Berliini Euroopan jouluherkku numero yksi

Berliini on lähellä ja siellä on kaikkea, miten vaativakin joulumatkailija voi tyydyttää mielihalunsa. Ensimmäisenä on tietysti kaupungin mahtava musiikkitarjonta, toiseksi 60 joulutoria, joista löytyy tavaraa ”perseestä perämoottoriin” kolmanneksi 41 erikoismuseota, neljänneksi kaikki historialliset monumentit , viidenneksi loistavat erikoisravintolat ja 600 erikoisolutmerkkiä.

Asuimme keskustassa aivan päärautatieaseman lähellä Brandenburgin torin liepeillä melko vaatimattomassa hotelli Martimissa. Mutta paikan sijainti ratkaisi eniten. Sieltä oli helppo risteillä kaikkialle ja usein pääsimme keskustan joulutoreille Apostolin kyydillä.

Heti Tegelin lentokentältä kannattaa hankkia Berlin Welcome Card, ja ostaa joko kolmen tai neljän päivän turistikortit, joilla voi sitten ajella mielin määrin ympäri kolmen miljoonan kaupunkia. Hinnat ovat noin 30 euroa, mutta meitä Potzdamin kävijöiltä pari euroa enemmän. Korttiin sisältyy myös alennuksia melkein kaikkiin museoihin ja yli 210 erikoisliikkeeseen ja konsertteihin.

Berliinin pakollinen ”must” on Check Point Charlie, jossa sankarimatkailijamme seisoo räntäsateessa.

Aloitimme joulujuhlamme kuuntelemalla Stettinin kaupunginorkesterin konserttia Berlinin konserttitalolla. Kuulimme uskomattoman Beethovenin yhdeksännen sinfonian kuoron laulaman loppuosan valtionkuoron esittämänä ja tulkitsemana. Oppaamme, matkatoverimme ja kulttuurin moniottelija Pertti Vesanen totesikin lakonisesti:” Autiolle saarelle ottaisin mukaani Beethovenin musiikkia.”

Samana päivänä kävimme täysin uudistetussa Valtiopäiväsalissa ihailemassa uudistettua lasiarkkitehtuuria. Erikoisinta paikassa oli kuitenkin suunnaton yleisömäärä ja passien tarkastus. Uusinta tekniikkaa oli digitaaliseen paikannukseen perustuva esittely kymmenellä eri kielellä. Vaikuttava kokemus.

Pakolliset museot juoksin itse asiassa vain minä, sillä hinnat olivat melko korkeat, mutta lehtimies kortillahan lysti ei maksa mitään. Mielenkiintoisimpia olivat ehdottomasti DDR- museo aivan Tuomiokirkon vieressä. Voisin kirjoittaa museosta kokonaisen artikkelin, mutta mielettömintä oli silti ihmisten salakuuntelu ja itäsaksalaisten opettajien kyselytunnit omien lasten vanhempien tekemisistä ja tekemättä
jättämisistä; vain diktatuurissa tämä on mahdollista. Onneksi vallankumous syö aina lapsensa!

Dali-museo on jokaisen Berliinin kävijän ”must”. Siellä voi ihailla noin 300 teosta. Tosin pääosa on piirroksia ja tunnetuimmat teokset liikkuvat näyttelyissä eri puolella maapalloa, mutta hänen tuotteliaisuuttaan ei voi silti olla ihailematta. Niissä räiskyy kubismi kaikessa väreissä ja seksuaalisuus tihkuu ylitsevuotavasti joka toisessa teoksessa. Kalliit sisäänpääsyliput harmittivat, koska museo oli yksityinen.

Erikoisin museo oli silti varmasti historiallisten soitinten museo aivan Berlin Pilaharmonikkojen esityspaikan vieressä. Teattereita löytyy 39 ja niissä esitetään maailman parasta tuotantoa laidasta laitaan. Saksaa taitamattoman kannattaa aloitta koomisesta teatterista ja lopettaa kierroksensa rikosteatteriin.

Mutta kolmen päivä lomalla täytyy keskittyä oleellisimpaan eli maistelemaan loistoruokia ”bluevinia” eli alkuperäistä glywineä so what! Kun ostit juoman, sait mukin mukaasi. Meidänkin ”mamma ”keräsi erilaisia lasituotteita pari tusinaa, joille piti ostaa erityinen kassi kotimatkaa varten.

Muita pakollisia paikkoja ovat tietysti Check Point Charlie ja muurin pala, josta voi neljällä eurolla saada itäsaksalainen leima passiin. Nyt on sitten sekin hankittu. Unter der Linden oli häikäisevästi valaistu ja joulukuuset mitoitettu pääkaupungin kokoon. Maailman parasta vehnäolutta saa sitten Berliinissä. Nimen paljastaminen on kuulemma rikos. Aitous täytyy testata paikan päällä.

Lopuksi linnoja ei kolmessa päivässä kannata lähteä kiertämään, sillä niitä on niin paljon, että joka huoneessa kävijältä menee siihen aikaa kaksi kuukautta. Muuten Berliini on luovan luokan ehdoton ykkönen maailmassa. Ei kun menoksi!

Ps. Ruuhka-aikana hinnat kolminkertaistuvat.

Juhani Melanen

Joulupukki pistäytyi Launeella

– Vaikka taloudellinen taantuma kolkuttaa oveen, kilteille lapsille saattaa tänäkin jouluna löytyä muutama lahja Joulupukin pussin pohjalta, vakuutti Launeen omakotiyhdistyksen ja Launeen kirjaston pikkujouluissa vieraillut punanuttu.

Yli sata lasta ja aikuista pääsi kertomaan joululahjatoiveistaan jo etukäteen Joulupukille, kun punatakki laskeutui poroineen Launeen kirjastolle torstai-iltana. Ennen kuuraparran tuloa muusikkotonttu Satu Lång ehti laulattaa Joulupukki-laulun, jota pienet launeelaiset myös innokkaasti säestivät rummuin, marakassein ja triangelein. Ilma oli tiheänä joulun odotusta ja tonttuhattuja.

Muusikkotonttu Satu Lång  ja  Joulupukki kuuntelivat lasten joulutoiveita konsertin jälkeen

Syötettyään poronsa pukki istuutui nojatuoliin kuuntelemaan lasten joulukonserttia, jossa laulettiin kaikki tutut joululaulut Valkeasta joulusta Sinivuorten yöhön. Nähtiinpä muutama lapsenmielinen aikuinenkin tapailemassa tip-tap -kertosäkeistöä. Monia ilahdutti mahdollisuus päästä laulamaan juuri itselle tärkein joululaulu.

Kiitettyään laulusta Joulupukki otti vastaan ujosti kuiskattuja lahjatoiveita ja tavuviivoin kirjoitettuja kirjeitä. Lopuksi valkoparta jakoi pienille juhlijoille Petterin nenänpunaiset pussit, joista löytyi herkkuja moneen makuun. Vanhemmille tarjottiin kuumaa glögiä ja pipareita.

Teksti: Marjo Liukkonen
Kuvat: Helena Juutilainen

Lahden lähihistoriaa vuoden 2013 seinäkalenterissa

Tiesitkö, rakas lukija, missä Lahdessa oli Pikku-Viipuri?  Jos et, niin se selviää syksyllä painosta tulleesta Lahden Historiakalenteri N: 6:n – 2013 viimeiseltä sivulta. Työryhmä Seppo Toivonen, Unto Rönkkönen ja Pentti Ruohoniemi ovat jälleen tehneet erinomaista työtä kaupunkimme lähihistorian parissa. Häränsilmästä Pikku-Viipuriin kalenteri kertoo Lahden kehityksen vuosista kauppatorin länsipuolella. Suurin osa kalenterin kuvituksesta ja tekstistä on 1920-luvulta ja sen jälkeisiltä vuosilta.

Lähivuosina Lahteen muuttaneet eivät ehkä tiedä, missä on jääkauden jäännöksenä Häränsilmä-niminen lampi. Ravintolaelämää 1970-80 luvulla harrastaneet kansalaiset tietävät, että Hotelli-ravintola Seurahuoneen yökerho oli samanniminen, mutta missä tämä suppalampi on, selviää allakan kartasta.

Lahden hiihtoseura on viettänyt tänä vuonna 90-vuotisjuhlaansa. Se perustettiin 1922 ja saman vuoden joulukuussa valmistui ensimmäinen hyppyrimäki. Kuva siitä löytyy kalenterin sivuilta. Seuraavan vuoden helmikuussa olivat ensimmäiset Salpausselän kisat.

Lahden urheilukeskuksen ensimmäinen hyppyrimäki valmistui joulukuussa 1922. Mäki sijaitsi nykyistä pääkatsomoa vastapäätä olevassa rinteessä. Vuonna 1923 järjestettiin ensimmäiset Salpausselän hiihdot. Osallistujia oli 66 ja mäessä tehtiin uusi SE 35,5 m. Kisoja on pidetty joka vuosi, paitsi 1930 lumenpuutteen vuoksi ja 1940 ja 1942 sodan vuoksi.

Katsellessani kalenterissa olevia kuvia Hakatorneista, Lahden ammatillisen oppilaitoksen rakennuksista, ja Urheilutalosta, en voi olla ihailematta sitä valoisuutta, minkä 1950-60 luvun asemakaavoittajat ja arkkitehdit rakentajineen ovat saaneet alueelle aikaan. Esimerkiksi Hakatornien ympäristössä ei ole sitä ahdistavaa tunkkaisuutta, miten grynderit ja asemakaavoittajat ovat rakentaneet uuden Ankkurin kaupunginosan sekä sama lienee luvassa Ranta-Kartanon aluerakentamisen osalta lähitulevaisuudessa.

Tätä entisen suunnittelun avaraa linjaa voimme ihailla sekä kuvista että käytännössä, kun katselemme Aleksanterinkadulta, Paasikiven aukiolta itäiselle Fellmannin puiston laitaan rakennettuja suuria rakennuksia. Asemakaavan suunnitteli kaupunginarkkitehti Olavi Laisaari ja ympäristössä olevat rakennukset ovat esimerkiksi arkkitehtien Unto Ojosen, Jalmari Lankisen, Kaarlo Könösen sekä Kaija ja Heikki Sirenin käsialaa.

Edesmennyt kaupunginjohtaja Olavi Kajala oli taiteen ystävä. Hänen kaudeltaan ovat alueen monet veistokset. Lahtelaisten kutsuma Pikku-Viipurin muodostivat viime sodan jälkeen Viipurista muuttaneet useat oppilaitokset. Niistä kehittyivät Lahden ammatilliset oppilaitokset Fellmannin kentän laidalle. Tänne muuttivat myös Diakonialaitos ja Viipurin musiikkiopisto tarvitsi tilat. Molemmat saivat omat talonsa Sibeliuskadun varteen; Lahden konserttitalo ja D-säätiön rakennukset sekä Hollolankadun puolelle rakentui Vakuutusyhtiö Suojan talo Suojalinna ja Starckjohannin talo alatorin laitaan ja harjun kupeeseen Pyhän Kolminaisuuden kirkko.

Toivoisin, että Lahden kaupungin tiedotuspäällikön toimistolle suotaisiin niin paljon määrärahoja, että uusille kaupunkiin muuttaneille perheille voitaisiin luovuttaa tervetuliaislahjaksi viimeisimmät Historiakalenterit. Uudet kaupunkilaiset saisivat tiivistetyssä muodossa tietoa kaupungista, mihin ovat muuttaneet.

Marja-Liisa Niuranen

Rakennusvalvonta muistuttaa: Muutokset rakennuksiin ja pihoihin tarkkaan rajoitettua

usi vuosi koittaa pian ja uudet suunnitelmat. Haluamme muistuttaa viime keväältä asioita, jotka tulivat ilmi Alijuhakkalan asukasyhdistyksen 2012 vuosikokouksen esitelmässä. Tällöin oli Lahden kaupungin henkilöitä valottamassa meille, mitä tulee huomioida rakennusten ja piha-alueen muutoksissa Alijuhakkalassa. Koskee suurelta osin koko Launetta.

Esitelmä koostui kolmesta osasta, jossa ensimmäisenä kaupunginarkkitehti Anne Karvinen-Jussilainen kertoi kaavoittajan kannalta alueen erityispiirteitä. Alueella on hyvin eri-ikäisiä asemakaavoja, joista osa on edelleen alkuperäisen 1948 kaavoituksen mukaista. Kaava määrittää muun muassa rakennusalan ja -oikeuden, kerroskorkeuden, julkisivun ja kattokaltevuuden. Myös aitaamisen ja istutettavat osat tontilla määräytyvät kaavan mukaisesti.

Kaavoituksen lisäksi monissa toimissa on huomioitava ympäristö ja naapurusto, sekä pohjavesi ja sen muodostumisalue. Esimerkiksi porakaivo maalämpöä varten tarvitsee kaupunkialueella aina luvan. Esteenä porakaivolle voi pohjaveden lisäksi olla tunnelit, joita kaupunkimme alla risteilee.

Alijuhakkalassa ja Launeella on syytä ottaa yhteyttä rakennusvalvontaan, jos suunnittelee muutoksia rakennuksiin tai piha-alueisiin.

Kaupunkirakenteen tiivistämisestä johtuen joitakin tontteja on mahdollista jakaa, mutta tällöinkin alueen yleisilme on tavoitteena säilyttää. Alueella on asemakaavamuutoksia vireillä, osin tonttijaosta johtuen. Kaavoitusta ohjaa Lahden Yleiskaava.

Lahden kaupungilla on Rakentamistapaohjeet, joka löytyy lahti.fi -sivustolta. Samoin kaupungin sivuilta löytyy lähes kaikki muukin tarvittava tieto rakentamiseen, remontointiin ja muutoksiin liittyen.

Seuraavaksi vuorossa oli tutkija Riitta Niskala Lahden museoiden Rakennuskulttuuriyksiköstä. Niskala toi esille ”Harmaan kirjan”, jolla pyritään vaalimaan kaupunkihistoriallisesti arvokkaiden alueiden erityispiirteitä. Harmaan kirjan alueeseen kuuluvat muun muassa Vanamontie ja Alijuhakkalantie. Näillä alueilla on rakentaminen ja muutosten tekeminen huomattavasti säädellympää kuin muualla.

Rakennuslupa-arkkitehti Risto Mikkola kertoi lopuksi havainnollisesti rakennusvalvonnan osalta alueen rajoitteet ja mahdollisuudet. Keskustelua herätti tieto pressutallien kieltämisestä 2011 alkaen. Perusteluna pressutallien kieltämiselle on niiden sopimattomuus pientaloalueen kaupunkikuvaan.

Pensasaita ei vaadi lupaa, mutta esimerkiksi lauta-aita vaatii tietyin edellytyksin. Pienimuotoiset roskakatokset ovat sallittuja, kunhan ne ovat ympäristöön soveltuvia, pienet kevytrakenteet eivät vaadi lupaa tietyin edellytyksin. Alueelle ei suositella asfaltti-pihoja tai nykyaikaisia pihalaatoituksia. Hiekkatiet ja normialueet kasvistoineen ovat vanhan pientaloalueen hengen mukaisia.

Rakennusten ulkovuorauksen pienet muutokset ovat sallittuja, mutta silloinkin on huomioitava alueen yleisilmeen ja talon alkuperäisen ajan hengen mukaisuus. Alueelle merkittävän puun kaataminenkin voi vaatia maisemaluvan. Lahden kaupunki suorittaa valvontaa satunnaisesti, jolloin huomautettavaa voi syntyä esimerkiksi piha-alueen levittämisestä puistoon tai luvattomien rakennusten toteuttamisesta. Erityisesti kaupungin maa-alueelle rakennetut kevytrakenteet aiheuttavat yhteydenottoja asukkaisiin.

Mikkola muistutti, että aina kun on suunnittelemassa uudisrakentamista tai muutoksia oleviin rakennuksiin sekä pihaan, on turvallisinta ottaa yhteyttä rakennusvalvontaan.

Hannu Mieskolainen
Alijuhakkalan asukasyhdistys

Lahden joulukylän avajaislauantai sai lahtelaiset liikkeelle

Nyt toisena perättäisenä vuotena torille kasattu Joulukylä avattiin viime lauantaina. Viimevuotiseen vesisateeseen verrattuna onni oli nyt potkaissut niin tapahtuman järjestäjiä, kauppiaita kuin kylän vieraitakin, sillä lauantaina saatiin nauttia reilusta lumimäärästä ja raikkaasta pikkupakkasesta.

Joulukylässä on tänäkin vuonna kyläkauppiaiden lisäksi kosolti järjestettyä ohjelmaa. Lauantaina nähtiin muun ohjelman lisäksi Penjami & Jepulis – joulunäytelmän ensiesitys. Jonna Kemppinen lastensa Juulian ja Jussin kanssa olivat jo ehtineet nähdä osan näytelmästä. Jonna Kemppisen mielestä on hienoa, että tämänlaista kokoperheen ohjelmaa järjestetään Lahdessa.
– Esitys olisi kylläkin voinut olla hieman lyhyempi, enkä ole ihan varma, ymmärsivätkö lapset missä esityksessä mennään. Minulle tuli hieman sellainen olo, että näytelmä oli suunnattu vähän varttuneemmille lapsille tai jopa aikuisille.

Kemppinen sai kuitenkin hyvän ensivaikutelman joulukylästä kokonaisuutena. Hän oli myös tyytyväinen kyläkauppiaiden perinteisiin käsitöihin, joita ei kaupoista välttämättä saa:
– Tarjolla näytti olevan ainakin perinteisiä käsitöitä laidasta laitaan. Ehkä täältä löytyisi vaikka joululahjaideoita, Kemppinen pohtii.

Turvallista joulua

Joulukylässä on oma esittelypisteensä myös virkavallan edustajilla. Poliisin, pelastuslaitoksen ja Päijät-Hämeen turvallisuussuunnitelman mökissä ei varsinaisesti myydä mitään, mutta siellä tuodaan turvallisuudentunnetta päijät-hämäläisten jouluun.

Turvallisuusmökin edustajina toimivat liikenneturvan kouluttaja Ilpo Heporauta, lähipoliisikoordinaattori Vesa Okkola sekä maskotit Jeppe-Panda ja ainakin ulkonäön perusteella Ransu-koiralle sukua oleva Franz-koira. Heporanta ja Okkola olivat molemmat yhtä mieltä siitä, että he olivat tavoittaneet ihmisiä turvallisuusteemalla mukavasti.
– Moni on käynyt keskustelemassa kanssamme esimerkiksi heijastin- ja paloturvallisuusasioista, kertoo Heporauta.

Vesa Okkola (vas.) Ilpo Heporauta sekä Jeppe-panda ja Franz-koira pitävät joulukylässä jouluturvan tupaa.

Heporauta muistuttikin, että nyt kynttiläaikaan paloturvallisuuteen on syytä kiinnittää ylimääräistä huomiota. Heijastimiakin on tietysti syytä käyttää pimeään talviaikaan, mutta niistä ei ole mitään hyötyä, elleivät ne heijasta kunnolla. Huonoja ja kuluneita heijastimia olikin kerätty näytille turvallisuusmökkiin. Jouluturvan tuvassa myös jaetaan heijastimia ainakin lauantaina 22.12.

Joulukylä yleisesti miellytti myös turvallisuusmökin miehiä:
– Mukava tapahtumahan tämä näyttäisi olevan. Näin joulun aikaan on hienoa, että torilla tapahtuu ja ihmisiä on liikkeellä runsaasti, miettii Heporauta.
Puheen kääntyessä joulukylän tarjontaan miehet toivottivat tapahtuman kyläkauppiaille hyvää menestystä. Yksi puute kylässä Heporaudan mielestä kuitenkin oli:
– Torikahvilan puutos harmittaa. Viime vuonna kahvila oli, ja siellä tarjottiin kahvin lisäksi muun muassa riisipuuroa, joka sopi hienosti tunnelmaan.

Joulukylä oli lauantaina pullollaan väkeä kaupan käydessä vilkkaan tuntuisesti. Suurimmat haasteet tapahtumalle ovatkin arkipäivät. Ihmiset löytävät tiensä avajaisiin huomattavasti paremmin kuin muulloin, ja nyt avajaislauantai oli sijoitettu vielä itsenäisyyspäivän tuntumaan.
Se tarkoitti monelle perheelle pitkää viikonloppua ja aikaa yhteiselle tekemiselle, kuten joulukylävisiitille.

Tapahtumia joulukylässä riittää niin arkena kuin viikonloppuisinkin, kun joulunäytelmä pyörii perjantaista sunnuntaihin, ja jokaiselle arkipäivälle on järjestetty reilusti monipuolista ohjelmaa musiikki- ja tanssiesityksistä lausuntaan. Joulukylä on auki vielä reilun viikon. Päättäjäisseremonia pidetään torilla 22.12.

– Mikko Blomberg-

Entisajan Suuri Poikakokous Lahdessa

LSP oli vahva sana, kun Seurakuntapoikien ikämiehet muistelivat Sormusen Penan ja Laineen Topin aikoja adventin aattona. Kumpikin mies oli jättänyt lähtemättömän muiston työstään poika- ja nuorisotyön ohjaajina ja kasvattajina Lahdessa vuosina 1950- 1970.
Tuolloin lahtelaispojille oli itsestään selvyys kuulua ja toimia LSP: ssä ja kantaa sinistä tunnuksin varustettua villapaitaa. Parhaimmillaan koko kaupungin alueen kattaneissa poika osastoissa oli 2500 jäsentä.

Lahdesta lähtenyt ja Riihimäen kirkkoherraksi päätynyt Raimo Virekunnas kosketteli juhlapuheessaan legendoiksi jo eläessään nousseiden Sormusen ja Laineen sekä silloisten poikatyöhön vahvasti vaikuttaneiden kirkkoherrojen Väinö Hovilan ja Pertti Rannan aikoja.
Juhlassa palkittiin Martti Mäkisen suunnittelemalla ja tilaisuuteen valmistuneella LSP:n viirillä Reino Kotinurmi, Reino Mäkelä ja Matti Kataja.

”Nouse nuori veikko…” yhteislaulu yhdessä uudelleen käynnistyneen LSP:n soittokunnan säestämänä oli yksi monista juhlan kohokohdista. Muistoja tiivisti K Vähävuoren tallennemuokkaus LSP:n alkuvuosien arkistofilmeistä.

Reino Mäkelä

Suuressa poikakokouksessa palkitut Reino Mäkelä (vas.), Reino Kotinurmi ja Matti Kataja.

 

 

Pekko Hokkanen – vaatteiden myynti verenperintönä

Vasta 24-vuotias Pekko Hokkanen on työtäpelkäämätön nuori mies. Kun lahtelaisista vaateliikkeistä ei löytynyt hänelle työpaikkaa, päätti Pekko perustaa itse vaateliikkeen. Vieläpä sellaisen, joka myy merkkivaatteita peräti puoleen hintaan. Näin syntyi syyskuun loppupuolella avattu ½ Price Outlet-myymälä Launeen Ajokadulle ( Ajokatu 81).
– Kun Karisman liikekeskus avattiin olin työttömänä, joten hain töihin kaikkiin siellä oleviin vaateliikkeisiin. Töitä ei sieltä löytynyt, itse asiassa kukaan ei pyytänyt edes työhaastatteluun, mutta päätin etten lannistu, joten perustin oman yrityksen. Nyt sitten olen noiden liikkeiden kilpailijana ja mikä parasta, nyt myyn samoja merkkituotteita puolet halvemmalla naurahtaa Hokkanen.

Rohkea nuori yrittäjä Pekko Hokkanen

Hintojen puolittaminen normihinnoista onnistuu Hokkasen mukaan hyvillä kontakteilla.
– Olen ollut yhteydessä suoraan maahantuojiin ja käynyt paljon mm. Saksassa messuilla, jossa on hyvä luoda kontakteja. Maahantuojat ovat lähteneet tähän outlet-toimintaan innolla mukaan, koska Lahdesta tälläinen toiminta puuttuu.
Halvat hinnat ovat mahdollisia, koska iso osa vaatteista myydään pelkällä provisiopalkalla. Aina tuotannoista jää myös ns. häntiä eli ylijäämiä, joita olen myös saanut halvalla myyntiin.
Joskus on käynyt niinkin, että asiakas on kysynyt jotain tiettyä merkkiä, jota ei Lahdesta löydy. Silloin olen ottanut yhteyttä maahantuojaan ja saattanut ottaa nopeastikin merkin myyntiin. Tietenkään yhtä vaatekappaletta ei kannata erikseen lähteä tilaamaan selventää outlet-ideaa Hokkanen.

Myymälän perustaminen nimenomaan Launeelle oli Pekolle liki itsestäänselvyys.
– Laune on kauppa-aluetta, täällä kauppa käy. Toiseksi tilavuokra on paljon edullisempi kuin keskustassa ja lisäksi kaikki maahantuojat eivät olisi ehkä lähteneet mukaan, jos olisin lähtenyt merkkiliikkeiden viereen myymään samoja tuotteita puoleen hintaan kertoo myymälätilat itse remontoinnut Hokkanen.

Pekko Hokkanen on aina ollut kiinnostunut vaatteista ja vaateala on vetänyt häntä puoleensa jo pienestä pojasta lähtien. Tämä ei ole mikään suuri ihme, sillä suvun yritys, Muotitalo Hokkanen Oy, on toiminut vaatealalla jo vuodesta 1905, joten Pekon kohdalla voidaankin puhua eräänläisesta verenperinnöstä.
– Kyllä varmasti uravalintaani on vaikuttanut se, että olen pikkupojasta asti nähnyt kuinka omat isovanhemmat ja vanhemmat ovat toimineet vaatealalla muistelee lapsuuttaan Hokkanen.

Jo muutamassa kuukaudessa Pekko on huomannut, että yksityisyrittäjän arki on todella kiireistä.
– Hyvä jos 10 tuntia päivässä riittää. Lisäksi myymälässä kuluu myös viikonloput. Onneksi velipoika on pystynyt auttamaan työharjoittelunsa kautta, niin ei ole yksin tarvinut pyörittää tätä myymälää. Nyt hän on tosin palaamassa opintoihinsa, joten täytynee joku apulainen pian palkata apuun.
En näe työntekijää kuitenkaan kulueränä, vaan pikemminkin tärkeää on se, että asiakas saa hyvää palvelua. Vaikka vaatteet ovat halpoja, palvelu ei sitä saa olla linjaa ajatusmaailmaansa Hokkanen.

Tänä päivänä yksityisyrittäjän elämää varjostavat myös koko maailmaa ravisuttavat talouskriisit, joita uutisissa kerrotaan päivittäin.
– Kyllähän ne huonot talousuutiset joskus arveluttavat, että mitähän tästä vielä tulee, mutta päivääkään en ole kuitenkaan katunut, kyllä tämä niin mahtavaa hommaa on.
Itseasiassa pitemmän ajan tavoitteena on ketjuuntuminen eli liikkeen levittäminen myös muihin kaupunkeihin. Ykkösprioriteettinä on tällä hetkellä Lappeenranta. Ideana on se, että venäläiset asiakkaat, ovat hyvin merkkitietoisia ja kun meiltä niitä merkkituotteita saa vielä puoleen hintaan, niin jatkossa olisi hyvä saada liike lähelle rajaa luotaa Hokkanen tulevaisuuden suunnitelmiaan.

-Petri Salomaa-

Ilpo Kaikkonen ei kadu Idols-menneisyyttään

Viime vuoden Idolsista tutuksi tullut Ilpo Kaikkonen julkaisi debyyttialbuminsa Vol.1 marraskuun alussa. Uusi albumi oli kaiken kaikkiaan vuoden mittainen prosessi, jonka lopputulokseen Kaikkonen on erittäin tyytyväinen.
– Nyt on helpottunut olo, kun levy on viimeinkin ulkona. Paineet olivat aika kovat levynteon aikana, mutta nyt kun levyn on päästänyt pois omista käsistään niin helpotti kummasti, varsinkin, kun levy on saanut varsin mukavan vastaanoton muistelee äänitysprosessia Kaikkonen.

Kaikkonen on itse säveltänyt ja sanoittanut albumin kymmenestä biisistä puolet. Toisen puoliskon albumista on säveltänyt Erno Laitinen, joka myös tuotti levyn. Teksteistä vastaavat sanoittajagurut Ilkka Vainio ja Risto Asikainen.

Vol. 1 on täynnä elämänmyönteistä ja positiivista poprokkia suomeksi laulettuna.
– Halusin tuoda tähän suomalaiseen ankeuteen hieman lisää positiivisuutta musiikillani ja suomeksi sen takia, että tunteet on helpompi välittää täällä suomeksi kuin englanniksi linjaa Kaikkonen

Ilpo Kaikkonen esiintyi viime viikolla trubaduurina Autosalpan asiakasillassa

Singlet ”Kleinbus” ja ”Terveiset sinne taivaaseen” ovat keränneet mukavasti radioaikaa ja muutenkin Kaikkosen tulevaisuus muusikkona vaikuttaa hyvältä. Mies kiertää maata sekä Aurinkokunta-bändinsä kera että myös trubaduurina.
– Keikoilla on porukka ottanut minut vastaan tosi hyvin. Tietysti jengi tuntee nuo sinkkubiisit jo entuudestaan, mutta muukin materiaali on kerännyt kiitosta keikoilla. Biisit on tehty levylle niin, että ne voidaan helposti soittaa livenä samanlaisina versioina kertoo Kaikkonen.
Pääosa livekeikoista sisältää debyyttilevyn materiaalia, mutta silloin tällöin, varsinkin trubaduurikeikoilla, mukaan mahtuu myös joitakin cover-versioita.

Idols-kilpailu herättää Suomessa mielipiteitä suuntaan jos toiseenkin. Kaikkonen kertoo kuitenkin saaneensa kilpailusta sen mitä meni sieltä hakemaankin.
– En kadu sitä, että lähdin mukaan Idolsiin. Kilpailuun liittyy järjetön julkisuus ja sitä sieltä menin hakemaankin, koska helpompaa on ura aloittaa silloin, jos on jo valmiiksi suurelle yleisölle tuttu. Totta kai Idols voi olla myös painolasti, mutta olen huomannut tämän uuden albumin tiimoilta, että arvostustakin on alkanut tulemaan, kun on itse tehnyt puolet levyn biiseistä ja hakee selkeästi omankuuloistaan, persoonallista linjaa.

– Kaiken maailman kykykilpailuja on Suomen mittakaavassa tänä päivänä liikaa. Vaikka olisikin lahjakas laulaja, ei välttämättä enää pääse niin helposti esille. Musiikissa täytyy olla selkeä oma tyyli ja pitää omata suuri intohimo musiikin tekemiseen, jotta pääsee urallaan eteenpäin. Tästä vaikkapa hyvänä esimerkkinä persoonallinen Jesse Kaikuranta Voice of Finland-kilpailusta. Mies ei voittanut kisaa, mutta on tällä hetkellä kenties maamme suosituin uusi artisti persoonallisuutensa ansiosta kertoo Kaikkonen.

Pete Salomaa

AJANKOHTAISTA -arkisto

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011