Lähimetsät ja ympäristön viihtyvyys

Syyskuun ympäristöviikolla pohdittiin Lahden kansanopistolla kaupunkimetsien tarvetta. Mihin lähimetsiä tarvitaan? otsikoidussa seminaarissa tarkasteltiin taajama-asutusta ja viheralueita usean tutkijan sekä Lahden viheralueista vastaavien virkamiesten puheenvuoroissa. Arkipäivän,usean tunnin tilaisuus sai lähes 70 nuorta ja vähän vanhempaa osallistujaa mukaansa. Puhettta seminaarissa johti Lahden ympäristöpäällikkö Kari Porra. Tilaisuuden oli järjestänyt Työväen Sivistysliitto Lahden osasto.

Päivän aikana käsiteltiin metsien olemusta kuntataajamissa ja kaupungeissa. Kunnat, joilla on vielä mahdollisuus ottaa käyttöönsä niin sanottua neitseellisiä metsä- ja peltoalueita, voivat asemakaavoituksella säätää asuin- ja teollisuusalueitten läheisyyteen metsikköjä. Kasvavat metsäiset alueet muodostavat taajamiin hiilinieluja ilman puhdistamiseen ja nuorille ja vanhoille asukkaille parhaimmillaan rentoutumispaikkoja.

Suomen Luonnonsuojeluliitto ry:n (SSL) koulumetsäkoordinaattori Virpi Sahi ja tutkija Kaisa Hauru Helsingin yliopiston ympäristötieteiden laitokselta käsitteleviä molemmat alustuksissaan ihmisten liikkumista asuinympäristönsä viheralueilla ja metsissä. Sahi jopa havainnollisti retkeilyalueille kaatuneitten puiden runkojen poistamistavat kävelypoluilta. Mielenkiintoisesti hän esitti piirroksin, miten kaatuneilla puilla voidaan rajata runsaskulkuisilla, suojelluilla retkeilyalueilla polut ja pyörätiet, ja säästää muuta metsää vähemmän tallatuksi alueeksi.

Luonnonsuojeluviikon seminaarissa ”Mihin kaupunkimetsiä tarvitaan?” oli runsas kaupunkiluonnosta kiinnostunut osallistujajoukko. Vas. edessä seminaarin järjestäjän edustaja TSL:n Lahden opinto- ja ympäristösihteeri Esko Sutela.

SLL on viime keväänä lähettänyt päiväkodeille, kouluille ja toisen asteen oppilaitoksille kilpailutehtävävihkosen ”Tämä metsä on meille tärkeä”. Kilpailuun voivat oppilaat osallistua tietysti metsässä samoilemalla sekä tekemällä aiheesta kirjallisen, kuvallisen tai audiovisuaalisen, valokuvallisen työn. Tästä havaintoesimerkkinä oli seminaarissa hauska neljän opiskelijan laatima Peikkometsäopas, jonka esittäjät löytynevät Lahden yliopistokeskuksesta, Ympäristötieteen laitokselta.

Lähimetsien rentouttavaa vaikutusta ihmisten mielentilaan on Kaisa Hauru selvittänyt väitöskirjaansa varten. Ihmisten suhtautumista lähimetsissä liikkumiseen ja niiden rentouttavaa vaikutusta stressaantuneeseen henkilöön, on Haurun tutkimuksen eräs punainen lanka. Hän selvitti koehenkilöittensä kokemusta taajamametsissä liikkumiseen. Lyhyesti todettuna koehenkilöt, jotka ei pelänneet metsässä liikkumista, kokivat rentoutuvansa metsätiheikössä, mistä ei näkynyt taloja eikä tiellä kulkevia autoja.

Lahdesta kaupunginpuutarhuri Hannu Neuvonen ja uusi metsäpäällikkö Anna-Maaria Särkkä vastasivat osanottajalta tulleeseen kärjekkääseen kysymykseen Kivistönmäen vankkojen kuusten kaadosta usean hehtaarin alueelta. Kysyjä arveli, että eräänä syynä metsän tiuhaan harventamiseen saattoi olla joittenkin ei toivottujen henkilöiden leiriytyminen tiheään kuusikkoon. Kun puut kaadettiin, löysivät ”leiriytyjät” hyvät istuinjakkarat kannoista.
– Kyllä metsä siellä nopeasti kasvaa, lohdutti Neuvonen moittijaa.

Hannu Neuvosta huoletti uusien liikekeskusten hulevedet, jotka vaativat purkaukseensa suuria altaita. Tämä on pois ympäristön metsiköiltä ja ihmisten mahdollisesti käyttämistä virkistysalueista. Molemmat lahtelaiset totesivat vihertoimen nihkeät rahavarat, koska Lahdessa tehdyn sopimuksen mukaan metsät eivät ole talousmetsiä ja ne eivät saa tuottaa voittovaroja kaupungille. Metsänhoidollinen talousarvio on 100 000 euroa.
-Jos viheralueitten, puistojen ja metsien hoitoon jokainen kaupunkilainen rahastoisi kahvilassa joudun ja syödyn yhden kahviannoksen hinnan kerran vuodessa, niin sillä rahalla saadaan jo paljon aikaan alueitten kunnostustöissä, totesi Hannu Neuvonen.

Marja-Liisa Niuranen

Etelä-Lahti etsi kuntavaaliehdokkaita

Launeen omakotiyhdistys järjesti maanantai-iltana kuntavaalitentin Salinkallion koululla. Tenttiin oli lupautunut 11 kuntavaaliehdokasta seitsemästä eri puolueesta. Tilaisuutta oli seuraamassa puolisensataa kuulijaa, joiden joukossa nähtiin ja myös kuultiin muitakin vaaleissa ehdolla olevia henkilöitä.

SDP:stä paikalla olivat Marja-Liisa Niuranen ja Alettin Basboga, kokoomuksesta Juha-Pekka Forsman, vihreistä Onerva Vartiainen, keskustasta Jari Rissanen ja Kaarina Suhonen, vasemmistoliitosta Matti Kauppila, perussuomalaisista Toni Kaskela ja Raimo Kotala sekä Ilkka Merikukka ja Vesa Knuuttilakristillisistä.
Launeen omakotiyhdistyksen puheenjohtaja Marjo Liukkonen toimi tilaisuuden puheenjohtajana ottaen esiin kolme etelälahtelaisille tärkeää teemaa; VT 12 sijainti, kirjastojen palvelukonsepti ja koulujen lakkautukset, joista kaikista ehdokkaat pääsivät kertomaan omia näkemyksiään.

Aivan tilaisuuden aluksi ehdokkaat esittäytyivät ja kertoivat myös yleisesti vaaliteemoistaan. Ehdokkaiden vaaliteemoissa useimmiten vilahtelivat mm. terveydenhoitoasiat, nuorten syrjäytyminen sekä tietenkin kaupungin talouden huono tilanne, joka tulee vaikuttamaan päätöksentekoon tulevaisuudessa.

Ehdokkaat olivat yhtä mieltä siitä, että nyt on todella tarkkaan mietittävä sitä, mihin vähät rahat saadaan riittämään. Liikuttavan yksimielisiä ehdokkaat olivat myös siitä, että yksi merkittävä keino, tosin ikävä sellainen, parantaa Lahden taloutta olisi kunnallisveroprosentin nostaminen. Lisää verovaroja saataisiin myös, jos Lahti olisi tulevaisuudessa houkuttelevampi kaupunki lapsiperheille ja yrityksille.

VT 12 – Laune vai Renkomäki?

Ensimmäisenä käsittelyyn otettiin valtatie 12 kiistelty sijainti. Ehdokkaista peräti kymmenen oli Renkomäen linjauksen takana. Ainoastaan kristillisten Vesa Knuuttila uskalsi tunnustaa kannattavansa rohkeasti Launeen linjausta.

Onerva Vartiainen toi esiin sen tosiasian, että monisssa muissa Suomen tieprojekteissa on alettu hakemaan säästöjä ja halvempia ratkaisuja teiden rakentamiselle, johon liittyen Matti Kauppila kertoi liikenneviraston jo pyytäneen kaupunkia tekemään Vt 12-suunnitelmiin noin 30% säästöt.

– Säästöjä haettaneen poistamalla nykyisestä Launeen suunnitelmasta eritasoliittymiä, tunneleita ja suojauksia arveli Kauppila
– Liikennevirasto haluaa myös Lahden kaupungin osallistuvan entistä enemmän tien rakennuskustannuksiin, joka tullee tarkoittamaan sitä, että suunnitelman joistain osista on luovuttava ja pelkään pahoin, että silloin karsitaan suojauksista kertoi Kaarina Suhonen

VT 12 keskusteluun oli tarkoitus paneutua vielä illan lopuksi enemmänkin, mutta ikävä kyllä tilaisuuteen varattu aika loppui kesken, keskustelun rönsyiltyä ymmärrettävästi läpi illan

Kirjastojen palvelukonsepti

Kirjastojen palvelukonsepti aiheutti vilkasta keskustelua. Yleisön joukossa oltiin erittäin huolissaan lähikirjastojen tulevaisuudesta ja suunnitelmissa olevat ns. kirjastokioskit aiheuttivat äänekkäitäkin soraääniä yleisön joukosta. Kaikki ehdokkaat kuitenkin liputtivat lähikirjastojen säilyttämisen puolesta.
Vesa Knuuttila kertoi, ettei yhtään kirjastoa olla lakkauttamassa, vaan palvelukonseptin mukaan osa niistä muuttuisi palvelupisteiksi tai niitä yhdistettäisiin muihin palveluihin eli palvelut yritetään säilyttää tulevaisuudessa edes jonkintasoisina.

Yleisön joukossa ollut valtuutettu Pekka Järvinen (vas.) kertoi, että konseptissa on kyse suuntaviivoista, mitään sitovia päätöksiä ei ole vielä tehty.
Rainer Korhonen yleisön joukosta tiedusteli, voitaisiko Launeen ja Liipolan kirjastot yhdistää esim. vanhan K-Raudan tiloihin Launeenkadulle. Marja-Liisa Niuranen tiesi kertoa, että sellainenkin vaihtoehto on esissä ollut, mutta siitä on jo luovuttu tilanahtauden vuoksi.

Joka tapauksessa kirjastojen palvelukonsepti tulee ratkaistavaksi seuraavalle valtuustolle hyvinkin pian, joten yleisön huoli lähikirjastojen puolesta on hyvin ymmärrettävää.

Koulujen lakkautukset

Etelä-Lahdesta on viime vuosina lakkautettu useita kouluja. mm. Lähteen ja Saksalan ala-asteet ja Salinkallion lukio. Tulilinjalla seuraavaksi ovat Anttilanmäki ja Salinkallion yläaste.

Ehdokkaat olivat yksimielisiä siitä, että lukiot voivat sijaita kauempanakin keskustassa, mutta ala-asteiden pitäisi sijaita lapsiperheiden lähellä.
Onerva Vartiainen ihmetteli sitä, miksi Etelä-Lahdesta kouluja suljetaan samalla kun alueelle rakennetaan paljon lisää niin kerros- kuin omakotitalojakin.
– Myös Hennalan kasarmin alueen tulevaisuus mahdollisena asuinalueena tulisi ottaa huomioon huomautti Alettin Basboga.
– Koulujen lakkautussuunnitelmat tulisi tehdä paljon pitemmällä tähtäimellä kuin nyt tehdään. Väestön ikärakenteet muuttuvat alueilla muutaman vuosikymmenen sykleillä. Siellä missä 20 vuotta sitten asui paljon lapsiperheitä, asuukin nyt enimmäkseen eläkeläisiä ja toisinpäin. Tuntuu, että lakkauttamispäätöksiä tehdään vain nykyhetkeen tuijottaen ihmetteli Kaarina Suhonen

Yhteinen huolenaihe ehdokkaille oli luokkien ryhmäkokojen kasvaminen, kun kouluja yhdistetään. Liian suuret luokkakoot tulevat tulevaisuudessa lisäämään nuorten syrjäytymistä, joka olikin yhteinen huolenaihe läpi keskustelun.
– Se mikä koulutoimessa säästetään ryhmäkokoja kasvattamalla ja kouluja yhdistämällä, maksetaan monikertaisesti myöhemmin sosiaalipuolella tiivisti hienosti niin ehdokkaiden kuin yleisönkin ajatukset Rainer Korhonen.

Puheenaiheita olisi ollut varmasti paljon muitakin, mutta aika oli tällä kertaa rajattu. Kuntavaalit ovat ns. tavallisen ihmisen kannalta ne tärkeimmät vaalit. Ne vaalit, joissa päätetään miten kunta hoitaa jatkossa tärkeät palvelunsa asukkailleen ja mihin kunnan vähät varat käytetään. Sen tähden onkin tärkeää, että että Launeen omakotiyhdistys oli nähnyt vaivaa järjestääkseen alueen asukkaille tälläisen vaalitentin, jossa ehdokkaat ja yleisö pääsivät vuorovaikutuksessa keskustelemaan koko Lahden tulevaisuudesta sekä ottamaan kantaa meille etelälahtelaisille tärkeisiin kysymyksiin.

Petri Salomaa

Kesälomalta riemulomalle (?)

Kesälomat on nyt lomailtu. Itse vietin lomaani jokavuotiseen tapaani lempilomakohteessani Itellassa. Painoin hommia kuin kuka tahansa duunari; viisi päivää viikossa silkkaa raadantaa ja seuraavat kaksi päivää vieläkin rankempaa kaljoittelua ja krapulaa. Sellaista se elämä on sitten kun on aikuinen ja kyllästynyt kaikkeen. Rutinoitua ja helppoa. Masentavaa ja ennen kaikkea säälittävää.

Näin 23-vuotiaana aikuisuus ei ole vielä kovinkaan ajankohtainen aihe. Helpottuneena jätin kesätyöni ja kesäelämäni vanhempieni nurkissa taakseni ja palasin yliopistomaailmaan. Sehän on pelkkää huvittelua fyysiseen postinjakajan työhön verrattuna. Ei enää krapulanmakuisia maanantaiaamuherätyksiä, ei kiroilevaa peilikuvaa, joka yrittää peittää tummia juovia silmien alla. Ei hyviä huomenia kun saapuu sukat litimärkänä työpaikalle, ei enää tummuneita banaaneja ja liian-vähän-hilloa-pohjalla -jogurtteja, ei valittavia työkavereita, ei yhtään tyhmää vitsiä. Ei enää portaita, ei koiria, ei samoja vie laskut naapuriin-juttuja.

Vaasassa asuu opiskelijaminä. Tuon minän elämää kadehdin koko kesän. Liian helppoa, liian ihanaa. Elämäni täällä on huvipuisto.

Se on vuoristorata. Ensin mennään vauhdilla ylös ja sitten tullaankin jo aika helvetin äkkiä alas. Kuvittelin viime viikolla ennen ensimmäisenkään kurssin alkua, että tässä sitä nyt opiskellaan helposti hyvään elämään. Minuahan ei enää yhdessäkään rappukäytävässä nähdä (no, ehkä jossain, muttei jakamassa Seiskaa). Akateeminen minä hankkii ehkä professorin arvonimen tai ainakin pulskan palkkapussin. Ensimmäisellä luennolla olin unohtanut kaiken. Siis ihan totaalisen kaiken.

Se on kummitusjuna. Tajusin opiskelevani neljättä vuotta. Siis neljättä. Yksi, kaksi, kolme, monta. Se on ikuisuus. Neljä on jo aika paljon ihmiseltä, joka ei varmasti mene mihinkään saakelin yliopistoon. Kuvittelin yliopistoihin siististi pukeutuvia elitistinuoria, kirjaviisaita päällepäsmäreitä ja besserwissereitä. Ajatella, miten hölmöä. Sellaisia siellä onkin. On siellä toki ikiopiskelijoiksi itseään kutsuvia opintotuilla elelijöitä ja taiteilijasieluisia tulevia alkoholistejakin. En tunne kuuluvani mihinkään noista ryhmittymistä. Pelottavinta on se, että todennäköisesti kuulun.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena oli herätellä mietteitä siitä, kumpi elämäni on oikeastaan lomailua: kesätyö vai opiskelu. Tietty saman kaavan toistaminen päivittäin, jossa aivoilla ei juuri ole tehtäviä vai aivojen ylikuormittuminen erilaisista ahdistuksen aiheista, joita joku voisi kutsua haasteiksi? Vaihteeksi tavoitteet jäivät tälläkin kertaa saavuttamatta.

Tulokseen ei tultu, enkä herätellyt kuin korkeintaan nälän. Tärkeintä kuitenkin on, että kirjoittaessani tätä pääsin jälleen kerran luistamaan muista tehtävistä.

Elina Salomaa

Perunapellolle rakennettiin Asunto Oy Heikin rivitalot

Anttilanmäen ja Kittelän pientaloalueen välissä Heikinkadun eteläpuolella oli mustaa multaa ja perunamaa runsas 30 vuotta sitten. Rakentamattoman pellon omisti Lahden kaupunki, joka myi sen 28.4.1981 päivätyllä kauppakirjalla Rakennusliike Salpa Oy:lle Helsingistä. Alue oli ehkä kuulunut Iso – Saksalan tiloihin ja siirtyi Martti Saksalan, ” Saksalan maisterin” kuoltua kaupungille. Vuoden 1977 asemakaavassa vanhat Anttilanmäen kuin Kittelä alueet oli merkitty rivi- ja kerrostaloalueeksi.

Asunto Oy Heikin rivitalojen asukkaat Ruopankadulla viettivät elokuun viimeisenä perjantaina 30 vuotisjuhlaa syöden hyvin ja tanssien elävän musiikin orkesterin tahdittamana. Ensimmäiset tanssiaiset taloyhtiön väki tanssi yläautokatoksen kivimurskalla, nyt oli asfaltti alla. Illan aikana kuultiin emiritus rehtori Antti Keskivälin laatima historiikki taloyhtiön tapahtumista ja ympäristön historiasta. Juhlaväki laski, että 39 huoneiston haltijoista ”alkuperäisväestöä” on ainakin seitsemässä osakkeessa. Muutamat perheet ovat muuttaneet lähistölle omakotitaloihin, toiset muille paikkakunnille ja vanhemmista perustajajäsenistä muutamat uusiin avaruuksiin.

Heikin rivien pihamaa on kiva kohtaamispaikka, missä 30 -vuotisjuhlan kilpailut kiihkeimillään menossa elokuun viimeisenä perjantaina.

Taloyhtiön hallitus ja asukkaat pitävät yhtiön tilat kunnossa pääasiallisesti talkoovoimin. Lapsille on keskipihalla leikkitilaa ja Eskionpuiston vempeleet ovat kulman takana. Kävelytien takana on myös pallokenttä, mihin yhtiön ihmisetkin ovat ostaneet lentopalloverkkoja. Välillä on kesäiltoina lentopallon lätke kuulunut asukkaitten välisissä otteluissa. Pihatieltä on muutaman askeleen matka talvisin hiihtoladulle sekä pakkastalvina luistinradalle. Uutta vuotta on otettu yhteisvoimin vastaan kuumaa glögiö maistellen ja lapsille raketteja sytytellen. Harmittavaista on taloissa nykyisin asuvien ala-asteen oppilaitten tulevat koulumatkat, kun Anttilanmäen kouluun sivistyslautakunnan päätöksellä jätettiin vain 1-2 luokat ja esikoulu.

Heikin rivien rakentaminen alkoi, kun Lahden kaupunginvaltuusto tarkisti asemakaavoja 1981 – 83. Vanhat Anttilamäen- ja Kittelän pientaloalueet saivat jäädä, kun voimaan astui nykyinen asemakaava 1983. Rivitaloja ryhdyttiin 1980 – luvulla rakentamaan myös Nikkarinkadun varrelle. Asunto Oy Heikin rivitalot valmistuivat siinä vaiheessa, kun asemakaava astui virallisesti voimaan 1983. Yhtiö merkittiin kaupparekisteriin 4.6.1981.

Jo saman vuoden lokakuussa yhtiössä alusta lähtien asuneet Antti ja Pirkko Keskiväli ostivat A talosta 81,5 neliön kahden kerroksen asunto-osakkeet, heitä seurasivat Birgitta ja Aulis Suomalainen sekä Lea ja Mauri Anttinniemi. Aulis Suomalainen ryhtyi rakennusaikaisen hallituksen ja huoneistojen ostajien yhdysmieheksi. 81,5 neliön huoneiston hinta oli 235, 521 markkaa ja yhtiöllä oli lainaa 40,469 mk sekä oma tontti ja yhteensä vuoden 1983 lopulla 39 asuntoa. Niistä kuusi on neljä huonetta ja keittiö, 94,5 neliötä ja sisäpihalla yksikerroksiset talot 56 neliön suuruiset kaksi huonetta ja keittiö. Kaikissa asunnoissa on oma sauna ja kaukolämpö. Viereen valmistui Oppilastalo Oy:n talot puskuriksi Uudenmaankadun liikennemelulle.

Kun maa-alueen kauppa vahvistettiin Lahden kaupunginvaltuustossa, olivat etelälahtelaiset valtuutetut huolissaan rakentajaksi ilmoitetun Rakennusliike B & K Oy:n varallisuudesta. Lahdessa oli rakentajia mennyt konkurssiin, ja Heikin rivitalot olivat niin sanotun kovan rahan asunto – osakeyhtiö. Valtuustossa vaadittiin, että rakennusmiesten tulisi olla lahtelaisia, oltiinhan vasta toipumassa öljykriisin aiheuttamasta talouslamasta.

Taloyhtiö on 30 vuotta voinut hyvin, ainoastaan C-talossa syttynyt tulipalo syksyllä 1998 pakotti talon asukkaat muutamaksi kuukaudeksi evakkoon. Sen jännitysiltayön jälkeen on pientä kihelmöinti tuonut eräästä asunnosta karannut kookas käärme, mikä saatiin pelastuslaitoksen avulla omaan terraarioonsa. Asemantaustasta on pienteollisuus hävinnyt, mutta marketit ja erikoisliikkeet ovat Ruopankadun asukkaita lähellä. Piisamia ei enää ojissa näy, mutta pihajänikset vastaanottavat illan kulkijat.

Terveisin työryhmä Antti Keskiväli, Kari Mäkelä ja Marja-Liisa Niuranen

Kuntavaaliehdokkaat selvillä

Puolueiden armonaika kuntavaaliehdokkaiden löytämiseksi päättyi viime maanantaina. Lahdessa 59 valtuustopaikkaa tavoittelee kaikkiaan 354 ehdokasta, jotka edustavat 11 eri puoluetta. Lisäksi mukana on yksi valitsijayhdistys.

Täydet ehdokaslistat eli 88 ehdokasta saivat täyteen Lahden kaksi suurinta puoluetta eli SDP ja Kokoomus. Seuraavaksi suurimmat ehdokaslistat löytyvät Vasemmistoliitolta (38 ), Kristillisdemokraateilta (37), Perussuomalaisilta ( 32), Vihreiltä ( 31) ja Keskustalta (27).

Pienistä puolueista Suomen kommunistinen puolue sai kasaan viisi ehdokasta, Piraattipuolue kolme ja Itsenäisyyspuolue sekä Muutos 2011 kumpikin kaksi ehdokasta. Lisäksi listoilta löytyy Jarmo Lahtisen valitsijayhdistys.

Eniten ehdokasmääräänsä on lisännyt Perussuomalaiset, jolla on nyt ehdokkaita kaksinkertaisesti verrattuna edellisiin vaaleihin. Lukuisat kuntaliitokset ja kuntaliitossuunnitelmat ovat luultavasti olleet vaikuttamassa kansalaisten halukkuuteen lähteä ehdokkaaksi.

Lahdessa kaksitoista luopujaa – 5600 ääntä uusjakoon

Kuinka tahansa kuntavaaleissa lopulta käy, varmaa on se, että Lahdessa noin viidennes valtuustopaikoista vaihtuu.
Kokoomuksen ryhmässä luopujia on viisi, kun Tuija Nurmi, Leena Luhtanen, Ilkka Simolin, Pentti E. Rantanen ja Reijo Salminen luopuvat paikastaan.
Sosiaalidemokraateilla kato käy myös kokeneesta päästä, sillä Jouko Skinnari, Eila Jokinen ja Ulla Vaaraeivät asetu ehdolle.
Keskustan valtuustoryhmästä jättäytyvät pois Maija-Liisa Lindqvist ja Maarit Luukka.
Vihreillä neljästä valtuutetusta kaksi, Saara Vauramo ja Helena Louhelainen eivät asetu ehdolle.
Vasemmistoliitosta puolestaan kaikki muut nykyvaltuutetut ovat ehdolla paitsi Eino Vuori.
Perussuomalaisista ja kristillisdemokraateista kaikki nykyiset valtuuston jäsenet tavoittelevat uutta pestiä.
Kaikkiaan siis valtuustopaikastaan luopuu kaksitoista valtuutettua, jotka jättävät uusjakoon peräti 5600 ääntä.

Millä teemoilla puolueet ja ehdokkat sitten Lahdessa vaaleihin lähtevät?
Varmaa on, että erot ehdokkaiden välillä syntyvät meille lahtelaisille tärkeistä asioista, joita viime aikoina ovat olleet kunnan eri palvelut, kuntaliitokset, toriparkki, Teivaan hotellihanke, eteläinen ohitie, koulujen ja päiväkotien homeongelmat, vanhustenhoito, matkakeskus, Aleksin kävelykatu ja Hennalan tulevaisuus, joista varmasti kaikista tullaan kuulemaan monenlaisia mielipiteitä.

Onkin mielenkiintoista nähdä, mikä näistä edellä mainituista asioista saa suurimman mielenkiinnon ehdokkaiden puheissa vai nouseeko joku uusi kiistakapula vielä esiin ihan vaalien kynnyksellä. Lahden naapurikunnissa suurin asiakysymys lienee tulevat kuntaliitokset. Sen sijaan Lahdessa liitoskysymys ei herättäne niin suuria tunteita, vallitseehan Lahdessa jonkinlainen konsensus yli puoluerajojen liitoksien puolesta.

Lahden kunnallisvaltuuston nykyinen paikkajako:

Kokoomus            20
SDP                    19
Vasemmistoliitto     5
Vihreät                 4
Kristillisdemokraatit 4
Perussuomalaiset    4
Keskusta               3

Kuntavaalit sunnuntaina 28.10. –  Ennakkoäänestys 17.–23.10.

-Petri Salomaa-

Vuoden viihdejytky Lahdesta

Hair ihastutti ensi-illassa

Nerokas, säihkyvä ja viihteellinen kermakakku oli ladattu nuorella energialla ja melodisella rockilla, jossa tunnelmoitiin 1960 luvun rauhanaatteen ja Vietnamin sodan melskeissä rakkauden yleismaailmallisella tunnusmerkistöllä upeiden valolavasteiden ja näyttelijöiden mukana tuttujakin tutumpia laulujen kanssa auringon paistaessa jokaisen katsojan sisään lämpimästi kuin vanha konjakki.

Ennen esitystä epäilin Pyökärin näkemystä ja kykyä saada hippisukupolven sanoma nykynuorisolle ymmärrettäväksi, mutta onneksi epäilyni oli aiheeton. Esitys sykki useilla tasoilla ja tanssijat olivat todellisia ammattilaisia, jotka suorastaan heittäytyivät rooleihinsa ja antoivat PALAA! Hairin kasasivat kokoon kolme muskettisoturia Jerome Ragin, James Rado ja musiikin säveltänyt Galt Macdermot. Ensi esitys oli Public teatterissa 1967 ja musikaalia esitettiin Broadwaylla 1750 kertaa, josta se levisi kaikkialle maailmaan kuin tulipalo.

Suomen ensi-ilta oli Tampereella 1968, mutta minä kuulin se vasta vanhalla konserttisalilla Lahdessa 1971 Pop-teatterin vierailulla. Lahden esitys on ehdottomasti paras tulkinta, minkä olen Hairista nähnyt, edes 1979 tehty elokuva ei vedä vertoja Lahden ilmeikkäälle ja räiskyvälle tuotokselle. Lahden esitys oli täynnä nyansseja ja herkkupaloja niin paljon, että nauru ja oivallus tulivat usein myöhässä; onneksi olemme Hämeessä.

Jussi palkinnon saavat nyt itseoikeutetusti lavastaja Kari Junnikkala ja puvustaja Anu Pirilä. Molemmat ylsivät sellaisiin sfääreihin, joita näkee maailmallakin harvoin; jos sielläkään. Luurangot tanssivat psykedeelisessä unessa sellaisella mielikuvituksen voimalla Amerikan historian läpi, että moista osaamista kannattaisi tulla tänne Lahteen vakoilemaan. Katsokaa nyt tekin, kuinka hurmoksellista tuotetta voi jatkojalostaa draaman keinoin täysin lavastukseen ja pukeutumiseen nojaten!

Mutta on syytä kysyä, vyöryikö ja välittyikö 60-luvun sanoma täysin kaikille nuorille katsojille oikein. Tukan sanoma tavoitti silloin käytännössä koko pallon: vapaus, rauha, rakkaus, huumeet ja sodan vastustaminen Vietnamissa. Nyt eletään kasvokirjojen, twitterin ja iPadin aikaa. Juttu silti säkenöi. Pyökärin tapa napata musikaaleihinsa joku aikalaisnäkemys on fiksu. Hector pistää parastaan kaikissa rooleissa, joita hän esittää. Erityisen ansiokas hän oli antropologi Margaret Meedinä, toisaalta myös veteraani oli uskottava. Kuvitelkaa, Bush nuorempi pilkkasi ja livahti sodasta isukkinsa avulla.

Musiikki on sitä taattua ”kamaa”, joka kolahtaa vuosikymmenien takaakin hienosti. Tästä pitävät huolen osaava kahdeksanmiehinen orkesteri Antti Vauramon johdolla. Luulisi, että 38 kappaletta putkeen vedettynä saisi otteen kirpoamaan, mutta kappas kummaa! Meno jatkui yhtä riehakkaana koko ajan. Erityisen kiitoksen laulutulkinnoistaan ansaitsevat Timo Välisaari Claude Bukowskina. Näin hienovireitteistä tulkintaa kuulee harvoin. Myös Maija Rissanen ja Elsa Sainio pistivät kaikkensa peliin ja nousivat sfääreihin tulkinnoissaan.

Vaikka korvatulppia jaettiin katsojille, ei musiikin volyymi juurikaan häirinnyt minua. Ylimääräisen kiitoksen ansaitsevat Lahden musiikkiteatterin opiskelijat. Heitä ilman esitys olisi saattanut jäädä pliisuksi.

Koko Juhani-näyttämön tekniikka oli valjastettu palvelemaan yleisöä. Nyt ei kustannuksissa kurailtu, vaan koko teatterin resurssit hyödynnettiin tavalla, joka on varsin poikkeuksellista missä tahansa ammattiteatterissa. Tässä ei raha mennyt hukkaan, kuten toriparkissa. Vai mitä, ensimmäisen kerran neljään vuoteen teatterissa käynyt kaupungin hallituksen jäsen Jari Hartman?

Juhani Melanen

Nikkilän omakotiyhdistys 60-vuotta

Viime sunnuntaina Nikkilän omakotiyhdistys järjesti 60-vuotisen taipaleensa kunniaksi kahvi- ja kakkutarjoilun kahvila Vienossa Aukeankadulla. Erikseen kutsuvieraille järjestetyssä kahvittelutilaisuudessa onnittelemassa kävivät mm. naapuriomakotiyhdistykset Patoseudulta ja Launeelta. Hieman myöhemmin ovet avattiin myös muille ja paikalla kävikin mukavasti väkeä. Loppuiltapäivä sujuikin leppoisan jutustelun ja muisteluiden merkeissä.

Nikkilän virstanpylväitä

Nikkilän asutusalueen rakentaminen alkoi jo vuonna 1947, jolloin alueelle perustettiin 75 asuntoviljelystilaa. Varsinaisesti teiden ja katujen rakentaminen aloitettiin vuonna 1948. Taloja rakennettiin pääasiassa pyhäisin illalla ja yöllä, sillä päivisin oltiin ansiotyössä.Tontit olivat aluksi isoja, sillä koko vaihteli 0,5:n ja 2,5 hehtaarin välillä.
Silloisten määräysten mukaisesti perustukset kaivettiin (käsin tietenkin) 2,5 metrin syvyyteen, joka teki kellareista kaivoja, joita tyhjennettiin yötä päivää. Viemäreitä ei silloin vielä ollut.

Nikkilän omakotiyhdistyksen puheenjohtaja Eino Haapala onnittelukukkien keskellä

Linja-auto liikenne alueelle alkoi vuonna 1952. Keväisin ja syksyisin auto kulki kuin laiva saviliejussa, eikä sitä voinut pysäyttää joka paikkaan, sillä se olisi vajonnut liejuun.

Nikkilän omakotiyhdistyksen perustava kokous pidettiin Onni Tossavaisella 6.4.1952. Tossavainen oli myös yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja.
Ensimmäinen yhdistyksen toimintakohde oli alueen tiestön rakentaminen ja parantaminen. Soraa teiden rakentamiseen hommattiin 187 kuorma-autollista ja työ tehtiin talkoilla, sillä vasta 60-luvulla kaupunki otti teiden teon ja ylläpidon haltuunsa.
Kauan odotettu kauppa alueelle saatiin vasta vuonna 1963 ( nykyinen seurakuntakoti)

Tänä päivänä omakotiyhdistyksen rooli Nikkilässä on pienentynyt alkuajoista, mikä on tietysti ymmärrettävää, kun alue on ns. valmis. Omakotiyhdistys toivottaakin kaikki aktiiviset oman asuinalueensa asioista kiinnostuneet ihmiset mukaan omakotiyhdistystoimintaan. Tällä hetkellä Nikkilän omakotiyhdistykseen kuuluu noin 200 jäsenperhettä.
– Hiihtokilpailut järjestetään varmasti joka vuosi, vaikka muuten olisi hieman hiljaisempaa lupaa nykyinen puheenjohtaja Eino Haapala hymyillen.

Petri Salomaa

Posti muutti kauppakeskus Valoon

Tämän viikon maanantaina avasi ovensa kauppakeskus Valossa (Saksalankatu 4) uusi posti , jossa Lahden pääpostin (15100 Lahti) ja Launeen postin (15500 Lahti) palvelut on yhdistetty. Uusi posti palvelee asiakkaitaan maanantaista perjantaihin klo 8-19.

– Koska tässä on yhdistetty kaksi hyvin vilkasta postikonttoria, odottelemme tänne noin 400-500 asiakasta per päivä kertoo myyntiesimies Helena Tuominen.
Yhtenä uuden postin valteista Tuominen mainitsee kaupungin myöhäisimmän lähetysten jättöajan, sillä klo 18 mennessä jätetyt lähetykset ehtivät vielä saman päivän kuljetuksiin.

Uusi uljas postikonttori sijaitsee entisen Luhdan outlet-myymälän tiloissa kauppakeskus Valossa

Myös useamman eri postinumeron postilokerot löytyvät nyt saman katon alta. ( LH 10, LH 11, LH 14, LH 15, LH 50 ja LH 80)
Samassa rysäyksessä saman katon alle muuttivat myös postinjakajat. Kaiken kaikkiaan jakelun puolella on 30 reittiä, joten Luhdan vanha outlet-myymälä on jatkossakin täydessä käytössä tiloiltaan.

Uusi posti on ollut auki vasta muutaman päivän, mutta myyntiesimies Tuomisen mukaan asiakkaiden palaute on ollut pääosin positiivista, onhan uudessa paikassa mm. huomattavasti paremmat pysäköintimahdollisuudet kuin Mannerheimintiellä.

Posti tuo varmasti mukanaan uudenlaista vipinää ja uutta asiakaskuntaa koko kauppakeskus Valolle, joka on tähän asti jäänyt ehkä hieman muiden uusien kauppakeskuksien varjoon.

Petri Salomaa

Saksalan syystapahtuma

Saksalan syystapahtuma sunnuntaina 2.9.12 onnistui, vaikka aamulla sade vähän pelottelikin järjestäjiä. Kuuden eri yhdistyksen välinen mölkkyturnaus pääsi hyvään alkuun. Turnaussarja jatkuu Loviisan pässin leikkikentällä torstaina 6.9. klo 17, Lahden satamassa maanantaina 10.9. klo 17, Kerintie 2:n pihalla torstaina 13.9. klo 17 ja Apilakatu 6:n pihalla torstaina 20.9. klo 17.

Liipolan ja Saksalan pelaajat samassa potretissa.

Saksalan tarjoilut saivat kiitosta. Tarjosimmehan kaikille tapahtumaan osallistuville maksuttomat kahvit, teet tai mehut lisukkeineen. Saksalan Siwa lahjoitti meille kahvipaketin. Käytämmehän omaa lähikauppaamme ostospaikkanamme.

Toinen, jo perinteeksi muodostunut mölkkyturnaus Liipolan Lähiöseuran ja Saksala-Seuran välillä järjestettiin samassa tapahtumassa. Molemmat saivat kokoon kolme joukkuetta. Kiertopalkintoa kaksi vuotta hallinnut Saksala-Seura joutui tunnustamaan tappionsa hyvin harjoitelleille liipolalaisille. Kiertopalkinto saanee arvoisensa paikan Liipolan asukastuvassa.

Tänä vuonna kukaan ei uskaltautunut kirpputorimyyjäksi. Aamullahan vielä satoi. Maija-Liisan ja Sannan myymät arvat kävivät kuitenkin hyvin kaupaksi. Samoin kaikki grillimakkarat myytiin.

Tapahtuma elää ihmisten mukana muuttuen. Kuitenkin tämä syystapahtuma on yksi perinteisimpiä toimintamuotoja, joita pian nelikymppinen asukasyhdistyksemme on järjestänyt. Kun sää alkusyksyllä voi olla miltei mitä tahansa, on meillä useimmiten ollut uskomaton tuuri myös sään suhteen. Näin kävi myös tänä vuonna. Iloisin mielin jäimme odottamaan seuraavia, mukavia asukkaiden kokoontumisia!

Vuokko Kautto

Perheet valtasivat Toimarin!

Sunnuntaina 2.9. vietettiin Patoseudun Toimintakeskuksessa riemukas perhetapahtuma. Ohjelma oli tosiaan rakennettu perhekeskeiseksi. Muksujen ja murkkujen suosikiksi nousivat Sylvia-kodin hepat, Nella ja Vili. Turvallisen ja asiantuntevan ajelun takasivat reippaat hevosharrastajat Mila ja Erika.

Ei kyläjuhlia ilman VPK:ta. Paikalle oli saapunut Renkomäen vapaapalokunnan miehistöä ja hulppea ns. palo-auto. VPK:n omahankintana suoraan tehtaalta ostettu ”punakone” oli suuren mielenkiinnon kohde. Renkomäen ”pelastuslaitos” on varustanut kulkupelin ensiluokkaisella välineistöllä. Hatun noston arvoinen suoritus talkoovoimin!

Keskusteluissa tuli esiin nuorisoa aktivoiva harrastemahdollisuus. Patoseudun Toimintakeskus pyrkii yhteistyössä Renkomäen VPK:n kanssa järjestämään kursseja nuorille asiasta kiinnostuneille. Asiasta tiedotetaan sitten syksymmällä.

Komeiden palomiesten välissä on kiva poseerata

Tapahtumaan liittyi myös Tarja Kallion eläkkeelle läksiäiset. Kolme vuosikymmentä palvellut lasten rakas hoitotäti kukitettiin ja viirien kera nuorekas Riitta vapautettiin vapaaherrattareksi 1.10.-12 alkaen.
Pastori Riitta Särkiön toimekas ja läheinen olemus puheineen ja kitaraesityksineen loi lämminhenkiseen tilaisuuteen oman iloisen tunnelman.

Ei päivää ilman kauppaa, on tarkeä periaate yhdistystoiminnassa. Makkaran paiston, kirpparin ja tuotto oli tervetullut lisä vaikkapa tulostuspaperien hankkimiseen Toimarille. Kirpputorilla on vieläkin myynnissä tuotteitta astioista Aku Ankan vuosikertakansioihin.

Suurelta osin talkoilla toimiva Toimari on Launeen Seurakunnan ja Patoseudun kannatusyhdistyksen ylläpitämä kohtaamispaikka. Perhetapahtuman mahdollistivat pääosin Toimintakeskuksen puuharyhmä: Ulla Järvinen, Anja Niemitalo, Päivi Laaksonen,
Tuomo Torkkel, Arto Hamina
 ja lauluesityksistä vastasi trubaduuri Heikki Eskelinen ja Anja Niemitalo.

Joku nimi merkittävä nimi saattoi aputoimittajalta mainitsematta, mutta lukijahan nämä aputoimittajat tuntee.
Osoite on kuitenkin olennainen tieto, kun haluat mutkatonta toimintaa arkeen:
Puotikatu 7 15700 Lahti P 044 251 4796
sähköposti: patoseudun.toimintakeskus@hotmail.com
Kotisivut: www.toimari.suntuubi.com

Matti Hirvonen

AJANKOHTAISTA -arkisto

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011