Jossain mättää

”Pane leipään puolet petäjäistä” opasti Saarijärven Paavo vaimoaan, kun halla oli vienyt naapurin viljan. ”Petäjäinen” oli männyn jälsi- ja nilakerroksesta valmistettua jauhoa, katovuosien hätäravintoa, jota käytettiin leipäjauhon jatkeena. Pettuleipä merkitsi viljasadon menetystä, köyhyyttä, nälkää.

Nykyisin pettujauhoja markkinoidaan terveystuotteena. Ja terveystuotteethan, kuten uskotaan, merkitsevät meille hyvää elämää. Ne ovat yleensä hinnakkaita ja kertovat siten myös käyttäjiensä ainakin kohtuullisen hyvästä toimeentulosta. Niin aika muuttaa käsityksiä ja arvostuksia.
Pula-aikoina, mm. viime sotiemme aikaan, leipä merkitsi perusravintoa. Lihasta, maidosta, voista oli pulaa, mutta leipää sentään saatiin. Ei tarvittu pettujauhoja. Kaikkeen oli oltava elintarvikekortit, mutta vielä sotien jälkeenkin vanhempieni ikäluokka – aikuisina sodan kestänyt – muisti mainita erityisesti leipäkorttien tärkeyden.

Leipäjonot kauppojen edessä olivat tavallinen näky. Niissä jonottivat niin naiset kuin lapset. Muistan, miten minäkin äidin takin helmasta kiinni pitäen seisoin lappeenrantalaisten kauppojen ovilla aamuvarhaisesta. Kylmä oli ja palelsi. Sana oli kulkenut, että liikkeeseen olisi ehkä tulossa joko leipää taikka jauhoja. Jonottajia riitti, myytävää sen sijaan ei aina riittänyt kaikille tarvitsijoille. Ilman jääneitten kiukku purkautui äänekkäänä motkotuksena.

Uusi Suomi uutisoi 7.4. -11, että kirkon diakonia-avun leipäjonoista haki viime vuonna, Kirkon tiedotuskeskuksen mukaan, ruokaa 666 000 ihmistä. Avustuksen hakijoitten määrä on viime vuosina ollut nousussa. Ruoka-apua antavat myös Pelastusarmeija, erilaiset työttömien järjestöt jne. Eniten näkyvyyttä on saanut Lahja ja Veikko Hurstin Laupeudentyö ry. Ja mistä nämä jonot kertovat? Työttömyydestä, köyhyydestä, syrjäytyneisyydestä tässä maassa, jota hyvinvointivaltioksi mainitaan.

Muutama päivä sitten etsiskelin suuren marketin leipähyllyiltä ihan tavallista ruisleipää. Tiedättehän sen perinteisen pyöreän reikäleivän. Tällä kertaa sitä ei meinannut löytyä ihan ensi silmäyksellä. Jouduin kuljeskelemaan tovin ennen kuin löysin haluamani. Etsiskellessäni aloin katsella kaupan leipätarjontaa ihan uusin silmin. Sekaleipää monelta eri leipomolta, tummia ruisleipiä samoin, Oli sen seitsemää lajia seka- ja vehnäleipää, oli ranskanleipiä ja monenlaisilla siemenillä höystettyjä tuotteita. Gluteenitonta ja kolesterolitonta, hiivatonta ja hiivalla nostatettua. Leipiä loputtomiin.

Mitähän pitäisi Saarijärven Paavo tästä, jos olisi näkemässä? Mitä mahtavat ajatella ne, jotka elivät sota-ajan leipäkorttiajan kulkiessaan nyt tämän kaiken yltäkylläisyyden keskellä? Muistavatko he puutteen? Tai ehkä ei huonoja aikoja haluta muistaa tai leipäjonojen olemassa oloa myöntää, kun
meillä on kaikkea ja vähän ylikin. Runsas tarjonta koetaan luonnollisena. Eri asia on, miten tarpeellista on pitää myynnissä vaikkapa neljää sorttia ranskanleipää.
Samanlaisista aineista ne on tehty, vedestä tai vesimaidosta, ripposesta suolaa, hiivaa ja jauhoja. Ainoa ero on leipomon nimi muovipussin kyljessä. Maallikon järki sanoo, että leipomotkin voisivat erikoistua. Mutta se ei kai käy kilpailuyhteiskunnassa.

Mihin joutuvat kaikki nuo leivät sitten kun niitä ei ole saatu myytyä edes oranssien päivien jälkeen. Roskalaatikon kautta kaatopaikalleko? Ajatus tällaisesta hyvinvoinnista ja ruoan väärin käytöstä saa minut voimaan pahoin. Jossain mättää. Ja rajusti.

Eila Jokinen

AJANKOHTAISTA -arkisto

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011