Lahden ruokaosuuskunnan satokausi summattiin syyskokouksessa

Lahden ruokaosuuskunta piti Sylvia-talolla syyskokouksensa viime lauantaina. Alle vuoden kasassa ollut ryhmä sai juuri päätökseen ensimmäisen satokautensa, jonka herkuista osuuskuntalaiset ovat jo päässeet nauttimaan. Ajatus osuuskunnan perustamisesta sai alkunsa tämän vuoden tammikuussa.

– Alussa mukana oli vain pieni joukko ihmisiä, joiden haaveena oli perustaa ruokaosuuskunta. Uskoimme saavamme kasaan riittävästi väkeä, jotka ovat valmiita sijoittamaan toimintaan pienen määrän rahaa, osuuskuntalainen Perttu Lahtinen kertoo.

Toive toteutui, sillä mukaan lähti ihmisiä kymmenittäin. Jäsenten kausimaksut osuuskunta käytti muun muassa puutarhurin palkkaamiseen. Sopivat tilat toiminnalle löytyivät Aaltosen puutarhan yhteydessä sijaitsevilta kasvihuoneelta ja pellolta.
– Meillä on ollut Aaltosen puutarhan kanssa hieno yhteistyö koko vuoden ajan ja haluamme kehittää yhdessä toimintaamme myös tulevaisuudessa.

Osuuskunta muisti ensimmäisen vuoden työmyyriä kukka- ja juomalahjoin.

Alussa osuuskunnassa oli väkeä siis vain kourallinen ja kevättalvella jo hieman alle kaksikymmentä. Tällä hetkellä osuuskunnan jäseniä on seitsemisenkymmentä. Ensi vuoden tavoitteena on nostaa jäsenmäärä noin sataan.
– Peltoaluetta on käytössämme noin 75 aaria, joten emme voi ottaa ihmisiä määrättömästi toimintaan mukaan, jotta kaikille saadaan riittävän suuri osuus sadosta. Toimintamallimme on kuitenkin hyvin kopioitavissa, ja kannustammekin ihmisiä lähtemään tavalla tai toisella mukaan lähiruokatoimintaan, Lahtinen toteaa.

Lahden ruokaosuuskunta kasvatti tänä vuonna kasvihuoneissa kurkkua, tomaattia ja salaattia sekä pellolla pariakymmentä eri avomaalajiketta.

Lähiruualle on tilausta

Lahden ruokaosuuskunta on saanut alle vuodessa kymmeniä lähiruoasta kiinnostuneita liikkeelle.
– Lähiruokatoiminnalle on selvästi tilausta myös Lahdessa.
Monella ihmisellä tuntui olevan toisistaan tietämättä hyvin samankaltaisia ajatuksia. Ruokaosuuskunta kerää nämä ihmiset yhteen, kertoo Lahtinen.

Sadan osakkaan tavoite tuntuukin ensimmäisen kauden perusteella hyvin realistiselta.
– Olemme kiinnostuneita lähiruuasta ja sen menestymisestä tässäkin kaupungissa. Haluamme edesauttaa lähiluomuruoan tuottamista ja kuluttamista joko esimerkin avulla, tai olemalla keskustelijoita tai yhteistyökumppaneita asiasta kiinnostuneiden ihmisten kanssa.

Nämä arvot tuntuvat yhdistävän osuuskunnan jäseniä kautta linjan. Toiminnan yrityspuoli on enemmänkin pakollinen paha.
– Toisaalta haluamme myös jatkossa palkata puutarhurin reilulla palkkauksella, joten siinä mielessä toiminnan on oltava yritysmäistä. Olemme kuitenkin valinneet yritysmuodoksemme osuuskunnan juuri siksi, ettei toiminta ole yrittäjävetoista vaan osuuskuntalaisten välistä yhteisötoimintaa, kertoo puolestaan toinen ruokaosuuskuntalainenKatariina Broman.

Vuodessa on tapahtunut paljon. Lahtisen mukaan toiminta on tempaissut mukaansa.
– Alussa tunsimme tietysti myös epävarmuutta, mutta se tunne hälveni toiminnan lähdettyä kunnolla rullaamaan. Osuuskunta on tuonut mukanaan elämäämme paljon ihania, kanssamme samanhenkisiä ihmisiä. Tietysti myös ensimmäinen sato ja sen jakaminen olivat hieno konkreettinen todiste konseptimme toimivuudesta. Ihmiset haluavat tietää mistä ruokaa tulee. Tätä ovat vauhdittaneet monenlaiset elintarvikeskandaalit, jotka ovat osaltaan tuottaneet tilausta tämäntyyppiselle omavaraisuudelle.

Osuuskunnan ensimmäisen vuoden ongelmat liittyvät pääosin viljelyyn liittyviin asioihin, kuten rikkaruohoihin ja etanoihin sekä kaukolämmön hintaan. Lisäksi mukaan on mahtunut joitain byrokraattisia haasteita, mutta pääosin osuuskunnan toiminta on lähtenyt käyntiin Bromanin mielestä yllättävänkin pehmeästi. Avoimuus on Bromanin mukaan avain hyvään yhteishenkeen.
– Olemme pystyneet avoimesti keskustelemaan ja tiedottamaan osuuskunnan asioista, joka on tukenut yhteisöajatteluamme. Jatkon kannalta on tärkeintä, että yhteisöllisyys ja hyvä ilmapiiri pysyvät yllä.

Mennyt vuosi on sekä Lahtisen että Bromanin mukaan ollut hieno kokemus. Lahtinen suositteleekin lähiruokatoimintaa joko heidän osuuskuntansa tai toisen yhteisön kanssa, tai vaikka omalla takapihallaan. Samalla hän toivottaa kiinnostuneet mukaan osuuskunnan talkoisiin.
Mukaan kannattaa lähteä, mikäli on kiinnostunut tietämään mistä oma ruoka tulee, kuka sen viljelee, ja millä keinoin.

Mikko Blomberg

AJANKOHTAISTA -arkisto

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011