa.

Eipä siis mikään ihme, että kuuluisa Nobel-kirjailija Ernest Hemingway piti täällä paratiisissa majaansa vuosia. Nykyään Hemingwayn koti on yksi Key Westin suosituimmista nähtävyyksistä. Siihen tosin tutustuimme vain ulkopuolisesti aidan takaa, sillä sinne oli sisäänpääsymaksu.
Lähellä kirjailijan entistä kotia sijaitsee muuten kuuluisa Sloppy Joe’s Bar, jossa kirjailija mielellään rentoutui, joskus kuulemma jopa liikaakin…

Illansuussa väki vaeltaa katsomaan maailman kauneinta auringonlaskua Mallory Squaren ranta-aukiolle ja laitureille, jossa erilaiset katutaiteilijat pääsevät näyttämään osaamistaan. Mikäpä siinä oli katsellessa upeaa maisemaa ja samalla nauttia kylmästä drinkistä.

Key West on siis todellakin paratiisi, mutta pieni sellainen. Parissa päivässä on kaupunki läpi koluttu ja kaikki merkittävä nähty. Jos et ole innostunut makaamaan rannalla kokonaista viikkoa, on aika lähteä taas eteenpäin. Niin teimme mekin.

Pete Salomaa
Kuvat: Päivi Salomaa

 

Miami Beach – aurinkorantaa silmänkantamattomiin

Ocean Drive sijaitsee kuuluisalle Art Deco-alueella. Katu on Miami Beachin yöelämän keskus

Ensimmäistä kertaa USA:han matkaava turisti hämmästelee ihan ensimmäiseksi sitä, kuinka vaikeaa on päästä tähän maailman vapaimpana maana mainostettuun maahan. Ennen matkaa on täytettävä ESTA-hakemus eli sähköinen matkustuslupa, jossa kysellään kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä mm. onko rikollinen ja löytyykö suvusta natseja. Vielä tarkempaa on, jos sattuu tarvitsemaan työluvan, mutta onneksemme kyseessä oli ihan ehta turistimatka. Vielä lentokoneessakin pitää täytellä maahantulolomaketta, jossa vielä tiedustellaan, ollaanko tuomassa maahan hyönteisiä tai kasveja jotka saattaisivat vaikuttaa luonnon tasapainoon maassa. Tarkistukset eivät tietenkään vielä tähän lopu. Kun saavuimme Fort Lauderdalen lentokentälle pitkän lentomatkan jälkeen, odotti meitä ensin passitarkistus, jossa saatetaan silloin tällöin tiedustella matkan tarkoitusta, päämäärää ja loman pituutta. Sen jälkeen asettaudutaan uuteen jonoon, jossa tarkistetaan uudestaan passi sekä tällä kertaa myös matkatavarat. Kaiken kaikkiaan aikaa tuhrautui lentokentällä liki kaksi tuntia, ennen kuin pääsimme ulos taksijonoon.

Seuraavana aamuna Miami Beachillä meitä odotti liki +30 asteinen sää, joka on ihan normaalia siellä päin. Itse asiassa paikallinen taksimies kertoi, että toukokuu on vielä ihan siedettävä sään puolestä. Heinä- ja elokuu ovatkin sitten jo liki sietämättömiä kuumuuden ja kosteuden vuoksi.
Eipä siis ihme, että Miami Beach on ollut jo lähes vuosisadan ajan yksi Yhdysvaltojen tunnetuimmista rantakohteista. Niinpä suunnistimme mekin rannalle. Miami Beach sijaitsee suunnilleen Pohjois-Afrikan kanssa samoilla leveysasteilla, joten aurinko voi ainakin meille suomalaisille olla aika polttava. Ainakin meille se sitä oli, sillä illalla hotellissa huomasimme olevamme saman värisiä kuin keitetyt hummerit paikallisessa ravintolassa. Seuraavat päivät osasimmekin jo laittaa suojavoidetta tarvittavalla suojakertoimella (100).

Miamin kuuluisa ranta tällä kertaa tyhjänä, sillä tummat pilvet enteilivät sadetta, jota sitten Miamin tapaan tulikin kaatamalla.

Kaupungin asukkaista yli puolet on ulkomaalaista alkuperää ja sen kyllä huomaa, sillä varsinkin espanjaa puhutaan miltei joka paikassa, joten suomalaistenkaan ei tarvitse hävetä huonoa englanninkielen ääntämistään. Miamissa puhutaan niin monella eri aksentilla, että joskus on jopa vaikea saada selvää mistä puhutaan, vaikka kaikki periaatteessa puhuvatkin englantia.
Euroopan kulttuurikaupungeissa matkannut turisti voi helposti pettyä Miamissa. Kovinkaan merkittäviä rakennuksia ei vastaan tule ja kulttuurin kanssakin on vähän niin ja näin. Sen sijaan rantalomalle tai biletyslomalle tuleva ei varmasti pety. Miami Beach on todella iso ja upea ranta, jossa kelpaa kyllä köllötellä tai harrastaa erinäisiä vesiurheilulajeja. Rantabulevardi Ocean Drive sijaitsee kuuluisalla Art Deco-alueella ja se on täynnä erinäköisiä ja -värisiä ravintoloita, juottoloita ja kahviloita. Ostosmahdollisuudetkin ovat hyvät, jos sellainen kiinnostaa. Hotellimme lähellä sijainnut Lincoln Roadin ”ostoshelvetti” sisälsi rahan tuhlaamiseen hyvät ja mielenkiintoiset mahdollisuudet.

Yksi asia, joka jenkeissä yllättää on paikallinen tippikulttuuri. Se suht edullinen hinta, joka esim. ruokalistassa lukee ei pidä sisällään veroja eikä varsinkaa tippiä. Ravintoloissa hintoihin lisätään ensin vero noin 5% ja sitten vielä 10-25% tippiä ja tippi ei todellakaan ole vapaaehtoista, vaan se on myös maksettava. Monet työntekijät nimittäin saavat palkkansa pelkästään tippien avulla. Myös taksit osaavat odottaa tippiä, joten ylimääräisiä dollarin seteleitä kannattaa pitää taskussa koko ajan. Ja taksilla on melkein pakko liikkuakin, sillä välimatkat ovat pitkiä ja joukkoliikenne on kaupungissa lapsenkengissä. Kaiken kaikkiaan Miami Beach on käymisen arvoinen paikka, vaikkei ihan meikäläisen mieleen ehkä olekaan. Itse etsin lomaltani jotain muutakin, kun pelkää rannalla löhöilyä, johon Miami Beach on kyllä omiaan. Toisaalta aina voi ottaa Greyhound-bussin alleen ja körötellä vaikkapa Key Westiin. Siitä lisää ensi numerossa.

– Pete Salomaa-

Oman kylän pihateatteri Patomäessä

Kyläpoliisi Paavo, Simo Teivaamäki, ajeli polkupyörällään sininen perävalot vilkkuen, kun ympäristöstä pyydettiin apua. Ennen ajoon lähtöä hän kävi tervehtimässä kavereitaan, muusikko Seppoa, Pasi Goodman ja parooni Kaarloa, Esa Sirkiä.

”Asiat ovat sekaisin kuin lankavyyhti”, valitti Kaarlo Mandi-tädille puhelimessa, kun Patoseudun Paroonin lemmen asiat eivät sykähdelleet toivotussa tahdissa. Nämä vuorosanat lausuttiin Patoseudun toimarin eli toimintakeskuksen ensimmäisen pihakesäteatterin ensi-illassa, historiallisena päivänä torstaina 5.6.2014.

Alueella jo vuosia asunut tuottelias kirjailija ja entinen Lahden rikospoliisin päällikkö Aimo Ojanen oli päättänyt, että tämä kyläyhteisö kaipaa kulttuurillista toimintaa aikakuisille. Hän kirjoitti näytelmän Patoseudun Paroni, mutta äkillinen sairaskohtaus ja sitä seurannut kuolema vei hänet viikkoa ennen pihateatterin ensiesitystä. Näytelmän ohjasi Anneli Seppälä. lavastukset Patoseudun toimarin seinämille oli suunnitellut Tuomas Torkkel ja taustavoimina oli joukko asukasyhdistyksen aktiiveja.

Patoseudun Parooni-näytelmän juoni liikkuu kahden vanhanpojan nettiseikkailuissa. Naapurin Ile, Wenya Tuomala, oli tokaissut lähekkäin asuneille vanhapoika-kaveruksille, että hankkikaa läppärit, kannettavat tietokoneet, niin saatte puuhaa pitkien päivien iloksi. Tiedoksi tuli, että deittailu voi tuoda vaikkapa ystävyyttä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Kaverusten, jotka eivät olleet aivan tyhjätaskuja, entinen tilanomistaja Kaarlo, Esa Sirkiä ja muusikko Seppo, Pasi Goodman saivatkin naistuttavuuksia siten, että Kaarlon tomera Mandi-täti, Anna Ekman kutsuttiin jo vyyhtiä selvittämään. Taxi suhahti pihaan tämän tästä, ja morsianehdokkaita tuli katsomaan tietokoneelta löytyneitä sulhaskandidaatteja. Naisten kritiikki oli tiukka, miehillä piti olla varallisuutta ja käytöstapoja. Löytyipä mukaan Kaarlon nuoruuden rakkaus Karoliina, Eila Kotiranta.

Kyläpoliisi Paavo, Simo Teivaamäki, oli roolihenkilöistä vuorosanoiltaan satiirisin. Hän toi tervehdyksen käsikirjoittaja Ojasen entisestä ammatista ja etenkin siihen kohdistuneista yhteiskunnallisista vaatimuksista ja määrärahasäästöistä ajatuksella, että poliisin määrärahat on supistettu niin, että virkapuvun housujen lahkeetkin lyhennettiin.

Maksaneita katsojia oli lähes sata ja hymyilevä yleisö joi väliajalla kahvia ja maisteli kuumaa, grillimakkaraa Patoseudun Pihateatterin ensi-illan väliajalla viime viikon torstain aurinkoisessa illassa

Näyttelijät olivat lähes ensikertalaisia, mutta juonen tiiviys auttoi pitämään langat käsissä niin ohjaajalla kuin näyttelijöillä. Ohjaaja Anneli Seppälä on Salpausselän kirjailijat ry:n tiedottaja ja elänyt elämänsä kirjallisuuden parissa. Näyttelijöitten puhe oli selkeää, mutta hieman pitkäksi venähtäneitä tuumaustaukoja uusien ”läppäreitten” parissa olisi pitänyt elävöittää tai supistaa. Olisikohan käsikirjoitus mahdollistanut muutaman letkeän tanssiesityksen vuorosanojen lomassa, kun lähiseudun tanssilavat repliikeissä kerrottiin?
Vaikka Patoseudun Parooni Kaarlo epäilikin, että hän ei osaa avata itselleen naisen sielunmaisemaa, sai näytelmä onnellisen lopun. Täti Mandi Mäntsälästä saattoi olla tyytyväinen antamiensa neuvojen toimivuuteen.

Patoseudun Toimarin piha-alue toimii tilansa puolesta oivallisena katsomona ja talon seinusta oli saatu toimiva näyttämö. Maksaneita katsojia oli lähes sata ja hymyilevä yleisö joi väliajalla kahvia ja maisteli kuumaa, grillimakkaraa! Hankaluutena yleisön kannalta on aurinkoinen ilta, kun sen säteet paistavat suoraan katsojien silmiin. Pihateatterin ensi esitys oli tasokkaampi kuin osasin odottaa. Toivottavasti sen toiminnalle löytyy uusia käsikirjoittaja. Tämän alkukesän viimeinen esitys on 16.6.

Marja -Liisa Niuranen

 

AJANKOHTAISTA -arkisto

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011