Kivisen Kotimaa@taakse.jai hämmentää

Miko Kivisen ( ei siis Mikko Kivinen!) traaginen kreisikomedia naurattaa ja toisaalta ei naurata. Ensimmäinen näytös tuo Kivisen tekstin esille hyvinkin humoristisessa sävyssä, kun taas toinen näytös on hyvin tummanpuhuva ja jopa synkkä. Nimenomaan tuo näytöksien vastakohtaisuus hämmentää pientä teatterikävijää. Luultavasti Kivinen on halunut tuoda esiin ristiriidan onnentavoittelun ja elämän realiteettien välillä. Näytelmän peruskysymys ”Jos pystyisi täydellisesti hallitsemaan tunteitaan, olisiko ihminen onnellisempi?” tulee kyllä hyvin esille. Kukapa ei haluaisi olla onnellinen? Toisaalta onko ihminen tarkoitettu olemaan koko ajan onnellinen?

Kuvassa ei ole viimeinen ehtoollinen vaan näytelmän näyttelijäkaarti alkuasetelmissa.
vas. Tapani Kalliomäki, Lumikki Kouki, Elsa Saisio, Mika Piispa, Anna Pitkämäki, Jari-Pekka Rautiainen, Liisa Loponen, Jori Halttunen

Lähitulevaisuuteen sijoitettu näytelmä kertoo biotekniikan professori Mikaelista (Tapani Kalliomäki), joka on juuri lanseeraamassa markkinoille sirun, jonka avulla ihminen voi valita, mitä haluaa tuntea. Suurin osa näytelmän hahmoista on elämässään onneton ja välittää lähinnä omasta onnestaan, elämä kun on mennyt pieleen itse kultakin. Muiden ongelmat eivät kiinnosta, joten ifeel (eräänläinen jatkumo iphonelle) olisi oiva ratkaisu, kunhan laite vain toimisi kunnolla. Aivoihin sijoitettavaaan siruun voi ladata itselleen tunteita, joita voi sitten kännykällä hallita. Ainakin siihen asti, kunnes Fatal error tulee…

Kivinen on löytänyt näytelmäänsä hyvin tämän ajan hengen, sillä näytelmässä ei 99,78%:n onni riitä, vaan irti on saatava vähintään 110 %. Aika tuttua tänä päivänä, kun mikään ei tunnu riittävän ja yleisesti puhutaankin juuri vähintään 110 % suorituksesta. Näytelmän loppu on selvä viittaus Paasilinnan Jäniksen vuoteen ja muutenkin jänikset ( =koekaniinit) ovat näytelmässä tärkeässä roolissa, vaikka jänisten ilmestyminen ensi kertaa isolle screenille hämmensikin allekirjoittaneen mieltä.

Roolisuorituksista jäivät parhaiten mieleen pääosan esittäjä Kalliomäen lisäksi professori Mikaelin vaimoa esittävä Anna Pitkämäki, jonka näyttelemisessä oli sopivaa raivoa. Myös ongelmanuorta Jonnaa esittävä Elsa Saisio oli sisäistänyt roolinsa hyvin ja medianomi Timoa esittävä Mika Piispa teki roolistaan juuri sopivan nyhverön medianomiksi (mikä se on…?). Liekö saanut rooliinsa vinkkejä Benny Hill showsta, sillä sen verran paljon ulkoinen habitus muistutti kyseistä edesmennyttä brittiveijaria baskeri päässään. Muutkin roolit oli jaettu osaaville näyttelijöille, joita Lahden kaupunginteatterissa tuntuu tänä päivänä löytyvän pilvinpimein. Toisaalta teksti jätti loput näyttelijät lähinnä statistin rooliin, kun päähuomion veivät Kalliomäki ja Pitkämäki.
Ohjaaja Samuli Reunanen oli ottanut käyttöönsä kohtalaisen paljon videotekniikka, joka tuntuu olevan tällä hetkellä in teatteripiireissä. Muutenkin lavastus oli onnistunut kaikessa karuudessaan.
Vaikka kyseessä onkin ns.traaginen kreisikomedia, niin kovin kepeästä komediasta ei ole kyse. Kepeähkön pinnan alta löytyi lopuksi mielenkiintoinen näytelmä, jonka sanoma mietitytti vielä seuraavana päivänäkin ja sehän ei ole lainkaan huono asia.

Petri Salomaa

AJANKOHTAISTA -arkisto

maaliskuu 2024

helmikuu 2024

tammikuu 2024

joulukuu 2023

marraskuu 2023

lokakuu 2023

syyskuu 2023

elokuu 2023

kesäkuu 2023

toukokuu 2023

huhtikuu 2023

maaliskuu 2023

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011