Liipola futaa!

Liipola futaa-avajaistapahtumaa vietettiin torstaina Liipolan asukastupa Toimelassa. Kunniavieraina paikalla olivat FC Lahden valmentaja sekä tähtipelaajat Rafael ja Nganbe Nganbe.
Liipolan omat maksuttomat futiskoulut käynnistetään marraskuun alussa oman vetäjän, FC Lahti Akatemian pelaajan Haziri Edonisin johdolla. Ilmoittautumisia otetaan vastaan Toimelassa.

Asuntoasianpäällikkö Ari Juhanila näkee toiminnan nyt erityisen tärkeänä liipolalaisille lapsille, kun Liipolan koulun liikuntatilatkin ovat poissa käytöstä pari vuotta ennen monitoimitalon valmistumista.

Rafaelin ja Nganbe Nganben nimikirjoituksilla oli kysyntää Liipolan Toimelassa.

– Ideana oli saada Kuusysin ja Reippaan jalkapallokoulut tänne pyörimään, mutta asia ei ihan näin nopealla aikataululla onnistunut, joten palkkasimme sitten itse vetäjän, jotta saamme toiminnan pikaisesti käyntiin. Hyvän harrastuksen aloittaminen ei ole nyt ainakaan kiinni rahasta, vaikeista kulkuyhteyksistä tai huonoista ajankohdista kertoo itse erotuomaritarkkailijanakin toimiva Juhanila.

Asukastilaan rakennetaan pieni kaukalo, jossa lapset voivat pelata niin jalkapalloa kuin salibandyäkin.
Tilaisuudessa Malinen ja pelaajat kertoivat omia kokemuksiaan jalkapallon parista. Malinen kertoi siitä, kuinka jalkapallon parissa on mahdollista löytää monenlaisia tehtäviä. Kaikista kun ei tule maailmanluokan pelaajia.
– Itselläni oli unelma, että joskus pelaisin Englannin valioliigassa. Kaveri Aki Lahtinen siinä onnistui, mutta minusta tuli valmentaja. Ykkösjuttu on kuitenkin se, että jalkapallon parista saa aina ystäviä painotti Malinen

Nganbe Nganbe kertoi siitä, kuinka jalkapallo toi hänet Kamerunista Suomeen ja Rafaelin kohdalla eniten paikalla ollutta yleisöä kiinnosti luonnollisesti se, voittaako Rafu maalikuninkuuden. Jos Maliseen, Nganbe Nganbeen ja Rafaeliin on luottamista, niin siitä ei kuulemma ole epäilystäkään.
Lienee syytä käydä tarkistamassa asia lauantaina, kun FC Lahti kohtaa kauden viimeisessä ottelussaan TPS:n hiihtostadionilla klo 14.

Pete Salomaa

 

Vanhus on kaunis sana

Vanhusten viikon päijäthämäläinen pääjuhla vietettiin Wellamo-opiston auditoriossa. Juhlapuhuja, professori emeriitta Vappu Taipale ja Lahden sosiaali-ja terveyslautakunnan puheenjohtaja Hannu Himanen saivat 11.10. kuulijoikseen suuren joukon eläkeläisjärjestöjen väkeä.

Olemme viime viikolla vietetyn Hyviä vuosia- Goda år -vanhusten viikon puitteissa saaneet lukea tai kuulla tiedotusvälineistä, että Suomi ei ole vanhusten hyvinvoinnin mallimaa. Kansainvälisessä HelpAge International-järjestön vanhusten hyvinvointia selvittävässä tutkimuksessa selvisimme 91 maasta vasta viidenneksitoista. Suomalaisen yhteiskunnan ohi ajavat naapurimaamme Ruotsi ja Norja sekä monet muut.

Toinen huomion arvoinen piirre on yhtäläisyys Kiinan ja meidän välillämme, molemmissa valtioissa, pienessä ja suuressa, on lasten syntyvyys vähäistä, arvatenkin eri syistä. Näitä vanhusväestön hyvinvointimittareita tarkasteli viikon Päijät-Hämeen pääjuhlassa LahdessaVanhus- ja lähimmäispalvelun liito ry:n puheenjohtaja, professori emerita Vappu Taipale.

Juhlapuhuja tarkasteli ihmisten elinkaarta, mukaansa tempaavaan tapaansa, jakaen sen lapsuuteen ja nuoruuteen, aikuisuuteen ja keski-iän kautta neljänteen jaksoon eli vanhuuteen, joka tilastojen mukaan alkaisi maailman laajuisesti 60-65 vuoden iässä. Suomessa ikääntyvän väestön hyvinvoinnin alku voidaan lukea alkavaksi vasta 1970-luvulla, kun työeläkkeet alkoivat hiljalleen vaikuttaa eläkeikäisten elintasoon. Samaan aikaan alkanut peruskoulu mahdollisti tasa-arvoisemman koulutuksen lähivuosikymmeninä eläköityville.

Sotavuosien rasitteet, matala koulutus- ja palkkatason on koskenut valtaosaa väestöstämme. Raihnaisuus on ollut tunnusomaista osalle ihmisiä sodan jälkeisinä vuosina, vaikka elintason nousu onkin tuonut valoa elämään. Hyvinvointi ei vanhusväestön osalta ole ollut niin tasokasta kuin läntisissä naapurimaissamme.
-Vanhus ja vanhuus ovat sanapari, joka ei kaikki ikääntyviä ihmisiä miellytä, pohdiskeli Vappu Taipale. Sanan käytöstä ei ole päästy yksimielisyyteen edes vanhuutta tutkivien ihmisten keskuudessa, mutta Wellamo-opiston auditorion täpötäysi kuulijakunta antoi kannatuksensa sanan käytölle.

– Vanhusten viikon juhlan osanottajat ovat vanhoja ja vireitä ollen monessa mukana, jatkoi Taipale. Ihmiset tarvitsevat toisiaan, ovatpa he sitten vanhoja tai nuoria, mutta yhä useampi muuttaa tai joutuu asumaan yksin nykyisissä sivistysvaltioissa. Silloin mukana olo erilaisissa harrastustoiminnoissa, pienissä ja suurissa ryhmissä antavat mielenvirkeyttä ja turvaa. Ihminen oppii vanhanakin, korosti juhlapuhuja lopuksi.

Vanhana pitää lähteä uusien harrastusten pariin rohkeasti, elämänkokemus ja motiivi auttavat uusien asioitten oppimisessa.
Vuoden 2013 eläkeläiseksi nimettiin Maija-Liisa Väisänen, joka omalta osaltaan on aktivoinut Lahden eläkeliitto ry:n puheenjohtajana yhdistyksensä toimintaa ja luonut yhteyksiä järjestötyössä.

Juhlaan toi Lahden kaupungin tervehdyksen sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja Hannu Himanen, Eläkeläisjärjestöjen ja -laitosten neuvottelukunnan tervehdyksen esitti sen puheenjohtaja Jouko Halttunen ja Ev.lut.seurakuntien diakoniajohtaja Teuvo Siivonen. Juhlan järjestelyvastuun kantoi tänä syksynä Lahden eläkkeensaajat ry:, jonka varapuheenjohtaja Marjatta Airaksinen juonsi juhlan jouheasti. Yhdistyksen sekakuoro lauloi johtajanaan Saara Silvennoinen ja Omat pojat olivat vauhdissa Voitto Anttilan johdatuksella. Esa Viitasen kirjoittama sketsi, missä roolihahmo, erittäin viriiili Kalle Kovanen oli 100-vuotis haastattelussa, hauskuutti yleisöä ennen juhlakahvihetkeä.
Kuvateksti

Marja-Liisa Niuranen

Klassikko Kissa kuumalla katolla saa arvoisensa käsittelyn

Kissa Maggie (Elsa Saisio) yrittää houkutella juopon miehensä Brickin (Tapani Kalliomäki) petipuuhiin

Kaikkien hitti-iskelmiä sisältävien kiva-kiva-musikaalien jälkeen on hyvä palata siihen mistä teatterissa parhaimmillaan on kysymys. Tennesee Williamsin klassikko Kissa kuumalla katolla on pullollaan loistavaa, elämänmakuista ja raadollistakin dialogia. Tuntuu, että jokaisella repliikillä on oma paikkansa ja oma tarkoituksensa.

Näytelmä ottaa tylysti esiin ihmisenä olemisen ikiaikaiset ydinteemat: vanhempien ja lasten suhteet (Kuinka olla tasapuolinen ja tarviiko edes olla tasapuolinen?), avioliitto, rakkaus ja seksi sekä rikkaus, köyhyys ja ahneus.
Williamsin omasta elämästä kumpuavat teemat vaikeista ihmissuhteista, vallan ja intohimon kuvioista sekä alkoholismista loistavat kirkkaina tässä klassikkonäytelmässä.

Itse tarinan juoni lienee useimmille tuttu niin teatterin lavalta kuin loistavasta elokuvaversiostakin. Pollittien suku viettää Isopapan (Mikko Jurkka) syntymäpäiväjuhlia. Vanhimmalta pojalta, entiseltä urheilusankarilta Brickiltä (Tapani Kalliomäki) puuttuvat vieläkin lapset ja mies tuntuukin tarttuvan mielummin pulloon kuin villikissamaiseen vaimoonsa Maggieen (Elsa Saisio). Heidän suhdettaan kaivertaa Brickin hyvän ystävän, Skipperin kuolema.

Pikkuveli Gooper (Jarkko Miettinen) vaimoineen (Liisa Loponen) ovat mielestään hoitaneet oman elämänsä paremmin, onhan perheessä jo kolme lasta ja neljäs tulollaan. Gooper onkin enemmän kuin halukas otttamaan tilan haltuunsa, mutta rakastaako Isopappa enemmän Brickiä?

Kuolemansairas Isopappa vaatii juopuneen Brickin tilille ja perheen salaisuudet ja valheet alkavat pulppuamaan pintaan.
Mikä on Brickin juomisen perimmäinen syy? Miksi Brick ja Maggie eivät ole saaneet lasta? Mikä oli Brickin ja Skipperin suhteen todellinen laatu? Kuka saa tilan haltuunsa isopapan kuoleman jälkeen?

Williamsin alkuperäinen teksti on niin vahva, ettei näytelmässä yksinkertaisesti ole epäonnistumisen vaaraa. Ohjaaja Hilkka-Liisa Iivanainen on onnistunut sovituksessaan isolle Juhani-näyttämölle varsin hyvin ja erityisesti täytyy mainita Sami Järvisen äänisuunnittelu, joka antaa näytelmälle unenomaisen vaikutelman siitä, että oikeasti olemme Tenneseen kuumassa illassa.

Näytelmä tapahtuu pääosin yhdessä tilassa, neljän seinän sisällä, joten lavastus on yksinkertainen, mutta toimiva. Näyttelijäsuoritukset kautta linjan ovat vakuuttavia, johtotähtinään ilmeikäs Tapani Kalliomäki ja ihan oikeasti roolinsa mukaisesti kissamainen Elsa Saisio päärooleissa. Myös Mikko Jurkka tekee uskottavan työn Isopapan roolissa.

Lahden kaupunginteatteria voi moittia ainoastaan varmuuden ja kassaeurojen maksimoimisesta, kun se on ottanut tämän klassikkonäytelmän ohjelmistoonsa. Toisaalta kyseessä on merkittävä kulttuuriteko, sillä Kissa kuumalla katolla on näytelmä, joka jokaisen meistä pitäisi edes kerran elämässään nähdä. Näytelmän ikiaikaiset teemat nimittäin jatkavat elämäänsä meidän kaikkien arjessa, halusimme sitä tai emme.

Petri Salomaa

 

Hoivan teema säilyy Launeenkadun varrella

Keltaiset upouudet tiilitalot ovat valloittaneet vanhan puistoalueen Launeenkadun varressa. Keskellä uudisrakennuksia on Esperi Care Oy:n Hoivakoti Laune. Sen ensimmäiset asukkaansa muuttivat sinne kuukausi sitten. Nämä rakennukset ovat Launeen terveyskeskuksen viereisen mäenkukkulan eteläpuolella, missä oli vielä parikymmentä vuotta sitten entisen Lahden kulkutautisairaalan puisia rakennuksia.

Hoivakoti Launeen ensimmäisen kerroksen ruokailu- ja oleskelutilan pöydän ääressä alkavat leipurit työnsä. Ennen kotiinlähtöään on yöhoitaja alustanut pullataikina leivinliinan alle odottamaan jauhopeukaloita. Ja pyöreitä voisilmäpullia syntyy talon uusien asukkaiden pyörittäminä uuniin työnnettäväksi.

Yhteisvoimin leipurit kertovat pullasutia heiluttavalle Pauliinalle, mitä voisilmäpulla vaatii ennen paistamista. Kaikilla hienouksilla varustetun uunin vartijaksi on lupautunut aamuvuorossa oleva yksikön päällikkö Pauliina Murtoniemi, joka on pukenut työasun päälle kodikkaan kukikkaan esiliinan. Keskiviikkoisen aamupäivän aikana päätettiin leipoa yhteisvoimin iltapäiväkahville tuoretta pullaa, kun ikävä sade esti väeltä omalla pihapuistikolla petangin pelaamisen.

Tämähän meiltä käy! Launeen uuden hoivakodin asukkaat Anja, Pertti ja Erkki , takanaan yksikön päällikkö Pauliina Murtoniemi, leipomassa iltapäiväkahvia varten voisilmäpullia. Ensimmäiset asukkaat tulivat taloon kuukausi sitten.

Päivittäisiä asukkaitten yhteishetkiä ei vietetä rutiininomaisesti, vaan ideoinnille on tilaa. Aamupäivällä keskustellaan päivän uutistapahtumista ja pidetään tuolijumppatuokio. Toissa perjantai-iltana heitä ilahdutti naapurin, Taidepäiväkoti Satakielen järjestämä Taiteiden iltayö, kun talojen välinen portti aukaistiin ja vierailtiin naapurissa.

Joka kerroksen ruokailutila jatkuu värikkäänä seurustelunurkkauksena. Jokaisessa kodin 4:ssä ryhmäkodissa on myös televisio, mutta useimmiten ihmiset katsovat iltapuhteella lempiohjelmansa omassa huoneessaan.

Esperi Care Oy:n Hoivakoti Laune on kaksikerroksinen U-mallinen talo, missä on 54:lle hoivaa tarvitsevalle henkilölle huoneet. Asumaan vakituisesti tulevat asukkaat tuovat omat huonekalunsa, joten jokainen huone on persoonallinen. Motorisoidut sängyt ovat valmiina odottamassa niitä tarvitsevia asukkaita. Talokompleksin kellarikerrokseen valmistuu iso harrastetila askartelu- ja sisäliikuntaa varten.

Lahden kaupungin lisäksi Oiva- ja Aavakunnat voivat antaa asiakkaalle palvelusetelit kustannusten peittämiseksi. Kodin asukas ostaa omat lääkkeensä sekä hygieniatarvikkeet. Talon henkilökunta on hoito- ja sosiaalialan ammattilaisia kolmivuorotyössä. Yrityksen geriatriaan erikoistunut omalääkäri tekee uudelle asukkaalle terveyskartoituksen ja käy hoivakodissa tai antaa puhelinkonsultaation tarvittaessa.

Talo tarjoaa myös omaishoitajille lomatauon, kun hoidettavilla on mahdollisuus päästä esimerkiksi viikoksi hoivakotiin. Launeen Hoivakodin kautta voi myös tarvitseva kysyä turvapuhelinpalveluista, sillä ne hankitaan erikseen Esperin turvapuhelinpalvelusta. Syksyn väreihin sonnustautuneen puiston ympäröivässä talossa on vielä tilaa uusille asukkaille.

Marja-Liisa Niuranen

 

Nostalgiapläjäys Lahesta

Tiistai-iltana sai ensi-iltansa odotettu Sleepy Sleepers-musikaali Kuka mitä, häh? Lahden Sibelius-talossa. Siinä missä ”Vuonna 85” oli umpitamperelainen musikaali, on Kuka, mitä häh? vastaavasti umpilahtelainen. Musikaalissa vilahtelevat tuon tuostakin tutut lahtelaiset paikat ja nimet kuten Torvi, Novatalo, Nelson pub, Kanttis jne…Lisäksi isolla valkokankaalla nähdään kuvia ja lehtileikkeitä tuosta ajasta, niin bändistä kuin kaupungistakin. Ajan iso auktoriteetti eli Kekkonen on vahvasti myös kuvissa mukana. Eikä ihme, olihan Kekkonen silloin Jumalasta seuraava.

Tarinan kertojana toimii sliippariroudari Pulu (Markku Häkkinen), jonka kautta käydään läpi Sleepy Sleepers-yhtyeen historiaa aina Pulun kuolemaan asti 80-luvun loppupuolella. Kyseessä on enemmänkin ajankuva Kekkoslandian aikaisesta Lahdesta ja Suomesta 70- ja 80- lukujen taitteessa kuin dokumentti Sliippareista. Käsikirjoittajina toimineiden Mato Valtosen, Sakke Järvenpään ja Jalle Niemelän kerronta on jouhevaa ja mutkatonta tutussa sliipparihengessä.

Saara (Mira Luoti) tarjoaa Pululle (Markku Häkkinen) ruuaksi tietenkin lanttuva, Amerikan herkkuva (Kuva: Ilkka Siitari)

Osansa sliipparihuumorista saavat siis vanhaan malliin niin poliisit, Suomi-Neuvostoliitto-Seura kuin lahtelaiset kunnallispoliitikotkin. Varsin hulvaton esimerkki lahtelaisesta politikoinnista on valtuuston kokous, jossa kiistellään pitkään siitä käytetäänkö vanhuksilla posliini- vai kertakäyttölautasia. Sen sijaan iso 120 miljoonaa maksava perhepuiston investointi ohitetaan olan kohautuksella, jotta päästään pikaisesti brandylle suurhallin saunaan. Näinköhän Valtosella vanhana kunnallispoliitikkona on sisäpiirin tietoa asiasta?

Pääosassa Pulun roolissa on uskottavasti osansa esittänyt Markku Häkkinen, jolta sujuu niin laulu kuin näytteleminenkin varsin mallikkaasti. Mato (Roope Salminen) ja Sakke (Ilari Hämäläinen) jäävät musikaalissa yllättäen hieman jopa taka-alalle vaikka varsinkin Hämäläinen taidokkaasti osastaan suoriutuukin. Liekö syynä käsikirjoittajien (Mato & Sakke) vaatimattomuus omasta osuudestaan bändin historiassa? Salmisen ja Hämäläisen yhdessä esittämä muistelobiisi ”Muistatkos kuka kaivoon putosi” kokee muuten ihan uuden elämän herrojen ilmeikkäässä ”Kaksi vanhaa tukkijätkää”- tyylisessä käsittelyssä.

Naispääosaa esittävä PMMP:stä tuttu Mira Luoti suoriutuu Saaran roolistaan hyvin, vaikka lisää räiskyvyyttä ja rouheutta rooliin hieman kaipasinkin. Laulaahan Mira tunnetusti osaa. Muista rooleista nousee esiin mainio Antti Peltola Pitkä Kuosmasen roolissa, joka ilmeikkäästi esittää Pitkä Lehtisen ja Sakari Kuosmasen kombinaatiota.

Biisit joita on 22 kappaletta, on sisällytetty hyvin mukaan tarinaan. Tekstiin on lisäksi ovelasti ujutettu mukaan useita legendaarisia sliippari sanoituksia sieltä täältä. Bändi Costello Hautamäen johdolla soittaa hyvin, tosin olisin kaivannut ainakin joistakin biiseistä erilaisia sovituksia, nyt mentiin pitkälti alkuperäisten versioiden ehdoilla.

Miinukset sen sijaan on pakko antaa äänentoistolle. Varsinkin nopeammat kappaleet puuroutuivat ja sanoista ei monestikaan saanut selvää. Onneksi monet ne osaavat toki ulkoa. Sibelius-talo on haastava paikka kovaääniselle rock-musiikille ja sen ikävä kyllä huomasi. Toivottavasti jatkossa äänentoistoon saadaan parannusta.

Kokonaisuudessaan väliaikoineen 2,5 tuntia kestävä musikaali on piristävä ja viihdyttävä nostalgiamatka Kekkosajan Suomeen, joka kannattaa käydä katsomassa, vaikkei lahtelainen olisikaan. Sleepy Sleepers-faneillehan musikaali on ihan ”pakko katsoa”-osastoa. Hyvistä musikaaleista on aina pula, joten eiköhän tästäkin saada pitkäaikainen musikaalihitti kiertämään pitkin suomalaisia teatterilavoja.
Kysymykseen Onko järkee vai ei, vastaan että on.

-Pete Salomaa-

Kansalaisaloite energiatodistuslain muuttamiseksi kerännyt jo 50 000 allekirjoittajaa

Omakotiliiton kansalaisaloite rakennuksen energiatodistuslain muuttamiseksi menee eduskunnan käsittelyyn.
Kansa on puhunut, aloitteen takana on jo yli 50.000 kannattajaa. Omakotiliiton lisäksi aloitteen tueksi ovat lähteneet Sähkö- ja Teleurakoitsijaliitto STUL ry, Sähkölämmitysfoorumi ry, Suomen Kiinteistönvälittäjäliitto ry, Energiateollisuus ry, Maanomistajain liitto ja Kuluttajaliitto- Konsumentförbundet ry, kansanedustajia sekä joukko julkisuuden henkilöitä.

Merja Kuusisto, kansanedustaja (sdp) korostaa: ”Pidän tärkeänä, että energiatodistus perustuu todelliseen kulutukseen. Se olisi omakotitaloasujien kannalta oikeudenmukainen ja kannatettava vaihtoehto. Asumisenkustannukset tulee pitää kurissa eikä niitä pidä lisätä turhalla byrokratialla. Toivon, että mahdollisimman moni käy allekirjoittamassa aloitteen!”

Markku Eestilä¸ kansanedustaja (kok.): ”Kannatan Omakotiliiton kansalaisaloitetta. Lakia on tarkasteltava kokonaisuudessa uudelleen. Energiatodistusten hinnat ovat nousseet paikoitellen täysin kohtuuttomiksi. Energiatodistus on vain lisännyt asumisen kustannuksia ja hyöty on kyseenalainen.”

Antti Kaikkonen, kansanedustaja (kesk.): ”Allekirjoittajien suuri määrä kertoo siitä, että energiatodistuslaki on epäonnistunut. On tärkeää, että laki käsitellään uudelleen. Tavoitteena pitää olla yksinkertaisempi, edullisempi ja oikeudenmukaisempi malli, joka perustuu todelliseen energiankulutukseen.”

Asia koskettaa kaikkia asumismuotoja – koko laki uudelleen tarkasteluun

Omakotiliiton kansalaisaloitteen perustelut on tehty omakotitalon asukkaan näkökulmasta, mutta nyt on tärkeää katsoa energiatodistuslainsäädäntöä kokonaisuudessa – kaikkien asumismuotojen osalta. Ongelmat eivät kosketa vain pientaloissa asuvia, vaan laskennallinen, energiamuotokertoimella painotettu energiatodistus on epäoikeudenmukainen kaikille asuntotyypeille omakotitaloista, pari-, rivi- ja kerrostaloihin.

Omakotiliiton toiminnanjohtaja Kaija Savolainen sanoo: ”Omakotiasukkaat ja päättäjät ovat huomanneet, että laissa on epäkohtia. Energiatehokkuus ja ympäristönsuojelu ovat meille kaikille tärkeitä arvoja, keinojen vain täytyy olla motivoivia. On välttämätöntä, että lakia tarkastellaan nyt kokonaisuudessa.”

Keräysaikaa on jäljellä viikko (11.10. klo 24.00 saakka) ja joukkoon mahtuu vielä mukaan. Kansalaisaloitteen voi allekirjoittaa helposti omilla pankkitunnuksilla netissä, https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/297, tai oikeusministeriön vahvistamalla lomakkeella jonka voi tulostaa Omakotiliiton sivuilta www.omakotiliitto.fi.

 

Klamydiaa 25 vuotta – eikä suotta


Suosittuja punkkareita – Klamydian 25-vuotisjuhla-albumi XXV nousi ensimmäisellä listaviikollaan suoraan albumilistan ykköseksi

Vaasan punkrockylpeys Klamydia viettää tänä syksynä 25-vuotisjuhlaa ja yhtyeeltä ilmestyikin vastikään tuplacd XXV. Syksy kierretään keikoilla viikonloppuisin ympäri Suomea ja marraskuussa tehdään vielä Klamydian juhlaristeily, joka on ollut jo jonkin aikaa loppuunmyyty.

Pitkään uraan mahtuu monenlaista asiaa, mutta sitkeästi nämä työn sankarit ovat jaksaneet hommaansa tehdä. Keikoilla on yleisöä riittänyt paljon ja levyt myyvät kultaa. Bändi on perustettu syksyllä 1988 ja nykykokoonpanon muodostaa: Vesa Jokinen (laulu), Severi Kohtamäki (basso), Riku Purtola (rummut) ja Jakke Helin(kitara).

Vieläkö muistuu sinun ensimmäinen keikka Klamydiassa? Millaisia mielikuvia siitä jäi, Klamydian laulaja ja keulahahmo Vesku Jokinen? 
– Keikka oli vuonna 1989 Pietarsaaren tupakkamakasiinilla. Kohkattiin Arton (Laaksonharju) ja Kapen ( Toni Pitkäsalo) kanssa oikein kunnolla. Mulla oli kitarassa kolme akustisen kitaran pronssikieltä ja Arton bassossa kaksi. Tuleva rumpalimme Riku kävi ”taustalaulamassa” piisejä. Herrasta oli enemmän haittaa kuin hyötyä. Rokki soi ja keskari virtas.

Teiltä ilmestyi syyskuussa tupla cd XXV, joka meni ilmestyttyään suoraan Suomen virallisen listan ykköseksi. Koskas tuota levyä alettiin tehdä ja minkälaisella aikajänteellä Klamydian levyt yleensä tehdään?
– Puolisen vuotta pitkä prosessi, jossa kasattiin, treenattiin ja sovitettiin kondikseen parisenkymmentä piisiä. Studiosessio kesti miksauksineen kymmenisen päivää. Äänitettiin Petraxilla Hollolassa.

Levyltä löytyy biisit Antti Tuiskun vuosirenkaat ja Klamydia on perseestä? Minkäläinen tarina on näiden kappaleiden taustalla?
-Klamydiaa kuitenkin tietyt piirit taas mollaa oikein urakalla, niin mä ajattelin tehdä sen jo tällä kertaa ihan itte ennenkuin muut ehtii. Antti-laulu kertoo veneilystä ja kansien putsaamisesta,heh….kuunnelkaa itte niin loput selviää.

Mistäs idea tehdä Francinen kanssa biisi Isi haisee rock´n rollilta?
-Francine on mahtava orkka ja niillä on tosi loistava svengi. Meidän miksaajamme Arska ehdotti moista kombinaatiota, ja mehän oltiin heti täysillä mukana.

Millä ihmeen keinonopilla te olette saaneet pidettyä bändin kasassa 25 vuoden ajan?
– Meillä on helvetin hyvä yhteishenki, ja me todellakin tykätään siitä mitä me tehdään. Ei siinä sen kummempaa reseptiä tarvita. Tietysti suurin kiitos näin pitkästä keikkailu-urasta kuuluu yleisöllemme, joka on jaksanut käydä keikoillamme diggailemassa vuodesta toiseen. Ilman heitä tää ei olisi mahdollista.

Onko orkesteri ollut koskaan lähellä hajota?
– Joskus 90-luvulla vitutti kaikki ja päätin pistää pillit pussiin, mutta onneksi se tunne meni ajan myötä ohi.

Onko paljon tarvinnut perua keikkoja 25 v aikana, esim. sairauksien tai autorikkojen vuoksi tms.?
– Yksi on peruttu sairauden vuoksi 90-luvulla. Tällä kokoonpanolla ei yhtään. Keikkoja on tehty noin kaksi tuhatta. Eli lavalle mennään vaikka pää kainalossa. Keikan jälkeen voi sitten jatkaa sairastelua.

Mikä on sun omasta mielestä Klamydian uran tähtihetkiä?
– Kaikki kultalevyt ja platinalevyt, loppuunmyydyt keikat ja ihmisten vilpitön riemu keikoilla.

Mitä levyä pidät parhaimpana, minkä olette tehneet?
– Tämä uusin XXV on hieno virstanpylväs kaikin puolin. Omasta mielestä piisit on perhanan onnistuneita!

Entä mikä on ollut vastaavasti masentavin hetki Klamydian uran aikana?
– Kun bussi levisi 30 asteen pakkasessa Lappiin keskelle ei mitään,tai yleensäkin sellaiset hetket, kun tekniikka tai joku muu asia jolle ei voi mitään kusee ja tosi pahasti.

Onko vielä jotain sellaista keikkaa minkä haluaisitte tehdä, mutta mitä ei ole vielä tehty?
– Roskildessa tai jossain tommosessa vastaavassa hässäkässä ois kiva soittaa, tai sitten kimppakeikka Ramonesin kanssa, just joo…eh….no Motörheadin kanssa joku vääntö ois kanssa asiallinen.

Houkutteleeko orkesteria vielä tehdä keikkoja esim. ulkomailla. Ettekös te aikoinaan Saksassakin soittaneet?
– Kyllä meille Suomi aikas hyvin riittää näin perheellisille miehille. Ei tuu ne poissaolot niin järkyttävän pitkiksi. Juu, kolme Saksan rundia on tehty. On myös soitettu Tsekeissä ja Sveitsissä. Mukavia reissuja. Sattui ja tapahtui niin paljon, että niistäkin pelkästään saisi tehtyä pari kirjaa.

Marraskuun lopulla pidetään Klamydian 25 v- juhlaristeily. Mistä on kyse ja mitä kaikkea tuo juhlaristeily pitää sisällään? 
– Tapahtuu Viking Grace-laivalla. Klamydialla vedetään ekstrasetti, julkaistaan karaoke dvd, ja luonnollisesti siellä on myös Klamydia-karaoke, Tippuri duo (Uniklubi-Teemu ja Antti Anatomia) esittää Klamydiaa akustisesti. Laivalla pidetään myöskin Klamydia-tietokilpailu, ja kaikkea muuta mahdollista hubaa…….

Ketä suomalaista rokkaria arvostat yli kaiken ja miksi?
– Kyllä se varmaan on toi Mustajärven Pate. Loistava ääni ja ehdottomasti kovin ja mukaansa tempaavin laulumies Suomessa.

Entä kun juhlat on takana, jatkaako Klamydia normaalia keikkailua vai tuleeko taukoa vai kuinka edetään?
– Homma jatkuu niinkuin ennenkin. Vastahan tässä on päästy hyvään alkuun.

Teksti: Vesa Kontiainen

AJANKOHTAISTA -arkisto

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011