Kesälukemiseksi Kaari Utrion viimeisin

Kirjailija Kaari Utrio Somerolta on ilahduttanut ja ehkä joitakin kirjallisuuden harrastajia myös vihastuttanut vuodesta 1968 alkaen historiallisilla romaaneillaan. Hän on nostanut kirjoissaan esiin naisten ja lasten aseman niin aatelisperheitten kuin köyhälistön piireissä. Tunnetuin tätä aihepiiriä käsittelevä tietokirjallisuuteen kuuluva Utrion teos on 1984 ilmestynyt Eevan tyttäret. Viime vuonna hän sai aihepiirin käsittelystä teoksissaan WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinnon.

Tulevan heinäkuun lopulla 70 vuotta täyttävän Kaari Utrion viimeisin romaani on viime vuonna ilmestynyt Oppinut neiti, joka on ensimmäinen Linnilä -Utrio perheen oman Amanita-tuotantoyhtiön julkaisu. Kirjailijan aikaisemman runsaan tuotannon on julkaissut Kustannusosakeyhtiö Tammi. Oppinut neiti-romaanin alku on räväkkä. Neiti Sofia Malm kierähtää suomalaisen aatelisherran vahingossa töytäisemänä pietarilaisen talon portaita alas olkihattu keikahtaen. Ylväs kreivi Hackfelt ei juuri anteeksipyyntöjä latele, mutta romaanin juoni yhyttää heidät ankarissa oloissa Porojärven pappilassa seuraavana talvena 1800-luvun ensi vuosikymmenillä aina kirjan viime sivuille saakka.

Kirjailija on kertonut viime talven kirjaa käsittelevissä haastatteluissa, että hän ei ole Lapissa itse elänyt. Utrio toteaakin käyttäneensä Lapin tapahtumien taustoittajana lähdekirjallisuutta, mitä on saatavilla sekä eurooppalaisten että suomalaisten 1700-1800- luvulta matkailijoiden kirjoittamina kansankulttuurin kuvauksina.

Kirjailija Kaari Utrio Someron Somerniemeltä

Oppinut neiti käsittelee nuoren, varattoman naisen asemaa Pietarissa, Lapin tunturien katveessa Porojärven ja Vantaanjoen varrella Uudellamaalla, Palmcronan köyhtyneessä kartanossa. Romaanin päähenkilö, orpo säätyläis- ja aatelisneiti Sofia Malm on saanut opettajan koulutuksen Smolnan naisopistossa. Hänet on hyväksytty tsaarittaren hovissa. Sofia – neidin vuoden palkka on kuusisataa paperiruplaa vanhan ruhtinatar Natalia Feodorovna Dobrikosuskaja-Orlovan kamarineitinä ja tämän sukulaistyttöjen opettajana. Palkkaan kuuluu lisäksi oma huone ja polttopuut. Se on kuin ranskalaisen miehen palkka hovissa! Kirjan sivulta löytyvät muutkin mitat nykyaikaisiin mittoihin muutettuina.

Työn kuvaan kuuluu lisäksi vanhan ruhtinattaren omaisuuden varjeleminen huijaripapilta. Näitä huijareita liikkui muuallakin kuin keisarillisessa perheessä myöhemmin. Suomessa, kirjan Kortejoella, toisen päähenkilön kreivi Kristian Hackfeltin kotikartanossa Silvassa kävi puolestaan Sofia-neidin täti ruustinna Anna Piehlman taistelua leskiarmo Catharinan varoista miehensä seurakunnan hyväksi. Kylän kuvauksessa vilahtaa myös luterilaisuuden kiistat kirkko ja pietismi.

Utrion kuvaus on jälleen kulttuurihistoriallisesti tarkkaa. Aatelissukujen kilpailu toisiinsa nähden, säädyn vaatimien kulissien ylläpito, itkettää ja naurattaa nykyajan ihmistä. Aatelisherrat sortuvat tekemään huonoja sijoituksia alkavilla kaupan ja teollisuuden osakemarkkinoilla tai pelaavat perheensä rahat ja kiinteistöt. Tämän saavat yllätyksekseen kokea myös venäläisen ruhtinassuvun kasvatit testamenttisaataviaan hartaasti odottavina perillisinä.

Takana välkkyvästä Palmcronan kartanon konkurssista huolimatta nuorten naisten naittaminen korkeampaan hierarkiaan saa nykyajan saa lukijan mielestä surkuhupaisia piirteitä. Eräässä lausahduksessa todetaankin, että venäläiseen ja jo aiemmin ruotsalaisen aateliston hyväksyttyihin tapoihin kuului velkaantuminen. 1800-luvulla virka-aateliston piireissä eräs nuori nainen arveli olevan järkevämpää naida varakas porvari kuin köyhä aatelisperheen poika. Mutta myös aatelittoman virkamiehen kannatti hankkiutua aatelisperheen vävyksi, sillä vaimon sukutausta takasi toiveissa olevan korkean virkamiesaseman.

Kaari Utrio käyttää kokeneena kirjailijana nasevia vuorosanoja, mutta enemmän arvoa annan lukijana kirjailijan ihmisille asetettujen käyttäytymisen ja hierarkian kuvaukselle. Samoin hänen kuvauksensa ihmisten pukeutumisesta, luo lukijan eteen henkilöiden vaatetuksen aina kenkien asentoa ja kävelytyyliä myöden puhumattakaan pönäkkyyttä edustavista henkilöhahmoista. Olen odottanut, että teattereitten dramaturgeista joku tarttuisi Utrion teksteihin ja tekisi kunnon näytelmän. Tapahtumat esimerkiksi Oppineessa neidissä löytävät vastakaikua meidänkin ajassamme.

Marja-Liisa Niuranen

AJANKOHTAISTA -arkisto

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011