Rakkaus Viipuriin elää yhä

Kannaksen kansainvälinen kaupunki oli Viipuri, yksi Suomen vauraimmista kaupungeista, kunnes II maailmansota tuhosi sen osittain. Viipuri ja muu nykyinen rajantakainen Karjala jouduttiin luovuttamaan Neuvostoliitolle rauhan neuvottelujen jälkeen 1944. Karjalaiset lähtivät kodeistaan jo talvisodan aikana 1939-40, mutta välirauha toi osan väestöstä takaisin koteihinsa, kunnes jälleen oli lähtö lännemmäksi Suomeen.

Siirtolaisväestö ja heidän jälkeläisensä ovat säilyttäneet rakkautensa rajantakaisiin kotikontuihin. Vanhoja kotiseutuja on Lahdestakin lähdetty tutkailemaan heti, kun Neuvostoliitto antoi siihen mahdollisuuden. Nuoren Lahden kaupunginisät olivat rauhan tultua rohkeita ja kutsuivat menetetyn alueen yritysten, kulttuurilaitosten- ja sairaaloitten hallintoväkeä neuvottelemaan niiden asettumisesta kaupunkiin. Tontteja luovutettiin edullisesti, ja niin tänne saatiin esimerkiksi Starckjohannin yritykset, Diakoniasäätiön sairaala ja Viipurin konservatorio ja runsaasti pienempiä yrityksiä sekä niiden mukana karjalaista väestöä.

Viipurilaista Hackmannin teollisuussukua palvellut työntekijä sai muistoksi kustavilaistyylisen pienen sohvakaluston, taustaseinällä Koulutuskeskus Salpauksen sisustuksen ja tilarakennuksen opiskelijoitten käsin tekemä 1800-lukua henkivä tapetti, palmun alla kalustosta kertomassa näyttelyn tuottaja Tuija Vertainen.

Lahden historiallinen museo on arvostanut viipurilaisuutta näyttelyllä VIIPURI mon amour, jota on ollut kokoamassa suuri joukko kaupunginmuseon henkilökuntaa. Esineitä, käsitöitä ja taideteoksia on näyttelyyn saatu lainaksi niin yksityisiltä henkilöiltä kuin taidemuseoiltakin Lahden kaupunginmuseon omien kokoelmien lisäksi.

Näyttely on jakautunut museokartanon kolmeen kerrokseen. Ensimmäisen näyttelyhuoneen suuressa vitriinissä on Suomen repeytynyt sotalippu. Lippu, joka liehui Viipurin linnan salossa, kun taisteluista väsyneet sotilaat perääntyivät ylivoiman edessä. Tämän huoneen jokaiselle seinälle heijastetaan Viipuria ja sotilaita esittäviä kuvasarjoja äänikuvineen. Tunteita herättävä on näyttelyarkkitehti Minna Välimäen näyttelyn kolmanteen kerrokseen luoma installaatio, mikä kuvaa pommituksen jälkiä asuintalossa. Viipuri-aiheisia kuvasarjoja on joka kerroksessa. Niihin videosuunnittelun on tehnyt Kimmo Karjunen.

Mielenkiintoisin on ehkä Viipurissa ja Monrepos puistossa Suomi Filmin kesällä 1939 kuvaama ja 1940 ensi esityksen saanut äänifilmi nimeltään Vanha Viipurimme – Kovaosaisen Karjalan ilon ja surun kaupunki. Filmi kertoo katsojille niistä arkkitehtuurin helmistä ja keskiaikaisesta Viipurista, jonka osittain rapistuneet vanhan kaupungin talot kävijä näkee tänäkin päivänä siellä vieraillessaan. Sen lisäksi näyttelyn elokuvateatterissa nähdään katkelmia dokumentista Laulu ja soitto on ilomme vuodelta 1935, jossa esiintyvät Viipurin musiikkiopiston oppilaat.

Lahden historiallinen museo järjesti näyttelyä varten keräyksen, jolla etsittiin Viipurista evakkotaipaleelle lähteneitä esineitä tarinoineen. Näille esineille varatusta vitriinistä löytyy tuttu Singerin kopallinen ompelukone. Sillä on Armi Ratian sukulaisrouva ommellut Marimekko-liikkeelle vaatteita ennen yrityksen teollistumista.
Käsitöitä kaipasin lisää hyvin säilyneitten ryijyjen lisäksi näyttelyyn. Viipurilaisten vauraudesta kertoivat 1800-luvun lopulla ostetut öljyvärityöt ja muut taideteokset sekä tyylihuonekaluryhmät. Taideteoksia on näyttelyssä aina maan kuuluilta taiteilijoilta tuntemattomampiin; Albert Edelfelt, Ferdinand von Wright, Johannes Takanen, Leopold Kerpel, Mikael Erassi, Ville Wallgren, Väinö Rautio, Viktor Svaetichin ja useita muita.

Toisessa kerroksessa Svaetichinin työt ovat ripustettu Viipurin historiallisen museon tyyliin ja taustalla soi Lahden konserttitalon perustajan Felix Krohnin sävellys. Viipurin konservatoriosta pelasti rouva Hulda Puustelli suuren joukon nuotteja, jotka ovat nykyisin Lahden konservatorion arkistossa.

Viipuri mon amour – näyttely jatkuu ensi maaliskuulle. Tulevan syyskauden aikana sen merkeissä järjestetään Viipuria käsittävä luentosarja Lahden historiallisessa museossa. Luentosarja alkaa 3.9. kirjailija Anna Kortelaisenluennolla Jäljet eivät pääty – näkökulma viipurilaisiin juuriin ja syksyn viimeisen luennon pitää 10.12. dosentti Pertti Paavolainen aiheesta Suomalaisuushankkeet Viipurissa.
Luentosarja jatkuu keväällä.

Marja-Liisa Niuranen

AJANKOHTAISTA -arkisto

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011