Pesäkallion Badding viihdyttää

Pesäkallion kesäteatteri on sisäistänyt hyvin sen mitä hyvän kesäteatterinäytelmän pitää sisältää: Hyvää, tuttua musiikkia, tuttuja henkilöhahmoja, huumoria, hyviä näyttelijöitä ja hyvä bändi. Siinä lyhyt resepti menestykseen ja menestyshän Badding-näytelmä on ollut.

Keskiviikkonakin katsomo pullisteli täpötäynnä, jopa niin täynnä, että sain istua koko kaksituntisen näytelmän katsomon portaissa. Se ei kuitenkaan haitannut, sen verran vauhdikasta ja viihdyttävää menoa lavalla nähtiin.

Näytelmän kantava voima on Baddingin roolissa loistava Väinö Weckström, joka on omaksunut Badding-maneerit täydellisesti ääntä myöten. Roolissa ei tarvita peruukkeja tai silmälaseja alleviivatakseen hahmoa, tämä mies elää Baddingin roolin. Lisäksi Weckström on loistava laulaja, jota kuuntelee mielellään. Toinen näytelmän voimahahmo on manageri/kaveria näyttelevä Kalle Sulalampi, joka on napannut 70-lukulaisen rokun rooliin erittäin paljon Aki & Turoa Hymyhuulet- komediasarjasta. Ja siinä sivussa hoidetaan myös Remun rooli samalla sapluunalla.

Muista hahmoista muita korkeammalle nousee Ilmari Myllysen loistava M.A. Numminen ja varsinkin ”Tehtaan vahtimestarit” kappale, jonka Myllynen vetää läpi komeasti. Näytelmän naiset jäävät hieman taustarooleihin, mutta niin taisi käydä myös Baddingin oikeassa elämässä, kun rokki ja lopussa viina veivät miestä. Lisäksi sivurooleissa nähdään paljon nuoria ja lapsia, joista Pesäkallion kesäteatteri saa jatkossakin upeita näyttelijöitä.

Näytelmässä kuullaan tietenkin paljon Baddingin musiikkia ja mikä miellyttävää, mukaan on saatu muitakin kappaleita kuin ne suurimmat hitit. mm. Kukkolaulu oli mukava uusi tuttavuus ainakin minulle. Bändi soittaa hyvin ja tarkasti ja biisit nivoutuvat hyvin tarinaan.

Lahtelaisiakin henkilöhahmoja oli tarinaan saatu mukavasti sijoiteltua, sillä näytelmässä seikkailivat mm. Pitkä Lehtinen, Jarttu Mustonen ja Marko Haavisto. Lisäksi näytelmä päättyy Baddingin siirtyessä yläkerran orkesteriin hienoon Badding Rockers-hittiin ”Kaunis yö”, jonka Marko ”Poutahaukka” Haavisto on säveltänyt. Kyseinen biisi ei tänä päivänäkään muuten kalpene Baddingin mestariteosten rinnalla.

Ohjaaja Satu Säävälä on ohjannut oman näköisensä näytelmän Rauli Badding Somerjoesta, jossa pääosassa on ihminen, ei rock-tähti. Badding oli kaksijakoinen ja epävarma ihminen, jolle suursuosio oli kiusallista, mies kun halusi vain laulaa ja tehdä musiikkia. Tämän seikan Säävälä tuo hyvin näytelmässä esiin. Lisäplussaa on vielä lopuksi annettava puvustuksesta, joka henkii vahvasti 60- ja 70-lukua.

Baddingin viimeiset esitykset nähdään tänä viikonloppuna lauantaina ja sunnuntaina klo 14 ja 19

Pete Salomaa

 

AJANKOHTAISTA -arkisto

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011