Vammaisjärjestöjen esteetön KesäMäSä

Lahden satamassa 21.5. oli vilskettä, kun 23 eri vammaisjärjestöä esittäytyi ja Palvelusantran 14 palveluntuottajaa kertoivat kotipalvelun eri mahdollisuuksista.Tapahtuman suojelijana oli kansanedustaja Mika Kari.

Vuoden mäsäläiseksi valittiin Bay City Bikers MCC, palkinnon ojensi Invalidiliiton Lahden kuntoutuskeskuksen johtaja Marjaana Suosalmi.
Lahden Taimi järjesti tarkkuussuunnistuksen Päijät-Hämeen avoimet Minimestaruus- kilpailut.

Päivään, jota juonsi Antero Mertaranta, kuului myös oheisohjelmaa; mm. Lahden Reumayhdistyksen bailatinoryhmä ohjaajana on Julia Kurhinen näytti muille mallia lantion liikkeistä sekä viihdemusiikin monitaiturit Maj-Lis ja Lasse Könönen, Viitoen-ryhmän kanssa esitti kaikille tuttuja kappaleita.

KesäMäsän tiimellyksessä Antero Mertaranta, Tuomo Haarala, Jouni Ikonen ja Mika Kari

Mukana oli myös Pyörätuolitanssin Suomen mestarit Gustav ja Karin Antell Pyörätuolitanssiliitosta ja Lahden Naisvoimistelijat, ohjaajana Netta Hakulinen, sekä Juhani Raiski ja Esko Kakriainen, jäteneuvontaa Lahden seudun ympäristöpalvelut, bocciaa Lahden Lähimmäispalvelu ry, keilarata Päijät-Hämeen MS-yhdistys ry, mölkkyä Munuais-ja Maksayhdistys ry, istumajumppaa Pajulahden urheiluopiston opiskelijat, Suomen Vammaisurheilu ry VAU, Inva-autoesittely, T:mi Pad Service Petri Dufva, Vesijärven auto ,Bay City Bikers MCC moottoripyöräajelua, Ettonet Oy ja Fystek Oy apuvälineitä kodin arkeen

Julkkiskisan voitti kylätoimittaja Ann-Rose,( Heikki Hakalakin osallistui) ja mm. Pasi Nurminen, Tertta Saarikko ja Anne Louhelainen muistuu vielä mieleen ja pyydän jo etukäteen anteeksi jos unohdin jonkun tahon.
Merja-Liisa Kerkkä organisoi makasiinissa ja juonsi allekirjoittaneen kanssa loppupäivän ja teimme pikaisen haastattelukierroksen järjestöjen pisteissä.
Tapahtuma päättyi tansseihin makasiinissa, Vesa Laaksosen yhtyeen tahdeissa.

Järjestäjinä oli Liipolan Lähiöseura ry (tapahtumakoordinaattori Tuomo Haarala ) ja Päijät-Hämeen MS-yhdistys ( Ulla Valkepää)
Jouni Ikonen

 

Saksala-seuralla oli tapahtumien viikonloppu

Viime viikonloppuna suosi tapahtumien järjestäjiä ainakin sää. Näin oli niin lauantain KesäMäSässä kuin laavuretkellämme sunnuntaina 22.5. KesäMäSän tunnelmakin oli aurinkoinen. Moni oli tullut aurinkoiseen satamaan katsomaan ohjelmaa ja kiertelemään kojuilla. Saksala-Seura möi tilaisuudessa arpoja ja kaikki voitot sekä 100 arpaa kiersi uusille omistajille. Lisäksi alue-emäntämme ja varapuheenjohtajamme, Terttu esitteli neulepalikan käyttöä, taisi jokunen kaula- ja rannekoru vaihtaa omistajaa.

kuvassa osa sunnuntain 22.5. laavuretkelle osallistuneista

Sunnuntaina lähdettiinkin sitten patikoiden ja pyöräillen Härkämäen laavulle, minne Pekka kiirehti sytyttelemään nuotiota jo edeltä käsin. Laavulla paistettiin makkaroita ja nakkeja. Lisäksi Saksala-Seura tarjosi mehua ja kahvia. Ainakin 16 henkilöä laavulla kävi. Hyvän sään vuoksi ei pidetty kiirettä kotiin lähdön kanssa. Harmia osallistujille tuotti ilkivallan jälkien todistaminen taas kerran: tällä kerralla alueen puucee oli kaadettu ja kannettu laavun vierelle, lähelle polkua. Samoin roskakori oli hajotettu roskineen laavun toiselle seinustalle. Polttopuita ei juuri laavulta enää löytynyt, vaan Pekka keräsi metsästä joutavia risuja ja puun kappaleita. Kaikki retkelle osallistujat taisivat tällä kerralla olla saksalalaisia, vaikka muitakin oli Omalähiön kautta kutsuttu.

Ensi maanantaina aloitammekin jo kesäkauden mölkkyilemällä. Viime kesänä aloitettu mölkky-harrastus jatkuu Saksalan päiväkodin viereisellä kentällä maanantaisin klo 18. Sinne ovat kaikki alueen asukkaat tervetulleita. Leppoisaa kesää toivottaen!

-Vuokko Kautto-

Kalkkisissa pieni kirkko kalliolla

Metsäisen hiekkatien päässä aukeaa pihapiiri, jonka metsän laidalla on pieni vaalea puukirkko, Rauhan temppeli. Se on rakennettu kallion nyppylälle, kohoten muun pihapiirin yläpuolelle. Maalaistalon piha – alueelta on raivattu runsaasti kiviä, ja kirkon alapuolella seisookin Kivimies-patsas kivenlohkare käsissään. Kirkon on vanhempiensa muistoksi rakentanut Jouko Halmekoski, monelle Asko – konsernin huonekaluteollisuudesta tuttu mies.
Halmekosken isä kaatui talvisodassa. Äiti jäi Asikkalan Kalkkisten kylään pienen maatalon emäntänä hoitamaan taloa ja kahta pientä lasta. Halmekosken sisarukset kasvoivat aikuisiksi ja kotitilaa vaalitaan edelleen pieteetillä.

Seurakuntatyö on ollut lähes aina osa Jouko Halmekosken elämää. Hän on toiminut Lahdessa Mukkulan kirkon kirkkoväärtinä eli isäntänä. Kimmokkeen kirkon rakentamiseen vanhempien muistoksi hän sai löytämästään isänsä kirjeestä rintamalta. Tämä kehotti äitiä opettamaan lapsille iltarukouksen. Osaltaan perhekirkon rakentamiseen on vaikuttanut hänen ensimmäisen puolisonsa odottamaton kuolema.

Halmekoski on peruskoulutukseltaan ammattipuuseppä, ja eläkkeelle lähtiessään tekninen johtaja. Työelämän aikana hänelle on karttunut niin tieto kuin taitoakin rakentamisesta. Kirkon suunnittelussa auttoi lahtelainen arkkitehti Jorma Teerenmaa ja rakentamisessa Mikko Ylä – Hokkanen yhdessä oman pojan Jukan kanssa. Mukana työssä on ollut vaimo Leena sekä sisämaalaukset tehnyt taiteilija Heli Andersin Asikkalasta. Tämä maalasi alttaritaulun ja katon raamatulliset kuvat.

Kalkkisten Temppelitie Asikkalassa päättyy Jouko Halmekosken kotitilalle rakennetun pienen kirkon, Rauhan temppelin pihapiiriin. Kuvassa lahtelainen sukututkijaryhmä on menossa kirkkoon polkua pitkin, joka jatkuu kirkkorakennuksen toiselle puolelle. Kirkko muodostuu kellotapulin alla olevasta sakastista ja kirkkosalista.

Kirkko on väreiltään rauhallisen harmaan sininen. Jukka Halmekosken rakentama alttari saarnastuoleineen korostaa kirkon kodikkuutta. Jouko Halmekoski hymyilee näyttäessään toisella pitkällä sivuseinällä olevaa lahtelaisen Eero Parkkilan pyöreää lasimaalausta: Neitsyt Maaria Jeesus – lapsi sylissään. Pieneen kahdenkymmenen ihmisen kirkkoon on saatu mahtumaan kaikki tarpeellinen urkuja lukuun ottamatta. Kirkon siunasi käyttöön lääninrovasti Raimo Rantala vuonna 2004. Kirkossa on käynyt runsaasti vierailijoita, mutta intiimiä kirkkoa vihkikirkkona on käyttänyt vain muutama morsiuspari. Kastemalja on toistaiseksi käyttämätön.

Jouko Halmekosken harrastuksiin kuuluvat matkat Taipaleenjoelle Karjalankannakselle. Hän on käynyt siellä useita kertoja etsimässä talvi- ja jatkosodassa kaatuneitten suomalaisten sotilaitten hautoja. Hän on saattanut sieltä löytyneitä vainajia Lappeenrannan sankarihautaan, ehkä myös isänsä. Aktiivinen mies on kirjoittanut myös kirjoja. Viimeisin niistä on helmikuussa ilmestynyt koskettava teos Orjamarkkinat. Halmekoski kertoo kirjassa haastattelemiensa suomalaisten huutolaislasten ja -aikuisten elämästä 1900 luvulla ennen talvisotaa.

Marja-Liisa Niuranen

Kirkkopäivät Lahdessa läpivalaisivat nyky-yhteiskuntaa

Kirkkopäivien tapahtumat viikonloppuna tarjosivat seurakuntaväelle ja kirkon yhteiskunnallisesta näkemyksestä kiinnostuneille ihmisille runsaan tietopaketin. Kohtuulinen elämä on kirkon sosiaalifoorumin kannanotto, joka julkaistiin lauantaina. Köyhyys ja ihmisten oikeudenmukainen kohtelu muodostivat tapahtumien nykypäivää luotaavat keskustelutilaisuuksien teemat. Musiikkitapahtumat ja mannekiiniesitykset sekä sirkusteltta saivat suuren suosion yleisön keskuudessa.

Launeen kirkossa saarnasi arkkipiispa Kari Mäkinen sunnuntaina ja kauppatorin juhlateltassa oli mukana piispa Irja Askola. Ohjelmista päätellen kaikki luterilaisen kirkkomme piispat olivat Lahdessa. Europarlamentaarikko ja ortodoksisen kirkon pastori Mitro Repo kävi myös Kristillisten sosialidemokraattien tilaisuudessa puhumassa oikeudenmukaisuudesta EU:ssa sekä kansan ihmisten näkemyksestä asiasta. Ekoteologia- ja estetiikkakeskustelussa oli mukana launeenlainen limnologi Juha Keto Pianopaviljongissa Vesijärven rannalla.

Sibeliustalo ja Vanha Valimo olivat tapahtumapaikkoina monelle tilaisuudelle. Köyhyydestä puhui Köyhät Kyykkyyn? teemassa Lahdessa koulunsa käynyt Kelan tutkimusprofessori Heikki Hiilamo, joka oli useassa tilaisuudessa mukana. Tutkimusaineistonsa kautta hän totesi, että erittäin vähätuloisten miesten elinajan olevan kaksitoista vuotta lyhemmän kuin taloudellisesti hyvin toimeentulevien viidenneksen. Köyhyysrajana pidetään n. 430 euron sosiaaliavustusta kuukaudessa ilman asumistukiosuutta.
Lahdessa toimeentulotuen perusosa on yksinäisellä ihmisellä 419,11€ /kk. Hiilamon mukaan vähävaraisten miesten korkeaan kuolleisuuteen eräänä syynä on 2004 lasketun viinan hinnan alennus. Pätkätöitten ja työttömyyden ovat kokeneet liian monet ihmiset viime vuosina Suomessa. Siitä on seurannut ihmisille tuntuvia taloudellisia ja terveydellisiä ongelmia.

Kirkkopäivien ”Arvot tekojemme takana” – tilaisuudessa Sibeliustalolla oli runsas jouko ihmisiä kuulemassa,miten alustajina toimineet (eturivissä keskellä) professorit Kirsti Lonka ja Heikki Hiilamo aiheen kokivat nykyisessä elämänmenossa.

Seurakunnat ovat tukeneet köyhyysloukkuun joutuneita ihmisiä taloudellisesti diakoniatyön kautta, mutta valtiovallan voimakkaampaa panostusta tarvitaan ihmisten taloudellisen tilanteen korjaamiseen ja vakituisen työn saantiin. Köyhät Kyykkyyn? keskustelutilaisuuden THL:n tutkija, Lahdessakin työssä ollut, Jouko Karjalainenkysyi teologien koulutukseen liittyvää diakonityön osuudesta. Teologisessa tiedekunnan opetusohjelmissa on hyvin vähäinen diakoniatyön teoriaosuus, totesi keskustelun kuluessa piispa Kaarlo Kalliala.

Kirkon sosiaalifoorumin kannanoton julkistamistilaisuudessa puhui foorumin puheenjohtaja, piispa Björn Vikström. Sitä olivat valmistelleet foorumin teologi- ja maallikojäsenet Oulussa ja Helsingissä. Sen tavoitteena on ”tarkoitus vahvistaa vuoropuhelua erilaisten tahojen välillä ja pohtia ihmisarvoisen elämän kestäviä perusteita sekä luoda edellytyksiä uskottavalle ja vastuulliselle toiminnalle, jolla voidaan vahvistaa hyvinvointiyhteiskunnan tuottavuutta ja eettisyyttä.”

Marttaliiton toiminnanjohtaja Marianne Heikkilä on ollut mukana liitonsa edustajana foorumin työskentelyssä. Puheenvuorossaan hän kertoi, että ihmisten arjessa Martat ovat olleet läsnä jo runsaan vuosisadan ajan. Martat ovat kädestä pitäen opastaneet naisia ja nykyisin jo miehiäkin kodin askareissa. Järjestön käytännön läheisen valistusideologian mukaan yksilöllä ja perheiltä onnistuu oma elämä, jos sen rakennuspalikat ovat kohdallaan.

-Marja-Liisa Niuranen-

 

Aira Samulin ei pelkää olla Museokamaa

Lahden kaupunginmuseo kampanjoi pitkällä aikavälillä nyt avautuvia ja tulevia vuoden 2013 näyttelyitään. Ovet ovat avoinna niin aikuisille kuin lapsille ympäri maata. Parhaillaan on avoinna Lahden Taideinstituutin oppilastöiden näyttely Onnenpäivä ja valmisteilla kesäkuussa avautuva Lahden 18. kansainvälinen julistebiennale taidemuseolla.

-Vanhat esineet terapoivat näköaistia ja antavat mielenterveyttä kävijälle, kuvasi museoiden kokonaisantia tanssinopettaja ja yrittäjä Aira Samulin Lahden kaupunginmuseon järjestämässä Museokamaa.fi tiedotustilaisuudessa. Aira Samulin on lupautunut monimuotoisen kulttuurin työläisenä museon keulakuvaksi. Hän nauraa iloista, mukaansa tempaavaa naurua kertoessaan, että hänen Vihdissä oleva Hyrsylän mutka- kotinsa on ensinnä karjalaisuuden museo ja hänen oman runsaan 1000 kuukauden elämäntarinansa. Kunnallinen luottamushenkilötoimintakaan ei ole hänelle vieras elementti.
-Meillä on halua saada kiinni 1990-luvun kulta-aika kaikkien kaupunginmuseoon kuuluvien museoiden jaksotetuilla näyttelyillä. Silloin suuren yleisömenestykseen saavuttivat kiinalaisten Terrakottasotilaitten ja Fabergé-näyttelyt, kuvasi Lahdessa vuoden toiminut museonjohtaja Timo Simanainen kaupunginmuseon toiminnan kokonaissuunnitelmaa vuosille 201 -13. Historiallinen Museo on parhaillaan paketissa ja peruskorjauksessa Rakennus saadaan käyttöön ensi vuoden alussa. Maaliskuussa siellä on Kuusenoksa ja Lukinlanka – Sata Vuotta Jugendtunnelmaa – näyttely yhdessä Lahden kaupungintalon 100 vuotis – juhlatapahtumien kanssa.

Museokamaa.fi tiedotustilaisuudessa ravintola Voitossa museon keulakuvana toimiva Aira Samulin ja museonjohtaja Timo Simanainen kertoivat näkemyksiään elävästä museotoiminnasta.

Vuodet 2012 – 13 ovat WDC – muotoiluvuodet ja niiden pääkaupunkina toimii Helsinki. Lahti on tiiviisti mukana suunnittelemassa omaa osallistumistaan muotoilun antiin. Tämä on ollut eräs syy koota jo tässä vaiheessa Lahden kaupunginmuseon näyttelyistä tiedosto Museokamaa.fi – otsikon alle. Lause on rekisteröity Lahden kaupunginmuseolle iskulauseeksi Suomen markkinointiliitossa. Mukana suunnittelussa on ollut tamperelainen Mauseri Oy, joka on visualisoinut suunnittelun. Museoiden näyttelyt halutaan saada eläväksi kulttuurielämykseksi niin lapsille kuin aikuisille. Museoesineisiin tullaan liittämään tarinoita ja tapahtumia.

Hiihtomuseossa on parhaillaan näyttely Miehet rautaa – sukset puuta. Tämä sai Aira Samulinin muistelemaan erääseen Salpausselän kisoihin liittyvää radiotoimittaja Pekka Tiilikaisen kuulutusta. Suomalaiset eivät olleet jossakin kisaosuudessa lähelläkään kärkeä, jolloin Tiilikainen loihe lausumaan jotenkin näin: ”Rouva Fortuna, tuo pyylevä rouva, on kääntänyt mehevän takapuolensa Suomen hiihtäjille.” Yrittäjänä Aira Samulinille Lahti on tuttu kaupunki vuosikymmenien takaa, kun hän oli osakkaana Kaunotar Oy:ssä, jonka kolmas myymälä oli Lahdessa. Yritys oli osa Kappatehdas Teddy OY:tä.
-Siitä johtunee, että minulla on ensimmäisen Nalle-karhuni ohella kotimuseossani 200 nallen eli Teddykarhun- sekä 500 nuken kokoelma.

Radio – ja TV-museon näyttelyyn voi kävijät tuoda oman muistonsa Radiomäeltä, liittyen mastoihin, radio – ja tv-laitteisiin tai urheilukenttään eli Ratikan stadioniin. Jo lähitulevaisuudessa museonjohtaja Timo Simanainen toivoo kaupungin päättäjien suhtautuvan myönteisesti Kartanon kaavan osioon, mihin tulisi taidemuseolle sekä kaupunginmuseolle uudet, ajanmukaiset rakennukset linja-autoaseman ja museokartanon väliselle alueelle.

Marja-Liisa Niuranen

Saksalassa siivottiin ympäristöä kesäsäässä

Talkooväki nauttimassa hyvin ansaittuja Destian tarjoamia eväitä.

Saksalan ympäristön siivoustalkoot pidettiin kesäsäässä 16 hengen joukolla maanantaina 9.5. Muutamia lapsia tuli myös siistimään lähiympäristöä eli ”kantamaan kortensa kekoon” sananmukaisesti. Muu talkoojoukko oli paria miestä lukuunottamatta naisvoittoista – taisivat miehet olla televisioidensa äärellä illan jääkiekko-ottelun vuoksi?

Kovin pahalta ei näyttänyt muuten, paitsi Vanhanradankadun varsi oli täynnä erilaista roskaa. Sieltä löytyi muun muassa mattoja, rikottu mainostaulu, kahvikuppeja ja muuta sellaista! Radan varressa olevat Hakakatu ja Hakapolku näyttivät myös pahalta. Yksi ainoa roskan kerääjä löysi niiltä seuduilta kuusi säkillistä rojua!

Talkoolaiset nauttivat ansaitusti urakkansa päälle Destian tarjoamaa makkaraa ja virvoitusjuomia. Grillaaminen hoidettiin tällä kerralla Saksala-Seuran voimin. Seura kiittää ahkeria talkoolaisia! Toivotamme samalla kaikkia muitakin tervetulleiksi lähiajan tapahtumiimme, kuten KesäMäsään, missä olemme mukana, laavuretkelle ja kesän mölkkypeleihin.

Vuokko Kautto

Miehet kesälomille

Kevään 2011 miestenpiirin kokoukset on pidetty mutta oheistoimintaa vielä riittää. Jo tässä vaiheessa voidaan todeta että mennyt kausi on ollut monessa mielessä merkittävä. 8 vuotta tuli helmikuussa täyteen ja maaliskuun seitsemännen päivän kokous oli sillä tavalla merkkipaalu että laajemmaksi piiri ei voi kasvaa. 60 miestä ahtautui 50 hengen Laune-saliin kuuntelemaan mitä verisuonikirurgi Hannu Huusarilla on kerrottavaa. Onneksi lukumäärä on normaalisti pysytellyt 35-40 hengen paikkeilla. Noin 200 miestä on 8 vuoden aikana ollut kokouksissamme. Jatkossa emme enää havittele lukumäärän lisäystä vaan keskitymme sisällön kehittämiseen. Tottakai otamme vastaan uusiakin miehiä. Kevätkaudellakin jokaiseen kokoukseen tuli ainakin yksi uusi mies. Jotain piirimme suosiosta kertoo sekin että yksi mies käy Helsingistä käsin jokaisessa kokouksessa. Muutettuaan pääkaupunkiin vastaavaa ryhmää ei ole sieltä löytynyt. Ryhmämme on myös kansainvälistynyt kun kevätkaudella mukaan liittyi Roman Sidorkin Venäjän Hatsinasta ja Andrew Sanneh Afrikasta.

Kevätkausi ei ole ollut pelkästään kokouksissa istumista vaan paljon muutakin toimintaa on ollut. Miehet ovat osallistuneet muuttotalkoisiin, keittiön purkuun, on vierailtu Sysmän miestenpiirissä, tutustuttiin Hollolan Sovituksen kirkkoon ja Parikanniemen orpokotiin ym. Kesäkuun alussa Vierumäen Veijon ”iskuryhmä” lähtee taas Hatsinaan maalaustalkoisiin. Tätä kirjoittaessani iso joukko Launeen miehiä avustaa Kirkkopäivien rakentamisessa.

Miestenpiiriläisiä Kirkonpäivien teltanpystytystalkoissa Lahden torilla

Aivan oma lukunsa on ollut linnunpönttötalkoot tammikuusta huhtikuulle. Ne ovat olleet merkittävällä tavalla miehiä yhdistävä tekijä. Sen lisäksi että myynnistä saaduilla tuloilla on voitu antaa tukea Hatsinalle, Parikanniemelle ja Vivamolle, miestenpiiri on saanut kiitettävästi julkisuutta Omalähiön ja Kirkonseudun sivuilla. Parikanniemen orpokodille puheenjohtaja Jorma Matikainen toimitti 1000 euroa pönttörahoja lasten retki- ja virkistystoimintaan. Mennyt kevät merkitsi myös aivan uuden toiminnan alkamista. Päätimme ottaa kummilapsen kehitysmaasta ja mahdollistaa hänen koulukäyntinsä. Pasi Kostiainen ryhtyi asiamieheksi ja pitää huolen avustuksen (30 euroa/kk) lähettämisestä sekä tarvittavan kirje- ym. yhteydenpidon tarpeesta. Pasin valinta oli 11 vuotias poika Kolumbiasta Etelä-Amerikasta. Olemme sitoutuneet noin 5 vuoden projektiin.

Launeen miestenpiirin toiminta on todettu tarpeelliseksi myös seurakunnan taholta. Sillä on koko papiston tuki. He ovat mielellään käyneet vapaa-ajallaan pitämässä alustuksia kokouksissamme. Me olemme kokeneet sen tarpeellisena, eräänlaisena selkänojana. Kirkkoherra Heikki Pelkonen on lähes jokaisessa kokouksessa toiminut ”kanttorina” virsiä säestämässä. Vastikkeeksi miehet avustavat kerran kuukaudessa sunnuntain messussa kirkkoväärteinä. Olemme ovellä tervehtimässä ja jakamassa virsikirjoja, keräämässä kolehtia, toimimassa tekstinlukijoina ja avustamassa ehtoollisen jaossa. Aatos Kunnas on rekrytoinut tarvittavat miehet jo toista vuotta peräkkäin.

Miestenpiirillä on myös omat kotisivut joista saa tietoa toiminnastamme ja myös ensi syksyn kokousohjelma löytyy sieltä. Osoite on www.launeen miestenpiiri.fi. Ja nyt ei muuta kuin kesälomille. Tavataan kirkolla 5 päivänä syyskuuta. Kuulemme silloin mitä kirkkoherra Heikki Pelkosellä on meille kerrottavaa.

Heikki Laine

R A I N E N S A N A N E N

Jalkapallokoulut

Tutkin Kuusysin ja Reippaan sivuja. Molemmat mainostavat 6.kesäkuuta alkavia jalkapallokoulujaan. Loistavaa toimintaa!
Itse aloitin ammoisina aikoina Reippaan nappulakoulussa. Siellä opetettiin ja pelattiin. Muistan vieläkin, kuinka Aki Lievonen opetti mm. rintakuoletusta ja kehui minua. Meniköähän se oikeasti hyvin vai oliko Aki kannustava pullealle pojalle?
Silloin joukkueille annettin nimet Englannista. Parhaiten jäi mieleen Liverpool-kesä. Silloin tein urani ensimmäisen maalin. Voi, että olin polleata. Ne kesät Radiomäella hyvässä seurassa eivät koskaan unohdu.
Toimin myös itse ohjaajana pari kesää. Hape Kampman oli oikea oppi-isä kuten Hasa Lindholm. Yhtenä suvena oli mukana Luciano, joka oli oikea pikkupoikien suursuosikki.
Laittakaa vanhemmat lapsenne kokeilemaan. Luulen, että siellä on hauskaa. Ja mikä parasta, sieltä voi saada elinikäisen kipinän. Ei kaikista tarvitse tulla huippuja eikä tule, mutta jalkapallo tarjoilee niin monta mahdollisuutta. Jalkapallosta voi vaikka kirjoittaa…

Ensin harjoitellaan ja sitten pelataan kummassakin seurassa lopputurnaus. Hienoa. Peli se opettaa ja maalit pitää laskea. Tappio voi opettaa paljon paljon enemmän kuin voitto.
En tiedä, mitä kaikkea on suunnitteilla, mutta jos tätä ei ole pohdittu, niin ehdotan. Jalkapalllokoulujen jälkeen turnausten parhaat joukkueet kohtaisivat FC Lahden esiotteluissa. Tulisi oikein Reipas-Kuusysi tunnelmaa ja samalla lisää katsojia Kisapuistoon, jossa on ihan pakko tänä kesänä muutaman kerran vierailla.
Jatkakaa junnuseurat valitulla linjalla. Ja kouluihin vieraita, kai se Littikin voi Lahdessa piipahtaa, Kolkat ja Korteet mukaan kuten Kyykälle Pasanen, Eloranta, Kusti ja muut. Pekonen ei taida ehtiä.

 

Raine Järvinen

Pankkiasiaa

Aivan sattumoisin oli radio tänään ( 4.5.) auki juuri silloin, kun aluetoimitus kertoi Päijät-Hämeessä tulee jatkossa olemaan kaksi Nordean pankkikonttoria, joissa ei enää jatkossa käsitellä käteistä rahaa, vaan keskitytään muihin tärkeämpiin pankkipalveluihin. Toinen näistä konttoreista on radion kertoman mukaan Aleksi 10. Ensi kuulemalta ajatus vaikutti yhtä uskomattomalta kuin vaikkapa maidoton maitokauppa.

Tenavasta saakka olen pitänyt nimenomaan pankkeja laitoksina, joista saa ja joihin voi viedä rahaa. Tilinsä puitteissa toki. Käsitykseni pankin tehtävästä on siis ainakin miedosti vanhentunut.

Jos rahaa ei voi enää nostaa kassalta, maksaa laskujaan käteisellä kassalle tai tallettaa vähiä roposiaan kassalla, niin millaista palvelua tavallinen maija meikäläinen voi tutusta pankistaan saada? No, sijoitusneuvontaa ainakin. Minullekin tuli jokunen kuukausi takaperin kutsu keskustelemaan raha-asioistani. Kutsu oli niin huvittava, että päätin katsoa, mitä keskustelutuokio tarjoaisi tavalliselle, pientä virkamieseläkettä nauttivalle naisihmiselle.

Ja tarjosihan se! Olisi ollut valittavissa jos jonkinlaista sijoitusrahastoa, johon olisin voinut varojani sijoittaa. Siltä varalta, etten aivan huimapäiseksi heittäytyisi, oli valittavissa pitkäaikaistalletus, joka ei juuri voittoa toisi, mutta ei siinä olisi riskejäkään. Oli rahastoja, joitten kerrottiin olevan ”varmoja” ja sitten sellaisia. joissa tuotto oli korkeampi, mutta niin oli riskikin. Kuuntelin tarjouksia tunnin verran. Sen jälkeen olin vakuuttunut, ettei kuukausittain säästöön jäävillä muutamilla kympeillä sen enempää ostella osakkeita kuin sijoiteta rahastoihinkaan. Luulen, että useimpien tavallisten pankkiasiakkaitten kohdalla – ainakin eläkeikäisten – tilanne on sama kuin minullakin.

Isoihin hankintoihinsa useimmat meistä ovat tarvinneet pankin apua. Esimerkiksi asuntoa tuskin kukaan voi lähteä ostamaan pelkkää riihikuivaa lompakossa. Tarvitaan lainaa. Silloin auttaa pankki päätöksillään, eikä asiakas kysele, myöntääkö lainan käteiskassaton vaiko muulla lailla rahaa liikutteleva rahakonttori.

Jos tai kun jokin pankkikonttori ei enää käsittele varsinaisia seteleitä, se satsaa toimintansa nimenomaan sijoitusneuvontaan ja muuhun vastaavanlaiseen asiakaspalveluun. Maija meikäläinen ihmettelee, riittääkö neuvottavia ja muita uuspalveltavia kuinkakin paljon, mikä on sitten asiakaskunnan rakenne. Mieleen tulee eittämättä erään entisen suomalaisen pankkimiehen lausuma, ettei hänen pankkinsa asiakkaiksi tarvita pienituloisia. Eipä kai. Mutta mistä johtui ja johtuu, että pienituloisten ihmisten palkat ja eläkkeet kuitenkin tulevat maksuun pankkitileille?

Olin alakouluikäinen, kun sain ensimmäisen oman pankkikirjan. Se oli Postipankista. Joka kerta, kun vein tililleni vaikka vain markan, teki ystävällinen täti tiskin takana siitä merkinnän ja – mikä erityisen hienoa – liimasi tallettamaani summaa vastaavan kuvan pankkirjaani. Ja että minä olin siitä ylpeä! Ikioma säästötili oli vanhempieni tapa opettaa minulle säästäväisyyttä: kun laittaa säännöllisesti talteen pieniä summia, voi sitten jossain vaiheessa ostaa itselleen jonkin mukavan jutun. Oppi meni sillä lailla lapselle perille.

Minun lapsuusajoistani koko suomalainen pankkilaitos on muuttunut. Ystävällisten pankkineitien sijaan meidän odotetaan nostavan rahaa hymyttömistä pankkiautomaateista. Hyvä pankkiasiakas on hän, joka hoitaa laskunsa kotitietokoneelta, maksaa kauppaostoksensa pankkikortilla ja näkyy itse fyysisesti mahdollisimman vähän pankissa, kun on kyse ns. pienistä asioista. Minun lapsuudessani ja pitkälti aikuisuuteen saakka pankit – valtion omistama Postipankki ja KOP – olivat aidosti suomalaisia. Nyt omistussuhteet ovat rämpineet yli rajojen, yritysnimiä on muuteltu moneen kertaan. Ei ole enää suomalaisten omaa Postipankkia, ja KOP oravankuvatunnuksineen on kadonnut pankkikartalta.. Raha pyörii edelleen, mutta palvelu on muuttunut ja muuttuu yhä enemmän itsepalveluksi.

Olen muutaman kerran ollut kokouksissa, joitten alussa rahalaitoksen edustaja on innostuneena kertonut edullisista sijoitusvaihtoehdoista. Esitys on, pankista riippumatta, alkanut lauseella: ”Teidän ei tarvitse sijoittaa kuin 5000 – 10 000 euroa, ja voitte jättää mukavan perinnön lapsillenne tai lapsenlapsillenne.” Arvatkaapa, ovatko noitten kokouksien osanottajat olleet eläkkeellä, pienituloisia tai jopa työttöminä! Ja arvatkaapa, kuinka moni heistä olisi pystynyt sijoittamaan tuollaisen summan ihan tuosta vaan. Jossain tai joillain käsitys ihmisten varallisuudesta on hämärtynyt, luulen.

Eila Jokinen

Vappuna tavattiin tuttuja torilla

Kolea, mutta aurinkoinen vappusää ei pelottanut lahtelaisia. Ihmiset kerääntyivät torille omien aatejärjestöjensä vapputilaisuuksia seuraamaan. Ilmapallot poksahtelivat ja lasten vappuhyrrät saivat varsien päässä vauhtia tuulenpuuskista.

Lahden torille saapui Vappuna runsas joukko kansalaisia kuuntelemaan puhujia ja esiintyjiä.
Runsaimman suosion sai koleasta säätä huolimatta SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen

Lahden sosialidemokraatit saivat valovoimaisen puhujan torille. Puolueen puheenjohtaja ja eduskunnan ensimmäinen varapuhemies Jutta Urpilainen puhui Lahdessa, Orimattilassa, Kärkölässä ja Heinolassa. Ennen demarien vappujuhlaa torin esiintymiskorokkeella oli Vasemmistoliiton tilaisuus, jota siivitti Teatteri Jukon upeasti laulava kuoro.
-Haluan nostaa työttömyyden seuraavan hallituksen ykkösasiaksi, painotti Jutta Urpilainen vappupuheessaan Lahden torilla uuden eduskuntakauden tavoitteita. Hän vaati uudelta hallitukselta ja eduskunnalta toimenpiteitä työttömyyden torjuntaan.
-Työ on kaiken perusta. Nyt neljännesmiljoona kansalaista on vailla työtä. Työttömyys lisääntyy, vaikka talous kasvaa, totesi puhuja. Huolestuttavinta on, että työ- ja elinkeinotoimistojen kuluvan vuoden työllistämismäärärahat ovat jo loppumassa. Tarvitaan työllistävä lisäbudjetti vielä ennen kesää, Urpilainen jatkoi ja sai yleisöltä taputukset.
-Elinkeinoelämässä johdon erilaiset palkitsemisjärjestelmät ovat karanneet käsistä. Haastankin heidät itsensä esittämään keinoja epäoikeudenmukaisuuden ja kohtuuttomuuden korjaamiseksi, vaati Urpilainen. Hän totesi myös, että ihmiset, jotka tulivat erilaisissa vaalitilaisuuksissa keskustelemaan omista lähtökohdistaan, olivat tosissaan kokiessaan nykyisen yhteiskuntamme eriarvoisuuden. Eduskuntavaalit saivat protestivaalien luonteen ja epäkohtiin eduskunnassa pitää puuttua.

Eduskunnan puhemies Ben Zyskowicz on moittinut, yllättävää kyllä, valtiopäivien avajaisistunnossa yritysjohtajia samasta asiasta kuin Jutta Urpilainen vappupuheessaan. Aika näyttää, mitä uusi eduskunta, uusine kansanedustajineen pystyy tekemään yhteiskunnan eriarvoisuuden poistamiseksi.

– Marja-Liisa Niuranen-

AJANKOHTAISTA -arkisto

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011