Lahdessa puhutaan myös ruotsia

Pohjoismaisen kirjastoviikon avaus Lahden pääkirjaston auditoriossa keräsi suuren joukon juuri 70 vuotta täyttäneen Lahden Pohjola Norden yhdistyksen jäsenistöä kuuntelemaan illan vierasta, professori Matti Klingeä.

Kaupungissamme on toiminut ruotsinkielisten kuntalaisten oma Lahden Pohjola-Norden yhdistys jo 70 vuotta. Yhdistyksen juhlapäivä oli viime kuussa ja tällä viikolla vietetään Pohjoismaista kirjastoviikkoa. Viikon tarkoituksena edistää lukemista ja harrastusta pohjoismaista kirjallisuutta kohtaan.

Suomessa Pohjola-Norden Yhdistys tekee työtä skandinaavisen kielialueen ruotsin-, norjan- ja tanskan kielen kirjallisuuden ja käytännön kielitaidon ylläpitämisestä myös meillä Suomessa. Osa yhdistyksen jäsenistöstä on puhunut äidinkielenään ruotsia, tai toisesta kotimaisesta kielestämme on tullut opintojen ja ammatin tai puolison myötä kotikieli.

Juhlavuottaan viettävän yhdistyksen puheenjohtaja, opettaja Riitta Cederqvist kertoi ylpeänä yhdistyksen historiikin valmistumisesta ja luovutti sen jälkeen illan kirjailijavieraalle puheenvuoron. Professori, kirjailija Matti Klinge oli kutsuttu Lahden pääkirjastoon Pohjoismaisen kirjastoviikon avajaisiin viime maanantaina. Klinge on julkaissut useita kymmeniä ruotsin ja suomenkielisiä historiaa ja yhteiskuntaa käsitteleviä teoksia, omia muistelmia ja hänen päiväkirjojensa 15. osa on juuri painettu. Hän on toiminut Helsingin yliopiston historian ruotsinkielisen professuurin viranhaltijana 1975-2001.

Klinge muistutti kuulijoita eurooppalaisen kirjanpainannan alkuvuosikymmenistä 1400-luvulla. Esimerkiksi ranskankielistä kirjallisuutta, mitä Ranskassa ei saanut julkaista, painettiin Sveitsissä. Kirjojen sivuja myytiin kappaleittain, ja ostaja sidotutti ne kirjansitojalla yhteen. Näin myytyjä ja mahdollisesti valtiovallalta piilossa pidettäviä kirjansivuja lähetettiin eteenpäin puisissa tynnyreissä, missä päällimmäisinä oli jotain muuta tavaraa tai sallittuja painotuotteita. Kastuessaan tynnyrit sietivät ulkoisesti vettä jopa mereen myrskyssä laivasta pudotessaan.

Julkaisuistaan puhuessaan hän muisteli lämmöllä aikaansa Pariisin yliopiston vierailevana suomenkielen ja kulttuurin professuurivuosiaan 1970-luvun alussa. Hän vertasi nykypäivän tiedonjakelua perheen Pariisin vuosiin. Käsin- tai kirjoituskoneella kirjoitetut kirjeet ja kolumnit kulkivat postin kautta, ja puhelut maasta toiseen olivat kalliita. Tältä ajalta ovat säilyneet perheen kirjoittamat kirjeet sukulaisille, ja niitä kirjailija on voinut käyttää muistelmateoksissaan dokumenttiaineistona.
– Mitä jää tämän päivän viesteistä jäljelle jälkipolville ja muistelmien kirjoittajille, kun sähköpostit ja nettiviestit häviävät pahimmassa tapauksessa avaruuteen, mietti puhuja.

Päiväkirjojen ja muistelmien kirjoittamisen erosta Klinge muistutti kuulijoita. Hän piti omia päiväkirjojaan reaaliaikaisina, mutta totesi muistelmien kirjoittamisesta myös omalta osaltaan, että ”aika kultaa muistot”. Hän vertasi omia muistojaan 1956 suurlakkoon, mistä hän väitti muistavansa lähinnä seurusteluaikansa tulevan puolisonsa Marketan kanssa, ja yhteiskuntapolitiikka oli siinä ihanuudessa sivuseikka. Päiväkirjaa hän kertoi alkaneensa kirjoittaa vasta Pariisin vuosien jälkeen. Niihin hän on sisällyttänyt myös kantaa ottavia artikkeleita.

Kadonnutta aikaa löytämässä, lapsuus- ja nuoruusvuosista sekä opiskeluun liittyvä elämäkerta Klingeltä ilmestyi viime vuonna. Helsingin yliopisto 1640-1990- historiallinen tutkimussarjan hän on kirjoittanut yhteistyössä Rainer Knapasin, Arto Leikolan ja John Strömbergin kanssa.
Klingen tuotanto on monipuolista, mutta hän ei juurikaan korostanut oman ruotsinkielisten teostensa määrää. Hänestä paljastui myös kuvataiteilija ja nuoruuden aikaiset maalaukset löytyvät painettuina teosten kansilehtiin. Tuotteliaana kirjailijana ja historioitsijana illan kirjailijavieras toivoi nuorten

ihmisten tutustuvan kirja-antikvaarien aarteisiin sekä hankkivan kirjoja omaan kirjahyllyyn. Hän oli sanoissaan suorastaan runollinen kuvatessaan, missä kaikkialla voi kirjoja lukea ja niiden parissa aikaa viettää. Paperille painettua kirjaa ei korvaa professori Matti Klingen mukaan mikään.

Marja-Liisa Niuranen

AJANKOHTAISTA -arkisto

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011