Vincent River, murhattu poika Lontoossa

Kaupunginteatterin Eero-näyttämölle on teatterinjohtaja Maarit Pyökäri antanut tilaa vierailijoille. Maaliskuussa Eerolle palaa jo syksyllä ensi-iltansa saanut nuoren polven englantilaisen kirjailija ja elokuvaohjaaja Philip Ridleyn Vincent River-draama.

Philip Ridleyn rajun Vincent River näytelmän maailman ensi-ilta oli 2010 Berliinissä. Suomessa sen tekijöihin kuuluvat Vapaa Teatteri, Teatteri Korjaamo, Tampereen työväenteatteri ja Turun kaupunginteatteri, missä jokaisessa ovat näytökset syys- tai kevätkaudella. Käsikirjoituksen on suomentanut Sami Parkkinen. Se on kahden näyttelijän Tiina Wecksrömin, Anita ,tapetun Vincentin keski-ikäinen äiti ja kaveri Jamie, Markku Riutun näytelmä.
Ohjaaja ja lavastaja Mikko Roiha on tehnyt Eerolle eleettömän tason, kuin nyrkkeilykehän missä on pöytä, tuoli ja taisipa olla matkalaukkukin. Sami Silénin ja Mika Meskasen äänisuunnittelu ja videotekniikka valokuvineen muodostivat karsitulle lavastukselle kertovan taustan. Pukusuunnittelija Taina Sivonen ei ollut kahden näyttelijän arkiseen vaatetukseen turhia euroja sijoittanut. Kun näyttämö on karsittu, katsoja keskittyy ainoastaan näyttelijöiden vuorosanoihin ja elekieleen.

Vincent River näytelmän äiti, Anita Tiina Wecktröm ja murhatun kaveri Jamie, Markku Riuttu .

Poika Vincent on raa´alla tavalla tapettu työläiskaupungin talorohjon rauniolle, missä miesten on tapana käydä vetensä heittämässä. Tapetun äiti Anita ja kaveri Jamie kohtaavat. Heidän välillään käydään rankka keskustelu ja kuulustelu siitä, mitä on tapahtunut. Tiina Weckströmin rooli äitinä on rakennettu suurelle järkytykselle, mistä ei ulospäin näy kuin jäykkä ulkokuori, kunnes kuori murtuu. Jamiena Riuttu tekee elämänsä roolin. Hän on välttelevä, kaipaava, lohdutusta omaan tuskaansa anova ja tuskassaan räjähtelevä nuori, elämänsä järkytyksen kokenut.

Pojilla oli ollut suhde ja Jamie syyttää itseään Vincentin kuolemasta. Ihmiset, nuoret tai vanhat ovat arvaamattomia kohdatessaan heistä erottuvan ihmisen. Toisilleen tuntemattomat nuoret miehet pyytävät tupakkaa ja tulta Vincentiltä. Syntyy poikarakkautta tunteva hajuaistimus ja viha, jonka seuraukset johtavat hautausmaalle. Näytelmä on realistinen. Se murhenäytelmä voi tapahtua meidän ajassamme, missä tahansa Lahdessa, Helsingissä, Berliinissä tai Lontoossa.

Marja-Liisa Niuranen

AJANKOHTAISTA -arkisto

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011