Juhannus herättää muistoja

Lapsena sitä odotti juhannusta melkein kuin ihmettä: sai laittaa ylleen kauneimman mekon, mennä aikuisten kanssa kokkoa katsomaan ja – mikä parasta – sai valvoa niin myöhään kuin ikinä jaksoi. Ei ollut vielä televisiota, tietokoneesta puhumattakaan kilpailemassa perheen yhdessä olemisen ja juhlan kokemisen kanssa.
Ja ne juhannuskoristelut! Kodin ulko-oven kahta puolta oli aina juhannuskoivut ja kammarin pöydällä valkoinen liina, maljakossa iso kimppu päivänkakkaroita. Kesäverhot äiti oli tietysti vaihtanut ikkunoihin.
Lapsuuden juhannuksina kypsyivät ensimmäiset mansikat ojan reunalle. Ne sekä maistuivat, että tuoksuivat taivaalliselle.
Kun vuosia kertyi enemmän, pääsin aattona tanssimaan avolavalle. Silloinkin piti ylle laittaa ylle kaunein kesämekko ja jalkaan kepeimmät kengät. Oi, sitä nuoruutta! Ja oi, sitä valoisaa kesäyötä!
Jussinpäivän jälkeen maanviljelijät ajoivat niittokoneensa pelloille. Heinä taittui ja kaikki kukat siinä samalla. Minusta tuntui aina siltä, että oikea kesä päättyi juuri heinäntekoon. Syksy läheni.

xxx

Hennalan juhannusjuhlat lippukentällä olivat meille varuskunnassa asuville iso tapahtuma. Niitä vietettiin aika pitkälle 60-lukua. Oli lipunnosto ja soittokunnan Siniristilippumme. Oli kokko ja oli jos jonkinlaista ohjelmaa. Ainakin muutaman vuonna oli kyhätty jonkinlainen tanssilavakin siihen kentän laitaan. Lippukentän juhliin mentiin paitsi juhlan, myös perheen isän työn vuoksi. Hänelle iski valvojan homma sangen usein juuri juhannusaatoksi.
Muutamana vuonna mentiin Työtjärvelle teltan kanssa. Lapsista se oli mukavaa, tietysti. Sai nukkua melkein ulkona lämpimässä makuupussissa, sai syödä isän nuotiolla paistamia räiskäleitä eikä tarvinnut välittää yhtään, jos vaatteet sottaantuivat. Ja sai käydä järvessä uimassa niin monta kertaa kuin halusi.
Minun osani oli jostain syystä laittaa makuupussi taatusti niin, että aina oli kivi, puunjuuri tai käpy selän alla. Mutta juhannuksen kunniaksi senkin kesti.

xxx

Katselin ihan huvin vuoksi tulevan juhannusaaton ja juhannuspäivän tv-ohjelmia. Valikko on aika karmiva: murhia, muuta jännitystä, hömppää. Ulkomaista tuotantoa käytännöllisesti katsoen kaikki. Mutta niinhän meidän tv:mme kuittaa – on kuitannut jo vuosia – kaikki muutkin juhlapyhät. Ne eivät millään lailla erotu tasapaksusta, joka päivä toistuvasta ohjelmistosta. Suhteessa tv-lupamaksuun anti on korkeintaan keskinkertaista.
Juhlapyhinä toivoisi erityisesti yksinäisten ihmisten tähden jotain muutakin katsottavaa kuin murhia joka kanavalta. Vaan kun ei.
Radio on huomattavasti mukavampaa seuraa kuin tv. Siellä ei junnaa aina sama formaatti päivästä päivään. Huomioivat siellä myös juhannuksen tapaiset isot pyhät.
Jo lapsuudestani muistan usealta juhannukselta kuunnelman Könninkello. Siinähän vanha kulkukauppias myy taloon kellon, jonka lyöntien sanoman hän opettaa pojalle: ”Aika ja ihmiset kaikkoa. Uskollinen, ikuinen säilyy.” Ehkä se kuunnelma oli tekstinä vähän naiivi, mutta jostain syystä muistan sen vieläkin. Se kuului juhannukseen. Samalla lailla kuin minun juhannukseeni Pentin serenadi näytelmästä Talkootanssit. Jussinpäivät ovat pilalla, jollei sitä kuule. – Mitä luulette, kuinka monta juhannukseen liittyvää tv-ohjelmaa jää muistoihinne vuosiksi?

xxx

Melkein tarkkaan vuosi sitten nojasin Aleksilla Terveystalon seinään kauhusta kankeana. Olin ollut tutkimuksissa, joitten tulos juuri sillä hetkellä pelotti isosti. Uskoin, etten enää näkisi seuraavaa kesää. Mutta tässä sitä vaan ollaan. Kesä on tullut, ja juhannus. Elämä on iso lahja. Erityisesti näin sydänkesän aikaan sen tajuaa.
Lapsuuden ojan varren mansikoita en täältä kaupungista löydä, mutta kauppatorin punaiset herkut korvaavat ne. Kokolle en mene, mutta päivänkakkaroita hankin pöydälle maljakkoon. Siniristilipun kuuntelen radiosta ja vanhojen tanssilavamuistojen kunniaksi laitan levylautaselle vanhaa kunnon Olavi Virtaa. Kirjahyllystä kaivan Joel Lehtosen Putkinotkon. Se on kirja, joka on pakko lukea joka kesä, suurin piirtein juhannuksen aikaan.

Eila Jokinen

AJANKOHTAISTA -arkisto

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011