Yliopistoelämä – unelmaa vai painajaista?

Onko yliopisto-opiskelijan elämä täyttä kituutusta alusta loppuun? Tonnikalapurkkeja päivästä toiseen, luentoja aamusta iltaan ja tenttikirjoja illasta aamuun. Juoksemista jääkylmässä hangessa ja käsilihasten vahvistamista tuhatsivuisilla raamatuilla kun varaa ei ole kuntosalikorttiin.
Vai onko opiskeluaika sittenkin vain parhaimmillaan seitsemän vuoden laiskotteluputki? Päätöntä bailaamista kolmesti viikossa, viina virtaa ja aamulla oloa helpotetaan yhdeksällä big macillä. Kerran kuussa Kelan tätejä miellytetään käymällä tenttimässä pari höpönlöpön-kurssia.

Yliopisto-opiskelijan elämän kauheus tai satumaisuus riippuu siitä, keneltä asiaa kysytään. Minimaalinen opintotuki on aina kuuma aihe opiskelijoiden keskuudessa, poliitikot ja yliopistoväki puolestaan kauhistelevat yhdessä nykynuorten hidasta valmistumistahtia. Pitäisikö tuilla palkita nopeasti opinnoissaan eteneviä vai kiristettäisiinkö tukiehtoja. Tukiehtojen kiristäminen tarkoittaisi käytännössä sitä, että nykyisen 4.8 opintopisteen sijaan opiskelijan tulisikin suorittaa vaikkapa 5.8 opintopistettä kuukaudessa. Näin saataisiin laiskurit takaisin ruotuun.

Kyse tuskin kuitenkaan on opiskelijoiden laiskuudesta. Monille uuteen opiskelukaupunkiin muuttaminen tietää ensimmäisiä vapaita hetkiä, irti kaikesta vanhasta. Ensimmäistä kertaa on mahdollista laittaa tortilloihin sekä kanaa että jauhelihaa, nukkua päivät ja valvoa yöt, tiskata vasta sitten kun puhtaat astiat loppuvat ja jättää luento väliin krapulan takia. Aikataulut luodaan itse, tai ne jätetään luomatta. Tiukka ala-asteelta lukioon kestänyt kontrolli viskataan kertaheitolla kaatopaikalle ja tartutaan tilaisuuteen olla kerrankin villi, ja etenkin vapaa.

Kuitenkin ilman kunnollista opinto-ohjausta, ilman käskyttäjää tai neuvojaa, opiskelija voi olla kuin labyrintissa, josta ei ole ulospääsyä. Entisen elämän täydellinen kontrolli murenee ja valuu sormien välistä, vaikka siitä kuinka yrittäisi pitää kiinni. Lisäämällä yliopistoihin opinto-ohjausta ja urasuunnittelua päästäisiinkin todennäköisesti parempiin tuloksiin kuin tukia tiukentamalla tai jakamalla niitä vain menestyksekkäästi eteneville.

Lopulta päätös opiskelutahdista ja opintoihin asennoitumisesta on kuitenkin yksin opiskelijan. Aika yliopistossa voi olla piinaavaa painajaista, loputonta puurtamista hikipisaroiden liimaillessa Nykysuomen käsikirjan kellastuneita sivuja toisiinsa. Tai se voi kulua yökerhojen tanssilattialla halppishintaisia salmareita kumoten ja seuraavat päivät telkkarin ääressä nahjustellen. Opiskelija on oman elämänsä kuningatar ja orjapiiskuri, paimen ja lammas, prinssi ja sammakko.

Elina Salomaa

”Koko maailmaa ei voi auttaa, mutta aina voi neuloa nutun”

Kirkon Laune-salissa käy kova kuhina. Ulkona paukkuu pakkanen, mutta sisällä on lämmin ja innostunut tunnelma. Naiset kaivelevat kasseista lankakeriä, puikkoja ja virkkuukoukkuja. Pian puikot suihkivat ja iloinen puheensorina täyttää huoneen. Nuttujuttu-piiri on koolla. Piirin vetäjä Tiina Wilkman kattaa pöydälle mehua ja pipareita, juoksee välissä kopioimaan ohjeita ja kantaa lisää lankapusseja neulojille.
Lankoja ja langantähteitä on saatu lahjoituksina. Ne lajitellaan materiaalin, värin ja paksuuden mukaan. Naisista näkyy ja kuuluu, että langat innostavat suunnittelemaan uusia väriyhdistelmiä ja neulemalleja.

Yhdessä nuttuja syntyy kuin huomaamatta

Piiri on kokoontunut neljä kertaa ja vauvannuttuja on kudottu jo noin sata. Lisäksi on syntynyt pikkuruisia tossuja ja myssyjä. Neuleet lähetetään Etiopiaan, missä äidit tulevat klinikalle synnyttämään tai tuovat lapsensa neuvolaan, kun saavat lahjaksi nutun vauvalleen. Nuttujuttuun kokoontuu joka toinen sunnuntai parisenkymmentä naista. Joukossa on taitavia neulojia ja vasta-alkajia. Mikä näitä naisia innostaa tulemaan piiriin?
Mahdollisuus tehdä hyvää ja auttaa kaikkein heikoimpia on tärkein syy. ”Muutama lahjaksi annettu hetki omasta elämästä voi pelastaa vauvan elämän”, eräs piiriläinen kiteyttää kaikkien tunnot. ”Koko maailmaa ei voi pelastaa, mutta aina voi neuloa yhden nutun”, toinen jatkaa.
Naisten mielestä piiriin on helppo tulla, koska neulominen yhdistää ja imaisee heti mukaan. Jos jonakin kertana ei pääse piiriin, se ei haittaa, sillä nuttuja voi neuloa myös kotona. Hyvän tekeminen ei katkea.

Monelle ryhmässä saatu vertaistuki ja uudet ideat ovat tärkeitä. Taitajat neuvovat vasta-alkajia, mutta myös vähemmän neuloneilla on annettavaa taitajille. Neulomisen lomassa jutellaan ja jaetaan asioita. Lopuksi hiljennytään hetkeksi ja rukoillaan mielessä olevien aiheiden puolesta.
Nuttujen teko piirissä jatkuu, mutta nyt ryhmässä on aloitettu torkkupeiton valmistaminen ns. isoäidin ruuduista. Peitto lahjoitetaan arpajaisvoitoksi toukokuun Mäkilähtö kesään -tapahtumaan. Peitosta tulee ainakin osaksi aito kierrätyspeitto, sillä sitä neulotaan erään piiriläisen vanhasta villatakista. Purkulangan saa suoraksi upottamalla sen vyyhteinä kuumaan veteen. Vyyhdit kuivataan ja lanka on valmista käytettäväksi.
Piiri kokoontuu joka toinen sunnuntai klo 16-18 Launeen kirkon Laune-salissa. Seuraava kokoontuminen on maaliskuun 6. päivänä. Uudet piiriläiset ovat tervetulleita. Jos ei osaa neuloa tai virkata, piiri on hyvä paikka opetella. Piiri ottaa myös kiitollisena vastaan lankoja, langantähteitä ja keskenjääneitä neuletöitä. Yksikin sadan gramman lankakerä antaa mahdollisuuden pelastaa pienen elämän!

Leena Kukkonen

Rakennustonteilla kysyntää Etelä – Lahdessa

Havainnekuva Lähdepuiston palvelukeskuksesta Mustamäenkadun ja Launeenkadun kulmassa.
Rakentamisen on suunniteltu alkavan ensi syksynä.

On ollut aika, jolloin Lahden rautatieaseman eteläisille maisemille nyrpistettiin nenää. Silloin oli suosiossa Jalkarannan ylihinnoitellut tontit Vesijärvi-vieheellä. Moottoritie Helsinkiin vie autoilijat nykyisin joustavasti, ja oikorata on suosittu Z – junineen. Järkevät ihmiset haluavat palvelujen läheisyyteen asumaan. Suuret kauppakeskukset ovat Liipolan rinteen länsipuolella ja muut palvelut toimivat, autokauppoja, terveysasema, päiväkodit ja koulut löytyvät lähietäisyydeltä. Se mikä puuttuu edelleen on Launeen uimahalli!

Kaupunginarkkitehti Anne Karvinen – Jussilainen kertoo Teknisestä virastosta, että asuintalojen – ja teollisuustonttien kysynnän kohdistuneen erityisesti kohti Launeen peltoja ja Renkomäkeä. Vartionojan seudulla on sekä liike- että asuintaloille valmiita tontteja kaavoitettu. Tulevaisuudessa on mahdollista rakentaa pientaloja Ämmälän historialliseen maatalousmaisemaan Orimattilan rajan lähistölle sekä Näkkimistöön. Sinne on osayleiskaava valmistumassa. Luhta Oy haluaa rakentaa uuden pääkonttorinsa Luhdantaustankadun varteen, missä sillä on jo liiketoimintaa.

Vaikein kerrostaloaluekaavan hyväksyminen on vanhan omakotialueen asukkaitten nieltäväksi Tapparan- ja Äestäjänkadun välinen uusi kerrostaloalue. Tapparankadun rakentamattomalle pellolle on välttämättä kaavoittajien käsityksen mukaan rakennettava kerrostalo – meluntorjuntamuuri. Äestäjänkadun ja alueen muutkin asukkaat näkisivät siinä mieluimmin nykysuuntauksen mukaiset kaksi – kolmikerroksisen kaupunkipientalorivin kuten esimerkiksi Helsingin Malminkartanossa. Kaupunginvaltuusto ei Lahdessa puutu muuhun kuin Kartanon kaavaan.
Omalähiölehdessä kerrottiin muutamia viikkoja Saksalan jäähallin paikalle ja Vartiojokilaaksoon tulevista uusista pientaloalueista.
Launeella ja Nikkilässä on suuria omakotitontteja edelleen mahdollisuus jakaa kahdelle talolle.

Kaupunginarkkitehti Anne Karvinen-Jussilaisella riittää kaavoitettavaa vielä Etelä-Lahdessa


Asuntoja senioreille

Senioritaloja Harjulan setlemnetti ry on rakennuttanut aivan rautatieaseman tuntumaan.Viime syksynä Uudenmaankadun päähän valmistui Seniortalo Sirenius ja parhaillaan on rakenteilla Seniortalo Harjulan UkkoPekka.
Vanha, puistomainen kulkutautisairaalan alue, Lähteenpuisto, Launeenkadun ja Uudenmaankadun välissä on kaavoitettu ikääntyvien lahtelaisten palvelutaloalueeksi. Sen naapuriin Mustanmäenkadun itäpäähän rakennuskonserni YIT rakentaa projektimanageri Anne Korhoselta saadun tiedon mukaan nelikerroksisia hissitaloja. Mahdollisesti jo ensi syksynä aloitetaan nelitaloisen ryhmän ensimmäisen talon rakentaminen, jos ihmiset ovat niistä kiinnostuneita. Taloihin tulee niin sanottuja kovan rahan yksiötä, kaksioita ja muutama kolmio. Asunnot suunnitellaan myös ikääntyviä asukkaita ajatellen. Todennäköisesti launeelaiset ovat tulevista taloista kiinnostuneita, sillä Anne Karvinen – Jussilaiseltakin niiden valmistumista ovat kaupunkilaiset kyselleet. Rakentajan ajatuksena on, että kadun toiselle puolelle tulevasta palvelukeskuksesta halukkaat voisivat hankkia palveluja.

Tornatorin vanhalle Enso – Gutzeitin alueen pohjoispäähän lähelle rautatietä on Hartela Oy:n aluejohtaja Olli Teerijoen iloksi valmistunut viisi kerrostaloa ja kaksi on rakenteilla parhaillaan. Yhteensä alueelle valmistuu kuusisataa asuntoa, joista puolet on valmiina. Alue, jonne rakennetaan myös vuokra- ja asumisoikeusasuntoja valmistuu kokonaisuudessaan tämän vuosikymmenen lopulla. Vuoden takainen lama hidasti kovan rahan asuntojen kysyntää, mutta junaliikenteen aiheuttamia värinöitä ei taloissa ole, kuten kaupungilla on kerrottu, vakuuttaa Teerijoki.

Launeella tulee parin vuoden kuluttua olemaan runsaasti uusien kerros ja rivitaloasuntojen tarjontaa. Kullankukkulan etelänpuoleisille pelloille Keijutien ja Tapparankadun väliselle alueelle on uuden asemakaavan mukaan tulossa rivitalojen korttelialue. Kaavasuunnitelmassa vanhan kaupungin puutarhan ja edellä mainittujen kortteleitten väliin jää urheilukenttäalue, mihin ei Länsiharjun koulun opettajisto ole tyytyväinen. Koululaisille haluttaisiin lisää urheilu – ja välituntitilaa aivan koulun kasvihuoneitten kulmasta pelloille päin. Kaarikadun varteen, purettavan kaupunginpuutarhan alueelle tulisi myös ikääntyville lahtelaisille palvelutalot sekä niitten . läheisyyteen talvipuutarha, joka ei toivottavasti jää unelmaksi.

Etelä-Lahdessa riittää tulevina vuosina rakentamista, kun vielä täyttyvät eteläisimmät liike- ja teollisuustontit rakennuksista. Kehityksen solmukohdaksi on muodustumassa M 12 valtatien rakennushanke, jolle valtio ei ole toistaiseksi myöntänyt määrärahoja. Valtatien rakentaminen Launeen peltojen erinomaisille tonttimaille toisi päättäjien mukaan uutta yritystoimintaa eteläiseen Lahteen.

 

-Marja-Liisa Niuranen-

Kortteliliiga käy kohti kesää

Korkeista nietoksista ja pienistä pakkasista huolimatta Kortteliliigassa mietitään jo kiivaasti missä, miten ja mitä lajeja lahtelaiset haluavat harrastaa tulevana kesänä.
Hikoilumahdollisuuksia ainakin riittää sillä kesän ohjelmassa on kahdeksan eri urheilulajia. Kaveriporukoiden parhaita liikuntaperinteitä vaalitaan varmasti jalkapallon parissa, jossa sarjat pelataan jo 42. kerran ja mukaan odotetaan jälleen yli sataa joukkuetta. Uutuutena valikoimassa on uusvanha kyykkä, jota tullaan heittämään arki-iltasarjana Kisapuistossa. Legendaariseen Kisapuistoon keskittyvät myös beach volleyn, mölkyn ja petankin sarjapelit.
Jo mainittujen lajien lisäksi kesällä hikoillaan rullakiekon, salibandyn ja tenniksen parissa. Kyykkäsarja on jo tässä vaiheessa täynnä, muihin mahtuu mukaan ottamalla yhteyttä liigan toimistolle. Lisätietoja saa tarvittaessa kätevästi myös nettisivuilta osoitteessa www.kortteliliiga.net .

Vellu lähettää terveisiä kaikille tutuille Liipolaan.

Vellu veresti muistoja

Kaveriporukoiden liikunnallista juhlaa vietettiin myös Pajulahden jäähallissa pelatussa yli 50-vuotiaiden taitureiden kaukalopalloturnauksessa. Muiden mukana sinisen pallon perässä kirmaili Veli ”Vellu” Koskinen, joka saapui Luumäeltä saakka verestämään vanhoja muistoja Rammyganesin riveissä. Kymmenisen vuotta sitten Liipolasta poismuuttanut mies osasi nyt antaa arvoa liigalle,
– Oikeastaan vasta muualla asuessa sitä on tajunnut millainen rikkaus nämä kaverisarjat ovat lahtelaisille, näitä pelejä ja kavereita sitä tulee usein kaipailtua, tuumaili Koskinen pelien päätteeksi.

 

– Jake Ropponen –

Turvallisuusalan koulutukseen on tungosta

Suomessa on nykyisin tungosta turvallisuusalan koulutukseen. Alalle opiskelemaan pääsee vain noin joka kolmas ensisijaisista hakijoista.
– Viime vuonna hakijoita oli kaikki hakutoiveet huomioon ottaen yli 100, mutta vuosittain aloituspaikkoja on 20 opiskelijalle, korostaa kouluttajana toimiva Anttilanmäellä asuva Veli-Matti Kosunen.
– Nuorten puolelta olemme keskittäneet tämän turvallisuusalan koulutuksen Heinolaan. Koulutukseen haetaan pääsääntöisesti, mutta hakijoiden täytyy myös huomioida, että heillä ovat kehittyneet tiedot ja fyysiset taidot alalle, hän sanoo.

Turvallisuusalan perustutkintoa suorittava Anette Holopainen on toisella vuosikurssilla. Yhteensä kolmen vuoden tutkinto käsittää 120 opintoviikkoa. Turvallisuusalalla on laaja-alaiset perusvalmiudet työskennellä kaikilla turvasektorin alalla. Tutkinto antaa valmiudet toimia ennaltaehkäisevästi sekä rikollisen toiminnan torjumiseksi erilaisissa turvallisuusalan tehtävissä.

Veli-Matti Kosunen haluaa kouluttaa Anette Holopaisesta taidokkaan turvallisuusvalvojan.

– Minulla on tarkoitus pyrkiä Poliisikouluun. Kävin pari vuotta sitten Lahdessa turvallisuusalan messuilla, jolloin huomasin, että tämä on minun juttuni. Suvussani on ollut kokkeja ja ravintoloissa työskentelijöitä, mutta tämä ei syttänyt minua. Haluan olla asiakkaiden kanssa tekemisissä, mutta kuitenkin olen sosiaalinen ihminen, joten haluan poliisiksi, 18-vuotias renkomäkeläinen Anette Holopainen toteaa.
Anette Holopainen sanoo valttinaan olevan kielitaidon. Hän on kotoisin Virosta, joten äidinkielenään hän puhuu eestiä. Kielitaitoon lukeutuvat Viron ja Suomen lisäksi myös Venäjä, Englanti ja Ruotsi.
– Toivoisin, että minusta joskus tulisi poliisi, jolloin voisin hyödyntää kielitaitoani. Esimerkiksi venäjää puhuvia poliiseja ei taida olla paljon, sanoo Anette Holopainen, joka haluaa mukaan miesvaltaiseen alaan.
– Miehet puhuvat mielestäni suoremmin kuin naiset. Miesvaltaisella alalla tämä on hyve.

Anette Holopainen miettii, että poliisikoulun jälkeen hän haluaisi työskennellä liikkuvan poliisin tai tullin työtehtävissä.

 

– Harri Hulkko –

Energiajuomat ja karkit ongelmana Launeen koulussa

Launeen koulussa kyllästyttiin oppilaiden energiajuomien litkimiseen ja roskaamiseen

Launeen yläasteella pari viikkoa sitten alkanut ns.välipalakielto on herättänyt ihmetystä lahtelaisessa mediassa viime päivinä. Oppilaiden ja vanhempien keskuudessa asiasta liikkuu mitä ihmeellisimpiä huhuja, joten otimme yhteyttä Launeen peruskoulun rehtoriin Esko Taipaleeseen, joka kertoi näkemyksiään kiellosta ja siihen johtaneista syistä.

– Vuodenvaihteen jälkeen havaitsimme, että oppilaat kantoivat kouluun yhä enemmän omia juomia ja erilaisia herkkuja. Tästä seurasi se, että koulun käytävät ja aulatilat olivat sotkuisia ja nuhruisia erilaisten makeiden juomien ja herkkujen jäljiltä. Lisäksi mm. erilaiset pullot aiheuttivat
vaaratilanteita oppilaiden keskuudessa. Tästä seurasi myös ehkä vähän levottomuutta oppitunneilla. Suurin syy on ollut kuitenkin se, että olemme huolissamme oppilaiden terveellisistä ruokatottumuksista. Viime kevään kouluterveystutkimuksen mukaan yli puolet 8.-9. lk:n oppilaista ilmoittaa ettei syö aamupalaa, joka aamu. Tämän lisäksi samaisen tutkimuksen mukaan melkein 30% oppilaista jättää kouluruokailun väliin ja että 20% oppilaista juo energiajuomia koulupäivän aikana sekä 32% oppilaista syö makeisia koulupäivän aikana. Koulun on ehdottomasti puututtava tälläiseen epäterveelliseen käyttäytymiseen ja ohjata oppilaita syömään ravitseva ja maittava aamupala kotona sekä käydä syömässä ilmainen ja maukas koululounas ruokalassa linjaa Launeen peruskoulun rehtori Esko Taipale.

– Haastamme erityisesti vanhemmat seuraamaan, mihin lapset rahansa käyttävät ja mitä he suuhunsa kulloinkin laittavat. Ajattelemme tällä kiellolla, ettei omia juomia (makeita mehuja. limuja ja energiajuomia) ja muita herkkuja (karkkia yms) tuoda kouluun erityisesti oppilaiden parasta. Tämän lisäksi voi vielä halutessaan ostaa koulunruokalasta joka päivä klo 13.00 terveellisiä välipaloja jatkaa Taipale. Välipaloihin (terveellisiinkin) puututaankin vain silloin, jos niistä on häiriötä koulunkäynnille eli emme ole puuttuneet vielä hedelmiin yms. Jokainen voi syödä omat eväänsä välipalavälitunnilla koulun ruokalassa opastaa Taipale

Taipaleen mukaan vanhemmat ovat ottaneet kiellon positiivisesti vastaan ja ovat rohkaisseet jatkamaan valitulla linjalla. Oppilaista suurin osa on suhtautunut tilanteeseen asiallisesti. Asia ei ole suurimmalle osalle mikään ongelma, sillä suurin osa oppilaista syö koulussa normaalisti koululounaan.

Ihmetystä on opettajien keskuudessa herättänyt poliisien lausunnot takavarikoinnin laillisuudesta.
– Odottaisin vähän toisenlaista tukea poliisilta lasten ja nuorten kasvatukseen liittyvissä asioissa. Samaa työtähän tässä ollaan tekemässä ymmärtääkseni. Kun rehtorina vastaan koulun turvallisuudesta ja siitä, että kaikki sujuvat täällä edes kohtuullisen asiallisesti, niin sitten
koulun toiminnan laillisuutta epäillään. Opettajilla on ollut aina oikeus ottaa haltuun koulunkäyntiä haittaavat ja vaarantavat esineet ja tavarat. Kyllähän asia kääntyi ihan päälaelleen ihmettelee Taipale

Myös toinen etelälahtelainen yläaste eli Salinkallio on kieltänyt energiajuomat oppilailtaan.
– Meillä Salinkalliolla energiajuomat ovat olleet kiellettyjen listalla jo viime vuoden syyskuusta lähtien. Suurimpana syynä kieltoon oli lapsien sokerihumala ja jatkuva roskaaminen. Siivoojilta olemme saaneet positiivista palautetta kiellon jälkeen, sillä roskaaminen on vähentynyt tuntuvasti. Jos oppilas tuo kouluun energiajuomia ja jää kiinni, ilmoitamme asiasta vanhemmille Wilma-järjestelmän kautta. Poikkeuksetta ovat vanhemmat reagoineet yhteydenottoon positiivisesti ja luvanneet keskustella asiasta lapsensa kanssa kertoo Salinkallion rehtori Marja Kauppila. Omia eväitä saa tuoda, kunhan jättää energiajuomat kotiin. Varmasti muutkin Lahden koulut tulevat puuttuman tilanteeseen, jos välipaloista tulee häiriötä koulunkäynnille linjaa Kauppila.

”Kouluruoka on pahaa”

Mitä tästä sitten ajattelevat oppilaat?
Launeen yläasteen 8.luokkalaiset Vilma, Alina ja Salla kertovat, että suurin syy omiin välipaloihin on se, että kouluruoka on pahaa.
Ruoka on aika hirveetä. Joskus opettajatkaan ei sitä syö ja pari kertaa ruoka on loppunut kesken ja jotkut ovat joutuneet syömään pelkkää kukkakaalia muistelevat tytöt.
Väitetystä roskaamisesta on oppilailla oma mielipide.
– Koululla on ihan liian vähän roskiksia, helpottaisi varmasti, jos niitä lisättäisiin, sillä harva jaksaa kantaa roskiaan pitkin koulua roska-astiaa etsien Vilma, Alina ja Salla jatkavat. Jotkut tietysti kapinoivat kieltoa ja heittävät sen takia roskia lattialle.
Lahden Aterian tarjoama välipala ei nuoria kiinnosta, sillä 80 sentin hinta on heidän mielestään liian korkea joka päivä maksettavaksi.

 

Launeen koulun 8.luokkalaiset Alina, Salla ja Vilma kertovat, että välipalakiellosta
on koulussa ollut liikkeellä väärää tietoa siitä, mitkä eväät ovat kiellettyjä.
Se on osaltaan aiheuttanut epätietoisuutta myös vanhempien keskuudessa.

Energiajuomat ovat viime vuosina nousseet etenkin nuorten suosioon jokapäiväisenä juomana ja nyt näyttää siltä, että Suomessa on vihdoinkin herätty huomaamaan juomien aiheuttamat ongelmat ja vaarat. Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran linjaus energiajuomista on selventävä:

– Energiajuoma ei korvaa välipalaa. Sokeripitoisesta energiajuomasta saa energiaa, mutta ei elimistölle tärkeitä ravintoaineita. Tölkillinen energiajuomaa sisältää keskimäärin 14 sokeripalaa ja 165 kcal energiaa. Hyvä välipala (noin 200 kcal) on esimerkiksi lihaleikkeleellä päällystetty täysjyväsämpylä, hedelmä ja maito. Energiajuoma välipalana tuo turhaa energiaa, joka köyhdyttää ruokavaliota.

– Petri Salomaa-

Etelä-Lahdessa asuu ystävällisiä ihmisiä

Maanantainen Ystävänpäivä luo erilaisia mielikuvia ihmisille. Joku lähettää kortteja, toinen soittelee kavereilleen tai joku inhoaa koko päivää.
Pienimuotoinen kysely Liipolassa toi nämä kaikki mahdolliset vaihtoehdot hyvin helposti esiin.

– Minä olen asunut Liipolassa 39 vuotta ja olen ollut hyvin tyytyväinen. Täällä asuu todella ystävällisiä ihmisiä, joiden kanssa olen tullut hyvin tutuksi, sanoi Terho Kiiskinen, jonka kanssa allekirjoittanutkin on ollut tekemisissä noin 35 vuoden ajan.
– Tietenkin tässä vuosien aikana minulle on tullut paljon kavereita täältä, mutta jotenkin vierastan tätä Ystävänpäivää. Minusta tämä on kaupallisuuden huippuja. Tällaisiä kaupallisia päiviä keksitään jatkuvasti.
Eläkeikäinen Terho Kiiskinen ei kuitenkaan suoralta kädeltä tyrmää Ystävänpäivää. Pienen miettimisen jälkeen hän totesi, että voi kuitenkin soittaa maanantaina jollekin ystävälle. Kuka se olisi, jäi kuitenkin arvotukseksi.
Kaikki ovat minun ystäviäni. Tässäkin Ostoskatu 12:sta taloissa porukka on vaihtunut kovasti. 60 huoneistosta alkuperäisiä asukkaita on enää viidessä huoneistossa. Hyvin on tultu kaikkien kanssa toimeen, hän kertoi.
Kiiskinen on innokas uimari, joka käy aamuisin aamu-uinnilla Kivimaalla tai Saksalassa. Hänen mielestään nämä lyhyen radan hallit ovat nykyisin melkoisen tukkoisia, joten Launeelle kaavailtu pitkän altaan halli olisi hyväksi.
-Veteen piirretty viiva, kuittasi Terho Kiiskinen.

Sigrid Holopainen sanoo, että hänen ystävänsä on Villiruusu, jossa hän on työvuorossa maanantaina

Ravintola Villiruusussa työskentelevä Sigrid Holopainen on syntyperältään virolainen. Pärnustä kotoisin oleva Holopainen mainitsi, että Virossa Ystävänpäivää arvostetaan. Kaikki muistavat toisiaan ja toivoisin, että täälläkin olisi samanlaista. Jotain yllätystä pitäisi päivän ajaksi keksiä, Renkomäessä asuva Holopainen jutteli arvoituksellisesti.

Postikorteilla voi ystäviä muistaa. Tähän kastiin kuuluu Tavi.
– Olen kirjoittanut kuusi korttia ystävilleni. Osa näistä menee lapsilleni, hän sanoi lähtiessään etsimään postilaatikkoa, jonne kortit piti panna torstaina, jotta ne ovat ystävillä perillä maanantaina.
 

Harri Hulkko

Museoneuvos Jouko Heinosen muotokuva paljastettiin

Elämäntyönsä Lahdessa tehnyt museonjohtaja, FT Jouko Heinonen oli lahtelainen isolla kirjaimella, kuvasi kaupunginhallituksen puheenjohtaja Kari Salmi tiistaina Lahden Historiallisella museolla ystäväänsä tämän muotokuvan paljastustilaisuudessa.
Kuvanveistäjä Satu Loukolan veistämä museoneuvos Heinosen pronssiin valettu muotokuva paljastettiin postuumina omaisten, ystävien, ja työtovereitten läsnä ollessa. Jouko Heinonen ( 1946 – 2010) kuoli pitkäaikaiseen sairauteen viime pääsiäisviikolla.

Salmi muisteli voimakasta kulttuuripersoonaa muun muassa kertomalla Joukon suhdetta kotikaupunkiinsa Lahteen seuraavasti :
-Jouko muisti aina mainita, että suomalaisuuden ensi kehdon, Turun päällä oli viisi metriä vettä, kun me olimme asuneet täällä jo tuhat vuotta. Tämä tiedetään varmasti tohtori Hannu Takalan Ristolan – ja Renkomäen alueen tutkimuksista, mutta miten Jouko arvioi Turun muinaisen veden korkeuden, on jäänyt arvoitukseksi, jatkoi Kari Salmi.

Lahden kaupunginmuseolla paljastettiin viime tiistaina museoneuvos Jouko Heinosen muotokuva. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Kari Salmi piti muotokuvan paljastuspuheen Heinosen omaisten, työtovereitten ja ystävien ja yhteistyökumppaneitten läsnä ollessa pienimuotoisessa tilaisuudessa.

Jouko Heinonen tuli kotikaupunkiinsa Lahteen takasin nuorena Helsingin maisterina kaupunginmuseon johtajaksi 1973. Hän oli 1988 – 1991 Retretin taidemuseon johtajana, mutta palasi takasin kaupunginmuseon johtajaksi. Hän vaikutti voimakkaasti museoalan kehittämiseen ja sen lainsäädäntöön 1970 – 80- luvulla. Museotoiminnan modernisoiminen oli organisaattorina tunnetun miehen aikaansaannoksia. Lahteen tuotiin suuria kansainvälisiä näyttelyitä kuten arvokas Fabergé – kultaseppätaidon näyttely ja kiinalainen Terrakottasotilaitten näyttely, joitten aikana järjestettiin kaupungissa teemojen oheistapahtumia.

Kotikaupungin Aikuiskoulutuskeskus -Työväenopiston – auditoriossa pidettiin Jouko Heinosen väitöstilaisuus elokuussa 1999. Humanistiseen alaan kuuluva väitöskirja oli poikkitieteellinen Miksi ja miten Päijät – Häme tehtiin”. Se liitettiin tekijän Päijät-Hämeen historiaan käsittelevään neliosaiseen kirjasarjaan. Myös torit ja niillä pidettävät markkinat olivat vuonna 2003 tasavallan presidentti Tarja Halosen myöntämän museoneuvoksen arvonimen saajalle pitkäjänteisen tutkimuksen kohde samoin päijät-hämäläinen ja lahtelainen identiteetti.

Kari Salmi viittasikin muotokuvan paljastuspuheessaan aktiiviseen ihmiseen, jonka vauhti innovatiivisena uudistajana, mietintöjen ja artikkeleitten ja historiikkien kirjoittajana oli hengästyttävä. Joukon tapana oli kirjoittaa asiat muistiin pienellä lyijykynän pätkällä, jotka vaimo Ulla Palmgren kirjoitti puhtaaksi. Paitsi kirjallista tuotantoa museoneuvos painotti museotoiminnan ja talouden kehittämistä museoitten elämisen ehtona. Syntyi idea muun muassa museokaupoista. Museomies oli eläessään myös ristiriitaisia mielipiteitä herättänyt virkamies, minkä hän myös itse tiedosti.

Jouko Heinonen oli Lahdessa suurta mielenkiintoa herättäneitten Suomalaiset historiapäivät- seminaarien ideoitsija ja kehittäjä.
Tämän helmikuun XII Historiapäivät alkoivat torstaina 10.2 Asikkalassa ja jatkuvat perjantaina ja lauantaina Sibeliustalossa.
Kuvanveistäjä Satu Loukolan veistämä Jouko Heinosen muotokuva Kaupunginmuseolla, Kartanossa, on 53 cm korkea pronssinen rintakuva. Se on valettu Herttoniemen Taidevalimossa Helsingissä. Kuvanveistäjä Loukola on pitänyt useita näyttelyitä Suomessa ja ulkomailla sekä opettanut lahtelaisissa oppilaitoksissa. Hän on Lahden Taitelijaseuran ja Suomen Kuvanveistäjäliiton jäsen. Loukolan muotokuva on mallinsa näköinen.
Salmen kuvaamana hän istuu ”silmälasit nenällä roikkuen, kravattisolmu löysällä, tukka kohtuullisesti pörrössä, kannustavasti todeten haastattelijalle todeten : – koeta nyt keksiä jotain kivaa sanottavaa minusta”.

 

 

Marja-Liisa Niuranen

LadyStars – harrastuksena jalkapallo

Kuusysin ja Reippaan juniorimyllyt tuottavat vuosittain suuren määrän tyttöpelaajia, joilla on B-juniori-iän jälkeen kovin vähän mahdollisuuksia jatkaa jalkapalloilua. Varsinkin, jos tähtäin ei ole kansallisessa huippujalkapalloilussa, vaan mieli tekisi jatkaa pelaamista lähinnä harrastusmielessä. Kuusysillä ja Reippaalla ei ole ollut halua tai resursseja järjestää ns. kakkosjoukkuetta, vaan ne ovat keskittyneet enemmänkin tuloksen tekemiseen, joka usein tarkoittaa sitä, että parhaat pelaavat ja muilta kerätään rahat jäsenmaksujen muodossa lähinnä vaihdossa istumisesta ja hajapeliminuuteista.

Viime marraskuussa perustettiin Lahteen uusi jalkapalloseura naisille, jotka haluavat pelata jalkapalloa, muttei ihan niin tosissaan. Uusi seura löysi kodin FC Starsin organisaatiosta ja otti nimen LadyStars. Ensi kesänä on uudella seuralla tarkoitus ottaa osaa Naisten 4.divisioonaan.
Kyllä aloite tähän tuli tytöiltä kertoo LadyStarsin ”kummisetä” Masa Hänninen.
– Olen ollut jo vuosikaudet mukana Kuusysin toiminnassa ja harmitellut, kun tytöiltä loppuu 16 vuoden ikäisinä hyvä harrastus. Pojillehan on ollut aina tarjolla kakkosjoukkueita ja kortteliliigaa, mutta tyttöjen mahdollisuudet jatkaa harrastusmielessä jalkapalloa ovat olleet aika pienet.
LadyStarsissa tärkeintä on sosiaalinen yhdessäolo ja jalkapallosta nauttiminen linjaa Hänninen.
– Meillä pelaavat kaikki, ketkä käyvät harjoituksissakin. Kenellekään emme sano ei, sillä tervetulleita toimintaan ovat kaikki naispuoliset, vaikkapa äidit ja tyttäret yhdessä, mitään ylä- tai alaikärajoja ei ole jatkaa Hänninen.

Jalkapallo on hieno harrastus ja aina ei tarvi painaa hampaat irvessä. LadyStarsin iloinen ryhmä joukkuekuvassa. Vasemmalta oikealle: Valmentaja Jarmo Jurvakainen, Mia Huovinen, Maija Pynssi, Kia Pellikka, Rimma Jusma, Kiia Hänninen, Taija Virtanen, Johanna Ojala, Jenna Mälkiä ja valmentaja Henri Takala.Viisi tyttöä ei kiireiltään kuvaan ehtinyt.
Mukana on tällä hetkellä 13 tyttöä ikähaarukaltaan 16 – 22 vuotta, mutta lisää pelaajia mahtuu vielä paljon mukaan. Joukkueen valmentajina toimivat ex- kyykkäjunioriluotsit Jarmo Jurvakainen ja Henri Takala. Treenejä on noin kaksi kertaa viikossa ja silloin tällöin myös harjoituspelejä.

LadyStars ei halua kilpailla Kuusysin tai Reippaan kanssapelaajista, vaan nimenomaan tarjota mahdollisuuden tytöille jatkaa mukavaa harrastusta ilman kilpailupainetta. Ykkösjoukkueisiin kun mahtuu vain rajallinen määrä pelaajia ja monille elämän muut asiat kuten koulu, työ, ystävät jne ovat tärkeämpiä asioita kuin jalkapallo.

– Uskon, että entisiä Kyykän ja Reippaan tyttöjunnuja on paljon, jotka haluaisivat jatkaa pelaamista täysin harrastusmielessä. Olemme saaneet monia peliuransa jo muutamia vuosia sitten lopettaneita tyttöjä takaisin jalkapallon pariin. Haluamme, että harrastaminen on helppoa, halpaa ja mukavaa. Kausimaksu on vain 100 euroa + juokseviin kuluihin 30 euroa/kk. Tämä on moninkertaisesti halvempaa kuin muissa alueen jalkapalloseuroissa mainostaa Hänninen.

Jos vanha futiskipinä heräsi, niin lisätietoja LadyStarsin treeneistä ja joukkueen yhteytiedot löytyvät netistä osoitteesta www.fcstars.net,

– Pete Salomaa-

Uudenlaista päätöksentekokulttuuria Lahdessa

Olen ollut mukana lahtelaisessa päätöksenteossa vuodesta 1972 lähtien. Pääosin olen vaikuttanut liikunta- ja koululautakunnassa mutta myös yhden kauden valtuustossa Kokoomuksen mandaatilla. Tiedän siis jonkin verran miten asioita on ennen viety eteenpäin.
Nyt aivan viime vuosina olen huomannut että Lahdessa on siirrytty uudenlaiseen päätöksentekokulttuuriin. Vähänkin arkoja asioita valmistellaan niin salassa kuin mahdollista ja vielä jälkikäteenkin tiedotetaan vähän tai ei ollenkaan, ainakin sen aikaa että valitusaika ehtii mennä umpeen.
Esimerkiksi minua kiinnostavasta kouluratkaisusta (Salpaus/Lyseo) tiedottamisesta on vaiennut myös suuri ja mahtava Etelä-Suomen Sanomat. Onko ollut tarkoituskin?
Uimahallista kirjoittaessani ESS:iin mainitsin että rahaa Lahdella on mutta se on arvostuskysymys mihin sitä laitetaan. Laune on Kivimaata 4 miljoonaa kalliimpi. Lyseoon saneerataan Urheilulukiolle uudet tila miljoonalla vaikka tarvittavat tilat on jo olemassa Salppurissa. Salpausselkä/Lyseo ratkaisuja valmistelleet virkamiehet veivät perusteluillaan päätöksentekijöitä kuin pässiä narussa.Kokonaisuuteen vedoten voidaan uhrata joitakin yksiköitä!
Sääliksi käy Salpausselän kouluja ylläpitävää yksityistä taloyhtiötä, joka vuosikymmenet on satsannut miljoonia pitääkseen tilat hyvässä kunnossa, viimeksi uusinut koko sisäilmastoinnin. Palkkioksi se saa sen että lukio otetaan pois kaupungin ja koulun välillä tehdystä sopimuksesta huolimatta. Miettikääpä arvoisat päättäjät mihin kuntoon on päästetty kaupungin omat koulurakennukset. Kuka tällaisten ratkaisujen jälkeen luottaa Lahden kaupunkiin sopimuskumppanina?
Päätöksen tekoon on tullut uusi sukupolvi, joka ei kunnioita aiemmin tehtyjä sopimuksia. Tämä on aivan uutta Lahdessa. Onkohan tämä päätöksentekotapa tullut jäädäkseen? Onko mahdollisesti ns. vanhempi päättäjäkunta ajettu sivuraiteille? Etelä-Lahtea on kohtuuttomasti rokotettu. Lukio on viety ja ala-asteita lakkautellaan. Tuiki tarpeellisen Ohitien sijasta rakennetaan huippukallis Kehätie keskelle meidän asuinalueita. Me täällä radan eteläpuolella tarvitsemme muutakin kuin marketteja.
Arvoisat päättäjät, ainakin vanhempi polvi, pitäkää lupauksenne valtiolle ja antakaa edes uimahalli Launeelle!

Heikki Laine

AJANKOHTAISTA -arkisto

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011