Lasten oikeuksien päivä meni, mutta keskustelu jatkuu

Lahden ensi- ja turvakodin lapsityöntekijä Pipsa Savolainen haluaa kiinnittää aikuisten huomion lasten oikeuksiin.

Viime viikon keskiviikkona vietettiin lapsen oikeuksien päivää. Sitä vietetään joka vuosi 20. marraskuuta YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen hyväksymisen (20.11.1989) kunniaksi kaikkialla maailmassa. Päivän tarkoituksena on tuoda esiin lapsen oikeuksien sopimusta ja herättää keskustelua lasten hyvinvointiin liittyvistä asioista meillä ja maailmalla.

Myös Lahden ensi- ja turvakodilla päivää juhlistettiin muun muassa herkutellen.
– Tarjosimme täällä lapsille ja vähän aikuisillekin herkkuja ja pyrimme näin huomioimaan tuota erityistä päivää, kertoo Lahden ensi- ja turvakodin lapsityöntekijä Pipsa Savolainen.
Savolaisen mukaan Lapsen oikeuksien päivänä jokaisen kannattaa pysähtyä miettimään lasten oikeuksia syvällisemminkin.
– Meidän aikuisten velvollisuus on pitää huolta lasten oikeuksien toteutumisesta. Noihin oikeuksiin kuuluu esimerkiksi lasten oikeus elää heitä kunnioittavassa ja turvallisessa ympäristössä.
Varsinkin suhtautuminen ruumiilliseen kuritukseen kaipaa Savolaisen mielestä asennemuutosta.

– Kuritusväkivalta istuu syvällä meidän yhteiskunnassamme. Jollain tapaa syynä on kova suomalainen kulttuuri, vaikka löytyyhän maailmalta tässä suhteessa toki pahempiakin paikkoja.

Kannustetaan lapset vahvoiksi

 

Lahden ensi- ja turvakoti on mukana myös ensi- ja turvakotien liiton kuritusväkivallan ja lapsiin kohdistuvan kaltoinkohtelun ennaltaehkäisemisen ja vähentämisen hankkeessa. ”Kannusta minut vahvaksi!”-hanke on alkanut tänä vuonna, ja se jatkuu vuoden 2016 loppuun asti. Hankkeen tavoitteena on vahvistaa lapsen turvallisia kasvuolosuhteita, ehkäistä ja vähentää kuritusväkivaltaa ja kaltoinkohtelua, lisätä tietoisuutta lapsen oikeuksista ja väkivallan vaikutuksista lapsen kehitykseen sekä vahvistaa myönteistä kasvatuskulttuuria.
– Kaikilla aikuisilla ei ole selvillä mitä oikeuksia lapsilla todellisuudessa on. Lapset ansaitsevat kunnioittavaa kasvatusta ja käytöstä, Savolainen toteaa.

Vaikka useammilla aikuisilla olisikin periaatteessa riittävästi tietoa lapsen oikeuksista, eivät ne arkielämässä kuitenkaan aina toteudu. Kaltoinkohtelun monimuotoisuus on Savolaisen mielestä niin laaja, ettei kaikkia lasten laiminlyönnin muotoja tule edes ajatelleeksi.
– Käytännön esimerkkeinä kaltoinkohtelua on esimerkiksi evätä lapselta mahdollisuus lämpimään ruokaan, hampaiden pesuun tai puhtaisiin vaatteisiin. Lapsen kaltoinkohtelua on myös se, että hänelle ei puhuta muuten kuin vihaisesti, tai lapselle tärkeitä asioita väheksyen. Lapsi ei voi myöskään kantaa vastuuta liian suurista asioista perheen elämässä.

Osaltaan ongelmia lisää vaikeuksista vaikeneminen ja vertaisavun puute. Lasten kasvuympäristöt ovat muuttuneet lyhyen ajan kuluessa suvuista pieniin perheisiin, jolloin osa vanhemmista on jäänyt kokonaan verkostojen ulkopuolelle. He kokevat olevansa tilanteensa kanssa yksin ilman mahdollisuutta apuun.
– Kulttuurissamme perhe on pyhä asia, johon ulkopuoliset eivät saa puuttua. Tämä tuottaa joskus ongelmia avun tarpeen tunnistamisessa ja avun vastaanottamisessa.

Savolaisen mukaan väsynyt vanhempi on väsynyt kasvattaja. Näin ollen omat rajat pitää tuntea, ja jos apua ei ole saatavilla lähipiiristä, on syytä kääntyä ammattiauttajien pariin.
– Mitä tapahtuu, kun vauvan syntymän jälkeinen aika ei olekaan ihanaa? Voimavarojen vähentyessä viisas vanhempi pyytää apua, toteaa Savolainen.

Savolainen muistuttaa, että lapsen huostaanoton pelossa on turha jättää pyytämättä apua. Avunpyyntö ei koskaan ole syynä lapsen huostaanotolle.
– Emme halua olla taho, joka vain paasaa sormi pystyssä, vaan tarkoituksenamme on saada aikuiset miettimään omien tekojensa oikeudellisuutta laajemmin.

Apua voi hakea esimerkiksi Perhekodilta, josta saa vertaistukea ja kokemuksia toisten pikkulapsiperheiden elämästä. Siellä on myös tarjolla lyhytaikaista lastenhoitoa. Savolaisen viesti vanhemmille ja muillekin aikuisille ihmisille on selkeä:
– Toivoisin että aikuiset olisivat aidosti kiinnostuneita lapsista. Lapsen sanomana pelkkä ”hyvin menee” ei välttämättä riitä. Kaltoinkohdellun lapsen voi pelastaa yksi aikuinen, välittävä ihminen.

Mikko Blomberg

AJANKOHTAISTA -arkisto

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011