Ostoskadulla yhteiset synttärit

Kesällä siitä jo puhuttiin silloin tällöin. Syksyä kohti tultaessa hiukan useammin. Viime viikon sunnuntain (9.10.) puheet konkretisoituivat: Liipolassa Ostoskadun kaksi taloa, 14 ja 24 viettivät yhteisiä 40-vuotisjuhliaan seurakuntakeskuksessa. Juhlan aikaan saamisesta on syytä kiittää erityisesti näiden asunto-osakeyhtiöiden hallitusten puheenjohtajia, Jukka Alataloa ja Seppo Niukkasta

Väkeä saapui yllättävän paljon. Ja mikäpä oli saapuessa, aika lailla hyvin naapuritalojen asukkaat toisensa tuntevat ainakin ulkonäöltä, se antaa jo mahdollisuuden tervehtimiseen kun tullaan vastakkain kadulla tai jopa hetkelliseen juttutuokioon. Turhaa ovat puheet siitä, ettei kerrostaloalueilla tutustuttaisi.

Talojen hallitusten puheenjohtajat kantoivat ison vastuun juhlien onnistumisesta. Rauhallisesti he roolinsa ottivat. Vasemmalla Jukka Alatalo Ostosk. 14:sta ja oikealla Seppo Niukkanen Ostosk. 24:sta.

Juhlapuheessaan Seppo Niukkanen pohti hauskasti, miten yhdenkin talon historian voi sijoittaa aikajanalle. Jos nämä kaksi taloa olisi rakennettu 40 vuotta aiemmin, olisi vastassa ollut sotavuodet ja niistä toipuminen. Kun ne rakennettiin 1970-1971, elettiin rauhan aikaa. 70-luvulla Lotto tuli Suomeen, se on nyt näitten talojen ikäinen. Parkkipirkot aloittivat 70-luvun alussa kolmessa suuressa kaupungissa: Helsingissä, Espoossa ja Lahdessa. Saman vuosikymmenen alussa syntyi tuleva jalkapallotähti Jari Litmanen.

Entäpä nyt? Taas uhkaa lama, mutta Litti pelaa edelleen. Entäs 40 vuoden kuluttua, pohti Niukkanen ja totesi, että hänen nyt 10-vuotias kuopuksensa on silloin 50-vuotias.

Talo on monessa suhteessa kuin ihminen: iän myötä se tarvitsee jos jonkinlaista remppaa. Niitä on ollut näillä juhlivilla rakennuksilla aika mittavasti. On ollut putki-, julkisivu-, hissi- ja ikkunaremontteja. Molemmissa asuntoyhtiöissä on haluttu pitää huolta rakennusten kunnosta asukkaitten eduksi.

Kaikilla oli tosi hauskaa, kun Aune Heino esitti riemastuttava runon ikääntymisen ongelmista. ”On se niin kauheaa, kun peilitkin näyttävät väärin.” Eila Jokisen lyhyt katsaus Liipolan alueen rakentumiseen ja historiaan kirvoitti muistoja pöytien ääressä istuvilta. Ennen ruokailua ehdittiin jutella vaikka mitä.

Kiertelin kyselemässä juhlaväeltä, millaisena he kokevat tämän meidän Liipolamme, mikä täällä on parasta. Luonto, loistavat lenkkimaastot, hyvä joukkoliikenne, koulut, päiväkodit, kirjasto, kauppojen läheisyys… Kiittämisen aihetta on.

 

Eila Jokinen

AJANKOHTAISTA -arkisto

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011