Launeen linjauksen vastustajat kommentoivat  Ely-keskuksen VT 12 tiekäytäväselvitystä

Uudenmaan Ely-keskus julkaisi kesäkuussa tiekäytäväselvityksensä koskien VT12 tulevaa linjausta. Selvityksessä tutkittiin viittä eri vaihtoehtoa, jotka ovat vuosien varrella olleet esillä. Ely-keskuksen mukaan paras vaihtoehto tutkituista on ns. Launeen linjaus. Koska nimenomaan Launeen linjaus on ollut kovan vastustuksen kohteena, pyysimme kommentteja tiekäytäväselvityksestä Launeen linjausta vastustavilta tahoilta.

Virtuaalimalli VT 12 Launeen linjauksesta. Kuvassa uusi kehätie alittaa Uudenmaankadun Prisman ja Gigantin kohdalla ja painuu tunneliin Liipolan alle. Vasemmalla Kuovinkuja, oikella mm. Launeen koulu (valkea, iso rakennus)

Virtuaalimalli VT 12 Launeen linjauksesta. Kuvassa uusi kehätie alittaa Uudenmaankadun Prisman ja Gigantin kohdalla ja painuu tunneliin Liipolan alle. Vasemmalla Kuovinkuja, oikella mm. Launeen koulu (valkea, iso rakennus)


SALPAUSSELÄN LUONNONYSTÄVÄT RY:

Maankäyttö ei välttämättä edellytä uutta tietä, sillä maankäyttö ja monet suunnitelmat ovat muuttuneet siitä lähtökohdasta, mitä 70 -luvulla on kaavailtu. Liikenne ei enää kasva ja kaupallinen keskus on siirtynyt muualle. Edelleen ilmastomuutoksen torjunta edellyttää päästöjen huomattavaa vähentämistä ja lisääntyvien sateiden ja tulvariskien huomioimista. Lisäksi 2. momentin vaatimus kohtuullisista kustannuksista ja ympäristönäkökohdista ei täyty Launeen linjauksessa, koska se on puolta kalliimpi ratkaisu kuin ns. Renkomäen linjaus ja ympäristöhaitat olemassa olevalle asutukselle ja luonnolle ovat huomattavasti vahingollisemmat kuin Renkomäen linjauksessa.

Launeen ohitiesuunnitelma on maakuntakaavassa ja yleiskaavassa poliittisen väännön tulos, sillä ohitie on ollut välillä kummassakin kaavassa Renkomäen vaihtoehdon mukainen, ja Renkomäen linjaus on selvityksissä todettu yhtä mahdolliseksi kuin Launeen vaihtoehto. Tämä osoittaa sen, että liikenneviraston ja kuntien virkamiehet osaavat muokata selvityksiä halutulla tavalla ja että Renkomäen linjaus täyttäisi Maantielain 17 §:n vaatimuksen täydellisesti. Tässä tapauksessa ympäristöviranomaiset ja paikalliset asukkaat ovat johdonmukaisesti vastustaneet Launeen linjausta. Mielestämme valtakunnalliset alueiden käytön tavoitteet ja luonnonsuojelulaki – jos ne oikein ja puolueettomasti tulkitaan – puoltavat Renkomäen linjausta huomattavasti osuvammin kuin Launeen linjausta.

Lisäksi Launeella on jo nykyisin niin paljon liikennettä, että siellä ilmanlaatu on usein huonompi kuin Lahden keskustassa. Esim. 4.3.2013 uutisoitiin, että Lahden Launeen säähavaintoasemalla on huonoin ilman laatu koko Suomessa. Launeella kärsitään myös jatkuvasta autoliikenteen melusta. Vaihtelevassa maastossa eivät mitkään meluesteet, tunnelit tai syvennykset pidättele liikennemelun leviämistä. Meluesteet luovat tämän lisäksi epäesteettistä ja ikävää asuinympäristöä. Rakentaminen on siinä määrin levinnyt koko Etelä-Lahden alueelle, että siellä on jäljellä hyvin vähän kunnollisia lähipuistoja ja – virkistysalueita. Ko. Launeen väylä olisikin hyvin tarpeellinen viherväylänä vaimentamaan melua, puhdistamaan ilmaa, sitomaan pölyä, tasaamaan hulevesiä ja tulvia ja siten parantamaan ihmisten terveyttä, elinolosuhteita ja viihtyvyyttä.

Yleissuunnitelmassa ei ole paneuduttu tarpeeksi näihin seikkoihin. Uuden tien tarvetta ei ole tarpeeksi pohdittu ja perusteellisia muita ratkaisuja ei ole haluttu ottaa vakavasti, vaikka nykyisen maantien parantaminen olisi ensisijainen toimenpide. Salpausselän luonnonystävät ry täsmentää, että tarkoitamme Salpakangas-Renkomäen nykyisen maantieyhteyden kunnostamista palvelemaan Salpausselän pohjavesialueelta siirtyvää enimmäkseen raskasta ohikulkuliikennettä. Muutoinkin toteamme edelleen, että nykyisten liikenneväylien parantamistoimet olisivat riittävä toimenpide liikenteestä aiheutuvien haittojen vähentämiseksi. Pohjavedet on jo suojattu Salpausselän alueella, jossa paikallinen autoliikenne joka tapauksessa säilyy.

Olemme vahvasti sitä mieltä, että jos ylipäätään tarvitaan uusi ohitustie, niin sen on kuljettava reilusti kauempana nykyisestä taajama-alueesta. Ei ole tarkoituksenmukaista siirtää nykyisen tien haittoja toisten asukkaiden haitoiksi ja paikkaan, jossa on samat pohjavesiongelmat (Launeen lähteen vedenottamo), luonto- ja kulttuuriarvoja yhtä paljon jos ei enemmänkin ja jonne rakentaminen on puolta kalliimpaa kuin pari kilometriä kauemmaksi rakentaminen (Renkomäen linjaus). Kauempana uusi tie mahdollistaisi paljon enemmän uutta maankäyttöä kuin konsanaan Launeen linjauksen varrella on mahdollista. Ylimitoitus tarkoittaa myös sitä, että kun Launeen linjaus olisi rakennettu, pian tulee tarve kuitenkin rakentaa uusi ohitie kauemmaksi.

Kohtuulliset kustannukset, luonnonvarojen säästeliäs käyttö ja ympäristöhaittojen minimointi eivät toteudu Launeen vaihtoehdossa. Jo yksistään lukuisten yli- ja alikulkusiltojen ja ramppien betoniset rakenteet kuluttavat luonnonvaroja ja maa-alaa ja tuottavat kasvihuonekaasuja. Valtatie keskellä taajama-aluetta hankaloittaa varsinkin lasten, vanhusten ja vammaisten liikkumismahdollisuuksia. Launeen kaupallinen keskus on siirtynyt Renkomäkeen, jonne hyvällä tahdolla ja suunnittelulla on vielä tilaa mahdolliselle Renkomäen linjaukselle

Huom! Teksti lainattu osin Salpausselän luonnonystävät ry:n valituksesta Korkeimmalle hallinto-oikeudelle Kouvolan hallinto-oikeuden päätöksestä

ERKKI ROPE (Maakuntainsinööri Päijät-Hämeen Liitto):

Ihmettelin että VT 12 parantaminen nykyisellä paikalla kuitattiin johtopäätöksillä perusteita joita ei esitetty raportissa.
”Valtatien kehittäminen sen nykyisellä paikalla edellyttää hyvin järeitä ja kalliita rakentamisratkaisuja, eikä tulos silti täytä kaikkia valtatien kehittämiselle asetettuja tavoitteita.”

Tässä ratkaisussa pohjavesien suojaus olisi voitu tehdä vielä puuttuville osille kaukalo- ja tunnelirakentamisen yhteydessä. Kehätievaihtoehdossa nykyisen valtatien suojaukset jäävät tekemättä vaikka liikennemäärät säilyvät lähes samoina. Valtaosa tien liikenteestä on paikallista liikennettä, joka ei siirry kehätielinjaukselle.

Tunneliratkaisu aseman kohdalla avaisi hyvät mahdollisuudet kehittää maanpäällistä jalakulkuun soveltuvaa liikenneympäristöä asema-aukiolla, sekä maanalaista pysäköintitilaa matkakeskuksen liikerakentamisen yhteydessä.

Kehätien tai kokoojakadun tuominen lännestä Launeelle kyllä lisää alueen saavutettavuutta, mutta myös marketalueen lisärakentamispainetta.Tästä aiheutuu liikenteen kasvua Uudenmaankadulle jonka kapasiteettia keskustaan päin ei voine enää lisätä. Kevyen liikenteen väylille ei nytkään näytä olevan tilaa rakentaa sujuviksi esim Prisman kohdalla.

Nyt esitetyn 0+ vaihtoehdon sijaan olisi ollut tutkittava järeän parantamisen vaikutuksia liikennevirtoihin, yhdyskuntarakenteeseen ja ympäristöön.
Olisi laadittava uusi arvio valtatien parantamisesta nykyisellä paikallaan kustannusarvioineen ja vaiheittain toteuttamisratkaisuineen.

LAUNEEN OMAKOTIYHDISTYS:

”Kujalan ja Okeroisten välisen osuuden yleissuunnitelma on valmistunut v. 2002 ja Okeroisten ja Soramäen välisen osuuden yleissuunnitelma v. 2008. Yleissuunnitelmien laatimisen yhteydessä on laadittu runsaasti erilaisia taustaselvityksiä ja vaihtoehtovertailuja”
Kommentti: Ei ole mainittu, että yleissuunnitelma ei ole vielä lainvoimainen, koska siitä on valitettu Maantielain vastaisena (valitus on KHO:ssa).

”Valtatien 12 liikenteen on ennustettu kasvavan vuoteen 2025 mennessä noin 20 %. Mytäjäisten liittymän länsipuolella liikenteen ennustettu kasvu on 6 000-7 000 autoa/vrk, ja arkiliikennemäärä voi nousta yli 40 000 autoon/vrk. Toimivuustarkastelujen perusteella valtatientien liikennöitävyys heikkenee selvästi ilman kehittämistoimia vuoteen 2025 mennessä”
Kommentti: Liikenne ei enää kasva. Logistiset painopisteet ovat Lahdessa siirtyneet Renkomäkeen, mutta sisäinen liikenne (n 60%) ei siirry, se on ja pysyy nykyisellä väylällä. Nykyiselle väylälle voidaan tehdä parannuksia ja joka tapauksessa puuttuvat pohjavedensuojaukset on tehtävä. Myös tunneliratkaisuja voidaan tehdä nykyisellä väylällä = vaihtoehtoa pitäisi vielä tutkia kustannuksineen ja vaiheittain rakentamisineen, ennen kuin matkakeskusta aletaan rakentamaan.

”Renkomäen vaihtoehto: Valtatietasoinen 12 yhteys pitenee selvästi”
Kommentti: Tulisi olemaan kuitenkin sujuvampi yhteys ja ajoaika olisi sama, jotka ratkaisevat raskaan ohitieliikkeen valinnassa, jo nyt monet ajavat Renkomäen kautta! Vaarillisten aineiden kuljetukset ovat jo ohjattu sinne!

Laune: ”Vaihtoehto on hyväksyttyjen kaavojen mukainen ja vaihtoehdoista pisimmälle suunniteltu.”
Kommentti: Tien toteutusaikataulu on vielä niin pitkä, että maakuntakaavan ja asemakaavojen muutokset on helppo tehdä, jos vain päättäjät niin haluavat.

”Vaihtoehto Laune ei sijoitu hiljaisten alueiden läheisyyteen.”
Kommentti: Launeen linjaus kulkee Kukonkosken hienon äänimaiseman (veden solina) läpi, Kukonkoski on myös hiljaista aluetta, mutta se on ilmeisesti hiljaisten alueiden inventoinneissa jätetty tarkoituksenmukaisuussyistä pois!

-Petri Salomaa-

Terveiset Lahesta!

”Lahti rannalla Vesijärven on, eikä maine sen ole tahraton.”

Lahti tunnetaan Suomen Chicagona, väkivallan kehtona, juoppojen temmellyskenttänä ja työttömien turvasatamana. Lahtelaisia vihataan tai rakastetaan, ei mitään siltä väliltä. Stereotyyppistä kuvaa lahtelaisuudesta on menestyksekkäästi välittänyt Lahtiblogi, joka on nyt vihdoin ruumiillistunut kokonaiseksi näyttelyksi.

Litmanen: Lahtelaisten ylpeys Jari Litmanen on koottu jalkapallo- ja jääkiekkokorteista

Ilmainen näyttely Galleria Oy:ssa on auki enää loppuviikon. Se on koottu mainetta niittäneen Lahtiblogin materiaaleista. Näyttelyssä voi viettää aikaa lahtelaisessa olohuoneessa, ihastella ja kauhistella lahtelaista menoa lukuisten uutisotsikoiden kautta tai laittaa rahansa haisemaan ostamalla tuliaisiksi ulkopaikkakuntalaisille postikortteja Lahden kuuluisasta yöelämästä.

Näyttely on samalla sekä pysäyttävä että hilpeyttä herättävä. Vaikka lukuisat kuvat, otsikot ja videot naurattavat, ne samalla huutavat täyttä kurkkua pahaa oloa. Ne ovat oksettavia, mutta samalla jotenkin symppiksiä. Ne ovat kuvia oikeista ihmisistä, oikeista paikoista, oikeista teoista. Samanlaisia kuvia saisi mistä tahansa kaupungista, mutta Lahti on maineensa perusteella se, johon kuvat tuntuvat liimautuvat luonnollisena osana. Mukana on paljon sellaista lahtelaista mustaa huumoria, jota ei kaikkialla uskaltaisi viljellä.

Jokaisen itseään kunnioittavan lahtelaisen tulisi nähdä tämä näyttely. Vaikka vain siksi, että näppikselle saataisiin uusia valittajia.
”Kun mä laulaen maanteitä matkailen, joskus paikkoja toisiinsa vertaillen, hyvä aina on kotiin tulla niin, Lahden tuttuihin maisemiin.”

Info: Lahtiblogi- näyttely Galleria OyOy:ssä, Päijänteenkatu 3, avoinna pe 15-20, la-su 11-17

-Elina Salomaa-

Pieni leluralli näkyi, kuului ja ilahdutti

Jotkut asiat pysyvät ennallaan: lapset pitävät edelleen leluista. Vaikka tälläkertaa kyseessä olikin hieman tavallista isommat, äänekkäämmät ja kalliimmat lelut, joiden omistajat saattaisivat jopa loukkaantua ajoneuvojensa kutsumista leluiksi, ei tiistaina järjestetty hyväntekeväisyystempaus tuonut asiaan muutosta.

Launeen kirkon parkkipaikalla nyt järjestyksessään kolmatta kertaa järjestetty Pieni leluralli toi alueelle melskettä ja pärinää, kun paikalle kokoontuneet motoristit kyyditsivät lapsia ympäri Launeen perhepuistoa ympäröivää tietä. Jo kyyditettävien lasten ja nuorten ilmeistä ja eleistä pystyi kertomaan, että vaikka kyyti oli kylmää, oli se myös kokemuksena hieno. Tapahtuman järjestäjiin lukeutuva moottoripyöräharrastaja Tiina Virtanen kertoi, että lapsia ja nuoria oli tiistaina paikalla edellisvuosia runsaammin.
– Viime vuosina tapahtuma on ollut suunnattu ensi- ja turvakodin asiakkaille, mutta tänä vuonna väkeä on mukana myös Nikkilän perhetukikeskukselta, Salinkallion vastaaottokeskukselta sekä Huhmarannan lastenkodilta.

Moottoripyörien kyytiin oli lähtijöitä jonoksi asti ja kierroksia ajettiinkin toista tuntia.

Idea tapahtuman järjestämiseen lähti Virtasen ja ensi- ja turvakodin edustajan Pipsa Savolaisen Facebook-viestittelystä pari vuotta sitten. Harley Davidson Club Finland järjestää vastaavia tapahtui nimellä Leluralli, josta Virtanen oli tapahtuman nimen lainannutkin.
– Olen osallistunut vastaaviin tapahtumiin ympäri Suomea, ja Pipsa kysyi minulta josko haluaisin olla mukana tuomassa vuosittaista tapahtumaa myös Lahteen. Siitä se sitten lähti, Virtanen kertoo.

Positiivista näkyvyyttä päristelijöille

Moottoripyöräharrastajat ja varsinkin Harley Davidson-kuskit ovat usein mediassa yleisetty rikolliksi, vaikka Virtasen mukaan vain hyvin pieni osa heistä on mukana rikollisessa tai epäilyttävässä toiminnassa. Virtanenkin on saanut osansa ulkonäköön liittyvistä ennakkoluuloista.
– Nyt kun olen hommannut itselleni pinkin kypärän ja rotsin, ovat asiat muuttuneet parempaan suuntaan. Aiemmin pukeutuessani mustaan Harley Davidson – takkiin ja mustaan kypärään huomasin ihmisten provosoituvan vaatetuksestani.

Huono kohtelu on näkynyt liikenteessäkin, jossa autoilijat ovat aiemmin jopa yrittäneet kiilata Virtasta pois tieltä.
– Nykyisestä vaatetuksestani autoilijat tunnistavat minut jo kaukaa naiseksi, joten he käyttäytyvät kohteliaammin tiellä.

Virtasen mukaan tiistaisen tapahtuman mukanaantuoma positiivinen näkyvyys on omiaan muuttamaan asenteita paremmiksi moottoripyöräilijöitä kohtaan. Pieni leluralli onkin saanut Virtasen mukaan ainoastaan positiivista palautetta niin lapsilta kuin vanhemmiltakin.
– Tästä tykkäävät sekä lapset että aikuiset. Haluamme tarjota vaikeissa tilanteissa oleville perheille positiivista ajateltavaa ja mukavaa yhdessäoloa. Lisäksi tämä antaa myös meille motoristeille hyvin paljon: saamme tuoda iloa lapsille, jotka eivät itse voi sairaudelleen tai tilanteelleen mitään. On myös mukavaa nähdä, että poikien lisäksi pienet tytötkin ovat innoissaan Harrikoista ja ajelutuksista.

Pientä lelurallia on tarkoitus jatkaa myös tulevina vuosina.
– Nyt kun olemme saaneet pyörät pyörimään, niin en näe mitään syytä lopettaa niin kauan kuin kiinnostusta ja kävijöitä löytyy. Olen mukana tässä ihan koko sydämelläni, kertoo Tiina Virtanen.

Mukana illan ohjelmassa oli ajelutusten lisäksi myös mölkkypeli. Makkara- ja kahvitarjoilusta vastasi Lahden ensi- ja turvakoti ja leivonnaiset olivat edellisvuoden tapaan Fazer Oululaisen lahjoittamia.

Mikko Blomberg

Kekkonen tulee! Kekkosen lampaat massakiihkossa

Nimi: Urho Kaleva Kekkonen. Syntymäpäivä: 3.9.1900. Kuolinpäivä: 31.8.1986. Ammatti: Suomen tasavallan presidentti. Siinäpä se. Siinä tärkeimmät. Kekkonen tulee! ei ole elokuva Kekkosesta, se on kertomus kekkoshypetyksestä.

Marja Pyykön ohjaama ja Elias Koskimiehen käsikirjoittama elokuva sijoittuu 70-luvun Lappiin, jossa piskuinen kyläpahanen sekoaa huhusta, jonka mukaan itse Herra Presidentti, Suomen isä, naisten ja karhujen kaataja, saapuu vierailulle paikalliseen Allin baariin. Suurmiehen vierailuun valmistaudutaan paitsi laihduttamalla pontikkapömppikset, myös kilpailemalla siitä, kuka saa kestitä arvovierasta. Taistelukehässä pöhöttynyttä juoppojen juottajaa vastaan asettuu itsemurhaa suunnitteleva hienostomuikkeli.

Alli (Merja Larivaara) on kylän juottolan ronski emäntä, joka odottaa saavansa Kekkoselta maakuntaviirin

Elokuvan lähtökohtana on suomalaiskomedioille tyypillinen suomalaisen stereotypian korostaminen. Tällä kertaa nauretaan lappalaisille. Yksinkertaiset pohjoissuomalaiset ovat paitsi juroja ja tyhmiä, myös tunteettomia. Elämä on kauppaa, jossa seksi vaihtuu dynamiittiin ilman sen suurempaa numeroa. It’s not a big deal. Suuria tunteita näyttää kokevan ainoastaan miehensä varjossa elävä cocktail-rouva Maija, jonka kekkosrakkaus yltää jumalallisiin mittasuhteisiin. Kekkonen on Jeesus, Kekkonen on Jumala, Kekkonen on uskonto.

Kekkonen tulee! pohjautuu Pia Pesosen novellikokoelmaan Urho Kekkonen Straβe. Kirjassa kekkosmaniaa kuvataan monelta eri kantilta, useasta eri näkökulmasta. Elokuvaan on otettu mukaan herkullisimmat kertomukset ja hulluimmat henkilöhahmot, joita katsojalle esittää päähenkilönä ja kertojana toimiva Sylvi (Wilma Rosenqvist). Sylvi on kaikkea vihaava teini, jonka ainoa toive on päästä pois siitä saaterin tuppukylästä. Myös muut tärkeimmät henkilöhahmot ovat naisia. Kipakan baarinpitäjän (Merja Larivaara) ja hienostorouvan (Marjaana Maijala) lisäksi kylällä pyörii ylityöllistetty terveydenhoitaja (Miina Turunen), jota myös kuolemanlotaksi kutsutaan. Lisätään varmuuden vuoksi soppaan vielä yksi sonetteja harrastava homopari (Aake Kalliala ja Jukka Puotila), niin eiköhän siitä yksi komedia aikaiseksi saada.

Elokuvassa häiritsee näyttelijöiden yliteatraalisuus, joka tekee huumorista paikoitellen turhan alleviivattua. Naurakaa jo. Erillisiä novellikertomuksia ei ole osattu parhaalla tavalla yhdistää, jolloin elokuvan henkilöhahmot ja tilanteet jäävät irrallisiksi vitseiksi, jotka toistuvat läpi elokuvan. Toisaalta tarkoituksena ei ehkä olekaan kuvata henkilöhahmojen kehitystä, vaan tarjota katsojalle tirkistysikkuna johonkin isompaan ilmiöön. Kekkonen tulee! ei ole parasta viihdettä tai suurinta taidetta, mutta se on kelpo kuvaus suurmiehen aiheuttamasta massakiihkosta.

Elina Salomaa

 

 

Messevä viikonloppu mölkyn parissa

Periaatteessa helpon, mutta loppupelissä myös riittävän haastavan mölkkypelin ystävät olivat koolla viime viikonvaihteessa lajin mekassa Lahden Kisapuistossa. Maailmanmestaruuskisoihin osallistui 177 joukkuetta seitsemästä eri maasta.

Tapahtuma avattiin perjantaina perinteisellä mölkkyjen mölkky kutsukilpailulla, jossa Kortteliliigan edustustiimi uusi viimevuotisen voittonsa. Hyvänä kakkosena oli MM-järjestelyistä vastanneen E-HNSL:n iloinen joukkue ja pronssia nappasi ensikertaa lajia pelanneet lahtelaiset opettajat.

Lauantaina tahkottiin läpi huikea peliruletti MM-alkulohkoissa ja karsittiin parhaat jatkoon sunnuntaille. Kisapuistossa nähtiin ja kuultiin suuria tunteita, onnistumisen ilosta hutiheittojen suureen suruun. Illan kruunasi kuuden joukkueen maaottelu, jossa Suomen tehotrio Mari HaasiatarhaKimmo Leppänen ja Antton Soiniheitti hienosti toiseksi. Voiton vei tälläkin kertaa vahvaan esitykseen yltänyt Ranska. Kolmanneksi paras oli aina iskukykyinen Viro ja Japani jaksoi iloita neljännestä sijasta.

Mölkyn hallitsevat maailmanmestarit vas: Ville, Harry, Timo, Jake ja Topi. Kuvasta puuttuu Teemu.

Varsinainen huipentuma koettiin sitten kisojen päätöspäivänä. Maailman 64 parasta joukkuetta ryhtyi tiputtamaan toisiaan aamuyhdeksältä ja lopulta jäljellä oli enää neljä parasta. Suomalaisjoukkueet vyöryttivät tällä kertaa oivasti ja ulkomaalaiset tippuivat yksi toisensa jälkeen. Ehkä kovimman kohtalon koki heinäkuussa trippelin avoimen Suomen mestaruuden voittanut Viron joukkue, joka lähti lauluun suurella volyymilla harmittavan askelvirheen seurauksena. Alueen joukkueista hyvässä jatkopelivireessä olivat ainakin Tuomo Haaralanluotsaama Elokolon ystävät, Mölksuckers, Mainospaita, Hollolan Hutiheittäjät, SanDels, Team Kaatajat ja tietysti myös Janetzkin joukkueet.

Pronssiottelussa kohtasivat Helsingin mölkkyseuran joukkueet ja stadilaisten ensimmäistä mitalia pääsi juhlimaan HMS Hyvä sopuisasti nelokseksi päässeen HMS Sin Nombre -joukkueen kera. Kaiken kaikkiaan aikamoinen profiilin nosto HMS:ltä!

MM-finaalin oli sitten Lahden ja Kiveriön juhlaa. Suuri yllättäjä Anan Pub pokkasi upeasti kannustaneen täpötäyden katsomon edessä MM-hopeaa kokoonpanolla; Jani Autio, Mika Suvinen, Toni Hakala, Jyrki Ryttäri, Jukka Paavilainen ja Tero Immonen. Himoitun maailmanmestaruuden saavutti ahkerasti harjoitellut Wood Pub, jonka vihreässä paidassa pelasivat kapteeni Timo Kemppi, Toivo ”Topi” Vihervaara, Harry Asp, Ville Petäjämäki, Teemu Kemppi ja Jake Ropponen. Selvä ja savuton mestarijoukkue juhlisti mestaruuttaan hieman kaavasta poikkeavalla tavalla pelaamalla haasteottelun Amalia Koskinen kokoamaa kansainvälistä joukkuetta vastaan. Siinä ottelussa oli jotain aitoa ja alkuperäistä mölkkyhenkeä, hutiheitoille hurrattiin enemmän kuin konsanaan osumille finaalissa. Toki mestarit veivät illalla kiertopalkinnon kantapaikkaansa ja sillä keikalla oli lajihenkeä vaalimassa myös naapuripubin hopeajoukkue. Aika velikultia.

Jake Ropponen

 

 

Koululaiset ja lukuharrastus

Mikä innostaa koululaisia ja erityisesti poikia lukemaan, oli kaupunginkirjaston auditoriassa keskiviikkoillan teemana. Koululaisten lukuharrastuksia aktivoidaan kirjallisuusdiplomilla, mistä olivat kertomassa opettajat Lotilan ja Länsiharjun ala-asteilta sekä Tiirismaalta ja Kannaksen lukiosta.
Nuorten kirjailija, melkein naapurin poika Launeelta, toimittaja Kalle Veirto testasi kuulijoita tulevan työn alla olevan kirjansa tekstillä kirjallisuusdiplomiin tutustumisen jälkeen.

Kirjallisuusdiplomi jaetaan vuositasoittain välidiplomina, yhdeksännellä luokalla ja lukiossa lakkiaisissa. Diplomin on suunnitellut lukion oppilaat.

 

Koululaisten kirjallisuusdiplomi on ollut jo muutaman vuoden useassa maamme koulussa koulukkaiden vapaaehtoisena kannustimena kirjallisuuden pariin. Jo eskarilaisilla, esikoululaisilla, on mahdollisuus osallistua tavutettujen kirjojen lukemiseen ja saada diplomi. Länsiharjun ala-asteen opettaja Kimmo Tuominen ja Tiirismaan ala-asteen englanninkielisten luokkien opettaja Pekka Niiranen ovat tehneet runsaasti työtä saadakseen internettiin kaikille luokkatasoille tarkoitetut kirjaluettelot, ja oppilaille tarkoitetut sähköpostin kysymyskaavakkeet.

Lahden seudun äidinkielenopettajien liiton puheenjohtaja Reetta Tuominen Tiirismaan yläasteelta on ollut mukana kehittämässä oppilaille tarkoitettua vastausjärjestelmää luettujen kirjojen osalta. Hän toivoi, että mahdollisimman moni äidinkielenopettaja tulisi mukaan jakamaan oppilaitten lukemasta kirjallisuudesta antamia mielipiteitä ja hyväksymään tehdyn työn.

– Oppilaat voivat aivan hyvin kirjoittaa lukemistaan kirjoista mielipiteensä vanhaan kunnon siniseen ruutuvihon sivuille tai suullisesti opettajalle, joka antaa luetusta kirjasta hyväksymisensä, kuvasi Lotilan koulun englannin ja ruotsinkielen opettaja Riitta Cederqvist ala-asteen oppilaitten tapaa kertoa lukemistaan kirjoista. Oppilaat pitävät itse luetteloa kaikkien luokkatasojen aikana lukemistaan kirjoista. Heille annetaan välidiplomit 1-2 luokille luettujen kirjojen jälkeen, seuraavat kuudennen ja yhdeksännen luokan keväällä kirjallisuusdiplomi. Rintamerkin he saavat aluekirjastosta, kun oppilaalla on opettajan hyväksymät merkinnät suoritetusta urakasta. Yläluokilla luetaan kymmenen kirjaa lukuvuodessa, yhteensä kolmekymmentä kirjaa.

Kannaksen kulttuurilukion äidinkielenlehtori Kirsi Niemissalo-Kupiainen kertoi, että diplomi annetaan heillä ylioppilaita lakitettaessa. Diplomiin luettavat kirjat käsittävät kaikilla luokka-asteilla runoja, romaaneja, novelleja, tietokirjoja ja sarjakuvaromaaneja, ala-asteella satuja.

Kirjastot lainaavat kirjallisuutta koulujen käyttöön. Niemissalo-Kupiainen kertoi myös lukion kahdenkymmenen kirjan valinnassa mukana olevien klassikkokirjojen lukemisen herättävän keskustelua perheen vanhemmanpolven ja opiskelijan välillä. Lukio sai jopa kerran määrärahat teosten hankintaan omaan lukiokirjastoon. Klassikoista painokset olivat lopussa ja niitä haettiin antikvariaateista, mutta ennen kuin määräraha oli käytetty, tuli sivistysvirastolta määrärahan jäädytysmääräys.

Kirjat ovat valikoitu viimeisen kahdeksan vuoden aikana ilmestyneistä kirjoista. Luettelot uudistettiin kaksi vuotta sitten, mutta lukion valikoimassa on myös klassikkoja kuten Aleksis Kiven Seitsemän veljestä ja Cervantesin Don Quijotesin seikkailut. Mukana on sekä Finlandia- että Nobel-palkittuja kirjailijoita. Koululaisten kirjallisuusdiplomin kirjat löytyvät netin kautta osoitteella www.peda.net tai Lahden kaupunginkirjaston nettisivuilta.

Marja-Liisa Niuranen

 

 

ELY-keskuksen VT 12 liikennekäytäväselvitys: Launeen linjaus edelleen paras vaihtoehto

 

Lahden eteläisen kehätien suunnittelua ja siihen liittyviä selvityksiä on tehty vuosikymmenten ajan. Kehätien päälinjausvaihtoehtoja on tutkittu runsaasti eri suunnitteluvaiheissa.

Liikennevirasto on hyväksynyt ns. Launeen vaihtoehtoon perustuvan yleissuunnitelman mukaiset ratkaisut jatkosuunnittelun pohjaksi 24.5.2011. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn ja yleissuunnitelmien laadinnan yhteydessä on selvitetty myös kehätien ympäristövaikutukset mm. liikennemelun, ilmanlaadun, pohjavesien ja hulevesien osalta.

Keskustelu kehätien Launeen vaihtoehdon hyödyistä ja haitoista on kuitenkin jatkunut edelleen. Keskustelussa on noussut esiin myös kehätien vaihtoehtovertailujen päivitystarve uusien liikenne-ennusteaineistojen pohjalta.

Lahden eteläinen kehätie on nimetty Liikennepoliittisen selonteon suunnittelua ohjaavaan ohjelmaan 2016-2022 keskeisten pääväylien parantamiskohteisiin. Näiden kohteiden suunnitteluvalmiutta edistetään ja jatkosuunnittelussa arvioidaan vaihtoehtoisia ratkaisuja ja monipuolisten keinojen hyödyntämistä.

Liikennekäytäväselvityksen tavoitteena on ollut osoittaa valtatien 12 vaikutusalueen liikenteen keskeisimmät ongelmat, arvioida niiden kehittymistä tulevaisuudessa sekä arvioida erilaisten liikennejärjestelmän ja liikenneverkon kehittämistoimien vaikuttavuutta ja kustannustehokkuutta näiden ongelmien ratkaisemiseksi ja asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Työssä on päivitetty eri linjausvaihtoehtojen liikenteelliset vaikutukset sekä kustannustehokkuutta koskevat arviot.

Linjausvaihtoehtojen arviointiyhteenveto:

• LAUNE ( L ) 
Yleissuunnitelman mukainen tavoiteratkaisu.
Sisältää: Kehätie 2+2 -kaistaisena Nopeustaso 100 km/h maantien 296 länsipuolella ja 80 km/h itäpuolella. Nykyinen vt 12:n osuus ennallaan.
Kustannusarvio yhteensä 156 milj.eur.

Vahvuudet:
– Täyttää hyvin asetetut tavoitteet
– Parhaat liikenteelliset vaikutukset
– Hyvä liikennöitävyys valtatien 12 suunnassa
– Parhaat maankäytön kehittämisedellytykset
– Kaavojen mukainen
– Tarkimmat suunnitelmat

Heikkoudet:
– Kallein
– Uuden tielinjan rakentamisen aiheuttamat haitat luonnonympäristölle.

• PARANNETTU PERUSVERKKO ( 0+ )
Sisältää: Maantien 296 parantaminen 1+1-kaistaisena (mm. nopeustason nostot Salpakankaan päässä 50->60 km/h ja Renkomäen päässä 60->70 km/h), Kokoojakatu maantien 296 ja Uudenmaankadun välillä (tasoliittymät, 50 km/h), Mytäjäisten liittymän parantaminen eritasoliittymäksi , Kujalan eritasoliittymä
Kustannusarvio yhteensä noin 40 milj. eur

Vahvuudet:
– Investoinneiltaan edullisin
– Myönteisiä vaikutuksia paikalliseen liikenteeseen
– Vaikutukset luonnonympäristöön jäävät pieniksi

Heikkoudet:
– Ei täytä useimpia asetettuja tavoitteita
– Valtatieyhteys jää nykyiselle paikalle, eikä parane merkittävästi
– Heikoimmat liikenteelliset vaikutukset
– Heikoimmat maankäytön kehittämisedellytykset
– Melu- ja päästöhaitat jäävät suuriksi

• KEHÄTIE SORAMÄKI-OKEROINEN, OKEROINEN- RENKOMÄKI NYKYISEN MAANTIEN 296 LINJAUKSELLA ( R/0+ )
Sisältää: Kehätiejakso Soramäki-mt 296 (2+2, 100 km/h), Maantien 296 parantaminen 2+2-kaistaiseksi välillä Nikula-Renkomäki (nopeustason nosto Renkomäen päässä 60->70 km/h), Kokoojakatu maantien 296 ja Uudenmaankadun välillä (tasoliittymät, 50 km/h), Mytäjäisten liittymän parantaminen eritasoliittymäksi, Kujalan eritasoliittymä
Kustannusarvio yhteensä noin 88 milj.eur

Vahvuudet:
– Pääosin hyvät liikenteelliset vaikutukset paikallisen ja seudullisen liikenteen osalta

Heikkoudet:
– Valtatieliikenteen laatutaso jää puutteelliseksi
– Melu- ja päästöhaitat jäävät suuriksi
– Maantien 296 eteläosan järeä parantaminen haastava toteuttaa

• RENKOMÄKI JA RENKOMÄKI ETELÄINEN VAIHTOEHTO ( R, R/e )
Sisältää: Kehätiejakso Soramäki-Renkomäki (2+2, 100 km/h), Renkomäen liittymän parantaminen, Kokoojakatu kehätien ja Uudenmaankadun välillä (tasoliittymät, 50 km/t), Mytäjäisten liittymän parantaminen eritasoliittymäksi, Kujalan eritasoliittymä. Lisäksi eteläisessä vaihtoehdossa eritasoliittymä vt 4:lle
Kustannusarvio yhteensä noin 129 milj.eur

Vahvuudet:
– Pääosin hyvät liikenteelliset vaikutukset
– Hyvä liikennöitävyys valtatien12 suunnassa

Heikkoudet:
– Valtatien 12 yhteys pitenee selvästi
– Luonnonympäristön suhteen haastava
– Ei maakunta- tai yleiskaavojen mukainen
– Suunnitelmat eivät ole ajan tasalla
– Toteutettavuusriskit

ARVIOINTIYHTEENVETO:

Lähde: ELY-keskus/ VT 12 Lahden eteläinen kehätie, liikennekäytäväselvitys, loppuraportti 14.6.2013

 

Työministeri vieraili Orimattilassa

– Meidän on pidettävä huolta maamme korkean osaamisen ja sivistyksen tasosta, vaikka vaikea kansantalouden laskusuhdanne näyttää edelleen jatkuvan, totesi työministeri Lauri Ihalainen Orimattilassa viime maanantaina. Myös Orimattilassa kaupungin suurten teollisten työnantajien joukko on vähentynyt tuntuvasti. Lahdessa Hennalan varuskunnan lakkauttaminen vähentää alueen verotuloja, joskin varuskunta-alue jättää mahdollisuuksia sen maa-alueitten ja rakennusten kehittämiselle myös yritystoimintaan.

Päijät-Hämeen työllisyystilanne ei ole sekään hyvä. Valtion tuella ja yritysten investoinneilla on pidettävä huolta siitä, että Nokia-konsernin ja alihankkijayritysten työttömäksi jääneet ICT-alan työntekijöitten tietotaito säilyy tulevaisuudessa, jatkoi Ihalaisen. Koulutuslinjat pitäisi löytää myös lahtelaisen Isku Oy.n huonekalutehtaan työttömäksi jäävälle ammattijoukolle, kertoivat kuulijat.


Viime maanantainen kesäinen iltapäivä otto Orimattilan Vanhan Pappilan puistossa työministeri Lauri Ihalaisen lämmöllä vastaan yhdessä kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja Kirsti Laatusen kanssa.

Päijät-Häme sai tällä viikolla vieraakseen joukon kansanedustajia ja ministereitä, kun eduskunnan sosialidemokraattinen ryhmä ministereineen piti kesäkokouksensa Sibelius-talossa, Lahdessa. Ministerit olivat jakautuneet maanantain illansuussa maakunnan keskuksiin tapaamaan kansalaisia. Orimattilan sos.dem.työväenyhdistys ry oli järjestänyt ministeri Lauri Ihalaisen ja orimattilalaisten tapaamisen kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja Kirsti Laatusen johdolla.
Kaunis, 1800-luvulla rakennettu ja hyvin hoidettu, Vanha Pappila antoi harmoniset puitteet lämminhenkiselle tilaisuudelle. Maanantai-iltapäiväksi sattui kaupunginhallituksen kokous, mihin tilaisuudessa ministerille kirjelmän luovutettuaan kiirehtivät valtuuston puheenjohtaja Tapio Malmiharju, kesk ja Orimattilan hallinto ja kehitysjohtaja Kimmo Kuparinen.

Vanhan Pappilan salissa virisi työväenyhdistyksen rouvien järjestämän kahvitarjoilun ohessa vilkas keskustelu aivan tavallisen kansalaisen ongelmista työttömyyden kohdatessa ja työvoimatoimistojen käynnin ongelmista. Sosiaalihoitaja Kirsti Uitto kertoi Lauri Ihalaiselle ne vaikeudet, mitä vähävaraisille seuraa, kun esimerkiksi kuntoutuksessa olevat mielenterveyspotilaat joutuvat käymään nykyisin Lahden työvoimatoimistossa ja matkat maksavat.

Työpaikkaa hakeva henkilö, erityisesti nuori ihminen, tarvitsisi enemmän opastusta niin työvoimatoimistossa kuin työpaikalla.
Työ-ja elinkeinoministeriön tämän vuoden määräraha kannustaa työttömiä, koulunsa päättäneitä nuoria lähtemään Sanssi-kortilla työelämään. Tällä kortilla työnantaja saa nuoren työllistämiseen 700 euroa tukea kymmenen kuukauden ajan. Myös kunta voi työllistää samoin kuin yksityinen työnantaja, korosti Ihalainen tukirahan mahdollisuuksia. Yleisön joukosta esitettiin rahan myöntämisajan pidennystä yhdelle vuodelle sekä lisäksi määrärahaa, jolla työnantaja voisi palkata nuorille työntekijöille työnohjaajan.

Terveisiä työministeri sai koulutetuilta työttömiltä, joille pitäisi järjestää työkokemusta vastaavia jatkokursseja. Eräs lainsäädännöllinen murheenaihe ovat osuuskuntamuotoiset yritykset työnantajina, koska lainsäädäntö tai sen tuntemus ontuu työmarkkinoilla. Osuuskuntamuotoista yritystä edustanut Tarmo Taavila jätti ministerille kirjelmän ajankohtaisista ongelmista.

Ministeri Lauri Ihalainen lupasi ottaa kaupunkilaisten kertomat epäkohdat tarkasteluun ja keskustella niistä ensi viikolla Jyväskylässä pidettävillä TE -keskusten johdon neuvottelupäivillä. Omassa puheenvuorossaan hän ihmetteli työllistämistukeen tarkoitettujen määrärahojen käyttämättömyyttä, sillä ministeriön tietojen mukaan varoja oli yli puolet käyttämättä elokuun alussa.

Huolestunut hän oli maan verotulojen pienentymisestä. Suomen teollisuuden vienti ei ole osoittanut virkistymistä toistaiseksi Kun verotulot jäävät heikoiksi, niin kansalaisten hyvinvointia ylläpitävä tulonjako supistuu. Yhteisöveron lasku alle Ruotsin vastaavan veron tuo toivottavasti uusia ulkolaisiakin yrityksiä Suomeen. Puu- ja betonirakentamiselle ministeriö on suhtautuu myös toiveikkaasti.

Marja-Liisa Niuranen

 

Nuppupeitot piristävät pieniä potilaita ja heidän perheitään

Lahden alueen ompelijoista koostuva vapaaehtoisryhmä luovutti Päijät-Hämeen keskussairaalan vastasyntyneiden teho- ja tarkkailuosastolle maanantaina yhteensä 65 nuppupeittoa. Värikkäät tilkkupeitot lahjoitettiin osastolle piristämään pienten potilaiden ja heidän vanhempiensa sairaalaelämää.

Patoseudun toimintakeskuksessa kokoontuva käsityökerho on toteuttanut erilaisia käsitöitä noin vuoden ajan. Ompeluryhmän Heidi Lipponen ja Heidi Sikiö kertoivat, että nuppupeittotoiminta aloitettiin vuosi sitten syksyllä.
– Joku ehdotti Lahden alueen ompeluelämää ryhmässämme Facebookissa, että alkaisimme tehdä nuppupeittoja, ja siitä se sitten lähti.
Maanantaina tehty lahjoitus oli järjestyksessään toinen nuppupeitolahjoitus. Viime vuonna vapaaehtoisompelijat lahjoittavat samaiselle osastolle 66 nuppupeittoa. Mikä nuppupeitto sitten on?
– Nuppupeitto on keskosille tai tehohoitoa saaville vauvoille tehty pieni tilkkupeitto, joka on kooltaan noin 50 kertaa 50 senttimetriä. Nuppupeitossa ei saa olla mitään mihin letkut tai hoitolaatteet voivat jäädä kiinni ja materiaalien pitää olla 60 asteen pesua kestäviä, Sikiö kertoo.

Osastonhoitaja Mika Vänskä otti vastaan vapaaehtoisten ompelijoiden lahjoittamat nuppupeitot. Ompelijaryhmää kuvassa edustavat Heidi Lipponen ja Heidi Sikiö

 

Nuppupeitot eivät ole varsinaisia hoitotavaroita, vaan niillä pyritään tuomaan piristystä sairaalan arkeen.
– Vanhemmat saavat itse valita peiton, jonka avulla oma sänky ja oma lapsi on helppo tunnistaa. Vauvat saavat lähtiessään peitot mukaansa kotiin.
Peitot on valmistettu fleecestä ja flanellista, jotka ovat kangaskauppa Wexlerin lahjoittamia. Ompelussa käytetty puuvilla on sen sijaan saatu yksityishenkilöiden lahjoituksina ja kerätty ompelijoiden omista nurkista. Ompelijoille itselleen projekti antaa hyvää mieltä ja tarkoituksenmukaisuutta mukavaan harrastukseen.
– Nyt kun olemme käyneet täällä aiemminkin lahjoittamassa, niin tässä alkaa jo olla tietynlaista jatkuvuuden tunnetta, kertoo Sikiö.

Lipposella on aiheesta samankaltaisia tuntemuksia.
– Itsekin vanhempana tiedän, että lapsen syntymä on ilman suurempia ongelmiakin todella iso asia. Sen lisäksi että pystyn tällä tavalla auttamaan, saan käsitöiden parissa tehdä jotain mistä pidän.

Palaute sairaalan henkilökunnalta on ollut ompelijoiden suuntaan pelkästään positiivista.
– Ne keskosvauvojen vanhemmat joita itse tiedän ovat kertoneet, että on tärkeä ja hieno asia, että joku huomioi ja muistaa. Lisäksi vanhemmat ja lapset saavat peitosta vielä muiston mukaan kotiin.

Pienillä teoilla suuri apu

Nuppupeitot osastolle vastaanottanut osastonhoitaja Mika Vänskä oli ilahtunut peittolähetyksestä.
– Itseni, hoitajien ja isien ja äitien puolesta voin sanoa, että peitot tuovat pehmeyttä ja lämpöä tänne sairaalan arkeen. Teho-osasto on aina teho-osasto, laitepainotteinen ja kylmäkin paikka. Peitto on aina vauvan oma ja kun perhe saa itse valita peiton, siitä muodostuu perheen oma juttu. Se on hieno ja perheitä yhdistävä asia.

Vänskä muistuttaa, että oman lapsen päätyminen vastasyntyneiden teho- ja tarkkailuosastolla on perheille aina vaikea tilanne.
– Perheiden tänne tuleminen ei ole koskaan mieluisa hetki, vaan se on aina enemmän tai vähemmän kriisi. Sellaisina hetkinä tämänlaiset pienet positiiviset asiat voivat muuttua isoiksi asioiksi.

Vänskä kertoo, että osasto on kohtalaisen riippuvainen yksityiseltä puolelta saatavasta tuesta.
– Toimintamme ei olisi tämän näköistä ilman yksityisten ihmisten lahjoituksia, ovat ne sitten pussilakanoita, sukkia, peitteitä tai vaikka sairaalalaitteita.

Vänskä pitää omaa osastoaan jopa onnekkaana.
– Lapset ovat lähellä ihmisten sydäntä, ja sitä kautta pikkuväen ja perheiden hätä on löydetty ja siihen reagoidaan. On ilo, että meillä on ollut näin paljon toimijoita tukemassa ja auttamassa.

Nuppupeite/käsityökerho kokoontuu sunnuntaisin Patoseudun toimintakeskuksella osoitteessa Puotikatu 7 kello 10 alkaen. Lisää innokkaita ompelijoita mahtuu vielä mukaan.

Mikko Blomberg

Liipolan koulun purkutyö aiheutti pölyongelman

Liipolan koulun purkutyöt käynnistyivät kesäkuun alussa ja nyt paikalla on enää iso kasa betonia, metallijätettä sekä pari-kolme kauhakuormaajaa. Pitkin kesää on Liipolasta tullut viestiä lähitalojen asukkailta, että purkutyömaalta peräisin olevan rakennuspölyn määrä ei ole siedettävällä tasolla. Monet kertoivat autojensa olevan jatkuvasti pölyn peitossa ja ikkunoiden olevan tasaisen harmaana pölystä. Myös monilla vanhemmilla ihmisillä on ollut hengitysvaikeuksia.

Lyhyt gallup-kierros ostarilla kertoi sen, että työmaata vastapäätä olevien liikkeiden asiakkaat ja omistajat olivat yhtä mieltä siitä, että pölyä on aivan liikaa ja siitä on näkyvää ja tuntuvaa haittaa. Urakoitsija Purkupiha Oy on yrittänyt hillitä pölyä ruiskuttamalla vettä parilla letkulla, mutta tulos on ainakin toistaiseksi jäänyt laihaksi
– Eihän muutamalla letkulla tuollaista pölymäärää kahlita linjasi eräs nimettömäksi jäänyt kaupan asiakas liipolalaisten tunnot.

Koko kesän kestäneet purkutyöt ovat jo loppusuoralla

 

Purkutyön tilaaja on Lahden tilakeskus, jonka projektipäällikkö Tomi Tenhunen kertoi, että toistaiseksi heille on tullut asiasta vasta pari valitusta.
– Ongelma on kyllä huomioitu. Ikävä kyllä vesijohdoissa ei nähtävästi paine riitä tarpeeksi suureen vesimäärään pölyn hillitsemiseksi. Niinpä olemme jo urakoitsijan kanssa harkinneet parin tankkiauton käyttöönottoa purkutyömaalla. Myös työmenetelmien muuttaminen voisi tulla kysymykseen. Itseasiassa tänään perjantaina pidämme yhteisen palaverin, jossa tämäkin asia varmasti otetaan esiin kertoo Tenhunen

– Tämä pölyongelmien hoitaminen on valtuutettu nimenomaan urakoitsijalle. Kyseessä on alalla arvostettu yhtiö, jolla on paljon samanlaisia purkutöitä tehtynä ympäri Suomea, joten yllätyksenä tämä pölyongelma ei heillekään tullut ja keinot tämänkin hoitamiseen löytyvät kyllä varmasti lupaa Tenhunen.

Koska Liipolan koulu on rakennettu savimaalle, ei liikaa vettä voi käyttää, sillä se vaikeuttaisi työkoneiden liikkumista alueella.
– Tämä on melkoista tasapainottelua sen suhteen, paljonko savesta johtuen vettä voidaan pölyn kahlitsemisessa käyttää, mutta varmasti ongelma saadaan kuriin lupaa työmaan työnjohtaja Matti Purho

Monia Liipolan asukkaita on askarruttanut se, onko pölyn seassa joitakin vaarallisia hiukkasia esim. asbestia tai vaikkapa homeitiöitä, onhan kyse kuitenkin homekoulusta.
– Ei ole. Ennen purkutöiden aloitusta teimme tarkan haitta-ainekartoituksen, jossa kaikki mahdolliset haitta-aineet rakennuksessa paikallistettiin. Sen jälkeen ne purettiin, vielä kun rakennuksen seinät ja ikkunat olivat pystyssä, joten kyllä kyse on vain betonipölystä, joka näkyy ja likaa, muttei ole vaarallista vakuuttaa Purho.

Lahden kaupungin ympäristöjohtaja johtaja Kari Porra ei ollut kuullut Liipolan pölyongelmista, vaikka ilmanlaatu ympäristövalvonnan toimenkuvaan kuuluukin.
– Valituksia ei ole meille tietääkseni tullut. Vastuu näistä ongelmista on yleensä urakoitsijalla ja/tai työn tilaajalla. Jos ongelmat jatkuvat kuvatunlaisina, tulemme toki olemaan yhteydessä urakoitsijaan ja Lahden tilakeskukseen asian tiimoilta kertoi Porra

Työt jatkuvat vielä hieman yli viikon verran rouhintatöillä, jolloin pölyä on enemmän odotettavissa. Sen jälkeen kaikki purkujätteet ajetaan alueelta pois. Koko purkutyön on määrä olla valmis 3-4 viikon kuluttua syyskuun alussa, jonka jälkeen uuden monitoimitalon rakennusprojekti voidaan pikkuhiljaa aloittaa.

Petri Salomaa

 

AJANKOHTAISTA -arkisto

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011