Avannepotilaiden koulutuspäivä

Suuri joukko meitä ihmisiä on sairastunut syöpä-nimiseen sairauteen tai tunnemme lähipiiristä henkilöitä, jotka ovat jossain elämänsä varrella saaneet tietää sairastavansa tätä jo ihmiskunnan historiassa todettua solujen muutoksista johtuvaan tautiryhmään.

Lääketieteelliset julkaisut kertovat, että maailmassa on yli 2000 erilaista syöpäsairaustyyppiä. Näitä sairauksia löytyy pieniltä lapsilta, nuorilta, työikäisiltä ja vanhoilta ihmisiltä. Sairauksien syntyä ja erilaisia ratkaisuja taudin torjumiseen tutkitaan ja lääkkeitä kehitetään niin Suomessa kuin muualla maailmassa. Onkologia on tämän tautiryhmän tieteellinen nimike.

Päijät-Hämeen Ilco ry:n tukihenkilöt ovat iloisia, sairastumisestaan myönteisesti toipuneita, työelämässä olevia ihmisiä, vas Raimo Etelä, Eija Kymäläinen ja Jukka Tiitinen.

Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän eli PHKS:n avannepoliklinikan vastaava avannehoitaja Mirja Ilvonen järjesti yhteistyössä Potilasyhdistys Ilco ry:n ja sidosvälineitä tarjoavien yritysten kanssa maaliskuun ensimmäisenä tiistaina avanneleikattujen henkilöitten opintopäivän. Erilaisiin tarvittaviin sidoksiin perehdytti osallistujia avannehoitaja Kirsi Vuorela. Päivän aikana potilaille ja heidän lähimmäisilleen kertoivat kirurgian apulaisylilääkäri Timo Vuorinen, erikoistuva lääkäri Heli Sammaltupa, ravitsemussuunnittelija Päivi Hirviniemi ja sosiaalityöntekijä Mirja Sysmäläinen suolisto- ja virtsarakkosyöpien leikkaushoidoista, avannepotilaiden ravinnosta ja sosiaaliturvasta.

Suolistosyöpä on Suomessa neljänneksi yleisin, ja virtsarakon syöpä on lisääntynyt viime vuosina runsaasti. Miehet sairastuvat näihin syöpätyyppeihin useammin kuin naiset. Syöpäkasvaimia löytyy ohut-, paksu- ja peräsuolesta. Virtsaelinten syöpä muodostaa kasvaimen virtsarakon seinämiin. Jos potilaalta joudutaan poistamaan pahanlaatuisen kasvaimen takia kokonaan tai osa suolistosta tai virtsarakko, niin elintoiminnot korvataan useasti terveestä osasta suolta rakennetulla avanneosiolla.

Suolesta muodostetun ” kanavan” pää nostetaan leikkauksella vatsanpeitteitten läpi ihon pinnalle, vyötärön alapuolelle avanteeksi. Syöpäpesäkkeen sijainti ratkaisee, pitääkö potilaalle tehdä avanne pysyvästi. Virtsarakon poiston jälkeen myös virtsaputki korvataan pitkästä ohutsuolesta otetulla osalla, ja siihen kiinnitetään munuaisesta tulevat virtsajohtimet. Avannepotilaita on maassa noin 6000.

Avannepussi kiinnitetään ihoon ympäröimään avannetta, joka on kuin iso ulospäin törröttävä, punainen napa näissä kaikissa tapauksissa. Vaihdettaviin pusseihin tulevat eritteet, jotka normaalisti tulevat peräaukosta tai virtsaputkesta. Nykyaikaisten eri tyyppisten avannepussien keksijä oli tanskalainen sairaanhoitaja Elise Sörensen(1904 – 1977), joka kehitti colostomia-laukun sisarensa sairastuttua paksunsuolen syöpään. Suoliston syöpäleikkauksia oli tehty jo vuosia, mutta ulosteiden poistaminen oli leikkauksen jälkeen potilaille monimutkaisen ja kalliin tekniikan varassa. Sörensenin kehittämästä laukusta muodostui myöhemmin tanskalainen Coloplast Oy, joka usean muun yrityksen ohella on kehittänyt avannepotilaille edelleen päivittäin käytettäviä hygienia ja muuhun haavanhoitoon kehitettyjä tuotteita.

Suurin osa avannepotilaista selviää arkielämässä hyvin, vakuuttivat Päijät-Hämeen Ilco Ry:n, potilasyhdistyksen puheenjohtaja Eija Kymäläinen ja tukihenkilöt Raimo Etelä ja Jukka Tiitinen. He ovat itse tehneet leikkaustensa jälkeen töitä niin koti- kuin ulkomailla useita vuosia. Potilasyhdistyksen toimintaan olisi hyvä ottaa sairastuneen henkilön yhteyttä, sillä sieltä löytyy arkisiin asioihin kokeneita neuvonantajia ja yhdistyksen kautta saa tietoja terveyttä tukeviin kursseihin.

Avannepotilaan leikkauksen jälkeisen hoidon avainhenkilöt ovat PHKS:ssä kotiin lähdön aikana ja sen jälkeen sairaanhoitajat Mirja Ilvonen ja Kirsi Vuorela. Ilvonen korostaa kädestä pitäen annettujen neuvojen ja ohjeiden antamisen tärkeyttä potilaalle. Jo syöpään sairastuminen ja sen hoitoon liittyvät asiat on potilaan turvallista keskustella asiansa osaavan hoitajan kanssa. Muitten hoitovaiheitten ohella jo avannesidosten kiinnittäminen iholle saattaa tuntua ensimmäisten viikkojen aikana hankalalta.

Ei yksinomaan hoitovälineet vaan muuhun potilaan elämän tilanteisiin liittyvät asiat kuten parisuhde-, taloudelliset asiat tai psyykkinen ja fyysinen vointi ovat asioita, joista henkilö voi puhua avannepoliklinikalla asioidessaan, korostaa Mirja Ilvonen. Yhteistyötä klinikalta tehdään niin potilaiden kotikunnan kotisairaanhoidon ja hoitotarvikeosastojen kanssa. Perushoidon tarvikkeet kustantaa kotikunnat.

Marja-Liisa Niuranen

AJANKOHTAISTA -arkisto

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011